Ficin nimi: Ennen kuin kaikki toivo katoaa
Kirjoittaja: Rin
Tyylilaji: Drama, Fluffy
Fandom: Nana
Ikäraja: K-11 luulisin...?
Paritus: Shin/Nobu
Vastuuvapaus: En omista hahmoja Shiniä tai Nobua :<. En saa tästä myöskään mitään rahallista korvausta.
Varoitukset: Viittaus seksiin.
A/N: Tämmönen häröpallo, jota oon jo pidemmän aikaa kirjottanu. Oikein random on tämä ja inspiraatio lähti kuvasta
x. Elän kommenteista!
”Nobuu!”
Shin seisoi pitkään ovella ja odotti jonkinlaista vastausta. Nobu oli nukahtanut sängylle kitaransa kanssa. Hitaasti Shin käveli toisen viereen ja pöyhi vaaleansinisiä hiuksiaan. Sen jälkeen hän nosti varovasti kitaran sängyltä pois ja asetti sen vieressä olevaan telineeseen.
Poika istahti vastapäiselle sängylle ja huokaisi hiljaa. Nobu mumisi jotain unissaan ja hymyili pienesti. Se oli se hymy, jota Shin rakasti. Se johon hän oli langennut tahtomattaan. Jos se kaikki ei olisi niin monilla tavoin väärin, hän olisi jo ehkä kertonutkin toiselle. Ensiksi he olivat kummatkin miehiä. Ei siinä vielä sinänsä mitään, eihän vähemmistöjä syrjinyt, mutta kun he olivat kuitenkin hyviä ystäviä keskenään. Se kauan haluttu ystävyys kuolisi heti eron koittaessa.
Shin havahtui ajatuksistaan kun Nobu käänsi kylkeään unissaan. Hän pyöritteli huulesta korvaan roikkuvaa ketjua sormensa ympärille samalla kun huokasi jälleen. Ei, ei hän vain voinut kertoa. Ei kellekkään. Tai ehkä Hachille? Hachi saattaisi ymmärtää, olihan tämä toisen sijais äiti. Tosin Nobulla ja Hachilla oli ollut suhde, joka oli loppunut Takumin väliin tuloon. Vieläkin öisin Shin saattoi kuulla Nobun itkevän hiljaa Hachin perään. Aika parantaa sen mihin järki ei pysty, ainakin toivottavasti.
”Kauanko sä aijot tuijottaa mua?”
Shin säikähti äkkinäistä ääntä ja palattuaan maanpinnalle tämä huomasi Nobun heränneen.
”Sä olet tuijottanut mua kohta 10 minuuttia. Joo, mä tiedän, että mä olen häikäisevän komea, mut toi alkaa olemaan häiritsevää.” Toisen äänestä paistoi sarkasmi eikä Shin voinut olla hymyilemättä.
’Tietäisitpä vain, tietäisitpä vain…’
Nobu nousi istumaan sängylle ja pörrötti jo valmiiksi sekaisin olevia vaaleita hiuksiaan ja haukotteli. Lopuksi hän vielä hieroi hieman silmiään ja nousi sitten seisomaan.
”No, mennäänkö?”
Shin katseli toista hämmentyneenä. Mihin he olivat menossa? Eivät he olleet sopineet mitään, kai? Eikä heillä ollut edes harjoituksia.
”Hä?” hän lopulta totesi tapansa mukaan, erittäin fiksun kuuloisena.
Nobu vain nauroi pienesti ja käveli Shinin luokse. Hän tarttui sinihiuksisen kädestä ja veti tämän ylös. Sitten hän lähti taluttamaan toista ulko-ovea kohti.
*
He olivat kävelleet useamman minuutin kun Nobu vihdoin pysähtyi. Shin katsoi toista hetken aikaa edelleen hämmentyneenä kaikesta. Tuntui kuin hänen aivotoimintansa olisi lakannut kokonaan tai ne olivat vain todella hitaalla. Koko matkan hän oli vain tuijottanut Nobun selkää ja kävellyt toisen perässä hiljaa kyselemättä mitään.
Lopulta Nobu pysähtyi. Shin kurkisti uteliaana toisen selän takaa mihin he olivat tulleet. Yllätyksekseen ja ehkä harmikseen he olivat vain lähikaupan ovella.
”Eh..?” Shin älähti pettyneenä. Eihän edes ollut varma miksi oli niin pettynyt, hän vain oli.
Nobu nauroi ja taputti toista olkapäälle.
”Mitä sä oikein odotit kun kuulostit noin pettyneeltä? Mehän sovittiin aamulla, et lähetään käymään kaupassa, koska illalla tulee se elokuva jonka sä halusit nähdä.” Niine hyvineen Nobu marssi sisälle kauppaan.
Shin jäi vielä tuijottamaan kaupan ovia, jotka olivat syöneet Nobun suihinsa. Tosiaan telkkarista tulisi elokuva, jonka hän halusi nähdä. Ja tosiaan he olivat sopineet käyvänsä kaupassa ennen sitä.
Kauppa oli melkein tyhjä. Kassalla istui kynsiään viilaava ja purkkaa mässyttävä teinityttö, joka keräsi rahaa karatakseen pahis poikaystävänsä kanssa pois. Tai ainakin se oli Shinin näkökanta asiaan.
Hän löysi Nobun murohyllyltä. Tällä oli kaupan kori kädessä ja hän katseli muropaketteja.
”Hei Shin! Mitä muroja sä haluat? Mä en osaa päättää…”
”Sä et osaa koskaan päättää” Shin toteaa, mutta kävelee kuitenkin Nobun viereen.
Hän näkee ylähyllyllä niitä suklaamuroja, joiden paketissa on sienten kuvia.
”Ha! Noi tuolla ylähyllyllä” hän huudahtaa ja nousee varpailleen kurottautumaan ylähyllylle. Ennen kun hän edes kerkeää hipaista muropakettia vieras käsi nappaa sen tämän nenän edestä. Nobu virnistelee toisen vieressä ja laskee paketin koriinsa. Shin näyttää toiselle kieltä ja lähtee kahvihyllylle.
*
He selvisivät melkein kunnialla pois kaupasta. Mitä nyt riehuessaan onnistuivat jokusen tavaran pudottamaan hyllyltä ja tönimään useampaakin ihmistä, jotka epäonnekseen sattuivat kauppaan samaan aikaan heidän kanssaan.
”Ää! Kello on jo tasan” Shin huusi ja juoksi suoraan sisälle telkkarin eteen. Hän laittoi virran päälle, istuutui alas lattialle katselemaan elokuvan alkutekstejä. Nobu huokasi ja meni purkamaan ostoskassit. Sitten hän heitti takkinsa sängylleen ja otti yhden sipsipussin ja pari olutta. Niiden kanssa tämä istuutui Shinin viereen katselemaan elokuvaa. Hän laittoi tavarat heidän eteensä ja alkoi repiä Shiniltä takkia pois. Miksei se osaa edes ottaa ulkovaatteita pois itse?
Elokuva oli jo edennyt hetken aikaa kun Shin tajusi lattialla olevat oluet. Hän yritti ottaa toista niistä kun Nobu yhtäkkiä nappasikin sen hänen kädestään pois.
”Shinichi Okazaki! Kukas se täällä olikaan alaikäinen?” Toinen kysyi ja virnisti pienemmälle.
Shin ei jaksanut alkaa tapella vastaan vaan tuuppasikin Nobua otsasta ja tämä kellahti selälleen maahan. Shin ryömi toisen päälle ja kumartui niin lähelle toista, että väli oli enää sentin tai puolitoista. Shin nuolaisi huuliaan ja näki kuinka Nobu punastui koko ajan vain enemmän. Sitten sinihiuksinen nappasi oluttölkin toisen kädestä ja nousi iloisena ylös. Hän avasi tölkin, hörppäsi siitä hieman ja jatkoi elokuvan katsomista.
Hetken päästä Nobu nousi edelleen hieman punoittavana lattialta ylös ja käveli vessalle. Shin jäi katsomaan rauhassa elokuvaa, mutta saman tien kun vessanovi oli sulkeutunut Shin hautasi kasvonsa käsiinsä. Hänen teki mieli huutaa ja repiä hiukset päästänsä.
Lopulta Nobu tuli ulos vessasta ja istuutui takaisin lattialle katselemaan kokonaan ohi mennyttä elokuvaa. Shin näytti ihan rauhalliselta ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Nobu päätti hänkin, että mitään ei oikeasti tapahtunut ja sitten hän yritti jälleen keskittyä elokuvaan.
Elokuvan loputtua kummatkin olivat menneet nukkumaan suosiolla. Huoneisto oli pilkkopimeä eikä kumpikaan nähnyt kuinka toinen valvoi tuskastuneena. He pyörivät ja kääntyilivät sängyillään ja yrittivät unohtaa kaiken. Silti uni vain juoksi koko ajan pakoon eikä tahtonut sitten millään pysähtyä. Lopulta Nobulla meni hermot ja tämä nousi istumaan sängylleen. Shin oli juuri silloin selin tähän ja tämä pääsi hiipimään keittiöön huomaamattomasti.
Hän ei viitsinyt sytyttää valoja, ettei Shin heräisi turhaan. Hitaasti hän vajosi maahan istumaan ja laski päänsä polviinsa. Kädet haroivat sekaisin olevia hiuksia ja valahtivat lopulta polvien päälle.
Shin makasi sängyllä ja yritti näyttää nukkuvalta, jos Nobu sattuisikin palaamaan takaisin. Kyllä hän oli huomannut miten Nobu nousi varovasti ylös ja meni keittiöön, olihan hän ollut hereillä koko ajan.
Aika kului eikä Nobu tullut takaisin. Olikohan kaikki hyvin? Lopulta Shinkin nousi ylös ja käveli keittiö oviaukolle. Nobu istui lattialla, eikä ilmeisesti ollut huomannut toisen paikalle ilmaantumista. Vasta Shinin laittaessa valot päälle toinen nosti katseensa ja oli selvästi hämmentynyt toisen paikalla olosta.
”Shin..?” Shin käveli toisen viereen ja istuutui myös.
”Mä vaan… Tai siis… Milloin sä..?” Nobu ei saanut järkevää lausetta muodostettua vaan lopulta luovutti ja sulki suunsa.
Shin laski päänsä toisen olalle ja kietoi kätensä löyhästi toisen ympärille. Hän sulki silmänsä ja odotti sitä hetkeä kun Nobu työntäisi tämän pois. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan toinen kietoi myös kätensä sinihiuksisen ympärille ja veti tämän lähemmäs. Shin nosti katseensa Nobuun, joka hymyili tälle pienesti. Shin painoi huulensa toista vasten ensin varovasti. Nobun poskille ilmestyi pieni punertava sävy, joka vain syveni syvenemistään Shinin jatkaessa suudelmaa. Nobu vastasi suudelmaan samalla mitalla ja siirtyi toisen kaulaa pitkin alemmas. Shin voihkaisi pienesti Nobun näykätessä toista korvalehdestä varovasti.
Sitten Shin nousi nopeasti ylös. Nobu kerkesi säikähtää menneensä liian pitkälle, mutta Shin vain vetikin toisen mukanaan ylös. Hän veti vaaleahiuksisen makuu-olohuoneeseen ja kaatoi toisen sängylle.
*
Aamulla Nobu heräsi valoisuuteen. Verhot oli unohdettu illalla vetää ikkunan eteen ja nyt sen ansiosta hän heräsi aikaisemmin kuin olisi ollut pakko.
Shin liikahti toisen vieressä ja käänsi kylkeään. Nobu katsoi järkyttyneenä toista. Mitä oikein tapahtui? Hän muisti vain kuinka hän oli istunut keittiössä ja Shin oli tullut sinne. Toinen oli halannut häntä ja sen jälkeen… Mitä, mitä, mitä? Ei kai he oikeasti..? Lisää näyttöä sille teorialle antoi se, että heillä kummallakaan ei ollut vaatteita päällä. Ne oli heitelty lattialle pitkin huonetta.
Shin kääntyi taas ympäri ja nyt toisen kasvot olivat Nobun kaulan kohdalla. Tämä liikkui hieman lähemmäs Nobua ja kietoi toisen kätensä vaaleahiuksisen ympärille. Nobu yritti nousta varovasti mikä onnistui siihen asti hyvin kunnes hän tajusi, että tämän vasenkäsi oli Shinin alla. Varovasti hän alkoi vetämään sitä toisen alta.
Shinin kulmat menivät hieman kurttuun ja tämä raotti vähän silmiään. Lopulta hän avasi ne kokonaan. Tajutessaan makaavansa Nobun vieressä hän oli pudota sängyltä.
”Nobu..? Öh… Mitä sä teet mun sängyssä?”
”Miten niin mitä mä teen sun sängyssä? Sähän se tässä olet reissuun lähtenyt. Tää on mun sänky” Nobu totesi rauhassa ja samalla hieman naureskellen Shinin ilmeelle.
”Mä mitä?!”
Hitaasti Shin alkoi muistaa mitä oli tapahtunut. Mitä pidemmälle hän muistoissaan kerkesi sitä punaisemmaksi hän muuttui. Nobu vain nauroi ja kietoi kätensä toisen ympärille.
Älä viitti. Ei se noin kauheeta voinut olla.”
”Eh… En mä sitä, mä vaan…”
”Mitä?”
”Ei mitään…”
”Alotit jo, joten sun täytyy kertoo loppuun.”
”Ei se mitään tärkeetä ollu… Mä vaan tykkään susta, oikeesti ja paljon” loppua kohden Shinin ääni muuttui koko ajan vain hiljaisemmaksi ja lopulta se oli vain käheä kuiskaus.
Nobu hymyili toiselle ja kiristi hieman otettaan toisesta.
”Mäkin tykkään susta.”
A/N2: Olin alussa kirjottanu preesensissä ja sit vaihtanu imperfektiin niin jos siellä aikamuotovirheitä vielä löytyy niin ilmoitelkaapa niin voin korjata ne.
