Author: Alice Katarina
Title: Sormet yhteen lomittuneet, ajatukset toisiinsa sulautuneet
Pairing: Emily/Maya (Emaya)
Fandom: Pretty Little Liars
Rating: K-11
Genre: Romance, femme
Warnings: Spoilaa lievästi 1. kautta
Disclaimer: Pretty Little Liars, sekä Emily ja Maya kuuluvat tekijöilleen.
A/N: Tässäpä taas Emayaa. Olen vain niiin kuollakseni rakastunut tähän pariin, että minun oli pakko kirjoittaa oma versioni siitä miten Mayan palaaminen saattaisi mennä. Rakastan myös kommentteja.
Sormet yhteen lomittuneet, ajatukset toisiinsa sulautuneet
Katson ulos ikkunasta. Vedän polvet lähemmäs rintaani ja huokaisen syvään. On kulunut lähes päivälleen kolme kuukautta siitä, kun Maya oli lähtenyt. Muistin yhä ystävieni järjestämän yllätyksen ja Mayan hymyn kun olin astunut sisään kynttilöiden valaisemaan huoneeseen. Olimme hyvästelleet, suudelleet, luvanneet puhua niin usein kuin mahdollista. Olin tehnyt kaikkeni ja niinä muutamina kertoina, kun olin puhunut hänen kanssaan, en ollut tuntea minun Mayaani. Hän oli ollut niin kolkko ja kylmä. Suorastaan vältellyt minua.
Silmäni huomaavat keltaisen auton, joka kaartaa viereiseen pihaan. Sydämeni hakkaa rinnassani, kun ponnahdan ylös ja ryntään suoraan alas portaita ja ulos ovesta. Maya astuu ulos autosta ja hengitys pysähtyy. Hän on niin erinäköinen. Tyttö on varmasti laihtunut muutaman kilon. Ennen niin villeinä virranneet hiukset on letitetty siististi niskaan ja vaatteet eivät näytä siltä miltä ennen. Mitä he ovat tehneet hänelle?
Astelen hitaasti lähemmäs tyttöä ja joka askeleella vatsaani viiltää enemmän. Kun olen vain muutaman metrin päässä Mayasta, hän vihdoin huomaa minut ja pieni hymy nousee kasvoille. Hymy ei ole muuttunut ja se lämmittää sydäntäni ja rauhoittaa minua. Hän astuu viimeiset meitä erottavat askeleet ja vetää minut halaukseen joka kertoo niin paljon.
”Emily, minulla oli niin kova ikävä. Ja anteeksi, olen niin pahoillani niistä soitoista. He vahtivat minua.”
”Shh… Ei se haittaa. Minä olen pahoillani, että epäilin sinua.”
Maya vetää kasvoni lähelleen ja painaa pitkän viipyilevän suudelman huulilleni. Tien toiselta puolelta kuuluu naurua, mutta en välitä. Tartun tytön käteen ja kiskon hänet mukanani kohti taloani. En edes huomaa äitiäni, joka rykäisee kovaan ääneen, kun pääsemme sisään ovesta. Maya puristaa kättäni omassaan ja tervehtii kohteliaasti. Hän osaa aina olla niin tyyni, vaikka minä hajoaisin palasiksi.
Äidin kasvoilla vilahtaa kärsimys, kun hän huomaa yhteen lomittuneet sormemme. Ehkä hän oli toivonut, että Mayan poissaolo palauttaisi asiat entiselleen. Etten enää olisi kiinnostunut tytöistä. Että olisin taas normaali. Maya katsoo minua kasvoillaan huolehtiva katse ja minä pudistan hieman päätäni ja nyökkään kohti äitiä. Hän ymmärtää heti. Ajatuksemmekin kulkevat samaa rataa.
Kun pääsemme huoneeseeni, kiedon käteni jälleen Mayan ympärille ja suutelen tämän huulia. Tuntuu kuin viime kuukaudet olisivat olleet vain pahaa unta tai jokin katkos oikeassa elämässä. Lopulta päädymme makaamaan vierekkäin sänkyni päälle ja juttelemaan. Mayan sormet hivelevät oikeaa käsivarttani ja iho nousee kananlihalle.
”No, mitä kaikkea olet tehnyt minun ollessani hoidossa?” Maya kysyy ja hymyilee. Hänen kätensä piirtää kuvioita paljaaseen ihooni.
Puren huultani ja vastaan: ”Tiedätkö Paige McCullersin, joka on kanssani samassa uimajoukkueessa? Hän suuteli minua. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. Paige ei usko itseensä, eikä uskalla olla julkisesti oma itsensä. Lupasin tukea häntä, mutta vain ystävänä.”
Maya hymyilee ja vastaa jotain ympäripyöreää. Hänen silmistään kuitenkin näkee, ettei asia vaivaa häntä. Hän luottaa minuun. Tyttö jopa lupautuu auttamaan Paigea, jos tämä kaipaa tukea. Juuri sellainen Maya on ja juuri siksi rakastankin häntä. Painaudun paremmin vasten tyttöä ja ensimmäistä kertaa annan itselleni luvan olla täysin rento ja oma itseni hänen seurassaan. Huulet painuvat jälleen suukottamaan toisia ja suudelmat muodostavat jonoja vuoroin kummankin iholle.
Kuulen oven narahtavan. Äiti on käynyt sen takana jo muutaman kerran, mutta en välitä. Tämä hetki on meidän kahden. Vain meidän kahden. Siirryn hyväilemään Mayan ihoa ja värähdän tytön painaessa viileät sormet kaulalleni ja vetäessä ne hitaasti rinnoilleni. Ovi paukahtaa auki ja vetäydyn vastahakoisesti. Äiti ilmoittaa värisevällä äänellä, että hän on laittanut kahvia ja virvokkeita tarjolle Mayan paluun kunniaksi.
Nousemme ylös ja suikkaan vielä viimeisen suudelman Mayan huulille ja tartun tyttöä kädestä. Enkä enää päästä irti.
