Kirjoittaja: Mustekehrääjä
Ikäraja: S
Genre: Ei tähän oikein genree voi sanoo, joten pelkkää tajunnanvirtamaista höskää.
A/N: Osallistuu
Tajunnanvirtaa-haasteeseen. ^^ Cerwel kun meni sanomaan, että murhaa vahingossa kynsiään, ja sitten mulle tuli tuo nimi päähän, ja oli pakko katsoa, mihin tää johtaa. Jokainen yksittäinen tekstiosio on 100 sanaa.
Kommentit olis aika jees, vaikka laadusta en taida sanoa mitään, koska tajunnanvirta…
Yhteenveto: Luulisivat pian tyttöä väkivaltaiseksi hulluksi, eikä hän ollut hullu. Ainoastaan onnettomuusaltis.Kynsienmurhaaja
Juna-asemalla on ruuhka-aika. On lokakuinen pureva tuuli ja surullinen tihutussää. Tuskin huomattavat pisarat hyppelehtivät taivaista ihmisten hartioille ja hiussuortuvien sekaan. Juna-aseman tylsä naisääni kuuluttaa, kuinka seuraava juna Helsinkiin on saapumaisillaan muutaman minuutin kuluttua ja lähtee laiturilta kolme. Kukaan ei sano mitään, mutta ihmiset alkavat pikkuhiljaa hakeutua laiturin reunamille.
Mutta hiljainen naisenalku, tuskin edes täysi-ikäinen, ei reagoi mitenkään, tuijottaa vain kaukaisuuteen. Pähkinänruskeat hiukset lennähtävät kasvoille, takertuvat sateesta kosteisiin ripsiin ja kookoksenmakuisella huulirasvalla rasvattuihin huuliin. Tyttö ei kuitenkaan vaivaudu kohottamaan kättään siirtääkseen hiussuortuvia korvien taa.
Vaan vaaleanpunaiset lapaset turhan ison takin taskuissa suojelevat surullista totuutta, joka ei näe sillä asemalla sateista päivänvaloa.
Peukalonkynsi
Tyttö katsoo, kuinka juna saapuu, pysähtyy laiturin viereen ja avaa ovensa. Se on suuri ja harmaanruskean lian alla kiiltävänvalkea. Ihmiset juoksevat tytön ohitse, astuvat junaan ja tulevat ulos. Matkustajat vaihtuvat, juna on valmis lähtöön. Se huutaa sotahuutonsa ennen kuin lähtee vyörymään jälleen raiteillaan.
Lapasten alla peukalon kärkeen on kiedottu tiukasti sininen Nalle Puhilla varustettu laastari. Tyttö onnistui eilen leikkaamaan kynnestään palasen paahtoleivän reunoja leikatessaan. Hänen pikkusiskonsa kun ei suostunut syömään paahtoleipää, kun sen reunoja ei oltu leikattu.
Peukalosta tippui muutama pisara harmaalle keittiötasolle, mutta tyttö vain siivosi ja laastaroi sormensa. Sormeaan hän ei näyttänyt kenellekään, ihmiset olisivat huolestuneet turhaan.
Etusormenkynsi
Ihmiset huolehtivat monista asioista aivan turhaan. Tyttö tiesi sen, sillä hän oli saanut kokea turhankin paljon huolehdintaa elämässään. Aina oli joku, joka laskeutui hänen vierelleen enkelinseesteistä hymyä väläytellen. Ainoastaan höyhensiivet ja hohtava sädekehä puuttuivat, mutta ihmisistähän ei voinut tehdä enkeleitä.
Etusormeen oli laitettu puolestaan vaaleanpunainen Nasu-tarra. Sormenpäässä Nasu piteli tiukasti kiinni sateenvarjostaan, joka oli lähtemässä myrskytuulen mukana kauas pois, ehkä etelänavalle.
Asemallakin tuuli hieman, mutta se ei ollut samanlaista voimakasta tuulta, minkä kanssa Nasu sai kamppailla. Tuuli tarrautui ainoastaan ihmisten takkeihin, muttei päässyt läpi, ja heilautteli tytön suuria korvarenkaita. Se oli lokakuun tuulta, melankolisen rauhallista, joka ei tehnyt suuria myrskyjä.
Keskisormenkynsi
Ihmiset pelkäsivät verta, vaikka veri oli elintärkeää. Jos sydän ei pumpannut verta, ei ihminen säilynyt hengissä, vaan kuoli pois. Tyttö ei tahtonut kuolla, kuihtua, hän tahtoi elää ja haistatella koko maailmalle.
Mielessään hän kiskoikin lapasensa pois ja ojensi tavanomaisella tylsänruskealla laastarilla peitetyn keskisormen keskenkasvuiselle nulikalle, joka heitti karkkipaperin maahan. Kymmenen metrin päässä olisi ollut roskakori, mutta sehän oli yksinkertaisesti liian pitkä matka lampsittavaksi. Idiootti, tyttö puri huultaan, jottei olisi huutanut perään. Ei hän turpaansa halunnut kuitenkaan, viisi laastaria sormessa riitti hänelle. Nenän laastaria ei olisikaan niin helpolla voinut piilotella. Luulisivat pian tyttöä väkivaltaiseksi hulluksi, eikä hän ollut hullu. Ainoastaan onnettomuusaltis.
Nimettömänkynsi
Nimetön, sormussormi, jossa tytöllä ei ollut sormusta. Ei ollut kyllä mitään muutakaan kimaltavaa, pelkästään oranssinvärinen Tiikerillä koristeltu laastari, eikä siitä saatu vihkisormusta, vaikka se olisikin ollut keskellä sormea. Mutta laastari oli kiedottu vain kynttä suojaamaan, sillä tyttö oli polttanut kyntensä tulikuumalla keitinvedellä.
Tyttö piti teestä, hän keitti sitä aamuisin ja iltaisin, sekä suunnilleen joka kolmas tunti päivällä. Hän lipitti sitä turhankin paljon, mutta ainakaan ei kuolisi nestehukkaan. Sitä tyttö tosin ei tiennyt, voisiko teetä juoda liikaa, mutta eipä sillä mitään väliäkään ollut. Hän joisi teetä, vaikka se olisi koko maapallolla kiellettyä. Ilman teetä tyttö ei pärjäisi, eikä ilman mittavia laastarivarastojakaan.
Pikkurillinkynsi
Pikkurilli, tuo pienenpieni sormi, joka ei tehnyt juuri mitään. Ainoastaan hienostelevat rouvat ja neidit (ja ehkä jotkut herratkin) ojentelivat sitä nostellessaan teekuppejaan huulilleen, mutta muuta virkaa kyseisellä sormella ei tuntunut olevan.
Siitä huolimatta sekään ei ollut säästynyt surulta, vaan tyttö oli kynsiään pureskellessaan tullut repäisseeksi liikaa pikkurillin kynnestä. Nyt pikkurilliä koristi vaaleanpunainen Hello Kitty – laastari.
Ja kun tyttö lopulta tarttui laiturille saapuneessa junassa tankoon, hän ähkäisi kivusta, joka lävisti sormen. Sormi oli joutunut tangon ja kookkaan miehen väliin sykkien nyt avunhuutoja. Niinkin turhanpäiväinen sormi, mutta silti siihen sattui liikaa. Tyhmät kynnet, mihin niitä edes tarvittiin, kun ei ihmisten tarvinnut puihin kiivetä?
