Kuroko no Basket: Päivänpaistetta ja nyrkkitappeluita | Max K-11 | raapaleita 32/?

[Mightyena]

Ana-chan, eipä mitään! :3 Tuohon kuusi kaloria -juttuun lähde on we♥it tai vastaava, ja siitäkin olen törkeästi pyöristänyt ylöspäin. Väitteen todenperäisyydestä ei mitään hajua (lol, älkää oppiko asioita ficeistäni, kun selkeästi teen taustatyöni niin huolella). Kuvitteellinen henkilö on Taigan (huonosti muotoiltua) vakuuttelua siitä, miten hän puhuu objektiivisesti ja ilman mitään taka-ajatuksia (köhköh). 18... En muuten edes tajunnut kirjoittavani puhekieltä. Yleensä joudun hakkaamaan sen itsestäni, kerrankin näin! En edes tiedä mistä repäisin parituksen, harmi, kun et kohta ylläty enää mistään *shot*. :D Ja juu, raapaleessa 19 pojat on toki yläastelaisia, taisin unohtaa mainita. OI että, olen kyllä niin iloinen, jos huumorini on oikeasti hauskaa. Kisen näkökulmaa voin toki luvata. :3 Kiitos kiitos kommentista. ♥ (:


A/N: Aivan! Piti lisäillä näitä jo monta päivää sitten, mutta kun kiireet. Olen pahoillani siitä, että kirjoitin japanilaisilla hahmoilla jotenkin pääsiäiseen liittyvän raapaleen, olen pahoillani siitä, että se ei todellakaan ole edes ajankohtaista ja olen pahoillani siitä, että kirjoitan aina ja vain ruuasta. Oli pakko, koska tuo mielikuva oli ihan paras.

Ja sitten kylkiäisenä saatte kagakuroa ja aokiseä.

20. Vimmaisia kasvukipuja
Sanoja: 250
Hahmot: Daiki Aomine/Ryouta Kise (+ Satsuki Momoi)

"Sattuu! Joka paikkaan sattuu!"
"Älä valita."
"Tee asialle jotain."

Aomine huokaisi raskaasti ja viittoi Kisen istumaan sohvansa eteen lattialle. Toinen totteli korostaen jokaisella eleellään sitä, miten pikkusormenkin liikuttaminen oli täyttä tuskaa.

"Urheilijana sinun pitäisi kestää normaalit treenit mukisematta."
"Siitä oli normaali kaukana! Sattuu ja vihloo ja -"
"Tajusin jo", Aomine naurahti ja puristi toisen hartioiden lihaa sormiensa väliin. "Ei sitten sanaakaan siitä, olenko tässä erinomainen."

Aomine ei ollutkaan erinomainen, mutta ei Kise halunnut kommentoida mitenkään - hän vain halusi sen kamalan kivun pois mahdollisimman pian. Tämäkään ei toiminut heti. Ja sitä sanotaan, että kaikki tuntuu pahemmalta vasta kolmantena päivänä rasituksesta. Kise oli ärsyyntynyt. Hän kuunteli kaiket päivät höpötystä asioista, jotka hän tunsi ihan hyvin omalla kehollaan, eikä kukaan osannut kertoa, miten tästäkin tuskasta olisi päässyt eroon.

Jotain hyvää tässäkin. Tänäänhän Aomine oli melkein hellä. Pyydä Momoilta hierontaa, ja saat muutaman uuden mustelman. Hän ei ymmärrä tekevänsä jotain väärin. Muuta vertailupohjaa Kisellä ei sitten ollutkaan (traumat eivät kadonneet).

Kise hymisi tyytyväisenä. Aomine oli jo niin kyllästynyt koko touhuun, että halusi keksiä keinon lopettaa nopeasti saamatta osakseen uutta annosta korvia vihlovaa valitusta.

"Mihin sattuu eniten?" Aomine kysäisi muka ohimennen.
"Rintalihaksiin."
"...Miten hitossa siitä hierotaan."
"Etkö osaa?"

"No kai minä lääppiä osaan ja hyvin. Mutta siis... rintalihaksiin?"
"Niin."
"Rintaan?"
"Joo, joo."
"Rintoihin?"
"En ole varma, onko miehillä rinnat, mutta periaatteessa kyllä?"

Aomine pysäytti kätensä ja hiljeni hyväksi toviksi.

"Kise, tuollaisiin kipuihin on syy. Kasvata yön aikana tissit."
Kise taittoi niskaansa heittääkseen toiselle kauhistuneen vilkaisun.

"Sinä se sitten osaat pilata ihan aina ihan kaiken!"

21. Perinteet pilalla eli miten Kise muuttaa maailmaa
Sanoja: 200
Hahmot: Atsushi Murasakibara (+ Ryouta Kise & Daiki Aomine)

Murasakibara miettii harvoin, miksi hän pitäisi jostain tietystä asiasta.

Jos tehdään radikaali oletus, jonka mukaan hän pitää Teikousta joukkueena, hän osaa antaa siihen yhden syyn. Teikoussa jokainen on yllytyshullu. Teikoussa jokainen, myönsi sen tai ei, arvostaa pientä väriä arkeensa.

Siksi he alkoivat piilottaa suklaamunia ympäriinsä hänen löydettäväkseen - oikeastaan idea siihen oli Aominen. Hän jankutti päiviä putkeen etsimisen olevan kehittävää tekemistä. Ei se nyt välttämättä liittynyt suoranaisesti koripalloon, mutta lopulta kukaan ei viitsinyt kyseenalaistaa asiaa.

Tänään on se päivä ja Murasakibara sanoo, ettei häntä kiinnosta. Siitä huolimatta hän kurkistaa kenkälokeroonsa erityisen tarkasti ja kun kukaan ei katso, saattaapa hän jopa kiemurrella lattianrajassa syynäämässä jokaista pölyhiukkasta pöytien alta.

Kello kolmeen mennessä hän on löytänyt täysin sattumalta ja täysin suunnittelematta neljä suklaamunaa. Hienoa, rahaa säästyy.

Pukuhuoneeseen löntystäessään hän on takuuvarma, että todelliset piilopaikat löytyvät sieltä. Tuossakin, penkin alla. Hän kumartuu ja kallistaa päätään. Aivan perällä, hän ei voi uskoa, että joutuu laskeutumaan polvilleen. Esine näyttää hyvin pakatulta, ehkä siinä on montakin yllätystä. Värikäs kuori ja...

Suklaakuorinta-aine - miedosti hajustettu - myös herkälle iholle!
Murasakibara tuijottaa purnukkaa liikkumatta. Hän tosissaan luuli, että se olisi jotain makeaa (piilokin oli hyvä).

Hetken mietittyään hän lopulta oivaltaa. Seuraavan kerran nähdessään Kisen hän iskee tätä kämmensyrjällä päähän.

22. I will be popular
Sanoja: 200
Hahmot: Taiga Kagami/Tetsuya Kuroko POV

"Tässä on joku juju, jota en ymmärrä!"
Kagami nosti oikeaa kättäni, kiersi toiselle puolelle, nosti vasenta kättäni, tutki hupparin taskut ja tyytyi lopulta tuijottamaan minua haastavasti.

"Tiedät varmaan, mistä puhun?"
"En."
"Älä valehtele! Olet pitänyt kampanjan tai jotain! Sinulla on piilossa esitteitä! Tai sitten se johtuu siitä, että olet noin pieni ja söpö ja mahdut ihmisten taskuihin..." hän aloitti ääni muuttuen hiljalleen ivaavaksi.

"Nyt olet vain ilkeä", huomautin. Hän laittoi kätensä puuskaan eikä lopettanut tuijotusta.
"Totta, se perustelu ei kyllä kävisi niihin muihin", hän myönsi hampaitaan kiristellen.
"...Hysteerinen puolesi näkyy. Haluatko kertoa, mikä on hätänä?"
"Minusta ei pidetä. Se tässä on hätänä."

En ollutkaan aiemmin tiennyt, että hän välittäisi massojen mielipiteistä. Se oli tavallaan hellyttävää, varsinkin kun tiesin, ettei hänen sanoissaan oikeasti ollut perää.

"Minähän pidän sinusta", kerroin ja nostin käteni hänen rintakehäänsä vasten. "Vaikka olet joskus ilkeä."
Hän näytti punnitsevan, halusiko jatkaa (ei niin selkeästi kenellekään) osoitettua vihaansa vai heittäytyä hempeäksi. Lopulta hän kiersi kätensä selkäni taakse ja huokaisi raskaasti.

"Ärsyttää vain, kun tämä on jo toinen kerta."

Hetkinen.

"Taidatkin puhua siitä äänestyksestä, vai mitä."
"Totta hemmetissä. Voitan vielä."
"Erehdyin jo luulemaan, että olet alkanut välittämään muiden ajatuksista."
"Voitan vielä sinutkin!"
"Pelkään pahoin, että en halua antaa sen tapahtua..."

* * * *

A/N2: Kurobasun (virallisten) suosikkihahmokyselyjen tulokset ovat outoja. Ensimmäinen: 1. Kuroko, 2. Midorima, 3. Kagami. Toinen: 1. Kuroko, 2. Kise, 3. Kiyoshi, 4. Kagami. Tuohon siis pohjautui tuo viimeisin. :D Voi meidän kakkospäähenkilöä...

[Ana-chan]

Jee, Aokiseä!! Sisäinen fanityttöni kiljui riemusta eikä läksyjen tekemisestä varmasti tule enää yhtään mitään. Mutta hei, ruokahan on hyvä asia joten kyllä siitä saa kirjoittaa :D

20.
Miten niin kuolin tätä lukiessani? Kyllä minä vielä elossa olen, ainakin olettaisin niin. Olen ehkä sanonut tämän jo aikaisemmin, mutta Aomine on ihan oikeasti pervo. Ei se mitään, se on silti suloinen. Joo, mutta siis mitä tästä muuta sanomaan kuin että tykkäsin tykkäsin tykkäsin ja paljon. Molempien luonteen tuli hyvin esiin ja vaikuttivat oikeasi aidoilta, koska Kisehän onkin vähän sellainen.. huomionhaluinen ehkäpä? Voin uskoa, että Momoin hieronnan jälkeen lähinnä koskisi enenmmän :D

Hän kuunteli kaiket päivät höpötystä asioista, jotka hän tunsi ihan hyvin omalla kehollaan, eikä kukaan osannut kertoa, miten tästäkin tuskasta olisi päässyt eroon.

Tuo lause ei avautunut minulle, varsinkaan tuo alku. En osaa sanoa miksi näin kävi, mutta mitään selkoa en tuosta saa vieläkään näin useamman luku kerran jälkeen.

"Kise, tuollaisiin kipuihin on syy. Kasvata yön aikana tissit."
Kise taittoi niskaansa heittääkseen toiselle kauhistuneen vilkaisun.

"Sinä se sitten osaat pilata ihan aina ihan kaiken!"

Eikö Kise vielä ole oppinut sitä?

21.
Sulin tälle otsikolle, ja ehkä parempi etten kerro mielikuvaani jonka sain siitä. Pikku-Kise muuttaa maailmaa kuninkaana... XD
Joo, siis kuitenkin koko teksti oli suloinen ja Murasakibara myös, kuten aina.

Jos tehdään radikaali oletus, jonka mukaan hän pitää Teikousta joukkueena, hän osaa antaa siihen yhden syyn. Teikoussa jokainen on yllytyshullu. Teikoussa jokainen, myönsi sen tai ei, arvostaa pientä väriä arkeensa.

Aw, suloista :3 Mutta se on totta, jokainen niistä on yllytyshulluja.

Tänään on se päivä ja Murasakibara sanoo, ettei häntä kiinnosta.

Kuka uskoo? Jos on jostain makeasta kyse, totta kai Murasakibaraa kiinnostaa vaikka ei sitä myöntäisikään.

Sääliksi käy Kiseä, toivottavasti se ei saa kauhean vakavaa iskua :D

22.
Nauroin, välittääkö Kagami oikeasti noin paljon siitä kuinka korkealle se sijoittuu äänestyksissä? :D Okei, kyllä mä ymmärrän, reagoisin itsekin varmaan samalla tavalla, mutta ei siitä sen enempää.
Jos Kuroko oikeasti mahtuu ihmisten taskuun, saanko varata yhden itselleni? Saisi oman maskotin. Kagamin hysteerinen puoli on suloinen, ehkä jopa parempi kuin se toinen puoli - kauhea kovis silloin :D On se kyllä hempeänäkin suloinen, tai oikeastaan hellyyttävä.

"Voitan vielä sinutkin!"
"Pelkään pahoin, että en halua antaa sen tapahtua..."

Kagamihan on kuin pikkulapsi, uhoaa mielettömästi! Ja Kurokon julmempi puoli näkyy, sitäkin on kiva nähdä välillä c:

Ei, nuo äänestykset ei voi olla virallisia!! :DD Miten muka Midorima voi olla toinen?

[Mightyena]

Ana-chan, en ole enää ihan varma, onko Aominen pervous canonia, fanonia vai minun keksintöni. :D Sanotaan että canonia niin kaikki ovat onnellisia. Oijoi tuo virke. :c Tarkoitukseni ei ole olla vaikeaselkoinen tai mitään, olen vain huono, kun en tajua, että lukijat eivät näe pääni sisälle. :D Tarkoitin siis valmentajia & opettajia & kaikkia, jotka jankkaavat hei tämä sitten sattuu huomenna, mutta eivät kerro parannuskeinoja, yyh. Kyllä, ovat virallisia, sijoituksia saattaa kyllä selittää äänestysten ajankohdat. Kiitos kommentista ihana. ♥ (:


A/N: Tällainen... Älynväläys tähän väliin. Olen pahoillani. Ennen kuin lopetatte lukemisen ensimmäiseen lauseeseen, minä voin selittää. Selitän lopussa. Mutta hei, kerrankin oikeaa raapalemittaa.

23. Kohti valoa, osa yksi
Sanoja: 100
Hahmot: Ryouta Kise & Tetsuya Kuroko

Kise makasi hievahtamatta lattialla. Ympärillä vilkkuivat valot ja hänen oli melkein vaikeaa hahmottaa viereensä polvistuvan henkilön piirteitä.

"Kurokocchi... Minusta tuntuu, etten selviä", hän kähisi heikosti.
"Älä puhu tuollaisia, Kise."
"Oikeasti. Minulla on niin kylmä. Pidä minusta kiinni."

Kuroko epäröi hetken, mutta tarttui sitten Kisen käteen ja puristi hellästi. Vaaleahiuksinen hengitti nyt hiukan rauhallisemmin ja sulki silmänsä.

"Voinko pyytää yhtä asiaa?"
"Kyllä. Tietysti."
"Kosta puolestani", Kise kuiskasi hiljaa.

Kuroko tunsi, kuinka hänen pitelemänsä käsi valahti veltoksi. Hän istui hetken aloillaan ystävänsä muistoa kunnioittaakseen ja nousi sitten hitaasti seisomaan.

Kulman takaa kuului vahingoniloista naurua, valot vilkkuivat yhä. Kuroko latasi aseensa ja tähtäsi.

24. Kohti valoa, osa kaksi
Sanoja: 100
Hahmot: Taiga Kagami & Tetsuya Kuroko (+ Kazunari Takao)

Tämä peli oli hänen mieleensä: hän nautti siitä, kuinka sai vaania ja ampua ja voittaa. Juuri nyt pistetaulut näyttivät varsin mukavia lukemia, mutta kesken ei kannattanut lopettaa.

Kagami oli jo ampumassa ohi kulkevan Takaon, mutta tunsikin nykäisyn käsivarressaan. Hän katsoi taakseen.

"...Kuroko, mitä hittoa?"
Ei vastausta.

"Jos tässä kuolee, kannattaa mennä piiloon, ettei vastustaja ammu heti, kun heräät henkiin."
Ei vastausta. Kagami huokaisi raskaasti.

"Kuroko, me ollaan eri joukkueissa tässä", hän huomautti ja toi aseensa toisen otsalle kuin todistaakseen sanansa. Kuroko katsoi varpaisiinsa.

He olivat hetken hiljaa, mutta sitten Kuroko kiristi otettaan hänen kädestään.

"Jos kuolee, pitää kulkea valoa kohti."

* * * *

A/N2: Ajattelin ensin kirjoittaa ihan sellaista överiä melodraamaa jostain Megazonen kaltaisesta paikasta, mutta en tiedä. :---D En osaa sekoittaa huumoria ja angstia joten valitkaa kumpaa tämä on.

[Mightyena]

A/N: Hyvää syntymäpäivää Momoi. o/ Näin tyylikkäästi myöhässä, kuten aina. Samantien sitten hyvää AoKise-päivää, vaikka en mitään kirjoittanutkaan sen kunniaksi hups.

Onneksi laitoin crackin genreksi hyvänen aika... Hajuvesijuttu on puhdasta älyttömyyttä. Huom, 26. ei kannata lukea jos ei halua kuulla uusien hahmojen nimiäkään (siis jos ei seuraa mangaa ilmestymistahdissa). Eipä kai tuo mitään spoilaa oikeasti. Tuossa siis pojat yläastelaisia, ja perustuu siihen, kuinka Kurobasun hahmot ovat yleensä värikoodattuja nimiä ja hiuksia myöten (Niji = sateenkaari). Midorimasta tein ihan hölmön anteeksi. :D Tuota, jatkan hänen kirjoittamistaan normaalisti ihan kohta.

25. Hajuvesi
Sanoja: 200
Hahmot: Ryouta Kise, Satsuki Momoi & Daiki Aomine (+ Tetsuya Kuroko)

"Osaatte te joskus olla kultaisia!" Momoi hihkaisi. Hän näytti hetken siltä kuin olisi hyppäämässä Kisen kaulaan, mutta ei sitten tohtinutkaan ja tyytyi taputtamaan toisen olkapäätä iloisesti hymyillen.
"Sinäkin", hän huikkasi Aominelle, joka pyöräytti silmiään. Momoin mielestä Aomine olisi saanut olla ylpeä itsestään, kun oli kerran vaivautunut tervehtimään lapsuudenystäväänsä tämän syntymäpäivänä.

"Ihan hirveästi onnea!" Kise kailotti vetääkseen kaksikon huomion takaisin itseensä. "Meillä on yllätyskin", hän kehaisi ja sai valitettavasti kummeksuvan katseen molemmilta silmäpareilta.

"Joo, Tetsu tulee varmaan käymään", Aomine yritti vastahakoisesti.
"Ei, kun se toinen asia! Se lahja."

Aomine näytti ymmärtävän ja alkoi kaivaa takkinsa taskua. Siitä huolimatta, että hänen vastuullaan oli kaikki lahjan hankkimisesta paketoimiseen, panostaminen oli ilmeisesti ollut vähäistä. Hajuvesipullo oli vieläpä naurettavan pieni.

"...Aominecchi, minähän annoin siihen rahaa", Kise mutisi harmistuneena tai suuttuneena.
"Hei, älä anna ulkonäön pettää. Tämä on laatumerkkiä."
Momoi aisti tilanteen käyvän kiusalliseksi, joten hän oli jo puoliksi ojentamassa kättään ja kiittelemässä vuolaasti, kunnes Aomine huomasi aikeet. Hän otti pari reilua askelta taaksepäin, niin että selkä tapasi ulko-oven. Eivät he näemmä muuta olleet tehneetkään kuin seisoskelleet ovensuussa.

"Tästä puuttuu vielä salainen ainesosa", hän selitti ja osoitti Kiseä, "Nimittäin tuon kyyneleet."
"...Anteeksi?"
"Anteeksi?"
"Ihan totta", Aomine vakuutti muka-vakavana. Hän heilautti pulloa merkitsevästi. "Kise, hyvällä vai pahalla?"

26. Pärstäkertoimella, osa kaksi
Sanoja: 150
Hahmot: Shuuzou Nijimura, Shintaro Midorima & Tetsuya Kuroko

"Hän näyttää rauhalliselta nukkuessaan."
"Olet hölmö, Kuroko, jos alat sääliä häntä tässä vaiheessa. Lisää väriä, kiitos."

Kuroko ei todellakaan tiennyt, miten hän päätyi auttamaan kapteeninsa hiustenvärjäyksessä. Siis niin, että kyseinen kapteeni nukkui. Ehkä hän vain halusi olla Midorimalle mieliksi edes tämän kerran, koska sattui olemaan näkymättömässä arvoasteikossa hiukan alempana. Siitä huolimatta täytyi miettiä, oliko Nijimuran suututtaminen kaiken sen arvoista.

"Anteeksi, mutta miksi me taas teemmekään tämän?"
"Etkö ole huomannut, että meillä on selvä kuvio?"
"Mikä?"
"Paksukalloisuutesi on yksi huonoista ominaisuuksistasi", Midorima tuhahti ja palasi työnsä pariin selvästi tuohtuneena siitä, ettei kukaan ymmärtänyt. Kuroko kohotti kulmiaan. Hän harkitsi vakavasti ajan tilaamista Midorimalle. Psykologin. Psykiatrin. Ehkä toisen hiuksien värjääminen sateenkaaren väreillä oli tukahdutettua taiteellisuutta lapsuudesta, joka nyt riivasi häntä. Hänen vanhempansa arvostivat vain kirjaviisautta. Tai jotain vastaavaa.

"Olet sitten seuraava, Kuroko", Midorima totesi hiljaa, ääni paistaen tyytyväisyyttä taideteoksensa hiljalleen valmistuvaan lopputulokseen. Kuroko käveli pois vähin äänin ja painoi oven kiinni mennessään.

[invisible deer]

Täältä tullaan, hattu vinossa ja tyylikkäästi myöhässä (sikäli, kun käytän hattuja ja ymmärrään myöhästymisen käsitteenä).
Älä ole vihainen ,__, No jaa, ole vaan. Ihan oikeutetusti saat olla vihanen, kun en ole kommentoinut, enkä edes lukenut. Olen ollut laiskana.
Kommentoin muutamaa näistä, koska olen laiska vieläkin. Valitsen suosikkini (valmistaudu kuulemaan tuomiosi).

17.
Haluaisin lainata koko raapaleen, koska se oli mahtava.
Mutta parhaat palat siis.

"Ö-öh, siis, ei. Tuota, s-suuteleminen kuluttaa kuusi kaloria minuutissa."
"...Niinkö luulet?"
"J-joo. Tai ei! Tai siis, sellainen tutkimus sellaisessa lehdessä osoittaa, että..."

Naww, tuo änkytys on ylisöpöä.

"Jos kuvitteellinen henkilö suutelee toista kuvitteellista henkilöä poskelle, se auttaa vähän..."

24.
Joo, en tiiä missä mun ajatusmaailma menee. Mutta kuolin.
Koska tuo juttu, että ollaan luottavaisia ja kaikkea, vaikka ollaan eripuolilla. En tiedä, en mitään enää. Tää sekotti mun pään.

"Kuroko, me ollaan eri joukkueissa tässä", hän huomautti ja toi aseensa toisen otsalle kuin todistaakseen sanansa. Kuroko katsoi varpaisiinsa.

Toi aseen. Kuin todistaakseen.
Mutta ei todistanut mitään.
Äh, mä vääntelen ja kääntelen tätä koko raapaletta ja mietin miten sä oot kaiken tarkottanu. Mutta nii, mä olen muodostanut omat mielipiteeni ja ymmärrän tän jotenkin. Mutta kaunis oli, edottomasti! Mun silmään ainakin.

Juu, ei mulla muuta, olisi varmaan pitänyt kommentoida muitakin, mutta itseasiassa pitää mennä (ja tälläkertaa se ei edes ole tekosyy). Pidän näistä ihan valtavasti yhä (onko se muka ihme? näillä teksteillä ei) ja lueskelen kyllä, yritän kommentoidakin!

[Mightyena]

Vähänkö tuntuu oudolta vastata kommenttiin näin ilman julkaistavaa, kun en ole niin tehnyt ömm, koko ketjun aikana? No, menköön näin, kun seuraavat saatte kuitenkin vasta öh viikonloppuna ehkä ja testailen, miten kännykkäfini toimii.

Siis, TOKO ~, shh shh, en tietenkään ole vihainen! Kommentointi ei kuitenkaan ole mikään velvollisuus, vaan jotain mitä olette hyvää hyvyyttänne vaivautuneet tekemään. :3 SITTEN. Oih voi, tuo oli kaunis? ;___; Itsehän ajattelin koku jutun ylilyötynä ja höpsönä ja leikkinä ja niin. Mitä kyllä ajattelen angstiteksteistänikin jostakin kieroutuneesta syystä.  Minulle eniten kirjoittamisesta läksyttänyt henkilö kyllä opetti, että lukijoiden ajatukset ovat parempia kuin kirjoittajan, joten uskon sinua. :--D Ja nyt tunnen itseni aika hölmöksi. Kamalasti jaarittelin, mutta tarkoitin siis sanoa, että kiitos valtavasti kommentista! (: <3

[Mightyena]

A/N: Minä tiedän kyllä Japanin rahayksikön, mutta veljeni (jonka aivopesin tähän fandomiin) sanoi tuollaisen jutun. Ignoorasin faktat ja kirjoitin jutusta raapaleen, josta ei tullut ihan sellainen kuin ajattelin mutta niin. TAAS ruokaa, en kestä. Tuo toinen taas on klisee, josta olen kummista syistä aina halunnut kirjoittaa. Heitin vieläpä koko joukkueen mukaan. :D

Tässä fandomissa on muuten liikaa merkkipäiviä. Anteeksi, että missaan kaikki.

27. Ruuan vaikutus joukkuehenkeen
Sanoja:150
Hahmot: Riko Aida POV, Junpei Hyuuga, Taiga Kagami & Tetsuya Kuroko

"Tämä ei millään voi tehdä hyvää joukkuehengellemme", nurisin ja katsoin kahta poikaa tuomitsevasti. He istuivat vastakkain lattialla vältellen toistensa katsekontaktia. Olin pyytänyt Hyuugaa raahaamaan heidät tänne, mutta sovittelu ei vieläkään edennyt oikein minnekään.

"Kerrataan vielä, mistä riitelette", hoputin enkä onnistunut saamaan heihin eloa.
"Maji Burgerissa järjestettiin äänestys siitä, mitä aletaan myydä kaksi yhden hinnalla. Kagami äänesti euron juustoa", Hyuuga kertoi naureskellen. Hän suoristi lasejaan. "Oikeasti, mikä se sitten on? Puolen euron juusto?"

"Barbaari", Kuroko kommentoi hiljaa.
"Ääliö!" Kagami vastasi.

"...Ja Kuroko äänesti vaniljapirtelöä."
"Neiti!"
"Hölmö."

"Lopulta asia jäi sitten yhdestä äänestä kiinni."

"Vihaan sinua!"
"Vastaan tunteisiisi."

Hieraisin otsaani järkyttyneenä. Tämä ei voinut olla totta. Yhtä hyvin olisin voinut olla lastentarhassa. Miten ihmeessä Kuroko lähti tähän absurdiin riitelyyn mukaan?

"Se on vain ravintola", totesin ääni täristen - heräävää kiukkua oli hankala hillitä. Yhtäkkiä Kagami ja Kuroko ymmärsivät toisiaan ensimmäistä kertaa koko päivänä. He vilkaisivat minua tyrmistyneinä lähes samaan aikaan.

"Vain?"
"VAIN?"

28. Romanttinen komedia, osa yksi
Sanoja: 150
Hahmot:Teppei Kiyoshi POV, Junpei Hyuuga & Shun Izuki (+ Riko Aida)

Otan pari juoksuaskelta ehtiäkseni ovelle ensimmäisenä. Hotellissa nukkumisen nyrkkisääntöihin kuuluu, että sänky pitää päästä valitsemaan ensimmäisenä. Onneksi minulla on avainkorttikin.

Oven avatessani kaikki näyttää ensisilmäyksellä hyvältä. Siis kunnes pääsen eteiskäytävän loppuun. Koko huone on niin erilainen kuin odotin, että jään pakostakin tuijottamaan kohtalaisen sanattomana.

"Tietä", Hyuuga mutisee haukotellen selkäni takaa.
"Meillä oli kaksi huonetta, ja Riko omi toisen, eikö?"
"Kyllä. Liikettä."
"Tässä taisi tulla pari muuttujaa."

Väistyn Hyuugan edestä. Hetkessä hänen kasvonsa vääristyvät miksi-näin-käy-meille -ilmeeseen, jota pidän huvittavana, mutta en viitsi nauraa. Jostain ilmestynyt Izuki kävelee hänen viereensä (ihme, etteivät muut ottaneet juoksukisaa tänne).

"Tuota... Onko meillä..." Izuki aloittaa rauhallisesti.
"Älä", Hyuuga vastaa ääni tuskastuneena.
"...Vain..."
"Sano."
"...Kaksi..."
"Sitä."
"...Sänkyä?"
"Ääneen."

Seuraava hiljaisuus on kiusallinen. He ottavat tämän aavistuksen liian vakavasti - eihän meidän tarvitse viihtyä täällä kuin yksi yö. Asiasta huomauttaminen tuskin piristäisi heitä, joten yritän eri taktiikkaa.

"Hei, ajatellaan positiivisesti. Jos tämä olisi romanttinen komedia, kaikki katsojat hurraisivat."

[Mightyena]

A/N: Hyvää synttäriä Kise. ♥ Näistä vain toisessa on Kise ja sekään ei liity synttäreihin millään tavalla, mutta kuitenkin. :D Romanttisesta komediasta piti muuten tulla MitoKogaa, mutta en osannut koska en osaa kirjoittaa niin tein vain jotain sekavaa.

29. Romanttinen komedia, osa kaksi
Sanoja: 150
Hahmot: Shinji Koganei POV, Rinnosuke Mitobe, Junpei Hyuuga & Taiga Kagami

"Oltaisiin menty Kagamin ökykämppään", kailotan.
"Pitkä matka", Hyuuga kuittaa viereisestä sängystä - onneksi niin puoliunessa, ettei ymmärrä suuttua riehumisesta.
"Eikä se ole ökykämppä", Kagami nurisee lattialta. Tässä häntä ei olisi auttanut edes arpaonni, sillä Seirinin (iän mukaan määräytyvä) hierarkia iskee päälle oudoissa tilanteissa. Käännyn tukahduttaakseni naurun tyynyyn, mutta iskenkin melkein pääni yhteen Mitoben kanssa. Hän on jo sulkenut silmänsä.

"...Et taida olla kovin hyvää juttuseuraa", kerron hänelle tarkoituksenani kuiskata, mutta luonnollisesti jokainen paikallaolija kuulee.
"Tehän olette elämänkumppaneita..."
"Nyt on outoa juttua, Kagami."

"Olkaa jo hiljaa", Hyuuga komentaa ja samassa huomaan, että me kolme saatamme olla ainoat hereillä koko huoneessa. Siis siihen asti, kun molemmat alkavat haukotella ja nuokkua uhkaavan näköisesti. Potkin ilmaa kyllästyneenä: en takuulla nukahda ainakaan tuntiin ja nyt ei ole ketään, jolle jutella.

Samassa (ilmeisesti ajatukseni arvannut) Mitobe tökkää minua olkapäähän. Riemuissani käännyn häntä kohti, mutta saan pettyä siihen yksiselitteiseen katseeseen.

"...Älä itse vie kaikkea peittoa", mutisen kärttyisänä.

30. Cooperin testi
Sanoja: 200
Hahmot: Yukio Kasamatsu & Ryouta Kise

Kasamatsulla oli sekuntikello kaulansa ympärillä, kasa muistiinpanoja sylissä ja jalka paketissa. Häntä ei niinkään ärsyttänyt toisinaan vihlaiseva kipu, enemmänkin hänen oma huolimattomuutensa. Vaikka se olikin vain pieni nyrjähdys eikä haittaisi hänen elämäänsä kovin kauaa.

Kasamatsu katsoi kyllästyneenä, kuinka porukka hölkkäsi hänen ohitseen kerta toisensa jälkeen hikisenä ja valittavana. Rauhallinen tulostenkirjaus häiriintyi, kun Kise juoksi kuin viimeistä päivää nurkan takaa.

"Paljon aikaa jäljellä?" hän huusi jo kaukaa paniikinomaisesti saaden kapteeninsa kurtistamaan kulmiaan.
"Kolme minuuttia", toinen vastasi, sillä olihan se hänen työtään.

"Paljon olen juossut?" hänen kohdalleen ehtinyt Kise huusi aivan yhtä lujaa niin, että tärykalvot kärsivät.
"Saman verran kuin viimeksi."
"Oikeasti?!"
"No, hiukan vähemmän."

Ennen kuin Kise pyyhälsi vauhdilla ohi, Kasamatsu ehti nähdä pienen irvistyksen hänen kasvoillaan ja ihmetellä, kuinka outoja pakkomielteitä tietyillä henkilöillä oli. Paria sekuntia myöhemmin tietty henkilö kaatui mahdollisimman dramaattisesti keskelle juoksurataa. Kasamatsu huokaisi ja käveli toisen luo paheksuvasti mutisten.

"...Oletko kunnossa, Kise", hän kysyi tai ennemminkin totesi. Kisen ympärille oli ehtinyt kertyä jo pieni porukallinen hämmentyneitä ihmisiä, mutta sellaisiin parviinhan asianomainen oli jo tottunut.
"Kamala, hirveä tuska!"
"Jaaha."

Kise vaikeroi hetken asiaankuuluvasti, harmitteli kömpelyyttään ja pahoitteli hänestä huolestuneille testin häiritsemistä, kunnes ei enää pystynyt peittelemään tyytyväisyyttään suunnitelman onnistumisesta. Hän virnisti leveästi Kasamatsulle.

"Saan varmaan aloittaa nyt alusta?"

[Rin]

Oi voi en oo tätäkään kommentoinut ikuisuuteen. D:
Ilmoitan vain olemassaoloni... Mut hei jee Kise!!eikumitä Hyvä, että joku kirjotti Kisestä/lle jotain. Mä hengasin pöpelikössä viimeset kolme päivää...
En osaa kirjottaa nyt yhtään mitään. Tätäki pätkää oon kirjottanu 20min....

"Oltaisiin menty Kagamin ökykämppään", kailotan.
"Pitkä matka", Hyuuga kuittaa viereisestä sängystä - onneksi niin puoliunessa, ettei ymmärrä suuttua riehumisesta.
"Eikä se ole ökykämppä", Kagami nurisee lattialta. Tässä häntä ei olisi auttanut edes arpaonni, sillä Seirinin (iän mukaan määräytyvä) hierarkia iskee päälle oudoissa tilanteissa.

Nauroinko vähän :DD
Jaa sitten tämä:

Kise vaikeroi hetken asiaankuuluvasti, harmitteli kömpelyyttään ja pahoitteli hänestä huolestuneille testin häiritsemistä, kunnes ei enää pystynyt peittelemään tyytyväisyyttään suunnitelman onnistumisesta. Hän virnisti leveästi Kasamatsulle.

"Saan varmaan aloittaa nyt alusta?"

Nauroin vähän lisää.

Kiitos taas näistä.

[Mightyena]

Rin, jee kiitos, kun ilmoitit olemassaolostasi. c: Ei tarvitse käyttää kommenttiin mitään tuhottomia aikoja minun puolestani. Kiitos itsellesi kommentista. ♥ :3

A/N: Tärisevässä autossa on vaikeaa kirjoittaa ja nämä ovat ihan outoja. ;;

31. Akashin koti, osa yksi
Sanoja: 100
Hahmot: Satsuki Momoi, Ryouta Kise & Daiki Aomine (+ Atsushi Murasakibara, Seijuro Akashi, Shintaro Midorima)

"Samaan aikaan?"
"Joo."
"Yksi, kaksi..."
"EN PYSTY."
"EN MINÄKÄÄN."

Taas kerran Momoi ja Kise tiputtivat neulat samaan aikaan kieltäytyen koko jutusta. Kun veriryhmien määrittäminen ei tahtonut onnistua koulussa, he siirtyivät kotiin.

Siis Akashin kotiin. Paikkaan, jossa itse isäntä saattoi kadota iäisyyksiksi, Midorima vain huomautteli, että ihmisen kuuluisi tietää veriryhmänsä ja Murasakibara viipyi jääkaappireissullansa hiukan liian kauan. Siis jopa ollakseen Murasakibara.

"Se varmaan sattuu", Momoi mutisi hermostuneena.
"Eikä satu", Aomine totesi. "Olen pistänyt kuutisen kertaa, ei tästä mitään verta tule... Lainatkaa neulaa."

Kise kohautti olkiaan ja nojautui ojentamaan neulaansa saaden Momoin älähtämään äkillisesti.

"Ei! Eikös tuo voi olla tautinen?"
"...Tosiaan."
"Hei."

32. Akashin koti, osa kaksi
Sanoja: 150
Hahmot: Daiki Aomine, Shintaro Midorima & Atsushi Murasakibara (+ Seijuro Akashi, Satsuki Momoi)

"Joko te lähdette?"
"Joo."
"Sepä harmillista. Tulkaa toistekin. Oletan, että osaatte ovelle itse."

* * *

"Akashi olettaa aina liikaa", Aomine murahti tuskastuneena kurkattuaan takuulla sadannesta ovesta. Tulomatkalla Momoi oli johtanut heitä eteenpäin edes aavistuksen määrätietoisen näköisenä, mutta nyt hän oli jäänyt pistelemään sormenpäätään neulalla - kuten Kisekin (itsepäistä porukkaa).

"Ei varmasti löydettäisi enää takaisin sinne huoneeseenkaan. Missä se on, kartanon länsisiivessä?" Aomine irvisti ja haroi hiuksiaan puolihuolimattomasti sormenpäillään.

Midorima hymähti, vaikka sinänsä tilanteessa ei ollut mitään huvittavaa: toisen talossa eksyminen oli noloa ajatuksenkin tasolla. Aominen kanssa eksyminen oli raastavaa potenssiin kaksi. Tai kolme. Tai kymmenentuhatta. Etenkin jos sattuu eksymään pitkiksi ajoiksi, eikä mukana ole kuin yksi kiusaamisen ja valituksen uhri.

Täysin tilaamatta ja todennäköisesti asioita pahentamaan ilmestyi Murasakibara. Viimein. Aomine ja Midorima olivat tarpeeksi epätoivoisia kysymään ulospääsystä lähes samaan aikaan.

"Miten täältä oikein pääsee pois?"

Vastaukseksi he saivat vain pienen päänkallistuksen.
"En mitään aavistusta, mutta tiedän, miten keittiöön pääsee."

[Rin]

Ei tästä päivästä ehkä sittenkään tule niin kamala, vaikka mun pitikin herätä ennen kuutta. D:
Mut joo söpöjähän noi oli. <3 Ja autossa kirjoittaminen on yhtä tuskaa. Kerran yritin jotain vääntää Ruka matkalla, mut tuli sellanen olo et pitäis vaan heittää se ulos ikkunasta sinne poroksi syötäväksi, kun ei se tahtonut onnistua. Kommentoin puhelimella ja tämäkin on jo yhtä tuskaa.
Nyt siihen kommenttiin. Ekassa raapaleessa lemppari kohdat oli toi Murasakibaran jääkaappi reissu ja sit toi lopetus. Tyhmä puhelin ei anna lainata niitä. ;( Mun piti jotain viel laittaa tähän, mut unohdin ja mun pitäis alkaa lähtemään. Mut viel vikan raapaleen lempikohat oli varmaanki toi kun kise ja momoi jäi tökkimään sormenpäitään (tää mielikuva ) ja sit noi Midoriman ajatukset. xD
Mahtava kommenti tuli taas. x) Puhelimen automaattikorjaus on kaveri. (Y)