Nimi: Päällikölleni
Kirjoittaja: Brangwen
Ikäraja: K11 (tappamisesta puhutaan sen verran kevyesti, etten uskaltanut laittaa K7-ikärajaa)
Fandom: E. R. Burroughsin Mars-kirjat (John Carter of Mars -elokuva)
Tyylilaji: raapaleita, 100 + 100 + 100 sanaa
Paritus: John Carter/Dejah Thoris
Vastuunvapaus: Tarina ja henkilöt ovat Edgar Rice Burroughsin luomuksia. En tienaa tällä.
A/N: Old School Fandom -haasteeseen ja pari vuosi sitten kirjoittamalleni raapale-triiolle
KuolemankieltäjäPäällikölleniKuka olet, oma päällikköni? Sillä omaksi päällikökseni minä sinua kutsuin jo kauan ennen kuin sanoit nimesi, jo kauan ennen kuin iskit ensimmäisen iskun puolestani, jo kauan ennen kuin kiedoit viittasi ympärilleni ja kutsuit minua omaksi prinsessaksesi. Kuka olet sinä, kalpea kuin Thuria valo, tulinen kuin polttava päivä, sinä, jonka miekka niittää maahan tuhat vihollista?
Kuka olet sinä, joka saat sydämeni lyömään epätahtiin? Saat kuolemankin edessä minut lausumaan sanoja, joita Dejah Thoris, Mors Kajakin tytär ei koskaan lausu yhdellekään miehelle. Mutta sinulle minä lausun ne sanat, tietäen tekeväni itsestäni naurettavan, tietäen, että oma kansani kavahtaisi häväistystäni, kun minä annan sydämeni muukalaiselle.
*
Tyhjän avaruuden halki tulit vieraaseen maailmaan, saavuit sankariksi sotien keskelle. Sinussa löysin vastaukset moniin kysymyksiin, joita väkeni on elämänpuun päivistä asti arvaillut. Sinä olet soturi, rauhan mies, miekkasi puhuu kiivaasti sodan sanoja, mutta sinun sanasi saavat vihollisesi laskemaan aseensa ja tekemään rauhan kanssasi. Sinä kesytit villit tharkit, teit heistä kansani liittolaisia, sinä kaadoit kuoleman jumalattaren ja hänen väärät pappinsa, palasit helvetistä, jota kansani sokeasti oli nimittänyt taivaaksi.
Tämän kaiken sinä teit minun vuokseni, oma päällikköni. Milloin vedit miekkasi, huusit aina nimeni kuin sotahuudon, rukouksen jumalalle, johon et usko. Sanotaan, että oma väkeni rakastaa minua, mutta ei niin kuin minä sinua.
*
Kun lähestyt minua, minä, tuhansien ylväiden esi-isien ylpeä tytär, en käännä katsettani, niin kuin minun pitäisi, en sulje korviani sinun sanoiltasi, joita minun pitäisi kutsua rienaukseksi. Kun lasket miekkasi jalkojeni juureen, minun pitäisi palauttaa sen kärki sydämeesi, mutta niin en tee minä, Dejah Thoris, Heliumin prinsessa, sillä sinä, jota sanotaan sotavaltiaaksi, jeddakien jeddakiksi, suureksi sankariksi, sinä olet taistellut minun puolestani ja voittanut oikeuden kutsua minua omaksesi.
Enemmän kuin Barsoomin sotavaltias, enemmän kuin kylmän pohjolan kukistaja, enemmän kuin Issuksen surmaaja, sinä olet minun päällikköni, minun prinssini, minun puolisoni, ainoa mies, jolle Dejah Thoris antaa sydämensä. Annathan sinäkin sydämesi minulle, oma rakkaani?