Lumienkeleitä, S | Jirko/ Pyry | drama, romance, slash, fluffy

[Haruka]

Otsikko: Lumienkeleitä
Tekijä: Haruka
Paritus: Pyry/ Jirko
Genre: Slash, romance, fluffy
Ikäraja: S
Varoitukset: Suudelma ja hieman draamaa
Vastuunvapaus: Minun poikia, älä vie!
Yhteenveto: ”Tieräkkö sää, että sää oot tärkeämpi mulle kuin yksikään mun muista kavereista? - Jirko

A/N: Päätinpä nyt sitten kirjoittaa tällaisen, koska mun sormeni suorastaan syyhysivät päästä taas kirjoittamaan poikarakkaudesta ja nuoruuden vallattomuudesta. Pyry on muuten ”Kulmahampaiden” Siljan serkku ja Terhin nuorempi veli, 12-vuotias, Jirko puolestaan hänen kaverinsa.

Osallistun tällä Originaali10#2 – ja Slash10 3.0 - haasteisiin.

Taivaalta sataa suuria, valkoisia hiutaleita, jotka sulavat nopeasti joutuessaan kosketuksiin paljaan, lämpimän ihon kanssa. Pyry katsoo taivaalle suurilla, siniharmailla silmillään ja huokaa surumielisesti.

”Ootko sää surullinen?” kuuluu matala ääni hänen vierestään. Pyry kääntää katseensa kohti Jirkon kasvoja. Jirkolla on vihreä-valkoinen pipo ja yllään tummansininen kevyttoppapuku. Pipon alta paljastuu vaaleita hiustuppoja, joita poika kuitenkin työntää takaisin pipon sisälle vähän väliä.
”En varsinaisesti. Mun sisko kävi taas tänään”, Pyry vastaa hyvälle ystävälleen.
”Kumpi niistä?” Jirko utelee. Pyry kertoo Terhistä ja siitä, miten heidän serkkunsa Silja muuttaa Terhin luokse asumaan työharjoittelunsa ajaksi.
”Sitten Terhillä ei oo aikaa niin paljon olla mun kanssani, vaikka on tulossa loma ja kaikkea”, Pyry selittää. 

Viikkoa aiemmin pojat ovat rakentaneet lumilinnan, johon he voivat mennä suojaan lumisateelta. Tänään Pyryä ei kuitenkaan huvita istua lumilinnassa. Hän haluaa katsella lumisadetta, pyydystää lumihiutaleita kielellään. Jirko rikkoo hetken hiljaisuuden kysymällä uudelleen:

”Meinaatko sääkin muuttaa sit, kun sää oot isompi?”
”Mää en tierä viel. Kuis nyt niin?” Pyry ihmettelee.
”No, kun mää en tahro jäärä yksin Vilppulaan”, Jirko selittää.
”Mikset? Onhan sul muitakin kavereita kuin mut”, Pyry toteaa.

Jirkon vihreät silmät tuijottavat Pyryn siniharmaita silmiä pipon alta, Jirko asettuu polvilleen, konttaa lumilinnaan sanomatta enempää. Hetken kuluttua kuuluu raapivaa ääntä, kun tulitikku syttyy ja lumilinnaan syttyy pieni kynttilä. Pyry huokaa uudemman kerran, mutta seuraa ystäväänsä lumilinnaan.

”Mikä sulle tuli?” Pyry kysyy lumilinnassa vaalealta pojalta.
”Tierätkö sää, että sää oot mulle tärkeämpi kuin yksikään mun muista kavereista?” Jirko puolestaan kysyy.
”Tärkeämpi kuin kukaan toinen? Nyt mää en ymmärrä.” Pyry on häkeltynyt yllättäen tehdystä tunnustuksesta, niin häkeltynyt, ettei tiedä, mitä muuta voisi sanoa.
”Muistakko sää, kun me tehtii yhressä tää lumilinna? Tai muistakko sää, kun sää lupasit, että oltais ystäviä aina?” Jirko kysyy hiljaa painaen lumiset lapasensa punaisia poskiaan vasten.

Pyry sanoo muistavansa. Sinä iltapäivänä he olivat tehneet koulun jälkeen vastasataneeseen lumeen lumienkeleitä, vaikka isommat pojat olivat naureskelleet heille ja sanoneet lumienkeleiden olevan tyttöjen juttuja. He olivat hakeneet Jirkon pihalta lumikolan ja kasanneet sillä suuren kasan lunta. Yksin lumikolaa oli vaikeaa työntää, mutta kahdestaan he saivat kasan valmiiksi ja alkoivat kaivaa luolan suuaukkoa siihen. Heillä oli mennyt koko ilta rakentamiseen ja kun Jirko oli lähtenyt kotiin, Pyry oli jäänyt vielä viimeistelemään lumilinnaa ja tehnyt muutaman lumienkelin lisää.

Mutta tänä iltana heitä ei ole huvittanut tehdä yhtäkään lumienkeliä eivätkä isot pojat ole tulleet häiritsemään heitä. Pyry muistaa, miten hänen äitinsä on sanonut aina, että lasten tulee saada olla lapsia niin kauan kuin he vain tahtovat. Siksi Pyry leikkii yhä Jirkon kanssa ja on välittämättä muiden sanoista.

”Miks mää oon sulle tärkeämpi kuin yksikään toinen sun kavereista?” Pyry kysyy uudemman kerran, jolloin Jirko katsoo hetken häneen suoraan vihreillä silmillään ja kääntää katseensa uudemman kerran kynttilän liekkiin, joka lepattaa kuin kamppaillen lunta vastaan.
”Tule tänne”, Jirko pyytää hiljaa taputtaen tyhjää paikkaa vierellään maassa.

Pyryn istuessa Jirkon viereen, Jirko nojautuu häntä lähemmäs kuin toivoen, ettei Pyry kiinnittäisi liiaksi huomiota asiaan tai kuulisi, miten kovaa hänen sydämensä hakkaa.

”Mää tykkään susta”, Jirko aloittaa varovasti puhumisen heidän istuessaan viimein vierekkäin.
”Tykkäät? Miksi? Mää oon vaan tällainen tavallinen poika…” Pyry ihmettelee ja saa Jirkon naurahtamaan pehmeästi.
”Vaikka sää ootkin tavallinen, mää tykkään susta silti. Oon aina tykännyt”, Jirko selittää.
”Määkin tykkään susta, Jirko. Ystäviä ei voi koskaan olla liikaa ja sää oot mun paras kaveri, oot aina ollut”, Pyry sanoo ja asettaa kynttilän hieman paremmin lyhdyssä, jossa se palaa.
”Ei, kun mää tarkotan, että tykkään susta silleen”, Jirko jatkaa ja Pyry on uudemman kerran ymmällä.

Selventääkseen tilannetta ja tunteitaan paremmin Jirko nojautuu enemmän eteenpäin ja painaa huulensa varovasti tummahiuksisen pojan huulille. Pyry hätkähtää ensin, mutta sulkee sitten silmänsä ja rentoutuu kietoen kätensä lujasti Jirkon ympärille. Suudelman jälkeen he katsovat toisiaan: Pyry hieman ymmällään edelleen, Jirko järkyttyneenä. Jirko konttaa toiselle puolelle lumilinnaa ja painaa kasvonsa käsiinsä.

”Mikä sulle tuli, Jirko?” Pyry kysyy.

Jirko ei vastaa, nojaa vain käsiinsä ja on hiljaa, hiljaisuus kestää ja kestää, kunnes kuuluu tukahdutettu nyyhkäisy.

”Anteeksi. Mää en tahro, että sää vihaat mua ny”, Jirko sopertaa käsiensä välistä.
”Miks sää luulet, että mää vihaisin sua?” Pyry kysyy.
”No, kun…” Jirko yrittää selittää, mutta Pyry tulee hänen viereensä uudelleen istumaan, kietoo kätensä hänen ympärilleen ja halaa hellästi sanoen:
”Sää hämmensit mua jonkin verran tuolla, mitä sää teit, mut ny mää ymmärrän, mitä sää tarkoitit sillä, että sää tykkäät musta. Ja tierätkö mitä? Määkin tykkään susta, mut mää tarvitsen aikaa miettiä, mikä mää oikein oon ja mitä mää haluan, koska me ollaan molemmat vasta teinejä.”
”Niin ollaankin”, myöntää Jirkokin ja uskaltaa viimein irrottautua Pyryn syleilystä ja vetää Pyryn mukanaan maasta seisomaan. Heidän pitää olla melko kumarassa, koska lumilinnassa on melko vähän tilaa.
”Mennäänkö tekemään lumienkeleitä, kun meiltä on jääny ne tekemättä tänään?” Jirko kysyy sitten.
”Mennään vaan”, Pyry vastaa hymyillen hieman.

[NicuQ]

No olihan tää sitten pakko lukea, koska mun nimimerkkini kaima (aina yhtä hämmentävää, mutta kivaa) ja muutenkin koska sinä kirjoittajana. Voin kyllä ihan vilpittömästi sanoa, etten pettynyt, vaikka poikia ei yhtään tehnyt mieli mieltää teineiksi, kun puhuivat niin viattomia ja söpöstelivät. Jos vaan oikeessakin elämässä ois tuommosia, niin itkisin varmaan hattaraa ihan onnessani. Tämmöset tekstit on silti aina mukavaa iltaluettavaa, kun niissä ei varsinaisesti ole mitään sanomaa ja niitä lukiessa ei tarvi miettiä sen kummempia. Meni tosin ensin vähän aikaa totutella poikien puhumaan murteeseen, mutta siihen tottui yllättävän nopeasti. Tässä oli jotenkin tosi persoonallinen säväys, johtuu varmaankin jätkien murteesta, mutta tykkäsin siitä silti.

Pakko mainita, että hämmennyin ihan kamalasti kun Pyryn silmät olivat siniharmaat, koska omanikin ovat ja sekosin hetken siinä kohdassa, mutta jatkoin silti lukemista. Tässä oli ihan kamalan söpö tunnelma leijumassa koko tekstin ajan, vaikka ehdinkin luulla loppupuolella, että Pyry lähtisi oikeasti lätkimään ja jättäisi Jirkon taakseen yhdellä kädenheilautuksella. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt ja fluffy on joskus ihan toivottua kaiken draaman keskelle. Sanan säilä on nyt entistäkin söpöisämpi ja kauniimpi paikka, kun sai tämmöisen ihanuuden täydentämään valikoimaansa. c:

Nimistä vielä sen verran, että Jirko kuulostaa tosi hassulta ja kivalta ainakin mun korvaan. Saatoin jopa lausua sen ääneenkin tässä, ihan vaan koska aika erikoinen nimi, johon en ole ainakaan vielä muissa teksteissä törmännyt. Ja nimimerkkikaimaani vaan .. rakastan. Joka tapauksessa tykkäsin tästä ja talvitunnelmasta, koska talvitekstit ovat aina ihania, koska niin on talvikin. Vaikka tässä ei kuvailtukaan kamalan tarkasti poikien ulkonäköä, niin mä saatoin silti kuvitella Pyrylle karvalakin jostain kumman syystä ja kaikki kasvonpiirteet. Ihanaa, kun tämmösiä pikkuseikkoja oli jätetty lukijan mielikuvituksen varaan. En nyt osaa lainata mitään erinnäistä kohtaa, koska kaikki tavallaan on kytkösissä johonkin toiseen kohtaan ja näin.

Eli danke tästä söötistä (oh god käytinkö juuri sanaa söötti) tekstistä. :3

[Haruka]

Pyry: Kiitos, kiitos kamalasti kommentistasi ^^ Mä ehdin pelätä tätä kirjoittaessani, kommentoisko tätä mahdollisesti kukaan. Ja kaipa mun pitää myöntää, että tykkään myös tosi paljon sun teksteistäs, ainakin niistä, mitä oon lukenut ja sun nimimerkistäs. En muista, onko kukaan koskaan aiemmin kirjoittanut originaalia samannimisillä hahmoilla kuin mä tässä.

Mä yritin tuolla murteella jäljitellä Tampereen murretta, mut en tiedä, onnistuinko. Luulisin, että siellä suunnalla kaikki ihmiset puhuu enemmän ja vähemmän tuohon tyyliin Tosi kiva myös kuulla, millaiseksi olit kuvitellut sun nimimerkkikaimasi ulkonäön

[Human_cannonball]

Tämäpäs oli valtavan söpö. Jotenkin tykkään lukea tällasia lyhkäsiä "mä tykkään susta" -originaaleja, vaikka juoni niissä alkaa olla jo loppuun kulutettu. Ei se haittaa.

Tässä oli mukava talvinen ja rauhallinen tunnelma koko ajan, ja tykkäsin siitä että mitään ei oikeastaan kuvailtu liikaa. Lumilinnat ja lumienkelit jee! Teksti oli kokonaisuudessaan kaunis ja helppolukuinen, mutta välillä toi murre töksähteli jotenkin ja oli ehkä epäluontevaa. Toisaalta se oli ihan hauskaa vaihtelua sille ainaiselle yleiselle puhkielelle. Ja kannattaa haastaa lukija (ja myös itsensä) tuolla tavalla välillä.

Jirko. Voi että mikä nimi! Tälläsistä persoonallisista ja hauskoista (itse keksityistä?) nimistä mä tykkään. Yritin heti mielessäni yhdistää sitä johonkin muuhun kuin suomalaiseen kulttuuriin, mutta totesin että sehän on vaan sopiva sekoitus Jiriä ja Mirkoa, jotka eivät nekään mitään perisuomalaisia nimiä. Pyry on kans oikeen suloinen nimi ja sopii tähän talviseen kuvaukseen, vaikka siihen ei siten suoranaisesti viitattukaan.

Kiitos tästä. Tälläsiä söpöstelyjä lukee mielellään :)