Oi!
Tämä näkyi osaston etusivulla, kun etsin itselleni luettavaa ja jännittävä otsikkosi sai minut avaamaan tämän. En kyllä olisi osannut arvata tekstien sisältöä otsikosta, vaikka se on kuitenkin hyvin ilmeinen: metsä ja meri - luonnon ihmeitähän ne molemmat ovat. Otsikkostasi siis pidän hyvin paljon, se on oikein nätti. :>
Näistä kahdesta tykkäsin ehkä enemmän tuosta ensimmäisestä raapaleesta, mutta ei jälkimmäinenkään huono ollut, ei! Ehkä tämä johtuu siitä, että itse tykkään enemmän metsässä vaeltelusta, lintujen laulusta ja kaikista maailman tuoksuista, joita sieltä voi löytää. Ensimmäisessä kuvailusi on erityisen nättiä ja tekstiä lukiessa on helppo kuvitella itsensä metsään kävelemään. Lisäksi tuo, että metsän keskellä löytyi järvi, oli minusta tosi hieno keksintö. Toinen raapaleesi on tunnelmaltaan täysin erilainen ihan niin kuin säätilan muutoskin. Kesäisen tai syksyisen päivän lämmin, pilvetön sää on muuttunut yhtäkkiä ukkoseksi. Pidin siitäkin. : )
Yhtä asiaa minä jäin miettimään luettuani nämä. Kuuluvatko nämä raapaleet yhteen ja muodostavat ikään kuin yhtenäisen tarinan vai ovatko ne yksittäisiä tunnelmointeja? Yhtenäisen tarinan teoriaa tukevat se, että ensimmäisen raapaleen lopussa kerrotaan, että: "Muutama pilvi lipui hiljalleen pitkin taivaankantta." ja toisessa puhutaan metsästä, josta 'minä' oli juuri saapunut. Yksittäisyyttä taas tukee puolestaan se, että metsä-raapaleessa puhutaan järvestä ja toisessa vesistö on meri. Hmm..
Kiitos kaunis. Toivottavasti kirjoitat näitä vielä lisääkin? : )
~ Herkku.
