Nimi: Näkyvän tapon spektri
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Drama
Varoitukset: Tappaminen
A/N: Ystävänpäiväfluffya ilman ystävänpäivän häivääkään - fluffysta puhumattakaan. Hm, ei tainnut ihan onnistua. Hih, toistosta huomioivasta avusta kiitos paljon, mä en tajunnutkaan. ^^
Paljon onnea vaan, Nide. Osallistuu haasteisiin Originaali10 ja Ficletpakka.
Näkyvän tapon spektri
Nauravat pihalla, eivät ymmärrä.
Katsotaan kuinka linnut tappavat, kuvaa hyvin yhteiskuntaamme.
Minun, tarkoitan teidän. Enhän minä ymmärrä.
Olemme katsomassa sitä kaikkea, hah.
Ei nähdä enää päivänvaloa, ne ovat palanneet...
… eivätkä aio lähteä.Miksi kaikkea tulee ymmärtää? Miksei anneta olla? Kaikki on täynnä kysymyksiä ja kysymykset täynnä kaikkea. Ei tulla ymmärtämään koska ei ymmärretä nytkään. Ne tulevat ja syövät, kaluavat loppuun, luurankoakaan ei jää jäljelle.
Kuitenkaan niitä ei pelätä. Vielä.
Verhojen välistä nähdään kuinka lapset juoksevat onnellisina. Puf vain ja kaikki on mennyttä, tallella tyhjät silmäkuopat ja lommoutuneet kasvot. Eikä ymmärretä.
Linnut ovat aina olleet paikalla katsomassa. Aina. Kukaan ei ole vain nähnyt niitä, mutta heidän astuessaan ulos talosta ollessaan kymmenien metrien päässä linnut tulevat ja raastavat. Ei jäljellä kuin nokittu selkä ja huudot jotka eivät päästäneet silvottuja huulia ajoissa.
Kaikki on omaa, ollaan niin kitsaita. Ei anneta muille – koska itsellä on vähän? Kenties. Pidetään kiinni viimeiseen asti eikä anneta voittaa.
”Vain kuolleen ruumiini yli.”
Kyllä kiitos, niin tehdään. Katsotaan taas kuinka lisää uhreja tulee ja moraali on hukattu. Heh, onko liikaa? Ei sen väliä, kuollaan kuitenkin.
Silmät näkevät ainoastaan punaista eikä pelastusta näy. Huomioidaan pelkästään sanat ja suunnistetaan äänen perusteella. Huutojen. Kuolleiden. Ei muuta tapaa jäljellä. Viimeiset alueella näkevät sen kaiken ja ymmärtävät vihdoin ettei ole tarvetta paeta. Löydetään kuitenkin. Ei saastuneessa yhteiskunnassa voi elää vaikka haluaisi.
Katastrofit paljastavat totuuden. Ei ole puolustustaitoja, ei itsensä tai toisten. Ei osata enää hyökätä vastaan. Luullaan että voidaan paeta kaikkea, kaikkia, ikuisesti. Mutta eihän se niin mene, ei tietenkään! Tässä maailmassa ei ole suojapaikkaa ja se tulee ymmärtää.
Kukaan ei älyä ja saavat syyttää siitä vain itseään.