Title: Last Christmas
Author: D.M.LOVE
Pairing: Harry/Draco
Rating: S
// Kaapo selvensi c:Genre: Romance, fluffy, angst, one-shot
Disclaimer: Kaikki minkä tunnistatte entuudestaan, kuuluu iki-ihanalle J.K.Rowlingille
A/N: Tälläisen joulu-ficcin löysin kirjotuspöytäni laatikosta, joten ajattelin sen nyt laittaa tänne, vaikka joulu meni jo kuukausi sitten!
Risuja ja ruusuja, kiitos!
Last Christmas:
Katsoin hiipuvaa hiillosta ja annoin hiljaisuuden raskaan sumuverhon laskeutua ylleni. Mieleni oli juuttunut viime jouluun ja sinun vartalosi tuntuun vieressäni.
Huokaisin ja suljin silmäni antaen itselleni luvan ajatella sinua; helisevää nauruasi ja hentoa punaasi poskillasi sinun nolostuessasi niin suloisesti. Tunsin kyyneleiden tulon ja tein kaikkeni estääkseni niiden putoilemisen kuumina poskilleni. Kaipasin sinua. Nyt tajusin sen. Olin kieltänyt sen itseltäni.
Kaipasin sinun jouluasi. Sinä rakastit tuota mielestäni turhaa juhlaa. Sinä koristelit kuusen ja leivoit pipareita. Sinä paketoit lahjoja ja teit omaa suklaata. Enkä ikinä unohda sitä yötä, kun annoit minulle lahjasi.
Se oli sinun ideasi paketoida se ja sinun ideasi käyttää suklaata. Mutta se oli meidän yömme ja meidän joulumme.
Katsoin ulos ikkunasta ja huomasin valkeiden lumihiutaleiden leijailevan katulampun alla. Avasin oven hiljaa ja menin ulos. Mieli tyhjänä kävelin joulun ihmemaassa, näkemättä sen kauneutta. En nähnyt valkeiden lumihiutaleisen taianomaista tanssia ilmassa, enkä nauravien ihmisten onnellissuutta ja riemua. En nähnyt huurteisia ruohonkorsia tai puita jotka olivat kuorrutettu lumikerroksella.
Verkkokalvoilleni oli piirtynyt kuva sinusta. Sinun yönmustista hiuksistasi ja sinun smaragdinvihreistä silmistäsi. Näin vain sinut.
Kun kuvasi nostatti silmiini kyyneleet, karkotin sen pois. Vasta sitten huomasin missä seisoin; sinun talosi edessä.
Lumihuntu oli peittänyt vanhan puisen talon, saaden sen näyttämään satumaiselta ja talvi oli jäädyttänyt koko maailman ympäriltäni, jättäen mieleeni pyörimään vain muistot meistä kahdesta ja viime joulusta.
Jalkani olivat kuljettaneet minut tänne. Sinun luoksesi.
Kävelin huuruisen pihan poikki ja seisahduin oven eteen. Nostin käteni ja koputin oveen varovasti, mutta antamatta itselleni tilaisuutta empiä. Järkeni toivoi ettet kuullut, mutta sydämeni halusi sinut viereeni. Sydämeni sai haluamansa. Sinä avasit oven.
Hiljaisuus oli täydellinen. En edes huomannut kyyneliäni, ennen kuin pyyhit ne hellästi pois kasvoiltani. Kaikki ne sanomattomat asiat, yksin itketyt illat ja piinalliset kuukaudet olivat latautuneet ilmaan välillemme ja katseemme lukivat toisiamme, kertoen enemmän kuin sanat voisivat ikinä. Siinä hetkessä lumihiutaleet pyyhkivät pois kaikki ne tekosyyt miksi viime joulu oli jäänyt vain jouluksi, jotka olivat naamioineet vain pelkoa rakastaa niin puhtaasti ja pyyteettömästi.
”Olen kaivannut sinua”, kuiskasin. Sinä katsoit minuun kyyneleistä kimaltavilla silmilläsi, jotka eivät ikinä ennen olleet näyttäneet enemmän haavoittuvaisilta ja täyteläisemmiltä tunteista. Koko olemuksesta paistoi kaipuu ja rakkaus, samalla tavalla kuin tiesin minustakin paistavan.
Huulillesi kohosi surullinen hymy. Luovutit ja annoit kaikkien kyynelten vieriä poskillesi, nojautuessasi lähemmäs. ”Mikä kesti niin kauan?” kuiskasit ja painoit huulesi huulilleni kyynelten suolaamaan suudelmaan.
”Mmm… ” mumisin unisesti sylissäsi ja painauduin vielä lähemmäs rintaasi kiinni. ”En tiedä miksi tuhlasimme vuoden tai miten pystyin elämään sen ilman sinua, mutta tiedän että tämä joulu oli vielä parempi kuin viime joulu.”
