Nimi: Yrittämisestä ja epäonnistumisesta, pyynnöistä
Kirjoittaja: Nide
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji; Drama (yrittää olla), fluff (ihan lopussa)
Paritus: Remus/Sirius
Vastuuvapaus En omista, kunnia hahmoista kuuluu Rowlingille
A/N: Okei, mikä kirjoitusinspis mulla oikein on? Kaksi R/S:ää saman illan aikana, ei oikeasti. Ja tyyli ei ole muuttunut vieläkään selkeämmäksi, korkataan uusi osasto, ikäraja suudelmasta. Epäselvää? Minulle ainakin. Anteeksi, minulla on jokin pakkomielle sulkeisiin.
Osallistuu haasteeseen OTP10.
Yrittämisestä ja epäonnistumisesta, pyynnöistä
Oliko tarpeeksi jos sanoi yrittäneensä? Sanoi että kyllä hän koetti, mutta tehtävä osoittaitui liian vaikeaksi. Ei hän sentään nyt kaikkeen pystynyt, joten miksi siihenkään?
(se olisi ollut helppoa, mutta sinähän et osaa mitään)Yritti olla kuulematta ääntä, yritti pysyä hetkessä ja katsoa toista silmiin muttei kuitenkaan pystynyt. Meripihkaiset tihkuivat syytöstä ja mielipahaa, ei ollenkaan sitä mitä mustahiuksinen odotti. Tai toivoi.
Tehtävä – tai pikemminkin koettelemus – oli loppupeleissä aika yksinkertainen. Hänen olisi pitänyt vain siivota, järjestellä, puhdistaa, koko talo,
jästikeinoin. Aikaa olisi ollut ruhtinaalliset puolitoista tuntia – se aika mikä Remuksella kesti käydä töissään, missä sitten lienee.
(tajuatko miltä muista sinun idioottimaisuutesi mahtaa tuntua? Vai oletko niin täynnä itseäsi ettet osaa pohtia?)Kyllä Sirius yritti, yritti kovin. Ei sille voinut mitään ettei kuitenkaan tehnyt mitään, makasi vain sohvalla ja esitti nukkuvaa. Tai sitten oikeasti nukkui, ken tiesi?
Ei Remus kuitenkaan voinut olla vihainen kauaa, tuskin edes kahta vuorokautta, koska toinen oli vain yksinkertaisesti niin säälittävä suruissaan, peloissaan. Ei saanut olla ankara, koska Sirius olisi voinut tehdä jotain kauheaa, kuten vaikkapa heittää likaiset pyykkinsä naapurin vanhan (ja äkäisen) papan terassille. Remus naurahti ajatukselle mutta pyyhki ilmeen kasvoiltaan Siriuksen tullessa huoneeseen.
(Remus voi valita paremman, paljon paremman, ja pian, joten hopi vain ja pyydä anteeksi)Sirius yritti, mutta sanat takertuivat kurkkuun. Alkoi yskittää ja hän taipui kaksinkerroin, toinen hypähti paikallaan ja kiiruhti luokse, tarjosi vettä. Aikansa odotettuaan puuska lakkasi ja he katsoivat toisiaan silmiin ensimmäistä kertaa päiviin. Oi kuinka Sirius oli ikävöinyt sitä katsetta.
(tee se nyt, NYT)Eikä animaagin tarvinnut kuitenkaan avata kuin suunsa niin Remus totesi kaiken olevan hyvin, tiesi kuinka vaikeaa pahoittelut olivat. Ja siinä he suutelivat, ei ensimmäistä eikä viimeistä kertaa, suutelivat vain ja tajusivat kaiken olevan taas kohdillaan. Sillä hetkellä.
