a/n: yh nää kaikki tuntuu nykyään kertovan samoista asioista. mutta niin, nää jokatapauksessa on asioita joita mun päässä pyörii, joten eikai näihin voi kovinkaan paljon vaikuttaa. viittauksia täydelliseen Moulin Rougeen ja
tähän biisiinEnsirakkaus
Kun Ella kysyy uskonko mä yhä rakkauteen, mä nauran ja siteeraan Moulin Rougea, miten tärkein asia elämässä on oppia rakastamaan ja saamaan rakkautta, ja Ellakin nauraa, vaikka ei se oikeasti tiedä mitä rakkaus on, kuvittelee vain, kuten kaikki muutkin.
Se yksi sanoo olevansa ihastunut muhun, mä en hysterisoidu koska mä tiesin jo, ja kun se sanoo että tahtoo yhä olla mun kaveri mä hymyilen ja vastaan että se olisi ihanaa, ja sisälläni tiedän että vaikka se olisi kuka tahansa muu kuin
hän, mä olisin sanonut ei.
Maria kysyy mitä mun rakkauselämään kuuluu kun mä nauran sulta tulleelle tekstiviestille mä kohautan olkapäitäni ja sanon että sä oot aina mun ensirakkauteni, ja Eeva kysyy haluanko mä sut takaisin.
Mä vastaan hyräilemällä Elämäni viimeistä elämäni rakkautta.
Parantumisprosessi
Mä lopetan syömättömyyden eräänä maanantaina. Mä lopetan itseni kiduttamisen, annan itselleni luvan syödä toisenkin lautasellisen. Mä lasken kaloreita, käyn lenkillä, syön karkkia. Mutta mä en enää pakota itseäni olemaan syömättä.
Mä lopetan viiltelyn, myös sen joka ei jätä jälkiä kuin yön ajaksi, sellaisenkin joka ei jätä verisiä jälkiä ihoon. Lopetan itseni puremisen, nipistelyn.
Mä aloitan hymyilemään vain silloin kun oikeasti hymyilyttää, ja itken vain silloin kun itkettää. Halaan äitiä, Lilliä, Moonaa, Ellaa, vain sen takia että se tuntuu kivalta. Roni herättää mut aamulla, nuolee mun kättä ja mä halaan sitäkin.
Laihdun kaksi kiloa ja nauran lujempaa kuin koskaan.
Ja vaikka 9½ on liian vähän yhteiskuntaopin kokeesta, mä en rankaise itseäni, koska loppujen lopuksi, mä olen silti meidän luokan paras.
Mä kuuntelen Ed Sheerania ja paranen.