Ficin nimi: Last Christmas
Kirjoittaja(t): unicornjanni
Oikolukija/Beta: ei tällä kertaa -ups
Tyylilaji/Genre: romance, drama
Ikäraja: K-11
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Jamesin muistelma edelliseltä joululta.
James Potter istuutui ystäviensä kanssa Tylypahkan tiluksilla sijaitsevilla penkeillä ja hieroi käsiään lämpimiksi. Joulukuun ensimmäinen päivä oli tavallista hiukan kylmempi, ehkä siinä 30 asteen paikkeilla. Kelmeiksi kutsuttu joukko oli kuitenkin lähtenyt ulos. Tai pikemminkin kolme kelmeistä oli seurannut ulos Jamesia, joka taas oli seurannut sinne Lily Evansia. James Potter oli yhä korviaan myöten ihastunut Lilyyn, ja siitä tiesivät kaikki, jopa Lily itse.
Lily Evansin punainen tukka näkyi selvästi vähän matkan päässä. Hän naurahti jonkun ystävättärensä jutulle ja sai Jamesin hymyilemään. ”James, nyt pyyhi tuo typerä hymy naamaltasi tai oksennan”, Jamesin paras ystävä Sirius sanoi vieressä ja teatraalisesti esitti oksentavansa. James vavahti haaveistaan ja nauroi ystävälleen. ”Sirius, sinä senkin…” James sanoi ja kauhoi käsiinsä lunta. Pian tuosta oli muovautunut kova pallo, joka lensi tarkasti Siriuksen naamalle. Poskeen jääneestä punaisesta läikästä tuli Jamesin mieleen kipeitä muistoja viime joululta.
James oli pohtinut pitkään Lilyn lahjaa. Hän oli kysynyt jokaiselta Tylypahkan tytöltä neuvoa, muttei vieläkään ollut osannut päättää parasta. Paras sen pitäisi olla, Lily ei olisi minkään muun arvoinen. Ehdotuksia oli ollut laidasta laitaan, kaulakorusta suukkoon. Olipa joku jopa ehdottanut lapasia. Sirius oli ehdottanut lahjakorttia, joka oikeuttaisi kymmeneen pitkään suukkoon. Peter oli ehdottanut mistelin oksaa, ei niin suorasukainen kuin Siriuksen lahja, mutta selvä vihjaus silti. Remuksen mielestä Lily vain närkästyisi tuollaisesta, ja kai hän oli oikeassa. Kun Sirius oli kysynyt, mikä Remuksen mielestä sitten olisi paras lahja, oli Remus vastannut oikopäätä: ”Jotain herkkää. Kunhan teet jotain herkkää itse Lily tietää, että olet nähnyt vaivaa. Kirjoita vaikka kirje, mutta älä mitään yltiöromanttista. Äläkä missään nimessä kirjoita sitä loitsimalla tai käske minua tekemään sitä puolestasi!” Herkkyys oli tuottanut pojalle paljon pään vaivaa. Miten ihmeessä hänestä pystyisi kuoriutumaan kahdessa päivässä herkkä, kun hän ei ikinä ennen ole ollut sellainen?
James katsoi tyhjää pergamenttia edessään. Ei hän ollut hyvä tällaisessa, Remus oli. Sulkakynä tärisi hänen kädessään, kun hän kastoi sen musteeseen. Lilylle, hän kirjoitti sotkuisilla harakanvarpailla. Jamesilla ei ollut hyvä käsiala, ei alkuunkaan. Remus oli kuitenkin painottanut omaa käsialaa niin paljon, että kai Jamesin oli sitten pakko ryhtyä tähän.
’Lilylle,
minä rakastan sinua. Tiedätkö miksi? En siksi, että olet kaunis (vaikka onhan sekin tietysti hyvä asia). Rakastan sinua siksi, että olet sarkastinen, hauska, omapäinen, ystävällinen (joskus jopa meille Kelmeille), viisas, iloinen, punatukkainen Lily Evans.
Ja minä olen James Potter, yliluonnollisen komea, hulvattoman hauska ja suoraan sanoen nero. Ja olen rakastanut sinuun.
Rakkain terveisin James’
”No onko tämä tarpeeksi herkkää?” James kysyi näyttäessään kirjettä ystävilleen. Sirius purskahti nauruun ja Remus pyöritteli silmiään. ”Olisit voinut ystävällisesti lisätä tuonne, että Sirius Black, Tylypahkan halutuin poikamies on taas vapaa”, Sirius sanoi ja väläytti leveän hymyn. ”Mitä? Etkö sinä enää seurustelekaan sen yhden kanssa? Mikä sen nimi nyt olikaan?” James kysyi hämmentyneenä. ”Amy”, Remus pisti väliin. ”Mitä?” James kysyi. ”Amy. Sen tytön nimi oli Amy, Lilyn hyvä ystävä”, Remus tarkensi. ”Idiootti! Särjit Lilyn ystävän sydämen, mahdollisuuteni pieneni taas prosentilla”, James kirosi Siriukselle. ”Sinä pienennät sitä pientä mahdollisuuttasi itsekin koko ajan. Kuka kirjoittaa rakkauskirjeen loppuun kehuja itsestään?” Remus kysyi ja osoitti kohtaa johon James oli kirjoittanut itserakkaan kommenttinsa. ”Olkoon, yliviivaan sen siitä”, James sanoi ja ryhtyi heti toimeen.
Lily sai kirjeen jo jouluaatto aamuna. Hän avasi kuoren nopealla repäisyllä ja luki kirjeen. ”JAMES POTTER!” hän huudahti muutaman ihmisen yli pojalle. James katsahti Lilyyn päin ja näki rakkautta paistavan hymyn sijaan mutristetut huulet ja kurtistuneet kulmat. ”Olinkin kuulevinani sulosointuisen äänesi”, James sanoi hymyillen. ”Yliluonnollisen komea, hulvattoman hauska ja suoraan sanoen nero?” Lily kysyi. ”Mitä?! Näkyykö se siinä edelleen?” James huudahti. ”Sinä kutsut minua viisaaksi, mutta uskot yhden kapean viivan estävän minua lukemasta tuota tekstiä”, Lily tokaisi. ”Etkö siis aio kiittää minua niistä tarkkaan valituista kehuista?” James kysyi. ”Itseäsi koskevista vai minua?” Lily kysyi kohottaen toista kulmakarvaa. ”Ja minä vielä kutsuin sinua viisaaksi”, James sanoi nauraen. ”Älä sinä jaksa. Kiitos, ne olivat miellyttävä yllätys aamuuni”, Lily sanoi painottaen sanaa yllätys. ”Ilo on minun puolellani”, James sanoi ja iski silmää tytölle. ”Ei kun ihan oikeasti. James, kiitos”, Lily sanoi ja jopa hymyili tummatukkaiselle pojalle ujosti. Siinä vaiheessa Jamesin itsevarma olemus menetti uskottavuutensa ja puna valahti tämän kasvoille. ”Äh. Oh.. Oleh…” James änkytti yllättyneenä ja se sai Lilyn nauramaan heleästi. ”Ystäväni yrittää vain sanoa ’Ole hyvä’”, Sirius puuttui tilanteeseen. James oli sanaton. Hän pystyi vain vastaamaan Lilyn hymyyn.
Joulu tuli ja meni. Ennen kuin se edes kunnolla kerkesi loppumaan, alkoi jo uuden vuoden juhlien suunnittelu. James oli edelleen häkeltynyt Lilyltä saamasta huomiostaan ja Lilykin tuntui olevan hämillään omasta käyttäytymisestään. Kukaan ei kuitenkaan voinut kieltää, etteivätkö he näyttäneet onnellisilta yhdessä. Tai no yhdessä ja yhdessä... Aina kuvassa oli mukana ainakin Sirius. Sirius ja James, paketti josta ei voinut saada vain toista. Siispä ei ollut mikään ihme, että Lily saapui uuden vuoden juhlissakin ensimmäisenä Jamesin ja Siriuksen luokse. ”Lily Evans, etkö sinä tiedä, kuinka juhliin pukeudutaan? Harmaa paita?” Sirius sanoi ensimmäiseksi. ”Hei vain. Kiva nähdä sinuakin ja hyvää kuuluu”, Lily sanoi nauraen. ”Ei kun ihan oikeasti”, Sirius sanoi. ”Milloin sinusta on tullut vaate ekspertti?” James kysyi nauraen. ”Naisten juhlavaatetus on erikoisalaani. Pidän siitä eniten”, Sirius sanoi ja iski silmää Lilylle ja jatkoi, ”Joten sinuna ottaisin oppia vaikkapa tuosta korpinkynsitytöstä.” Sen sanottuaan Sirius poistui kyseisen tytön luokse ja jätti Jamesin kahden Lilyn kanssa. ”Älä välitä, minusta sinä olet kaunis, vaikka pukisit roskapussin päällesi”, James sanoi. ”Lupaan jättää sinut heti, jos jatkat nuita ällöjä kommenttejasi”, Lily sanoi ja tönäisi Jamesia hellästi. ”Jättää? Seurustelemmeko me?” James kysyi innoissaan. ”Emme”, Lily sanoi tiukasti ja jatkoi, ”Jätän sinut jopa mahdollisena ystävänä. Jätän antamatta sinulle mahdollisuuden osoittaa olevani ystävyyteni arvoinen.” Jopa James huomasi, kuinka Lily painotti sanaa ystävänä. Se oli kuitenkin edistystä siihen verrattuna, mitä noiden kahden välillä oli ollut vielä kaksikin viikkoa sitten.
Ilta oli, sanottaisiinko, erikoinen. Lily Evans, tunnetusti nipottaja, veti varmasti elämänsä ensimmäistä kertaa jotain kurpitsamehua vahvempaa. Hän kompuroi Jamesin käsipuolessa ja hihitti lähes koko ajan. ”Lily, mitä jos nyt vain istuttaisiin?” James sanoi ja yritti ohjata tyttöä sohvaa kohti. ”Eii! Tämä on niin hyvä kappale, tanssitaan”, Lily sanoi hihityksen lomasta ja kietoi kätensä Jamesin kaulan ympärille. ”Lily, ihan totta”, James yritti vastustella. Sirius asteli paikalle kulmat kysyvästi koholla. ”Lily Evans, mistä lähtien sinä et ole ollut juhlien ilonpilaaja?” hän kysyi selvästi järkyttyneenä. ”Tästä päivästä!” Lily hihkaisi ja horjahti Siriusta kohti. ”Selvä. Mutta mitä jos, sinä nyt kuitenkin menisit istumaan?” Sirius kysyi ja tarttui Lilyä käsivarresta. ”Mitä te kaikki oikein istumisesta puhutte?” Lily kysyi ja pyöräytti silmiään. ”Niin, sitä sopii miettiä…” Sirius tokaisi ja katsoi Jamesia. James tyytyi vain kohauttamaan olkiaan, sillä olihan hän viidennen lasin jälkeen napannut kaiken pois Lilyn kädestä. ”Ei alkoholia Lilylle”, oli hän hokenut jokaiselle vastaantulijalle. Lilyn silmissä välkähti tuntematon pilkahdus ja kikatuksen seasta hän sai sanottua: ”Haluatko nähdä juhla-asuni?”. Sirius epäröi ja katsoi Jamesia anovasti. Vastausta odottamatta Lily alkoi riisua paitaansa pois ja sai Jamesin että Siriuksen tuijottamaan tätä suu auki. ”Herranen aika. Tyttöystäväsi käy villiksi”, Sirius sanoi. ”En minä ole tuon tyttöystävä. Jos olisin, voisinko tehdä näin?” Lily sanoi kikattaen. Ennen kuin kukaan tajusi mitään, hän suuteli Siriusta. Lily Evans suuteli Sirius Blackia. Sirius näytti lähes yhtä järkyttyneeltä kuin James. ”Ei helvetti”, James sanoi ja tönäisi Siriusta. ”Mitä helvettiä? En minä mitään tehnyt?” Sirius huudahti. Lily kikatti edelleen. ”Helvetti Lily, mene pois! Minä ihan oikeasti luulin, että sinä välitit minusta!” James huusi silmät kosteina. ”Lily on humalassa… Ei hän tätä tarkoittanut. Mieti nyt, Lilykö muka suutelisi Siriusta?” Remus puuttui puheeseen. ”No vittu näyttää suutelevan!” James huusi ja läimäisi Siriusta naamaan. Siriuksen poskeen jäi punainen läikkä, kenties se muuttuisi ajan myötä mustelmaksi. Ei Sirius osannut olla vihainen Jamesille, eikä sen koommin Lilyllekään. Hän oli vain pahoillaan. Lily nyt oli niin humalassa, ettei tajunnut, mitä oli tehnyt.
Ei James kauaa jaksanut olla vihainen Siriukselle. Lilyllekin hän leppyi ajan myötä. Ystävänpäivänä hän oli jo taas tämän pauloissa. Eikä Lilyllä ole vieläkään aavistusta – ei edes neljää vuotta myöhemmin, kun hän Jamesin kanssa pyytää Siriusta pikku-Harryn kummisedäksi –, mitä hän tuona yönä teki. Siriuksen ja Jamesin onneksi hän vain kysyi aamulla: ”Miksi minun pää on näin kipeä?”A/N: iiks. Kirjoitin tän jo joskus lokakuun puolella ja ajattelin silloin kirjottavani 24 lukuisen joulutarinan, mutta oneshotiks tää nyt jäi. En osaa sanoo oonko ite kovin tyytyväinen tähän -okei, ehkä ihan pikkuisen...-, mutta kommentoikaa toki, ne on aina sallittuja!
