Anteeksi antamisen helppous
Kirjoittaja: MissGlitter
Genre: romantiikka, lievä angst, fluffy
Paritus: Hermione G. & Draco M.
Ikäraja: S
Varoitukset: huumausaineiden maininta, pari kirosanaa
*
Ruskeahiuksinen nainen istui kallion kielekkeellä ja tuijotti merelle mietteliäs katse ruskeissa silmissään. Naista ei juurikaan kiinnostanut se, että hän saattaisi horjahtaa mereen tai aallot kallioon iskeytyessään saattaisivat kastella hänet.
Aurinko oli kadonnut pilvien taakse ja tuuli heilutteli naisen tummia, täyteläisiä, kiharoita. Naisen yllä oli vaalean harmaa, hieman normaalia paksumpi pitkähihainen ja vaaleat shortsit. Nainen oli nostanut polvet koukkuun rintaansa vasten ja nojasi leukaansa niitä vasten. Nainen kurtisti kulmiaan maihareidensa auenneille nauhoille, muttei vaivautunut sitomaan niitä kiinni uudestaan.
Joskus nainen mietti, mitä jos hän ei olisikaan lähtenyt platinahiuksisen pojan matkaan koulujen päätyttyä. Hän saattaisi olla parhaillaan jossain korkeassa virassa aurorina tai parantaja. Mutta ei, hän matkusti komean puhdasverisen matkassa ympäri maailmaa. Heillä ei ollut mitään muuta vakituista kuin toisensa. Tietenkään ei heidän parisuhteensa ollut täydellinen, ei kenenkään ollut.
Nytkin Draco oli jossain rantabaarissa vetämässä päätään täyteen heidän riitansa jälkeen. Se sai naisen hampaat puristumaan tiukasti yhteen ja poskipäät kiristymään.
Joskus Hermione niin toivoi, että hänen miehensä kuuntelisi tätä. Nytkin he pakoilivat Brasilian matkan jälkeen poliiseja. Ensimmäiset viikot se touhu oli sanoin kuvaamattoman hauskaa, mutta nyt nainen alkoi olla väsynyt koko touhuun. Kenen idea se oli edes ollut? Vetää marihuanaa ja huumeita ja huuhtoa kitkerät jälkimaut pois alkoholilla? Ja sitten mennä alaston uinnille..?
Olihan se ollut hauskaa - ei Hermione sitä kieltänyt, mutta rajansa oli silläkin.
Hermionesta oli vaikea uskoa, että kouluaikojen täydellinen oppilas oli muuttunut joksikin sellaiseksi...täysin päinvastaiseksi. Tosin, olihan kaikessa oma viehätyksensä. Ja aina, kun hän teki jotain laitonta tai tyhmää, Draco oli mukana. Mies oli aina naisen tukena. He tekivät kaiken yhdessä ja kokivat kaiken yhdessä.
Nainen naurahti pehmeästi ja mutristi suutaan hymyillen vinosti. Ei hän voinut Dracolla pitkään vihainen olla.
''Hermione?'' tuttu ääni kysyi naisen takaa. Hermione käänsi päätään taaksepäin ja äkillinen hymy välähti naisen kasvoilla.
Vaaleahiuksinen mies asteli naisen luo selvästi helpottuneena. Miehellä oli yllään mustat farkut, jotka kiristivät juuri sopivasti nuorukaisen peppua ja pohkeita. Miehen kauluspaita oli napittamatta ja tuuli heitti paitaa villisti pois rinta- ja vatsalihasten tieltä. Miehen hiukset sekoittuivat tuulessa ja tämän kasvot sulivat hymyyn, kun hän näki naisen. Siniharmaat silmät välähtivät iloisesti.
''Hermione'', Draco henkäisi ja jäi seisomaan naisen taakse, tämän kääntäessä katseensa takaisin merelle. ''Olen niin pahoillani siitä riidasta. Olin hermostunut ja nukkunut huonosti niin hermoni olivat kireällä... Minä rakastan sinua, Mio'.''
Hermione naurahti pehmeästi ja kurotti kättään tarttuakseen Dracon käteen. Nainen kohtasi siniharmaat silmät omillaan ja hymyili pehmeästi miehelleen vetäessään tämän istumaan viereensä.
''Shh'', Hermione sanoi pehmeästi. ''En ole sinulle vihainen, kulta.''
Draco katsoi naista helpottuneena ja kietoi kätensä tämän ympärille vetääkseen tämän tiukkaan halaukseen. Hermione hymyili helpottuneena ja painoi kasvonsa Dracon rintaa vasten. Hetken aikaa nainen kuunteli Dracon tiheitä sydämen lyöntejä, kunnes kohotti katseensa ja painoi huulensa toisen omille hymyillen vienosti.
Joskus oli helppo antaa anteeksi, eikö?
Varsinkin jos rakasti toista niin paljon, että sattui.
