Kirjoittaja: Damons ja yksi toinen hyyppä eli Varja
Ikäraja: K11
Fandom: NCIS
Paritus: Gibbs/Ari
Genre: Komedia, pervo, kaksimielinen, ällöttävä
Warning: Jos et halua traumatisoitua ÄLÄ vain lue! En ota minkäänlaista vastuuta traumoista, itkuista tai painajaisista.
A/N: Joskus pelkään itseäni enemmän kuin tätä maailmaa. Kirjoittaminen oli erittäin hauskaa, mutta seuraavana aamuna tunsin itseni sekopääksi. Päätinkin, että tämä saakin jatkoa
Idea jäikin kutkuttamaan sen verran pahasti, ettei Oneshotiksi taida jäädä.
Kuulusteluhuone sai aina Gibbsin ihon nousemaan kananlihalle. Tässä pienessä tilassa oli koettu suurimmatkin tunteet. Katsoessaan Arin kiihkeisiin silmiin Gibbs ensimmäisen kerran elämässään unohti, että heitä katseltiin. Ari ei väistänyt hänen sinisien silmien katsetta, vaan vastasi siihen täydessä hiljaisuudessa.
Hitaasti Gibbs tarttui karheillä käsillään Arista, painoi huulensa himoitsevasti omiinsa.
Zivan aina niin rauhallinen ilme muuttui järkytyksen sekaiseksi. Tony alkoi kakomaan, kuin oksentaakseen. Mutta siltikään, heidän katseensa eivät kääntyneet pois.
Ari vastasi suudelmaan, siirtäen kätensä Gibbsin vanhuuden harmaantuneille hiuksille, Ari halusi tämän miehen omakseen nyt. Tuo karskeus oli aina kiihottanut häntä, joskus hän jopa fantasioi heidän yhteisistä hetkistä, mutta nyt kaikki tuntui liiankin todelta.
He painautuivat hitaasti pöytää vasten, Gibbsin kädet laskeutuivat Arin lanteille.
Ensimmäistä kertaa agentit, eivät tienneet miten toimia. He eivät tienneet, voisivatko keskeyttää kuulustelun. Gibbsin säännöt kuitenkin kielsivät sen. Sitä paitsi he kuitenkin päätyisivät riitelemään siitä, kumpi keskeyttäisi heidän pomonsa. Tony taas ei ollut ihan varma, olisiko tämä uusi kuulustelu taktiikka. Sillä hän odottaisi innolla sen kokeilemista. Ziva ei voinut hämmennykselleen mitään, hän ei ollut edes mossadissa nähnyt mitään tämän kaltaista. Hänen vatsansa meinasi kääntyä ympäri, jo pelkästä ajatuksesta.
Lopulta heidän oli käännettävä katseensa pois, kun Arin paita tippui lattialle. Ziva ei voinut uskoa silmiään, nähdessään veljensä hikoilevana sekä halukkaana. Mutta kuitenkin Gibbsin katselu sai hänet tärisemään pelosta. Miten hänen pomonsa edes voisi tehdä näin.
Jokainen Agenteista hätkähtivät, kun ovi rämähti auki heidän takanaan.
"Arvatkaa mitä!" Abby huudahti, mutta tiputtikin pian tavaransa lattialle. Hän ei edes sulkenut ovea perässään. Tony ei voinut kuin tuntea myötätuntoa toveriaan kohtaan, jonka naama ei pysynyt peruslukemilla.
"Minä näen unta, näen unta. Aivan varmasti näen unta, aivan kamalaa painajaista." Abby mantrasi hysteerisesti.
Gootti ei voinut uskoa silmiään, miten kaikista ihmisistä juuri Gibbs oli kuulusteluhuoneen puolella, tekemässä tuollaista ja vielä pöydän päällä!
”Olisin uskonut, että sinä Tony…” Abby tiuskaisi järkytykseltään. Mutta käänsi pian katseensa pois, koska kohtaus suorasanaisesti
aiheutti hänelle pahoinvointia.
Abby tuijotti vuorotellen Tonya ja McGeetä, luoden välillä kauhunsekaisia katseita kylmänviileään Zivaan, joka vain tuijotti silmät kirkonkellojen kokoisina tapahtumaa. Muuten hän oli täysin rauhallinen päällepäin.
"Ai, saatanan hullu!" Ari älähti Gibbsin hampaiden upotessa kivuliaasti tämän punoittavaan, hitusen rohtuneeseen alahuuleen.
Ziva virnisti lasin takana sisäisesti, toivoen tämän vihdoin jo loppuvan. Abby oli istunut lattialle, haudaten päänsä polviinsa. Gootin tummin huulten välistä kuului jotakin epämääräistä mutinaa rakkaudesta ja perheestä.
" Älä valita, vaan puhu." Gibbs urahti yhteen puristettujen huultensa välistä vetäytyessään kauemmaksi.
" Et sinä voi vielä lopettaa" Ari vastusteli.
" Tämä on vain tauko"
" Joka loppuu?"
" Sitten, kuin olet kertonut minulle, miksi tapoit Katen."
" Se oli vahinko."
" Haista nyt jo paskat. Jos se oli vahinko, kuka oli oikea kohde?"
" Sinä."
" Ahahahahahahah ÄH UUH", Gibbs räkätti, kuin mielipuoli.
" Joko jatketaan, senkin kiimainen John Wayne?" Ari kysyi toiveikkaasti huuliaan lipoen."
" Ei."
" EI?"
" Voit toistaiseksi mennä." Gibbs sanoi ja katosi kuulustelutilasta jättäen hölmistyneen Arin istumaan paikoilleen.
Agentit olivat paenneet kovaa kyytiä toimistotiloihin omille paikoilleen, voidakseen sulatella juuri tapahtunutta, jota ei missään nimessä olisi pitänyt tapahtua. Koko tapahtuma oli kiusallinen, eteenkin odottaessa seuraavaa kasvokkain kohtaamista Gibbsin kanssa. Ei hyvä.
Gibbs saapui omalle paikalleen täysin neutraalina, kasvot ilmeettöminä muiden kyylätessä varovaisesti silmäkulmastaan pomoaan, joka oli juuri retkahtanut. Hän esitti, ettei huomannutkaan, näpytti koneellaan jotain epämääräistä.
Samassa Ari astui kulman takaa näkyviin. Ziva nousi ylös, heidän katseensa kohtasivat.
Ziva käveli veljeään kohti täysin rauhallisena ja ilmeettömänä. Juuri kohdalla hän lätkäisi Aria avokämmenellä suoraa naamatauluun, saaden toisen inahtamaan.
.
Ari puolustautui kiihkeästi, hetken he vain yrittivät potkia ja läimiä toinen toisiaan niin nopeassa tahdissa, että jopa Gibbs olisi jäänyt toiseksi kiihdytysautonsa vauhdilla.
Kun he vihdoin ja viimein näyttivät saaneen tarpeeksensa, molemmat jäivät tuijottamaan toisiaan, kuin sulkien kaiken muun pois. Kumpikin oli varautunut uuteen hyökkäykseen, jota ei kuitenkaan tullut.
" Ari Haswari, mitä helvettiä tuo äskeinen oli?!", Ziva sylki hepreaksi suustaan silmät leimuten.
" Mikä?" Ari esitti muka tietämättömänä kokeillen kepillä jäätä. Muiden kiinnostuneet silmät seurasivat heidän sanaharkkaansa tiiviisti, vaikkeivät ymmärtäneetkään.
" Älä esitä." Ziva kivahti.
" Ziva kulta..."
" En ole sinun kultasi. Jumalauta, minä en ole antanut sinulle lupaa enkä käskyä tehdä mitään tuollaista, eteenkään muiden silmien alla. Jos et sattunut tajuamaan haluiltasi, koko episodi on nauhoitettuna."
" Ei helv..."
" Kyllä."
" Ja nyt painu vittuun näköpiiristäni, tai takaan sinulle ikimuistoisen selkäsaunan."
" Sehän nähdään."
" Älä sinä ala ryppyilemään, voin katkaista työsuhteesi tältä istumalta, jos et noudata käskyjä."
" Hyvä on."
" Arii-i."
" Olen pahoillani", Ari pyysi hieman pahoillaan olevan näköisenä.
" Sietääkin olla." Ziva tuhahti kääntäen kielen englanniksi.
Ari näytti aivan koiranpennulta, siskonsa katseen alla. Mossad näytti vaikuttavan heihin suurellakin tavalla. Pikkusisko, isoveljen yläpuolella, komenteli miten tahtoi. Tony ei voinut ymmärtää tuollaista asetelmaa. Hän oli perheensä ainoa lapsi, Esikoinen ja kuopus samassa paketissa. Vanhin erikoisagentti ei sitten voinut ymmärtää, mistä sisarukset olivat äskettäin riidelleet, mutta tapahtumien kulun mukaan ottaen, se oli liiankin helppoa päätellä.
Ziva kirosi jotakin hepreaksi, kävellen kiukkuisesti omalle paikalleen. Tony katsoi myötätuntoisesti pariaan. Vaikka tämä suhde olikin tuoreella pohjalla, ei Dinozzo voinut jättää pariaan ahdinkoon.
Hän vilkaisi suutuspäissään pomoa kohden, joka ei ollut vieläkään nostanut katsettaan. Toivottavasti tuo harmaat hiukset omaava, sinisilmäinen vanhus edes tajusi minkälaista hämmennystä oli aiheuttanut.
Tony pystyi kuvittelemaan Katen ilmeen niin elävästi edessään, että melkein luuli ex-parinsa elävän.
’Mitähän olisit sanonut tästä’ Tony ajatteli kiusoittelevasti.
Verkkokalvoihin palanut kuva ei poistunut kenenkään mielestä. Ziva ei pitänyt siitä mihin vaaraan Ari, hänen veljensä, läheisin ihminen koko maailmassa laittaisi itsensä. Viimeinen oljenkorsi olisi heidän isänsä. Jos tämä näkisi videon, Gibbsin ja Arin pienestä pussailusta. Olisi varma ettei Aria jätettäisi eloon.
Kuitenkin Mossadin upseerina, Zivan olisi otettava vastuu. Hänenhän oli tarkoitus pistää veljensä aisoihin, mutta tämä oli kerinnyt tappamaan Caitlin Toddin, NCIS – agentin ja kääntymään homoksi, ennen kuin Ziva oli saanut kätensä väliin.
Mcgee oli häipynyt lähes heti Gibbsin saapumisen jälkeen. Ilmeisesti Abbyn luokse. Todennäköisesti he vuodattivat tuskaansa sylikkäin alakerroksissa. Ajatus tuntui niin väärältä kaiken tuon jälkeen. Kuitenkin Ziva selvensi itselleen, ettei ajatellut tovereistaan ’sillä tavalla.’
Ziva David yritti pysyä rauhallisena, kaiken tämän jälkeen. Hänen olisi noustava penkistä, jotta voisi sanoa sanottavansa Gibbsille. Kuitenkaan äskeisen riidan jälkeen, jopa Mossadin – upseeri ei voinut nousta.
’Älä lyö lyötyä’ kuuluu sanonta, tätä naista oli lyöty jo kahdesti. Kestäisikö hän kolmannen lyönnin ja kunnarin?
Yhdellä hieman haparoivalla liikkeellä, Ziva nousi penkistään. Käveli isänsä opettamalla asenteella, kohti Gibbsin työpistettä. Nainen sukunimeltään David, pysähtyi tuijottamaan miestä, jota oli joskus pitänyt hienona, karismaattisena miehenä. Nyt se oli vain haikea muisto, ainoastaan viha sykki upseerin rinnassa.
”Mitä sinä oikein ajattelit?” Ziver tiuskaisi, iskien kätensä pöydän reunaan raivokkaasti. Tony heräsi horroksestaan ja alkoi seurata tapahtumia kiinnostuneena.
”En minä tiedä!” Gibbs huudahti epätietoisuuden kuultaessa hänen äänestään.
Ziva nosti kulmiaan yllättyneenä, muttei antanut sen rikkoa hänen muurejaan. Hänen olisi tehtävä selväksi. Ettei tämä ollut sallittua, missään olosuhteissa. Ei nyt, ei myöhemmin, mieluummin ei koskaan.
”Tajuatko, että nyt on kyse isommasta kuin SINUSTA.” Ziva painotti viimeistä sanaa tarkoituksella.
”Kun minä en tiedä…” Gibbs ärähti varoittavasti.
Hän kuulosti hieman koiralta, joka oli minä hetkenä tahansa valmis puremaan.
Ziva ei kuitenkaan voinut hellittää.
”Jos tämä toistuu, tapahtuu jotakin kauheampaa kuin agentin kuolema…” Zivan ääni oli kylmä, jopa Tonyn niskakarvat nousivat pystyyn. Hän vetäytyi metrin pöydästään, jottei olisi tulialueella.
Gibbsin ilme valpastui. Hän loi tuiman katseen kohti tulokasta.
”Oliko tuo uhkaus, neiti. David.” Gibbs nousi ylös tuolistaan, molemmat tuijottivat toisiaan pitkään hiljaisuudessa. Kumpikaan ei kuitenkaan suostunut perääntymään. Tony ei voinut uskoa silmiään, nähdessään Leroy Jethro Gibbsin kääntyvän kohti hissejä. Hänen esikuvansa, maailman yllättävin piilohomo, tosiaan perääntyi naisen katseen alla.
Ziva tuijotti edelleen eteensä, harmaaseen tuoliin pelottoman Leroy Jethro Gibbsin pöydän yli, joka oli kuitenkin paljastunut pelkääväksi. Ainakin Zivan silmien edessä. Lieneekö hän ensimmäinen, joka oli saanut hänet alistumaan. Ziva tunsi Tonyn läpitunkevasti poraavan katseen selässään, muttei kääntynyt. Hän virnisti makeasti, kunnes pyörähti ympäri kevyesti, kuin ballerina. Hänen katseensa osui yksiin Tonyn kanssa, napakka tuijotus riitti kääntämään vanhemman erikoisagentin katseen muualle.
Ziva tunsi olevansa voittaja. Ehkä kaikki kääntyisi vielä parhain päin. Nyt pitäisi pystyä raportoimaan isälle, Mossadin varajohtaja Davidille tämän hetkisestä tilanteesta. Miten hän pystyisikään. Valehtelemaan hän ei veljensä puolesta rupeaisi isälleen, kuriton ollut pidemmän aikaa. Toivottavasti hän saisi siihen jotain kuria, vaikkakin saisin kuulla asiasta Arilta jälkikäteen.
Hiljaa hän lähti liikkeelle, seuraten yhä sivusilmällä Tonyn tekemisiä. Hän tuijotteli visusti tietokoneensa näyttöä, ilmeisesti tajusi olla suututtamatta.
Askeleet kuljettivat matkaa DiNozzon ohitse kohti portaita, joiden avulla pääsisi uhka-arviointikeskukseen, eli MTACiin.
Tony näytti availevan koneellaan jotain sotapeliä, mitä pikavilkaisulla portaikosta pystyi näkemään. Ainakin hän oli saanut ärsyttävän uteliaisuutensa kuriin, eikä myöskään letkautellut tähän väliin mitään typeriä elokuvaviittauksia.
Jo pienessä ajassa Ziva oli saanut tarpeekseen niistä.
Ziva avasi katseellaan harmaan metallioven ja astui sisään. Huone oli tyhjä, hänen onnekseen.
Nuori nainen ei halunnut levittää asiaa koko virastolle, joten siirtyi näppäilemään nappuloita saadakseen yhteyden Israeliin.
Ruudulla näkyi eri värejä, askeleet siirtyivät keskemmälle odottamaan yhteyden muodostamisen hyväksymistä linjan toisessa päässä. Kuva alkoi rakeilla, kunnes tutut kasvot ilmestyvät huoneen etuosaan suurella näytöllä. Eli Davidin kasvot.
" Shalom Ziva", hän sanoi.
" Shalom."
" Miten asiat edistyvät?"
" No, tässähän nuo" hän takerteli hieman, mutta piti itsensä taitavasti kasassa.
" Miten Ari, onko hän käyttäytynyt kunnolla ja totellut sinua?"
" Siitä minun pitikin mainita..."
