Ficin nimi: Ei koskaan yksin
Kirjoittaja: Feliicia
Fandom: Septimus Heap
Disclaimer: Kaikki oikedet kuuluvat Angie Sagelle, joka on luonut Septimus Heapin. En saa tästä mitään korvausta.
Genre: Fluffydraama
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Nicko/Beetle
Sanoja:366
A/N: Kaikkien aikojen ensimmäinen Septimus Heap ficcini. Tämä on joululahjaficci Jeetulle, hyvää joulua sullekin!
Tähdet syttyivät taivaalle kun Nicko Heap lähti Palatsista hyytävän kylmään ulkoilmaan. Lumi ei ollut vielä satanut maahan, vaikka pakkasta oli ollut jo kuukauden verran. Hän kietoi kaulahuivin tiukasti kaulansa ympärille ja veti pipon niin syvälle kuin mahdollista. Kävellessään Velhoväylää kohti Manuskriptiota hän vilkuili sisään ikkunoista ja niistä kajasti lämmin ja kutsuva valo. Tällä hetkellä hän olisi voinut olla Palatsissa perheensä kanssa viettämässä iloista iltaa takan lämmössä. Mutta hän lähti vapaaehtoisesti ulos.
Manuskription ikkunoista ei kajastanut valoa. Tiirailtuaan hetken ikkunan takana Nicko huomasi pienen valon. Se tuli lukulampusta. Hän meni ovelle ja kokeili sitä. Se oli auki. Tietenkin se oli auki. Manuskriptio oli kiinni vain silloin kun siellä ei ollut ketään, ja sisällä oli valo.
Nicko astui sisälle ja katsoi väsyneen näköistä nuorta poikaa, joka luki ja kirjoitti samaan aikaan keskittynyt ilme kasvoillaan. Beetle ei huomannut Nickoa ennen kuin hän oli jo melkein Beetlen vieressä.
”Nicko, mä en huomannut sua. Mitä sä täällä teet?” Beetle kysyi yllättyneenä.
”Mun pitäis pikemminkin kysyä sitä sulta. Tänään on joulu, miksi sä mökötät yksinäs töissä?” Nicko kysyi ja tuli aivan Beetlen viereen.
”Äh, äiti ja isä, mä en halua olla enää niiden luona. Ne on ärsyttäviä”, Beetle sanoi välttelevästi.
”Ja sekö on syy viettää joulu homehtuneiden kirjojen keskellä? Tulisit palatsiin. Kaikki haluaa sun olevan siellä.”
”Prinsessa myös?”
”Jenna erityisesti.” Nicko tarttui enempiä kyselemättä Beetlen käteen, joka ehti juuri sammuttaa valon ennen kuin Nicko oli jo kiskonut hänet Velhoväylälle. ”Vika Palatsissa saa vähiten herkkuja!” Nicko huusi yllättäen ja lähti juoksemaan kohti Palatsia.
Beetle naurahti ystävälleen ja lähti kuromaan välimatkaa umpeen. Juuri ennen Palatsia Beetle ryntäsi vauhdilla eteenpäin ja kamppasi Nickon lumihankeen.
”Hei!” Nicko ehti huudahtaa ennen kuin sai lunta suoraan suuhunsa. Beetle vain nauroi, kun Nicko yritti turhaan tyhjentää suutaan. Loppujen lopuksi molemmat pojat nauroivat lumihangessa unohtaen muun maailman.
”Kiitti, että hait mut tänne”, Beetle sanoi Nickolle kun he kävelivät kohti Palatsin olohuonetta. ”Mä olisin ilman sua istunut koko joulun yksin kirjojen keskellä.”
”Olepa hyvä. Tiedoksesi, että sä olet aina tervetullut Palatsiin.”
Saavuttuaan olohuoneeseen Beetle yllättyi iloisesti, sillä Jenna nousi heti ylös hänet nähdessään. Jenna riensi huoneen poikki halaamaan Beetlea.
”Kiva, että sä olet täällä. ”
”Joo.” Beetle vilkaisi vierellään seisovaa Nickoa. Nicko hymyili hänelle ja vihdoinkin Beetle uskoi ettei ollut yksin.
