Tulenkestävä | S, kauhutarina joulusta, raapale

[Ametrine]

Otsikko: Tulenkestävä
Ikäraja: S
Paritus: -
Genre: kauhu, joulutunnelman pilaaminen!
Varoitukset: Älä lue jos et tykkää kauhun ja joulun yhdistelmästä. Ame ei halua kenellekään jäävän ikäviä muistoja joulusta : (
Haasteet: One True Something 20 kahdella aiheella: nuoruus ja raapale.
A/N: Omistettu Pansylle, joka tällaista ideaa toivoi!

~~


Aline piti joulusta.  Kaikki muutkin pitivät, mutta minä tiesin, ettei hän ollut kuin muut. Aline piti punaisista koristeista, hänelle punainen väri merkitsi verta. Aline piti kynttilöistä; niillä hän pystyi polttamaan kaikki joulukuusenkoristeina toimineet enkelit. Aline vihasi enkeleitä.

Ja minä pelkäsin.

Pelkäsin joululauluja, koska yhtenä iltana Aline oli maalannut niiden sanoja huoneeni kattoon tuoreella verellä. Kammosin joulukortteja, koska kerran Aline piirsi joulupukin, jolla oli terävät hampaat. Niillä se repi kappaleiksi lapsia, jotka olivat tulleet sen luo lahjojen toivossa. Neljäntenä adventtipäivänä Aline taivutti valonauhan hirttoköyden muotoon ja ripusti sen sänkyni yläpuolelle.

Ja minä pelkäsin.
Toivoin joululahjaksi ainoastaan enkeliä, joka ei palaisi tulessa.

[Vlad]

Harvemmin originaalipuolella mitään luen, mutta tämä piti kyllä lukea, kun otsikko kiinnitti huomioni. Plus tietysti tuo ilmoitus, että tämä on kauhutarina joulusta.

Tämä oli taitavasti kirjoitettu teksti. Yksinkertaisilla asioilla olit onnistunut kertomaan, että tämä liittyi jouluun, mutta aivan yhtä yksinkertaisilla asioilla olit sitten onnistunut kääntämään asiat täysin päälaelleen. Tykkään juuri siitä tässä tekstissä: yksinkertaisista jouluisista, pienistä yksityiskohdista tehdään vähän sairaita ja erilaisia, sellaisia, että niillä saadaan aikaan kauhutarina.

Tässä tekstissä on omasta mielestäni jotain runomaista. Enkeleillä ja valonauhalla ja muilla tuntuu evan joku toinenkin merkitys, johtuen tuosta lopusta "toivoin joululahjaksi ainoastaan enkeliä, joka ei palaisi tulessa." tämä viimeinen virke on myös hieno viittaus tarinan otsikkoon, joka sai ainakin omassa mielessäni nyt aivan uuden merkityksen.

Huh, tykkäsin tästä tekstistä. Se antoi ajattelemisen aihetta ja jätti vähän ymmälleen. Kiinnostaisi kyllä tietää lisää tästä Alinesta, joka pitää joulusta eri tavalla kuin muut.

[Yökulkija]

Tykkään tästä. Ja ei, en oleta saavani tästä joulukammoa.

Mielenkiintoinen teksti. Todella mielenkiintoinen. Sopivan ytimekäs. Mielenkiintoiseksi tämän tekee Aline ja kertoja ja se, kuinka vastakohtaisuuksia on yhdistetty. Todella tasapainoinen rakenne, ja tasapainoinen muutenkin. Ja jänniä yksityiskohtia kuten kynttilät yhdistettynä koriste-enkeleiden polttamiseen tai se, kuinka punainen liittyy joillakin jouluun ja toisilla vereen.

Loppu oli hieno (ja tästä kommentista vaikuttaa tulevan listaus, sori). Myös nuo alinekappaleet olivat jotenkin tosi hienoja (koska eri tapoja käyttää joulua hyväkseen, jos haluaa herättää kauhua).

Ja minä pelkäsin.

Nämä toimivat tosi hyvin väleissä. Katkaisevat kertomuksen Alinesta ja siirtävät huomion kertojaan. Hienous saattaa johtua osittain siitä, kuinka kertoja vaikuttaa olevan niin avuton ja kykenemätön mihinkään muuhun kuin seuraamaan sivusta.

Toistan vielä että hieno. Selasin Sanan säilää ja klikkasin tämän randomisti auki, onneksi. Tällainen hyvä ja lyhyt välipala, kun ei jaksa keskittyä mihinkään suurempaan.

[Ametrine]

Vlad, aww hellou♥ Mukava kuulla, että otsikko sai sinut kiinnostumaan. Mietin pitkään, löytyykö Finistä lukijoita tällaiselle oudolle joulun tunnelman pilaavalle tekstille. Onneksi löytyi. Olen otettu kehuistasi ja on hienoa kuulla että onnistuin tekemään tuosta kauhuasetelmasta tehokkaan. Kiitos kovasti!

Yökulkija, oiii onpas mahtavaa kuulla että tämä on jonkun mielestä hieno. Suuri kiitos sulle siitä että jaksoit lukea tämän ja analysoida yksityiskohtia. Olen otettu, kiitos kiitos kiitos. ♥

[cooperaur]

Onneks nyt on vasta huhtikuu niin ehdin toipua tästä melko todennäköisesti ensi jouluun mennessä. Ehkä. Luulisin niin.

Tää oli hirmuisen toimiva tällaisena lyhyenä ja mielestäni tässä ei ollut sanaakaan liikaa eikä liian vähän. Idea on tosi kiehtova ja myöskin omaperäinen, ei ole aiemmin tullut mitään tämän tyyppistä vastaan. Kauhutarina joulusta, ihanan runollista etenkin sen jälkeen kun on jo lukenut tekstin! Toki jouluhan tietysti on itsessään käytetty aihe, mutta mun mielestä olit tehnyt tässä jotain erilaista ja erottuvaa. Ja mä ainakin tykkään itsekin joskus kirjottaa vähän angstisempaa materiaalia joulusta joten traumoista huolimatta olin oikein tyytyväinen tämän synkkyyteen!

Hmm. Musta oli tosi kiva kun kertojan eikä Alinen ikiä tai suhdetta ei oltu kerrottu missään. Se jätti mukavasti tulkinnanvaraa, kertoja kuulostaa nuorelta joten ensimmäisenä tulee mieleen että Aline voisi olla hänen isosiskonsa, mut on tosi kiva kun sitä ei sanota missään et kuka se itseasiassa on. Muutenkin herää kysymyksiä, kuten miksi Aline tekee niin kuin tekee ja kaikkea sellaista pohdittavaa, i like it! Ja olit hienosti poiminut tollaisia pieniä jouluisia juttuja ja sitten murentanut onnellisen mielikuvan niistä Alinen hahmolla.

Neljäntenä adventtipäivänä Aline taivutti valonauhan hirttoköyden muotoon ja ripusti sen sänkyni yläpuolelle.

Tää oli ehkä mun suosikki noista. Kamalan mielenkiintoisesti keksitty jajaja koska hirttoköysi on niin vahva sana jollain tapaa ja neljäs adventtipäivä niin ihana yksityiskohta.

Toivoin joululahjaksi ainoastaan enkeliä, joka ei palaisi tulessa.

Tää lause oli hirmuisen kaunis. Ja kun raapaleissa etenkin alotus ja lopetus ovat erityisen tärkeitä niin ne oli kyllä molemmat oikein hyviä ja kietoivat tän pienen mustan paketin toimivasti sisäänsä.

Nätti, kamala, riipivä, jännä sintti tämä. Kiitoksia! ♥

[Sokerisiipi]

Luinkin tämän joskus joulun jälkeen tai jotain... Mutta kyllä tämän mielellään luki uudelleenkin

Minä en niin verestä piittaa. Olen enemmänkin psykologisen kauhun ystävä, joten tavallaan se, että veri liitetään aina pelottaviin asioihin, vähän ärsyttää, koska kyllä sitä pelottavuutta pystyy tekemään ilmankin verta, mutta raapaleessa on vähän vaikeaa lähteä rakentamaan kunnon tunnelmaa, kun sanoja on se rajallinen määrä käytettävissä. Tämä Aline vaikuttaa mielenkiintoiselta persoonalta. Aloin miettiä, että mikä hänen osansa on kertojan elämässä. He siis asuvat samassa talossa, mutta jos Aline kerran on niin kieroutunut ja pahantahtoinen niin miksi päähenkilö ei pakene päätä pahkaa, joten ehkä Alinellakin on hyviä päiviä? Tai päähenkilö on vain yksinkertaisesti liian peloissaan lähteäkseen, koska seuraukset voisivat olla veriset. Onko tällä mitään tarinaa taustalla vai onko tämä vain itsenäinen raapale ja sinulla kenties ei ole itselläsikään aavistusta Alinen todellisista motiiveista, elämästä ja historiasta? Kysyn, kun alkoi mietityttää

Hyvin toimiva, tunnelmaltaan synkähkö ja poltetut enkelit olivat hyvin herkullinen yksityiskohta. Pidin siitä paljon enemmän kuin Alinen mieltymyksestä vereen, koska siinä on jotain kieroutuneempaa ja omalla tavallaan hienovaraisempaa, mutta silti tulee esille selväksi se, että jokin on pahasti pielessä Alinen maailmankuvassa. Pidin lopetuksesta todella paljon. Jotenkin ihana vertauskuva tuo palamaton enkeli turvallisuudentunteeseen. Tuo hyvin esille kertojan epätoivoiset haaveet, että joku tulisi ja pelastaisi hänet Alinelta. Tai jos ei pelastaisi, niin ainakin suojelisi ja auttaisi kestämään. Tulenkestävä enkeli. Hyvin kirjoitettu!