Severus Kalkaroksen tuho
Kun oltiin keskusteltu syystä mikseivät Draco ja Hermione tule toimeen, lyö Dumbledore vetoa Kalkaroksen kanssa - Draco ja Hermione rakastuisivat vielä ennen seitsemännen kouluvuotensa loppua. Kalkaros käyttää luihuisen ominaisuuksiaan yrittäessään vaikuttaa vedonlyönnin tulokseen, mutta lopulta hänen temppunsa kostaantuvat hänelle itselleen...kirjoittaja: Rumaan (linkki alk. peräiseen
ficciin / a link to the original fic)
kääntäjä: jaina
ikäraja: S
genre: huumori, fluffy, drama
paritus: DM/HG
©: J.K. Rowling omistaa Harry Potter-maailman!
Rumaan on alkuperäinen kirjoittaja fanfiction.net-sivustolta!
Lupa ficin kääntämiseen on saatu! / J.K. Rowling owns the Harry Potter world!
Rumaan is the original writer of this fic from fanfiction.net -website!
The permission to translate this fic has been given!&: luin tämän ficin ja ää tykkäsin tästä ihan hurjasti! Olihan siinä pakko laittaa yksäriä
Rumaanille ja kysäistä, että voisinko kääntää! :-) Tässä on siis kuusi lukua. Toivottavasti pidät tästä ja kommentoit myös! ;-) Tämä on siis aikalailla huumoripainotteinen ficci. / I read this fic and oh boy, did I liked this! So I had to send PM to
Rumaan and ask if I could translate this fic! So, this fic contains six chapters. I hope you like this and also put a comment!
LUVUT1
LUKU 1:
vedonlyöntiSeverus Kalkarokselta oli voimat lopussa. Hän katsoi osittain tuhoutunutta luokkahuonettaan. Hän tunsi halua repiä hiuksensa irti. Hermione Granger seisoi keskellä luokkaa, rikkoutunut kattila ja liemet lattialla vieressään. Hänen sen päiväinen vihollisensa – joka päiväinen vihollisensa koko kouluajalta – Draco Malfoy, makasi liikumattomana tytön jaloissa.
Kuten yleensäkin, riita oli ilmestynyt tyhjästä. Kaikki olivat olleet hiljaa, keskittyneet hautomaan liemiään kun Draco ja Granger olivat joutuneet tappeluun tarvikevarastossa. Se oli levinnyt luokkahuoneeseen, jossa Severus oli alistettu katsomaan järjetöntä näkyä, jossa koulun Johtajaoppilaat kamppailivat pullosta toisilleen huutaen. Hetken kuluttua he olivat rantautuneet Grangerin pöydän ääreen. Severus ei ollut varma miten minuuttia myöhemmin Grangerin kattila oli osannutkin räjähtää – se oli saanut aikaan reiän läheiseen seinään.
Täydellinen hiljaisuus rikkoutui väistämättömään tunteenpurkaukseen muilta oppilailta. Severus sieti kymmenisen sekuntia melua kunnes hänen äänensä kajahti paniikissa olevien seitsemäsluokkalaisten äänien yli. ”HILJAA!” hän huusi.
Mies siirtyi pois pöytänsä takaa kartoittamaan tilannetta katastrofialueella. Hänen täytyi todella muistaa olevansa kanssakäymisessä idioottien kanssa – ei hän enää toista kertaa voisi asettaa tehtäväksi monimutkaisia ja vaarallisia liemiä, kuten se räjähtävä, jonka oli asettanut tehtäväksi sen päivän tunnilla. Severus käveli liikkumattoman Johtajapojan yli ja taikoi pari diagnoosiloitsua. Ilmeni ettei pojalla ollut hätää. Hän oli vain saanut osuman kivenmurikasta, joka oli lohjennut lähimmästä seinästä. Onneksi Draco oli paksukalloinen luupää. Muuten Severus oli joutunut kirjoittamaan epämukavan kirjeen Narcissalle.
”Neiti Parkinson”, Severus napsautti, ”vie Draco Sairaalasiipeen.”
Hänen luihuisensa tiesivät olla kyseenalaistamatta hänen määräyksiään. Hän näki kysymyksiä Parkinsonin sinisistä silmistä, mutta tyttö noudatti silti ohjeita kirjaimellisesti. Severus katseli kritisoivasti kun Parkinson taikoi tajuttoman blondin ilmaan ja seurasi leijailevaa näkyä ulos ovesta. Loput luihuisista katselivat tapahtumaa hiljaisesti ennen kuin kääntyivät vihaisina toisella puolella huonetta oleviin rohkelikkoihin.
Severus vei huomionsa tuuheatukkaiseen noitatyttöön, joka ei ollut liikauttanut lihastakaan siitä lähtien kun räjähdys riehui luokkahuoneessa. Tyttö näytti olevan syvästi shokissa, joka oli hyvin epätodennäköistä raivostuttavalle touhottajalle. Hänen typerät kaverinsa seisoivat aika lähellä hänen takanaan – Potter hätkähtäneenä tuhokohtaukselle kun taas Weasley, jonka suu oli apposen ammollaan, liikutti silmiään puolin ja toisin pitkin huonetta.
Paria monimutkaista sauvanheilautusta myöhemmin luokkahuone oli korjattu tavanomaiseen, koskemattomaan tilaansa. Tyrmät saattoivat olla kylmänkosteat ja pimeät, mutta Severuksella oli selvästi puhtain liemiluokka ikinä Tylypahkassa nähdyistä.
Mies katseli ympärilleen seitsemäsluokkalaisia Edistyneiden liemien opiskelijoita. Monikaan oppilas ei luonut katsekontaktia häneen, sillä miehen silmät viestittävät vihaa. ”Minä haluan neljän jalan esseen ’miksi ohjeiden täsmällinen noudattaminen taikajuoman teossa on olennainen osa pätevää juoman valmistusta ja valmistajaa’. Odotan niiden ilmestyvän pöydälleni ensi tuntiin mennessä”, hän rähähti.
Luokkahuoneessa kuului ärtyneitä voihkaisuja. ”Mitään tekosyitä en hyväksy. Jos esseetä ei ole palautettu ajallaan, ei siitä saa arvosanaa. Nyt kaikki muut ulos paitsi neiti Granger.”
Tämä näytti raahaavan Grangerin turtuneesta tilastaan. Hän katsoi ylös ruskeilla silmillään Severuksen kasvoja. Mies näki huolestuneisuuden säteilevän silmistä. Se aiheutti miehen sisäisen hymyilyn. Hän
rakasti pelkoa jonka pystyi aistimaan oppilaissaan – varsinkin rohkelikoissa.
“Kai Malfoy paranee?” tyttö kysyi ääni hieman vapisten.
Severus rypisti otsaansa. Pelko ei ollutkaan ajatuksesta minkä sadistisen rangaistuksen hän jakaisi tytölle. ”Hän tulee kuntoon. Siitä ei ole sinua kiittämistä, neiti Granger”, hän lausui. ”Minä kuitenkin havaitsen käytöksesi, joka harmillisesti ei täytä standardeja joita Tylypahkan Johtajatytöltä vaaditaan. Tämä on nyt kysymys, joka täytyy viedä rehtorin huomaan. Minä aion suositella hänen poistavan asemasi.”
Granger punastui ja puri huultaan. Ainakin tyttö oli oppinut kontrolloimaan tunteenpurkauksiaan. Samaa ei hänen kahdesta idioottiystävästään voinut sanoa.
”MITÄ?!” huudahti Potter. “Et voi tehdä sitä! Malfoy oli samalla lailla syyllinen kuin Hermionekin, ellei enemmän.”
Severus tarkasteli inho-oppilastaan mielipahan kera. ”Herra Potter”, hän hymyili pilkallisesti. ”Mielestäni on käsittämätöntä, ettet vieläkään ole onnistunut ymmärtämään ettei kaikki liity sinuun. En usko kyseeni sinulta enkä herra Weasleylta jäädä tänne seisoskelemaan, puhumattakaan tarjoamaan mielipiteitänne.”
Vastenmielisen luontonsa tavoin Potter epähuomio sanat. ”Olet epäreilu. Malfoy oli syynä siihen että liemi posahti”, ällöttävä poika jatkoi.
”Hän heitti ylimääräisiä piikkisikasulkakyniä joukkoon”, Weasley liittyi puheisiin.
Ronald Weasley, toinen kirous Kalkaroksen olemassaolossa. Punapään kallo oli tiheämpää kuin muta. Jos epäonnistunutta opetusvuotta pimeyden voimien suojautumisen opettajana ei olisi ollut, hänellä ei olisi taakkana kahta idiootti Edistyneiden taikajuomien tunneilla. Harmi vain etteivät Kuhnusarven standardit olleet ikinä kohdanneet hänen omiaan.
”Riittää jo!” Severus huudahti. “Potter ja Weasley. Jälki-istuntoa minun kanssani tänä iltana kello kahdeksan.”
”Mitä me olemme tehneet?” molemmat pojat vinkuivat yksimielisesti.
Syntyneet, oli ajatus joka ilmestyi Severuksen mieleen. Hän ei tietenkään voinut sanoa sitä ääneen. ”Ette ainoastaan vitkastelleet kun pyysin vain neiti Grangerin läsnoloa. Te myös epäonnistuitte näyttämään sopivaa kunnioitusta professorianne kohtaan.”
Granger tönäisi kevyesti pojat molemmille hänen puolilleen. Pojat tyytyivät antamaan hänelle synkkiä katseita. Se sai Severuksen keskittyneisyyden jälleen Grangeriin. Olisi ilo laittaa lommo hänen itsevarmuuteensa. Tyttö oli liian tyyni ja maltillinen. Hän oli myös liian älykäs. Ja määräilevä!
Ihan liian määräilevä. Severus näkisi tytön mielellään alistettuna. Hän vaihtaisi Daphne Greengrassin Johtajatytön paikalle. Voi mikä vallankaappaus se olisikaan. Minerva McGarmiwa olisi raivoissaan. Naisen lempioppilas poistettuna virasta huonon käytöksen johdosta, ja sitten korvattuna luihuisella.
Severus oli niin haaveissaan voitosta Rohkelikon tuvanjohtajaan että vasta Grangerin yskäisy toi hänet takaisin maanpinnalle. Kirottu noita. Siinä se katseli viileän pätevällä katsellaan häntä, kuten aina. Oikeastaan ainoat kerrat, jolloin Granger menetti viileytensä, olivat yhteenotot Dracon kanssa. Silloin tyttö huusi naama punaisena ja hiukset pörrössä.
”Neiti Granger, tule mukaani!” Severus napsahti.
Kun Severus käveli ei-niin-tervehenkisen kolmikon ohi, hän näki Grangerin antavan ystävilleen varoittavat katseet. Mies aukaisi oven viitta heiluen ja tiesi Grangerin seuraavan häntä. Oli aika pistää kaikki tietäväinen rohkelikko vihdoin kuriin.
♥♥♥♥
Kun he saapuivat rehtorin toimiston ovelle monta kerrosta ylempänä, antoi Severus patsaille salasanan. Hän ja Granger matkustivat portaissa hiljaisuuden vallitessa. Mies oli ilahtunut tarkkaillessaan tyttöä – hän näytti tuskalliselta, kuten pitikin. Severus koputti ovea. ”Tulkaa sisään”, Albus Dumbledoren miellyttävä ääni vastasi.
Severus paiskasi oven auki ja ohjasi Grangerin sisään ennen itseään.
”Professori Kalkaros, onko teillä jokin ongelma?”
”Valitettavasti kyllä”, Severus sanoi vakavana. ”Neiti Granger tässä näki sopivaksi räjäyttää puolet luokkahuoneestani ilmaan ja panna Johtajapoika Sairaalasiipeen. Tämä käytös ei ole sopivaa Tylypahkan Johtajatytölle ja pyydän että häneltä otetaan virka pois. Vain hyvä onni takasi sen, ettei herra Malfoy tullut tapetuksi.”
Molemmat professorit käänsivät kasvonsa tuskalliseen Johtajatyttöön. ”Onko tuo totta, Hermione?” Albus kysyi katsoen häntä vahvasti puolikuulasiensa takaa.
”No… Kyllä, mutta se oli vahinko”, tyttö sanoi hermostuneesti.
”Niin on toivottavaakin”, rehtori vastasi.
”Liemi oli hautumassa hyvin eikä olisi räjähtänyt muuten. Malfoy ja minä riitelimme viimeisestä käärmemyrkkypullosta. Goyle oli kaatanut hänet ja hän halusi viimeisen jäljellä olevan pullon varastohuoneesta. Minä ehdin ensin. Sitä seuraavassa… öh… tappelunnujakassa ylimääräinen piikkisikasulka teki tiensä kattilaani, mikä aiheutti räjähdyksen.”
Ovi pamahti auki ja Minerva kiirehti sisään huohottaen. Severus kiroili hiljaa. Ehkä hänen olisi täytynyt pakottaa ne toisten asioihin kajoavat kakarat mukaansa. He olivat selvästikin juosseet tuvanjohtajansa puheille. Potter piteli muutenkin jonkinlaista otetta rehtorista. Albus oli vastenmielisesti perso sille pojalle.
“Olkoon niinkin, rehtori. Minä en silti näe Johtajatytön riitelyä käärmemyrkkypullosta ylentävänä näkynä. Oli onni ettei herra Malfoyhun osunut kivenmurikka ollut isompi. En usko että tyttö voi jatkaa nykyisessä asemassaan. Se lähettäisi viestiä, että on ’ihan okei’ yrittää tappaa Johtajapoika.”
”Ihan kuin minä olisin ainoa joka hänet haluaa kuolleena”, Granger mutisi.
Severus tuijotti häntä inhottavasti. Mitä sitten vaikkei hänen luihuisensa olleet universumin laajuisesti suosittuja? He työskentelivät muiden koulussa olevien ennakkoluuloja vastaan. Muut eivät osanneet arvostaa merkittäviä kykyjä ja selvästi erottuvia luonteita Luihuisen tuvassa.
”Ihan oikeasti, Severus! Sinä liioittelet. Epäilen että neiti Granger aikoi tappaa Johtajapojan. Anteeksi että tungeksin mukaan, rehtori. Herrat Potter ja Weasley ovat kertoneet minulle mitä tapahtui. Mielestäni olisi aivan määrin ottaa neiti Grangerin rooli Johtajatyttönä pois selvän onnettomuuden takia”, Minerva sekaantui keskusteluun mukaan.
Rehtori painoi sormensa toisiaan vasten ja katseli kaikkia kolmea olijaa toimistossaan. Severus vannoi näkevänsä hymyntapaisen vanhan miehen huulilla. Hän tiesi juuri sillä hetkellä ettei saisi tilanteesta mitään.
Pahus, hän ajatteli. Albus oli aina ollut pehmoinen varsinkin jos asia koski Potteria ja tämän ärsyttäviä ystäviä. No, ainakin oli kannattanut yrittää.
“Vaikka ymmärrän vihasi, Severus, en ymmärrä miten neiti Granger olisi tarkoituksellesi sabotoinut tuntiasi tai tappanut Dracoa. Sen tähden en näe syytä poistaa hänen kunniamerkkiään sellaisesta mikä oli vahinko.”
Pörröpäinen kiusankappale huokaisi helpottuneesti. ”Olen oikeasti pahoillani tapahtuneesta, rehtori”, tyttö sanoi sairaan kiltillä äänensävyllä.
Severus hymyili ivallisesti ja Albus katsoi häntä selvästi huvittuneena. ”Pahoittele tapahtunutta professori Kalkarokselle, lapsi. Sen jälkeen voit poistua.”
Granger kääntyi katsomaan Severusta. ”Anteeksi että pilasin oppituntisi, professori”, hän sanoi.
Severus nyökkäsi lyhyesti hänelle. Tyttö kääntyi ja lähti toimistosta. Hänen tuvanjohtajansa seurasi häntä, mutta ennen sitä mulkaisi Severusta. Jos Severus ei olisi tiennyt Minervan olevan hyvin reilu, olisi hän ollut huolissaan että nainen olisi kostanut tämän luihusille ja ottanut heiltä pisteiltä.
Totta puhuen Severuksella kyllä olisi tulossa seuraavaksi tunti ensiluokkalaisten rohkelikkojen kanssa eikä häntä tylsät moraaliset säännöt rajoittanut. Hänellä olisi mahdollisuus ottaa iso satsi pisteitä heiltä pois ja tönäistä kolhien rohkelikkojen tämänhetkinen ensimmäinen sija tupakilvassa. Tämä ajatus sai miehen iloisemmaksi.
”Severus, minä ihailen tarkoitusperiäsi, oikeastikin”, rehtori sanoi huvittuneesti.
”En ole varma mitä tarkoitat, Albus.”
”Et tietenkään. Älä kuitenkaan etsi toista tilaisuutta ottaa neiti Grangerin kunniavirka pois. Löydän hänen ja herra Malfoyn jutuista loputonta viihdettä.”
”Minun täytyy kyseenalaistaa viisauttasi miksi laitoit heidät Johtajaoppilaiksi, Albus. He antavat huonoa esimerkkiä koululle. Draco-parka. En syytä hänen turhautumistaan. Tyttö on käsittämättömän raivostuttava.”
Ärsyttävä hymy katosi Albuksen huulilta. Miehen ilmeessä oli tuikahdusta, jolla hän katsoi pöydän takaa Severusta. ”Minä en ole samaa mieltä kanssasi. Heidän metkunsa ovat vielä kiinnostavimpia kun ottaa huomioon selvän kemian, joka näiden kahden välillä ilmenee.”
”
Kemian?” Severus tuhahti.
”Niin. Se on erittäin selvää niille ketkä tilannetta tarkastelevat ulkopuolelta.”
Severuksen karvat nousivat pystyyn ajatuksesta ettei hän muka itse huomaisi tilannetta. ”Sinä taidat lukea tilannetta liian paljon heidän vihamielisyyttään. Tyttö on
jästisyntyinen ja Draco on Malfoy.”
”Kaikista epäsopivin pari inspiroi aina vahvinta rakkautta. Luulin että sinä kaikista ihmisistä tietäisit sen, Severus.”
Severus punastui. Lily oli ollut aivan erilainen Grangeriin verrattuna. Hän oli ollut erityinen ja uniikki. Hän ei ollut määräilevä ja ärsyttävä kaikkitietävä. No, ehkä hän oli ollut niitä piirteitä hieman, mutta ne olivat tehneet Lilyä herttaisemmaksi – eivät Grangeria. ”Mielestäni tämä tilanne on aika erilainen.”
Albus nyökkäsi tietäväisesti. ”Tietenkin. Kaikki vetovoimat ovat erilaisia koska ihmiset ovat erilaisia.”
”Kiistän idean että niiden kahden välillä olisi minkäänlaista vetovoimaa.”
Rehtori naurahti. ”Olen yllättynyt, Severus. Olet yleensä niin tarkka huomioissasi. Kerrotko minulle nyt, ettet ole onnistunut näkemään usein tapahtuvia ja salamyhkäisiä katseita, joita he toisilleen laukovat?”
”Ainot katseet, joita minä näen, ovat täynnä vihaa. Ne ilmaantuvat ennen kuin mukaan astuu huutaminen toiselle.”
”Haluatko tehdä tilanteesta vähän mielenkiintoisemman?” Albus kysyi.
Severus arvio rehtoria tarkemmin. Miehellä oli silmissään se tuikahdus, joka viestitte maailmalle ”minä tiedän asioista joista sinä et”. Sillä oli levoton vaikutus. ”Mitenkä mielenkiintoisemman?”
”Miten olisi jos me tekisimme pienen vedonlyönnin Johtajaoppilaista?”
Severus painoi huulensa toisiaan vasten lujaa. Hän ei luottanut Albus Dumbledoreen tämän ollessa ilkikurisella tuulella. ”Minkälainen vedonlyönti?”
”Sellainen vedonlyönti että Draco Malfoy ja Hermione Granger seurustelevat kouluvuoden loppuun mennessä.”
MITÄ?! Severus ajatteli.
Albus menetti viimein järkensä! “Mitä tämä veto toisi mukanaan?”
”Jos häviän ja olen lukenut tilanteen täysin väärin ja he silti vihaavat toisiaan kouluvuoden lopussa, minä valitsen molemmat Johtajaoppilaat ensi vuonna luihuisista.”
Severus piti puheista. Hänen unelmassaan hän ylisti asiaa Minervalle. Nainen vihaisi tilannetta. Molemmat Johtajaoppilaat luihuisia! Sitä ei ollut tapahtunut yli viiteentuhanteen vuoteen. ”Ja jos minä häviän, eli jos Draco menettää järkensä ja julistaa rakkauttaan Grangeriin?”
”Sinun täytyy pukea yllesi Rohkelikon värit päiväksi.”
Severusta puistatti. Punaista ja kultaa? Voisiko asiat mennä typerämmäksi? Ajatus siitä, että hän koristeli itsensä samannäköiseksi kuin mitä lapsen tekemä muotokuva Feeniksistä näyttää, oli epäantoisa. Näky luihuisten vallasta oli kuitenkin vahva. Sitä paitsi rehtorin mahdollisuudet olla siinä asiassa oikeassa olivat nolla prosenttia. Tilanne oli mieletön jopa kuviteltavaksi. ”Mielestäni olet erittäin todennäköisesti väärässä. Olen enemmän kuin iloinen nähdessäni kaksi luihuisoppilasta johdossa ensi vuonna.”
”Erinomaista”, Albus vastasi. Hän veti kätensä esiin Severuksen puristettavaksi. He molemmat ilmaisivat loitsun samaan aikaan. Se tarvittiin että vedonlyönnistä saataisiin sitova. Se oli hieman kuin rikkumaton vala. Se ei kuitenkaan tuonut kuolemaa, jos sen rikkoi, mutta aika inhottavia seuraamuksia silti.
♥♥♥♥
Albus naureskeli itsekseen kun Severus katosi ovesta. ”En ole varma hyväksynkö sinun tekevän skandaalimaisia vedonlyöntejä ottaen huomioon minun jälkeläiseni”, Phineas Nigellus Musta ivasi.
”Voi sinua, hys, Phineas!” Dilys nalkutti muotokuvasta. “Se on aivan harmiton vedonlyönti. Se typerä poikanen, Severus, ansaitsee mitä tuleman pitää. Hän yritti saada ihanan Grangerin alennettuun asemaan.”
“Ei se ole kovinkaan harmiton, kun tyttö on kura – ” Phineas pysäytti lauseensa saadessaan raivoisan katseen Albukselta ja muilta entisiltä professoreilta. ”
Jästisyntyinen”, hän korjasi hätäisesti.
”On jo aikakin näiden naurettavien verivertailuiden jäädä kuopattavaksi”, keskusteluun mukaan liittyi Dexter. ”Niillä ei ole sijaa meidän yhteiskunnassamme.”
”Sanot tuon vain koska olit itse jästisyntyinen”, Phineas nälvi.
Vindictus puhisi. ”Et sanoisi Grangeria ihanaksi jos olisit nähnyt muutaman asian jotka hän sai aikaan, Dilys. Hänellä on kostonhimoinen puoli, jota minä en täysin hyväksy.”
”Olet varmasti erehtynyt, Vindictus. Hän on aina ilo”, Dilys täsmensi.
”Ehkäpä niin koska et yrittänyt lopettaa häntä rikkomasta koulun sääntöjä. Hän on määrätietoinen ja päättäväinen. Se on vaikuttavaa. Hän ja se Malfoyn poika muodostaisivat mielenkiintoisen parin”, Vindictus vastasi.
”Ihan kuin joku jalosta Mustan suvusta alentaisi itsensä sellaisen touhun vuoksu”, Phineas ivasi.
”Andromeda Tonks”, yski Wilkins.
Phineas pärskähti.
Albus ei huomioinut kinastelevia entisiä rehtoreita. Hän istui tuolissaan ja mietti seuraavia siirtojaan. Jos mies tunsi Severuksen yhtä hyvin kuin ajatteli tuntevansa, ei taikajuomien opettaja mitenkään voisi estää itseään puuttumasta tilanteeseen. Severus piti siitä, että sai tungettua itsensä tilanteisiin, jotka eivät tarvinneet hänen panostaan. Kelmit ovat siitä hyvä esimerkki! Albus myönsi ettei heidän olisi pitänyt kiusata Severusta niin paljoa, ja miehen olisi pitänyt tajuta silloin. Severuksen ei kuitenkaan olisi pitänyt mennä Kelmien perässä vakoilemassa. Se oli koitunut melkein hänen kohtalokseen.
Jotta tämä suunnitelma toimisi, tarvitsisi Albus Severuksen puuttumaan jälleen asioihin. Albuksen harmiksi hänen tahallinen suunnitelmansa tehdä sekä Hermionesta että Dracosta Johtajaoppilaita – että he viettäisivät enemmän aikaa rakastuakseen toisiinsa – oli epäonnistunut surkeasti. Se oli johtanut vain runsaampiin ja verisempiin riitoihin sekä moniin onnettomuuksiin, jotka olivat päätyneet siihen, että jompaakumpaa vietiin Sairaalasiipeen. Yleensä Dracoa. Hermione oli näppärä käytännössäkin, kun taas Johtajapoika oli aina ollut enemmän puhetta kuin toimintaa.
Kuitenkin tämä viimeisin episodi, joka oli käynyt Severuksen hermoille, oli avannut mahdollisuuksia hurjasti. Mistä vetoa että Severus aloittaisi pelaamisen, jolla saisi kaksikon vielä enemmän toisiaan vastaan kuin yleensä. Albuksen täytyi valita liittolaisensa varovaisesti. Hän kävi päässään läpi listan oppilaista, jotka olivat nyt koulun listoilla. Hän pysähtyi kahteen kuudesluokkalaiseen nimeen ja virnisti.
He ovat täydellinen valinta, mies ajatteli.
♥♥♥♥
Sillä välin Severus marssi takaisinpäin tyrmien toimistoaan kohti. Onneksi nyt oli lounasaika – hänellä oli mahdollisuus aloittaa seuraavan siirtonsa suunnittelun. Hän ei ollut niin typerä että olisi ollut tietämätön Albuksen toimista saada kaksi Johtajaoppilasta yhteen. Miten joku niin kiireinen mies pystyikin muuntautumaan typeräksi vanhaksi hölmöksi, joka tunkee itsensä oppilaiden jokapäiväiseen elämään?
Dracon ja Grangerin tapauksessa Severus osasi kuvitella rehtorin ajatukset. Tämä voisi saada kaksi nuorta ihmistä onnellisiksi
ja muuttaa siten maailmaa. Jos Malfoy tapailisi jästisyntyistä, olisi se isku kasvoille kaikille niille, jotka olivat vanhoissa veriarvoissa kiinni. Albus rakastaisi sellaista.
Dracon nimittäminen Johtajapojaksi olikin ollut todella iso yllätys. Useimmat oppilaat olivat odottaneet sen olevan Harry Potter. Severus oli täysin odottanut sen olevan joku jäsen Albuksen Kaartista. Draco oli kuitenkin saanut kunniamerkin kaikkien kolmen Tylypahkan tuvan ja myös suurimman osan opettajien tyrmistykseksi. Severus oli ollut innoissaan. Monikaan ei pitänyt Dracon toimista. Severus arvosti kuitenkin aika hauskaa tapaa, jolla poika yritti tehdä Potterin elämästä surkeaa koulussa. Harmi vain ettei Dracolla ollut röyhkeää ja ilkeää piirrettä, kuten isällään. Siksi pojan toimet olivat vain lapsekasta kiusaamista. Severus huokaisi. Kuinka Potteria olisikin nöyryytetty – ja ehkä vakavasti loukattukin – jos Dracolla olisi ollut luonteessaan enemmän Luciusta ja vähemmän Narcissaa.
No, menneisiin ei pitänyt nyt takertua. Severuksen tarvitsi keskittyä nyt pilata Albuksen suunnitelma. Älyniekkojen tappelu oli Severuksen mielestä nautittavaa – ja vaikka Severus olikin ylimielinen, ei ollut ketään muuta niin fiksua kuin Albus Dumbledore.
