Valo ja virta (Remus/Sirius, K-11)

[Letizia]

Ikäraja: K-11
Sanamäärä: 433
Päähenkilöt: Remus/Sirius

Disclaimer: Pottermaailma kaikkineen kuuluu J. K. Rowlingille.

Mutta miksi tänään, et kertonut.

a/n: Koska pyörän keksimistä ja himmeää lontooangstia ei voi vältellä loputtomiin, eihän?! Osallistuu biisihaasteeseen Patrick Wolfin kappaleella London, joskaan kuunteleminen ei ole pakollista (paitsi jos haluaa tarkistaa että selvitinkö haasteen edes rimaa hipoen, krhm höm).



Valo ja virta


Sinä aamuna suihkusta ei tullut kuumaa vettä.

Sinä kirosit, hait sauvasi, ruuvimeisselisi, jakoavaimen ja haarukan. Ronkit putkia alastomana ja huusit apuun Kirkeä, Morganaa ja jästien epäjumalia. Kylmä vesi huuhtoi jalkapöytiä, ja syvyyksistä nousi hiuksia ja mönjää.

Edna Cattermole takoi jo välikattoa kävelykepillä tai sateenvarjolla.

"Olisit voinut ottaa ämpärin, juoksuttaa siihen vettä ja lämmittää sen!" minä sanoin.

"Ei!" sinä sanoit ja tihrustit lattiakaivoon. Kylpyhuoneessa kaikki oli levällään, ja enää se olisi pantava kokoon.

Pesin naamani tiskialtaassa. Keittiöön lankesi kalsea valo, ja pöydälle oli levittäytynyt kaaviokuva. Hammaspyörät ratisivat, muodonmuutosalgoritmit juoksivat reunoja pitkin, ja ilmanvastusyhtälöä kiersi kahvivadin jättämä rantu. Minä en uskaltanut koskea mihinkään.

Kahvia ei pidä juoda vadeista. Nostin kattilan hellalle ja murentelin leipää lihakeiton tähteeseen, ja yläkerrassa rouva Cattermole laahusti ja oli kuulolla.

Palasit suihkusta voittajana ja vettä valuen, haroit tukkaasi ja sidoit sen sotkuksi niskaan. James nimitti sitä nutturaksi.

"Onko mitään ruokaa?" sinä kysyit.

Seurasin leukaluitasi kun puhuit. Katseeni viipyili sinussa, kunnes kulmasi nousivat ja paljastit hampaasi virneeseen.

"Ei ole", minä sanoin, sillä keitto ei olisi vienyt nälkääni, ja kosketin sinua.

Teimme syntiä tiskipöytää vasten, ja märkiä käsiä poltteli sähkö. Kattila piti outoa ääntä ja sinä muistit kertoa noituneesi lieden; oikealla hetkellä pyysit anteeksi niin kuin aina, enkä minä kuunnellut mutta annoin tietysti. Kun auliina hengitit minuun ja kysyit mitä halusin, niin minä halusin vain uskoa.

Suihkussa vesi valui yllemme kauniisti, ja sinä ajattelit: mitä minä sanoin.



Pyörä oli jäätynyt seinän viereen, ja annoin räminän kaikua sisäpihalla, kun potkin lumet polkimista. Räks! Räks! Verhot heiluivat, ja tiesin että Edna katsoi ja sinä nyt ainakin.

Ketjut olivat ruosteessa, koska sellainen oli maailmanjärjestys. Luutaa ei tarvitse keksiä uudelleen, minä väitin, enkä antanut sinun koskea niihin.

Poljin Thamesin rantaan keskellä päivää niin kuin työttömät ja joutilaat ja ajattelin Albus Dumbledorea, joka ei voinut antaa ihmisten elää rauhassa. Piirustuksia ei kysytty. Rattaan hampaissa kulki ratas, kun ne sokeina pyörivät päin tuntematonta, valon ja pimeän koneet liikkuivat toistensa lailla, eikä -

Pohdin, loppuuko maailma hivuttaen vai rysähtäen.

Ennen uuttavuotta olit leikannut talteen isäsi kuolinilmoituksen ja luulit, että minä en tiennyt. Aioin vielä kaivaa sen lipastosta ja sitä paitsi aioin nostaa metelin, sinulle ja Dumbledorelle ja jokaiselle jota haluttaisi kuunnella. Odotin hiljaa, mutta pyöränlampun loisteessa kiroilin joenrannan linnuille.

Ja samana iltana sinä leikkasit hiuksesi, helvetti!

Ne kiilsivät kylpyhuoneen vastapestyllä lattialla mustina ja märkinä kuin iilimadot, ja sinut löysin keittiöstä. Olit siivonnut pöydän, istuit pimeässä ja sanoit olevasi sotamies.

Roikuin eteisen sähkövalon rajalla ja kuuntelin sinua. Manasit lehden ja ministeriön, veljeäsi oli turhaan naarattu pohjoisessa ja rouva Potter oli sairastunut rokkoon, mutta miksi tänään, et kertonut.

"Mitä minä sanoin", tokaisin pimeään, vaikka en minä koskaan sanonut.

[Letizia]

Renneto: Onneksi joku ilahtuu Morganasta enemmän kuin Ron saatuaan niitä suklaasammakoista jo n+1 kappaletta. :) Kirkekin esiintyi korteissa, joskin minun versumiini hän olisi varmaan päässyt ilmankin.

Tiedän kyllä tuskallisen hyvin, mikä on virallinen lausunto velhoista ja, no niin, logiikasta, mutta kun en voi vastustaa kiusausta ajatella, että taikuuteenkin tarvitaan yhtälöitä ja algoritmeja! Mutta ei Remus niistä paljoa ymmärtänytkään, sillä ne olivat Siriuksen. ;)

Lumi ei minusta ole romanttista vaan helvetillistä ainetta, mutta myönnän - Lontoon henkeä se ei kovin hyvin onnistunut kuvaamaan. Halusin tuoda ilmi vuodenajan, mutta tarkemmin ajatellen, lontoolaiset kai menisivät lumesta pöpeiksi eikä edes Remus Lupin potkisi sitä lakonisesti? Äh! (Tammikuun 1980 sääraportin mukaan lumi ei tosin ollut täysin poissuljettua, haha.)

Tykkään pyöritellä taika- ja jästimaailman suhdetta, niitä yhtälöitä ja sensellaisiakin, mutta saattaa olla että se tässä nousi näytille jopa liikaa ja vei huomiota kommunikaatiolta tai sen puutteelta, kyyläämiseltä ja vähän muultakin? Mutta joka tapauksessa kiva kuulla, että kuvailu maistui (koska sen kirjoittaminen on paljon hauskempaa kuin tarinaniskentä) ja että ehkä onnistuin huutomerkein katkomaan lievää jollottavuutta.

Kiitos paljon! :)

// edit


Oh, no onneksi niin! Pelästyin jo, että mekaniikka vei liikaa sivuraiteille, sillä itse asiassa minä en ajatellut että taikomista sinänsä välteltiin (viritetyistä pyöristä, liesistä, jne sitten taas voi olla montaa mieltä.)

Heh, luulen, että Remus on kasvanut jossain keski- tai pohjois-Englannissa (ei skotti, ei), mutta toistaiseksi ei ole ollut tarvetta selvittää ilmastoa yksityiskohtaisesti. x)

[Mustekehrääjä]

Anteeksi hyperpaljon, kun on kestänyt tämä, mutta jostain syystä ei ole ollut vain aikaa ja voimia ruveta kunnolla tätä kommentoimaan. Siitä huolimatta tää kommentti on kuitenkin ihan tyhmä, mutta yritän elää sen kanssa.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että pidin ihan hirmuisesti. Kuvailu on yksinkertaista ja samalla kovin tehokasta, että siitä ei voi olla pitämättä. Tunnelma välittyy oitis, ja tekstiin pääsee helposti sisälle.

James nimitti sitä nutturaksi.

En tiedä miksi, mutta musta tuntui, että tää oli pakko lainata. Ehkä siksi, että Jamesia ei unohdettu, ehkä siksi että nuttura hymyilytti. Miten vain, lainasinpahan kumminkin.
Hahmot olivat IC, siitä pointsit. Remuksen syvällisyydet taasen olivat melkoisen hellyttäviä (jos se nyt edes on oikea sana, en tiedä).

Pohdin, loppuuko maailma hivuttaen vai rysähtäen.

Tämä oli kohta yksinkertaisesti liian ihana, aivan kuten koko ficcikin. Kiitoksia tästä!

[Sleeping Sun]

Nyt tulee typerä ihkutuskommentti, joita minä en harrasta. I.H.A.N.A! Juuri tällä tavalla Remus/Siriusta pitää kirjoittaa. Vähän angstisesti ja arvoituksellisesti.

Sina kirosit, hait sauvasi, ruuvimeisselisi, jakoavaimen ja haarukan. Ronkit putkia alastomana ja huusit apuun Kirkeä, Morganaa ja jästien epäjumalia.

Tämä kohta, voi jumaliste, tuollaisen jälkeen ei voi kuin lukea ahmien koko teksti. Parhaita kuvauksia, mitä olen lukenut pitkään pitkään aikaan, ja minä luen paljon.

Kirjoitustyyli on muutenkin todella onnistunut, ja erityisesti pidän Remuksesta ja Siriuksesta tässä hahmoina. He ovat juuri sellaiset kuin minä ajattelen heidän olevan ja toimivat juuri sillä tavalla. Varsinkin Remus, hän ei ole tässä sellainen villalapanen kuin jossakin teksteissa, jos ymmärrät, mitä tarkoitan.

Tässä on myös sellaista rappioromanttiikkaa, jota rakastan ja loistavaa kuvailua. Tämä on parhaita Remus/Sirius ficcejä, jonka olen lukenut. Toivon, että muut ovat sanoneet jotakin järkevämpää kuin minä, kun nyt ei oikein irtoa tämän syvällisempää tai kriittisempää. Rakastuin.

- Sleeping Sun kiittää!

[Letizia]

Naby: Kiitos paljon kommentistasi, joka ei missään nimessä ollut tyhmä! (Ja en paheksuakseni heittänyt tätä uudestaan kampanjaan, pahoittelut jos se kuulosti siltä. Olin vain epätoivoinen. xD Ketjussa seuraava taisi kuitenkin napata toisen tarjoamani vaihtoehdon, joten loppu hyvin, tasapuolisesti. :)

Palautetta on aina mielettömän kiva saada, ja olen ihan onnesta sykkyrällä kun sanot, että tähän pääsi helposti sisälle. Tapanani on kehitellä päässäni huomattavan paljon ainesta hahmoista mutta (ainakin viime aikoina) kirjoittaa huomattavan lyhyitä fikkejä, enkä oikein aina tiedä miten nämä toimivat yhteen.

Vissiin myös nuttura täytti sitten tarkoituksensa. :) Kiitos!

Sleeping Sun: Ooh, olen älyttömän otettu, että tekstini on aikaansaanut ihkutuskommentin! :D Ja että vielä onnistuin olemaan arvoituksellinen enkä "vaikea", mitä tähän nyt edes osaa sanoa.

Remus, hän ei ole tässä sellainen villalapanen kuin jossakin teksteissa, jos ymmärrät, mitä tarkoitan.

Hehe, ymmärrän täysin. Villalapaset ovat mukavia ja käytännöllisiä esim. talvisaikaan, mutta Remus Lupin ei ole sellainen. ;) Remuksesta ja Siriuksesta on monia inkarnaatioita, ja mukava kuulla että minun versioistani löytyy tuttua pintaa.

Oikeasti en nyt tiedä kuinka vastaisin moisiin ylenpalttisiin kehuihin. :) Kiitos aivan hurjasti, on mielettömän ihanaa kuulla että tekstistä on pidetty.

[Demeter]

Kommenttikampanjasta, heipä hei!

Olipa jännä! En hirveästi harrasta HP-ficcejä, mutta jotenkin tässä tuntui olevan ihan poikkeuksellinen tyyli! Kielenkäyttö ja kerronta on herkullista, lyhyydestään huolimatta loi vahvan tunnelman, joka sopi hyvin jatkoksi ton biisin kuuntelemisen jälkeen.

tiesin että Edna katsoi ja sinä nyt ainakin.

Esimerkiksi tämä kohta oli ihana! Kun yritin pyöritellä sopivia sanoja tämän tekstin kuvailulle, osui Sleeping Sunin kuvaus rappioromantiikka silmiini ja ihan totta, se on juuri sopiva tähän! Tekstin fiilis pysyi läpi tekstin samanlaisena, tässä oli niin monia herkkuja ripoteltu läpi tekstin että voi. Nautin tästä, ja erityisesti leivän murentelusta lihakeiton rippeisiin. (:

Ja tuon Edna Cattermolen rooli nyt oli jotenkin paras. Kiitos lukukokemuksesta, tää oli jännä ja kiva!

[Letizia]

Demeter: Kiva että pimeä perustelu k-kampanjassa kelpasi yllykkeeksi lukea Potteria. :D

Minusta on aina mielettömän kiinnostavaa kuulla, mistä tekstistä poimitaan. Että joku on tykännyt minun lihakeitostani ja Edna Cattermolestani, hihii. Olipa myös mukavaa, että mainitsit tuon biisin. En halua kirjoittaa tekstiä, joka vaatisi jonkin kappaleen kuuntelemista ja tuntemista, mutta – kun nyt kerran kirjoitin sellaisen pohjalta, niin en ehkä feilannut ihan täysin jos tunnelma löytyi. :)

Kiitos paljon kommentistasi ja kehuista!

(Kieltämättä rappioromantiikka taitaa kuvata tätä paremmin kuin angst isolla A:lla, hehee.)