Ficin nimi: Asteroidiruokaa
Kirjoittaja: Nukkemestari
Fandom: Doctor Who
Tyylilaji: Ficlet
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: ”Sen voi nähdä Vincent/Tohtorina jos haluaa”. Sivulla hiukan Tohtori/Riveriä.
A/N: Koska oudot ideat ovat outoja, mutta muuttuvat miettiessä vähän vähemmän oudoiksi.
Asteroidiruokaa
15. Heinäkuuta 2013, Virrat, Suomi
Tohtori käveli Torilla Riverin kanssa. Pulut käyskentelivät jaloissa ja Tohtori pudotti niille puolikkaan ranskanleivän taskustaan.
”Sinä ruokit pulut paisti kuntoon”, huomautti River. Tohtori ei kiinnittänyt häneen huomiota.
”Pitäkää hauskaa”, hän sanoi puluille ja jatkoi matkaansa solmukettaan korjaillen. Torimyyjät katsoivat häntä ihmetellen mutta eivät sanoneet mitään. Tohtori katseli erään myyjän perunoita. Ne näyttivät aivan asteroideilta. Jotka olivat ruokaa. Mikä on coolimpaa kuin ruoka, joka muistuttaa avaruudessa lentävää lohkaretta?
Sitten hän huomasi kyltin, jossa luki tuttu nimi.
VAN GOGH
5e/Kg
”Hah!” Tohtori sanoi ja nappasi yhden perunan kyltin alla olevasta laatikosta. Hän osoitti sitä äänimeisselillään ja kysyi: ”Mikä tämä on?”
”Se on Van Gogh perunalajike. Paljonko saisi olla?”
”Tämä vain!” Tohtori sanoi ja lähti juoksemaan peruna kädessään kohti TARDISta.
”Heeeei!” Kuului hänen perässään.
Tohtori laittoi perunan povitaskuunsa ja avasi TARDISin oven. Vain hetken kuluttua poliisipuhelinkoppi lensi aikapyörteen keskellä kohti toista maata ja aikaa. River jäi huokaisten odottamaan Tohtorin paluuta.
15. Heinäkuuta 1890, Auvers-sur-Oise, Ranska
Tohtori suorastaan hypähti ulos TARDISista sen laskeuduttua Ranskaan, Auvers-sur-Oiseen. Hän juoksi kohti taloa, joka oli hänelle tuttu.
”Vinceeeeeentttt!” Hän huusi. ”VINCENT, missä sinä olet?”
Sitten Tohtori kuuli sydäntä särkevää itkua. Tohtorin hymy kaatui ja hän seurasi ääntä suru silmillään. Hän avasi taiteilijan makuuhuoneen oven. Vincent Van Gogh makasi sikiöasennossa sängyssään. Tohtori huokasi ja käveli toisen miehen luokse. Hän laskeutui polvilleen ja silitti kädellään taiteilija poskea.
”Vincent...” hän kuiskasi.
”Tohtori”, kuului vastaus. Sitten Vincent hypähti pystyasentoon.
”Tohtori! Se olet sinä! Sinä tulit takaisin”, Vincent sanoi silmät edelleen kosteina.
”Niin. Mutta ei puhuta siitä. Kuinka sinä voit?”
”Onko Amy mukanasi?” Vincent väisti kysymyksen.
”Ei… vaan eräs vaaleahiuks… eikä hän olekaan mukana”, Tohtori sanoi huomattuaan ettei hänen vieressään ollut ketään. ”Ja minusta tuntuu, että sinä et enää näe Amyä enää”, Tohtori jatkoi. ”Olen pahoillani.”
Vincent oli hetken hiljaa ja vastasi: ”Ei se mitään.”
Vincent nousi seisomaan. ”Anteeksi tämä siivoton ulkonäköni”, hän sanoi.
Tohtori vain vilkaisi Vincentin ryppyistä paitaa ja sänkistä leukaa.
”Miksi sinä tulit tänne?” Vincent kysyi vetäessään sukkia paljaisiin jalkoihinsa.
”Oh, ai niin…” Tohtori sanoi ja kaiveli taskujaan. Hän löysi etsimänsä ja heitti sen Vincent Van Goghille. Vincent tutkaili sitä hetken ja kysyi sitten: ”Mikä tämä on?”
”Peruna”, Tohtori vastasi.
”Tiedän”, vastasi Vincent. ”Mutta mitä sillä on tekemistä minun kanssani?”
”Se on Van Gogh-peruna”, Tohtori vastasi kuin se olisi selittänyt kaiken.
Vincent rypisti otsaansa.
”Niin”, Tohtori sanoi kun huomasi ettei hänen keskustelukumppaninsa ollut ihan hänen ajatuksensa tasolla. ”Suomessa ne kasvattavat perunoita, joiden nimi on Van Gogh.”
Vincent purskahti nauruun.
”Tulit tänne asti kertomaan perunalajikkeesta?” hän sai viimein sanotuksi.
”No, minulla on hyvä kulkuväline”, vastasi Tohtori.
Vincent nauroi taas ja tarttui Tohtoria olkapäistä. Hän suuteli Tohtoria.
Tohtori pyristeli irti.
”Urg, suutelua, inhottavaa, mitä sinä teet?”
Vincent vain jatkoi naurua.
”Kiitos, Tohtori. Nyt jaksan taas muutaman päivän”, hän sanoi ja jatkoi nauruaan.
”Ei ongelma. Mutta minun pitää varmaan mennä hakemaan vaimoni nyt. Jätin hänet Suomeen.”
”Voisi olla hyvä idea.”
”Sinäpä sen sanoit.”
”Nähdään taas”, sanoi Vincent.
”Toivottavasti.”
15. Heinäkuuta 2013, Virrat, Suomi
TARDIS laskeutui takaisin Suomeen.
”Minä vihaan sinua”, kuului Riverin vastalause.
”Kulta, olen kotona”
River katsoi kelloaan ja antoi sitten läimäisyn Tohtorin poskelle.
”Ja on tämäkin aika saapua.”
