Joulupäivä, Ginny/Harry (Ginny/Dean), S

[Ewixi]

Nimi: Joulupäivä
Kirjoittaja: Ewixi
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama, vähän angst
Paritus: Ginny/Harry, taustalla Ginny/Dean
Vastuuvapaus: J.K Rowling omistaa hahmot, minä vaan lainaan.
Yhteenveto: Ginny laski kätensä Harryn olkapäälle, ja Harryn vatsassa kihelmöi. Harry ajatteli sen johtuvan liiasta kermakaljasta illallisella.

A/N:Ensimmäinen ficci moneen vuoteen! Jostain syystä en ole saanut pitkään aikaan mitään julkaisukelpoista aikaiseks, ja tämänkin kirjoitin oikeastaan vaan äidinkielen kirjallisuusprojektia varten. Kommenteista tykkäisin (:

Joulupäivä

Harry istui Kotikolon keittiönpöydän ääressä, ja katseli kun lumi leijaili hiljalleen ikkunan ohitse.

Oli joulupäivä. Herra Weasley oli töissä, rouva Weasley siivoamassa ullakkoa ja muu perhe oli ulkona pelaamassa huispausta lumisateessa. Jouluillallisen astiat kuurasivat itse itseään tiskialtaassa, ja joulukuusen latvassa keiju hyräili itsekseen.

Harry tunsi itsensä väsyneeksi. Taikaministeri oli vieraillut Kotikolossa aiemmin samana päivänä, ja koettanut saada Harryn paljastamaan mitä Dumbledore puuhaa, sekä saada Harryn toimimaan ministeriön kanssa yhteistyössä. Harry oli kieltäytynyt, ja tullut samalla suututtaneeksi taikaministerin pahanpäiväisesti.

Harry oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei huomannut Ginnyn hiipineen taaksensa.
’’Hei Harry’’, Ginny sanoi väsyneellä äänellä.
’’Ai, hei. En huomannut sinua’’, Harry sanoi häkeltyneenä.
’’Saisinko lainata pöllöäsi? Minun pitää kirjoittaa Deanille’’, Ginny sanoi.
’’Joo, tietty’’, Harry vastasi. ’’Te olette siis edelleen yhdessä?’’ Harry kysyi, katuen kysymystään heti päästettyään sen suustaan.
’’Niin ollaan.’’ Ginny sanoi ja naurahti hermostuneesti. Hän näytti siltä, että aikoisi sanoa jotain, mutta päätti jättää sen sanomatta.

Syntyi kiusallinen hiljaisuus, jonka aikana Harry tuijotteli käsiään.
’’Onko se siis totta?’’ Ginny kysyi rikkoen hiljaisuuden. ’’Että olet valittu?’’ hän lisäsi Harryn luotua häneen kysyvän katseen.
Harry epäröi hetken ja vastasi sitten:
’’Kyllä.’’
Ginny näytti huolestuneelta mutta ei yllättyneeltä.
’’Niin minä arvelinkin. Pelottaako sinua?’’ Ginny kysyi.
Harry aikoi vastata kieltävästi, mutta ymmärsi sitten miten paljon häntä oikeasti pelottikaan. Hän ei sanonut mitään, mutta Ginny näytti ymmärtävän.
Ginny laski kätensä Harryn olkapäälle, ja Harryn vatsassa kihelmöi. Harry ajatteli sen johtuvan liiasta kermakaljasta illallisella.

Ginny irrotti kätensä hitaasti Harryn olkapäästä ja käveli ikkunan viereen orrelle, jossa pöllöt nukkuivat päivisin. Harryn valkoinen tunturipöllö Hedwig lennähti tytön ojennetulle käsivarrelle.
’’Oli kiva jutella’’, Ginny sanoi astellessaan kohti keittiön ovea. ’’Pärjäätkö sinä?’’
’’Enköhän’’, Harry sanoi hymyillen alakuloisesti.
Ginny hymyili ja kääntyi lähteäkseen. Harry oli näkevinään jonkin kimmeltävän Ginnyn poskella.
Harry tuijotti hetken mietteliäänä hänen peräänsä, ja vajosi sitten taas aiempiin ajatuksiinsa.

[Sokerisiipi]

Hetki oli lyhyt eikä tapahtumia ollut paljoakaan, mutta sehän ei haittaa ollenkaan. Hetkificit ovat aivan oma lajinsa ja pidän niistä yhtä paljon kuin juonellisistakin tarinoista, tai no riippuu tietenkin ficistä. Pidin paljon alun kuvailevasta kerronnasta ja kaikki nuo maininnat nimenomaan velhoperheen jouluntunnelmista, kuten vaikka joulukuusessa hyräilevä keiju, oli oikea ilo silmälle.

Sinäänsä tämä sanoi asiansa, kertoi tilanteen ja mitä siinä tapahtui, mutta jotenkin vaikutelma jäi vähän latteaksi. Olisit voinut kuvailla tätä hetkeä syvemmin. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi Harryn tuntoja olisi voinut kuvailla syvällisemmin. Kuten vaikka mitä hän ajatteli siitä, että oli suututtanut taikaministerin tai puolustanut Dumbledorea. Tai vaikka tuosta Ginnyn väsymyksestä. Miten se ilmenee ja miten Harry huomaa, että tyttö on väsyksissä? En tiedä miten hyviä esimerkkejä nämä ovat, mutta tarkoitan tällä sitä, että tilanteen ei tarvitse olla pitkä, jotta se olisi merkittävä ja se merkittävyys välittyisi myös lukijalle, jos tilannetta syventää vaikka muutamalla sanalla esimerkiksi kuvailemalla hahmojen ilmeitä, eleitä ja vaikka Harryn ajatuksia niistä.

Se, että Harry ja Ginny rupattelivat vähän tyhjänpäiväisiä, oli hyvä ja realistinen juttu tässä, koska he eivät kuitenkaan tunne kovin hyvin (vielä), joten tällainen kevyt jutustelu arkisista asioista, kuten pöllön lainaamisesta, tuntui aidolta. Myös Harryn lipsahtava kysymys Ginnyn parisuhdetilanteesta oli hellyttävä ja siinä Harry oli kyllä täysin IC. Sen sijaan Ginnyn töksäys Valittu-asiasta ei oikein istu minun mieleeni siitä, mitä Ginny Harrylta kysyisi, jos jollain tavalla haluaisi rikkoa jäätä. Se myös vei keskustelun vähän absurdille tasolle ja heti oltiinkin paljon yksityimmissä asioissa, kuten Harryn pelko tilanteesta, kun taas hetki sitten oltiin juteltu pöllöistä. Tiedätkö mitä tarkoitan? Jotenkin tuo siirtymä tuntui vain vähän epäaidolta harppaukselta.

Yhteenvetoon laittamasi kohta oli mielestäni ficin tärkein hetki ja siinä tavallaan kävi ilmi, miten ainutlaatuinen ja tärkeä tämä pieni hetki on, vaikka tapahtumat eivät olisikaan mitään maailmaa mullistavia. Ei niiden tarvitse ollakaan. Lisäksi pidän ficin nimestä. Se on lämmin ja tunnelmallinen, mutta ei paljasta liikaa itse ficistä. Lopetus oli myös onnistunut (musta lopetukset on todella vaikeita) ja se oli onnistunut palaaminen Harryyn ja hänen ajatuksiinsa ja siitä, että hetki on tietyllä tapaa ohi meille, mutta ei Harrylle.

[Ewixi]

Sokerisiipi: Kiitoksia kovasti pitkästä ja rakentavasta kommentista !

Huomasin kyllä itekin että se 'valittu' - homma tuli vähän töksähtäen, eikä se ehkä ihan sovi tunnelmaan jne, mutta mulla on siihen hyvä tekosyy !
Kirjotin tämän siis äikän kirjallisuusprojektia varten pohjautuen nimenomaan Puoliveriseen prinssiin, ja mun piti yrittää saada näin lyhyeen tekstiin tungettua niin paljon kirjan juonesta kun mahdollista.

[Tiara]

Tämä oli tosi suloinen pätkä. Oli kivaa löytää Harry/Ginnyä täältä finistä, kun tuntuu ettei siihen törmää kovin usein, mikä on harmi. Kohta, jossa Ginny kysyi että pelottaako Harrya, oli hienosti kirjoitettu. Varsinkin sen jälkeinen kohta, missä Harry ei sanonut suoraan että häntä pelotti, mutta Ginny ymmärsi silti. Puoliverisessä prinssissä ja Kuoleman varjeluksissahan Ginny ymmärtää hyvin Harryn tuntemuksia ja se oli otettu jotenkin hienosti tähän mukaan. Ficin kuvailu oli täydellistä. (:

[Ewixi]

Tiara: Kiitos kovasti kommentista, kiva kun tykkäsit (: