Otsikko: Sokerihetki ja surkea ikuisuus
Kirjoittaja: Mightyena
Fandom: Death Note
Genre: Romance & draama
Ikäraja: K-11
Paritus/Päähenkilöt: Light/L
Haaste: Multifandom
Disclaimer: DN ei ole minun omaisuuttani enkä myöskään ansaitse tällä rahaa.
Summary: Light taittelee sanomalehtensä melkein äänettömän huokaisun saattelemana ja maistaa itsekin teetä. Sitä vadelman makuista.A/N: Voi ei, kirjoitin tätä kännykkään keskellä yötä, ja silloin tämä oli niiiin syvällistä settiä kuin olla ja voi. Nyt huomaan kirjoittaneeni vähän söpöilyä, ja vielä tällä parituksella. Vähän ehkä epätasainen jne jne, mutta pidän tästä kuitenkin jollain tapaa. Kai. Tarina onnettomasta miehestä on muuten oikeasti olemassa, se on muistaakseni joku ihan suomalainen novelli. Huikatkaa jos tunnette. (:
* * * * * *
Sokerihetki ja surkea ikuisuus
"Light", Ryuzaki kysyy eräänä aamuna laiskasti, "uskotko sinä kreikkalaiseen filosofiaan?"
Toinen nostaa katseensa sanomalehdestään vain vaivoin.
"Miksi tämä kysymys, Ryuzaki?"
Mustahiuksinen siemaisee hiukan teetä. Se maistuu vadelmalta tänä aamuna.
"Miksi, miksi? Täytyykö kaikella olla tarkoitus? Miksi ihmiset keskustelevat säästä tai julkkiksista? Minä vain analysoin, minkä tyyppisestä small talkista mahdat pitää, ja päädyin tähän. Ihmisten kanssa on tapana keskustella, jos haluaa pysyä väleissä, Light."
Light katsoo vanhemman miehen kasvoja pitkään etsien merkkejä valehtelusta tai syvemmästä syystä tenttaamiseen. L on kuitenkin yhtä rauhaisan näköinen kuin aina. Light taittelee sanomalehtensä melkein äänettömän huokaisun saattelemana ja maistaa itsekin teetä. Sitä vadelman makuista.
"Puhukaamme siis. Mitä tarkoitat kreikkalaisella filosofialla?"
Etsivä hymyilee leikkisästi, selvästi riemuissaan toisen tarjoamasta viihdykkeestä.
"Antiikin aikana sanottiin, että ihmisen onni ja epäonni ovat tasapainossa. Tämän voi tietysti tulkita monella eri tavalla, jos pureutuu tarpeeksi syvälle."
Light ristii jalkansa, pitää silmiään kiinni hetken kauemmin kuin olisi tarpeellista.
"En henkilökohtaisesti usko voimaan, joka voisi säädellä jotakin sellaista."
"En puhunut siitä, tapahtuuko niin maailmassa todellisuudessa. Haluan tietää, onko se mielestäsi
oikeudenmukaista."
Light mulkaisee etsivää pahasti - hänelle tulee pakostikin mieleen, että hänet yritetään lävistää kaksiteräisellä miekalla. Jos hän kertoo oikean mielipiteensä, hän saattaa olla paha. Jos hän valehtelee, hän on liian hyvä. Pakotietä ei ole.
"No", nuorempi miehistä vastaa lopulta, "toiselle epäonnea tuottava ansaitsee itsekin epäonnea, eikö?"
Ryuzaki naurahtaa hiukan, hänen silmänsä melkein kiiluvat innostuksesta. Onko tämä läpimurto, paljastaako tuo mies hänelle henkilöllisyytensä tai sielunsa?
"Varsin mielenkiintoinen tulkinta. Itse kuvittelin, että yksilö saisi elämästään puolet onnea ja puolet kurjuutta. Olet vaikuttava, Light - osaat katsoa asiaa koko maailman näkökulmasta. Jos Light Yagami saa osakseen tappiota, onko L silloin onnellinen?" hänen äänensä hiipuu puheen loppua kohden, aivan kuin hän olisi tajunnut hienon suunnitelman varjopuolen. Light keskittyy nyt toiseen täysillä. Hänen äänensä on lähes vilpittömän kuuloinen, kun hän lähestyy hiljaa etsivää ja esittää kysymyksensä.
"Oletko kunnossa?"
Light pyrkii mahdollisimman lähelle vanhemman miehen silmiä. Niiden omistaja pudistaa päätään.
"En osaa päättää, oletko itsekäs vai epäitsekäs. Haluat antaa ihmiskunnalle onnen, mutta lähimmäisillesi et."
Ymmärrys välähtää Lightin kasvojen yli, kun hänelle selviää, että etsivä on puhunut jatkuvasti yhdellä oletuksella. Sillä oletuksella, että Light ja Kira ovat sama henkilö. Nuorukainen tukahduttaa vaivoin halunsa väittää vastaan. Sen sijaan hänellä on uusi kysymys.
"Ketä tarkoitat lähimmäiselläni?"
Ryuzakin vastaus on mutkaton, lyhyt ja ytimekäs.
"Itseäni."
Light pärskähtää kerran pehmeästi, mutta ei naura - hän ei ole enää itsekään varma, onko tämä leikkiä vai totta. Ja saadakseen säväytettyä, ilahdutettua, suututettua, hän vie kasvonsa lähemmäksi Ryuzakia. Ja hetken ajan etsivä näkee Lightissa jotain hänen ikäiselleen pojalle hyvin tyypillistä. Uhoa, halua kokeilla, testata. Ja koska L ei ole vielä itsekään järin vanha, hän tuskin räpäyttää silmiään kun toinen sulkee heidän välisensä matkan lähes kokonaan.
"Kyllä minä
osaan ilahduttaa sinuakin", hän kuiskaa pehmeästi ja huulet kohtaavat huulet.
Vanhempi miehistä oli kuvitellut, että toisen suudelma olisi raju ja alistava ja ilkeä. Niin se alussa onkin, mutta huomattuaan kumppaninsa passiivisuuden Light vain painaa heidän huuliaan tiukemmin mutta hellästi yhteen. Ryuzakia naurattaa, kun nuorukainen ikään kuin irvistää sokeriselle maulle. Vadelmatee tuoksuu, tuntuu, maistuu kaikkialla mihin hän keksii jatkaa tutkimusmatkaansa. Ja pian se on jo ohi - molemmat miehistä hengittävät syvälle keuhkojen syvyyksiin asti, yrittävät olla huohottamatta.
Hiljaisuus laskeutuu.
L haluaisi pureskella peukaloaan, mutta vadelmainen maku huulilla on sekin houkutteleva. Hän ei raaski kaataa suolaa makean päälle, sehän tietysti pilaisi kaiken. Lumouksen pitää kuitenkin särkyä joskus.
"Light", Ryuzaki lausuu lopulta laiskasti, "oletko kuullut tarinan miehestä, joka tappaa perheensä?"
"Oliko tuossa se kokonaan?"
"Kyllä, ainakin melkein."
"Siinä tapauksessa olen."
Se mies oli niin onneton, ettei edes tajunnut olevansa onneton. Etsivä haluaa kertoa vielä sen ja sanoa, että Light on ihan samanlainen. Jos Ryuzaki on erehtynyt ja nuorukainen ei olekaan tappaja, onneton hän ainakin on. Ja jos Light on kuin suoraan sellaisesta tarinasta, niin on L myös.
"Sillä tarinalla ei ole onnellista alkua, loppua tai edes keskikohtaa. Voikohan kirottu yksilö muuta toivoakaan?"
Light on siihen asti esittänyt, ettei ymmärrä mistään mitään. Toisen sanat viiltävät nyt syvältä. Ei sinun pitäisi kuulostaa noin katkeralta, eihän sinun pitäisi edes
välittää!
Ja Ryuzaki ei ole hetkeen toivonut mitään muuta yhtä paljon kuin sitä, että nuoremman seuraavat sanat ovat vastaus. Vastaus, eikä pelkästään irrallinen vaatimus. Hän ei haluaisi tulkita kaikkea niin kuin itse haluaa, mutta valinnanvaraa ei oikeasti ole. Ei ennen kuin hänet työnnetään pois ja hän kuulee toisen sanovan, että tämä on vain leikkiä, tämä ei ole elämästäsi se onnellinen puoli.
"Vielä yksi suudelma."
Vielä
yhtä
suudelmaa.
