Kirjoittaja Aihe: Supernatural: Jouluenkeli | K-11, Destiel, joulukalenteri! 24/24  (Luettu 18501 kertaa)

jadie

  • ***
  • Viestejä: 154
  • sports nerd
Awwww. ♥

Oikeesti vähän hämmentävää, tää taitaa olla ensimmäinen fic, joka on _ihan jokasessa luvussa/pätkässä aiheuttanu näin suuria aww-reaktioita. Siis ihan jokasessa, tuntuu hölmöltä kun en osaa sanoa muutakaan, nää vaan on niin hirveen sööttejä. Sam oli edelleen IC (nostan hattua, en oo ite jaksanu edes yrittää kirjottaa Samia just sen takia että se on hankalaa :D) ja sulonen ärsyttäessään Deania tolla mysteerisyydellä, Deanin ruma kieli on parasta ja jotenkin niin Deanmaista ja haha
Lainaus
”Sam, sano nyt ihan suoraan, oletko sinä nussinut enkeliä?” hän tivasi. Sam hymyili eteensä tuijottaen.
”Haluatko vinkkejä?”

Vaikka Dean ahkerasti yritti, hän ei saanut koko loppuillankaan aikana selvitettyä, oliko Sam sekaantunut enkeleihin vaiko ei. Ja se jos mikä ärsytti Deania, koska isoveljenä hänen olisi ehdottomasti kuulunut tehdä se ennen Samia.
tämä. Ihana. :D

Sitten mä pääsenkin luukkuun 18. Siis gfhksrfjhrdogikf<bjzsgjknm.fsz,nhfgd anteeks mutta ahuhuhuh i can't, tää nousi niin selkeesti mun suosikiksi ja aaaaaaaaaaa mistä mä aloitan. DEANIN SILMÄT ja se miten sä kuvailit niitä ja i don't even apua mitä edes. Mua melkein itkettää kun tää oli niin nätti ja kaikki mielikuvat Castielista tuijottamassa sillain lempeesti Deania silmiin ja pohtimassa sitä olin niin ihania ja sit muutenkin sä kirjoitat niin hienosti. ;___; Anteeks tästä tulee nyt vähän hassu kommentti mutta en mä osaa olla asiallinen tän parituksen kanssa ja sain tästä niin paljon destielfeelsejä ja tykkään tästä niin paljon. :D
Lainaus
Ne olivat vihreät ja niin tunteita täynnä, ja niitä kehystävät ripset olivat pitkät ja mustat ja muistuttivat Castielia hämähäkeistä ja siivistä, ne olivat niin kovin kiehtovat ja vaaralliset ja lempeät.
Teki mieli lainata koko pätkä mutta se ei ehkä olisi ollut mikään paras idea joten mä sitten päädyin tähän koska asdfgfsd siivistä, siivet on niin ihania ja hämähäkkivertaukset myös ja tää lause on nyt tosi lähellä täydellistä. Ehkä se on täydellinen. Mutta kun! Oon lievästi jopa kateellinen että kirjotat näin söpösti.
Lainaus
Mutta jos Castiel aivan rehellinen oli, todellisuus ei ollut miljooniin vuosiin tuntunut yhtä hyvältä kuin se tuntui Dean Winchesterin seisoessa hänen vieressään.
Tämä niin paljon. ♥
The grand story, and we ripped up the ending, and the rules, and destiny, leaving nothing but freedom and choice.

Heinis

  • ***
  • Viestejä: 401
  • soulmates never die
Jadie, jee, en sitten tiedä, onko jokaisessa luvussa tulevat aww-reaktiot hyvä asia :'D mutta söpöys on aina hyvä, sovitaan niin. Deanin ruma kieli on upeaa, tässä se ei edes puhu kovin rumasti koska en haluu nostaa kaikkia ikärajoja sen takia :') Aaaa ihanaa että tykkäsit 18. luukusta, kirjotin sen tosiaan pari kertaa uusiks kun ei tullut hyvää. Mut joo ymmärrän, Deanin silmät ja destiel ja Cas tuijottamassa <3 mitä. Voi kamala, älä nyt kateellinen oo. Kiitos taas paljon kommentista :3


Ai että mä oon hyvä sulavissa lopuissa <3 ja pahoittelen, että tämäkin on taas myöhässä, sosiaalinen elämä on liian kiinnostavaa :')

20.12.
Sana: suklaalevy, ikäraja S, sanoja 730

Motellihuoneen lattiaa tuskin näki kaiken lahjapaperin, koristeteipin ja nauhan alta. Dean epäili vahvasti, että Castiel oli käynyt tyhjentämässä jonkin kaupan lahjapakkaushyllyn oikein huolella.
”Istu alas vain”, enkeli kehotti. Tämä itse istui jo polvillaan sakset kädessä valmiina paketoimaan lahjoja.
”Istu mihin, noin niin kuin tarkalleen ottaen?” Dean kysyi katsellen lattiaa epäilevästi. Ei siltä metsästäjän kokoista paikkaa löytynyt.
”Tähän”, Castiel vastasi, ja yhtäkkiä tämän vieressä olikin sopiva läntti. Dean huokaisi ja asteli varovasti lahjapaperirullien yli päästäkseen istumaan enkelin viereen.

Metsästäjä valitsi ensimmäisen edessään olevan lahjapaperin, rullasi sen auki ja asetti kädessään pitämänsä suklaalevyn paperin päälle.
”Kenelle tuo on?” Castiel kysyi.
”Samille.”
”Sinä annat Samille suklaalevyn?”
”Hei, älä yhtään aloita tuolla tuomitsevalla äänensävyllä”, Dean komensi, ja enkeli sulki suunsa saman tien. Kyllä Dean tiesi, että hänen lahjansa oli naurettava, mutta hän ei todellakaan ollut paras henkilö keksimään yhtään minkäänlaisia lahjoja.

Castiel nosti Samin kaulahuivin eteensä. Dean oli aika yllättynyt siitä, että huivi oli oikeasti ihan hieno eikä lainkaan niin sotkuinen kuin se olisi voinut olla. Metsästäjä jäi tuijottamaan, kun enkeli paketoi Samin lahjaa huolellisesti. Deanin vatsassa läikähteli jo tutuksi tullut typerä lämmin tunne, jota mies ei osannut – eikä ehkä halunnutkaan – hallita. Hän vaihtoi risti-istuntaan ja antoi polvensa jäädä lepäämään Castielin reiden päälle.
”Missä sinun muut lahjasi ovat?” enkeli kysyi ja vilkaisi Deania lahjanauhan sitomisen lomasta.
”En kai minä voi antaa sinun nähdä lahjaasi etukäteen.” Varsinkaan, kun kyseistä lahjaa ei ollut edes olemassa.
”Mutta entä Bobby ja Gabriel?”

Dean jäykistyi ja käänsi katseensa hyvin nopeasti Castieliin. Enkeli huomasi hänen katseensa ja irrotti silmänsä lahjapaketista vastatakseen siihen. Dean meni hieman hämilleen sinisten silmien tuijotuksesta, mutta pääsi nopeasti takaisin kärryille omista ajatuksistaan.
”Gabriel kuka?” Dean tivasi enkeliltä, joka näytti vain lievästi hämmästyneeltä.
”Minun veljeni Gabriel, arkkienkeli”, tämä vastasi yksinkertaisesti.
”Miksi, miksi sinulla on lahja Gabrielille?”
”Koska hän viettää joulua kanssamme.”
”Anteeksi mitä? Puhummeko me nyt samasta tyypistä? Siitä, joka saa hupinsa minun ja Samin kiusaamisesta?” Dean meuhkasi. Hän ei voinut uskoa korviaan. Minkä helvetin takia Castiel kutsuisi Gabrielin mukaan heidän perhejouluunsa – milloin Castiel oli edes puhunut sille sekopäälle? Ja miksei tämä ollut maininnut mitään aiemmin?
”Dean, minä tiedän kyllä, että teillä on ollut erimielisyytenne. Niin on minulla ja Gabrielillakin. Mutta emmekö me voisi joulun kunniaksi kaikki vain elää sovussa?” Castiel puhui rauhallisella äänellä ja kallisti päätään sillä ärsyttävän viattomalla tavalla, jolla tämä ilmeisesti luuli pääsevänsä kuin koira veräjästä.
”Emmekö me voisi – Cas, oletko sinä aivan järjiltäsi?”
”Rauhoitu, kulta.”

Jos Dean olikin aikonut jatkaa raivoamista, Castiel sai hänet niin hämilleen, että hän unohti sen tyystin.
”Mitä?” mies pihahti.
”Rauhoitu.” Castiel käänsi jälleen katseensa lahjapakettiin, siirsi sen sivuun ja otti vierestään jotain muuta, mutta Dean ei kiinnittänyt siihen huomiota.
”Ei kun sen jälkeen.”
”Kulta?”
”Jep. Cas, tiedätkö sinä, mitä kulta tarkoittaa?”
”Tiedän.”
”Jalometallin lisäksi?”
”Samaa kuin 'rakas'.”
”Miksi sinä sitten sanoit minua kullaksi?” Dean kysyi ja hieroi ohimoaan. Hänen sydämensä löi sopimattoman kovaa, eikä asialla ollut mitään tekemistä vihaisuuden kanssa. Castiel nosti katseensa häneen.
”Mieti sitä”, enkeli tokaisi, tuijotti Deania vielä hetken ja jatkoi sitten paketoimista. Dean killitti enkeliä suu auki.
”Cas – ” mies yritti aloittaa, mutta ei saanut jatkettua ajatusten pyöriessä villeinä hänen päässään. Ei hän ollut ääliö, hän oli huomannut Castielin tunteet, omistaan puhumattakaan, mutta se ei tehnyt asiasta yhtään sen helpommin ymmärrettävää.
”Paketoi se suklaa”, Castiel komensi ärtyneeseen sävyyn, mutta kun Dean ei liikahtanutkaan, enkeli katsoi häntä jälleen silmiin ja hymyili hieman. ”Dean, kiltti, haluan kuusen alle kauniita paketteja.”
”Voisitko sitten laittaa itsesi pakettiin?” Deanin suusta lipsahti. Hän ei ollut aikonut sanoa niin, koska se oli typerää ja kliseistä ja kaikkea muuta kuin sopivaa siihen tilanteeseen, mutta ilmeisesti miehellä oli jokin refleksi, joka pakotti hänet sanomaan ääliömäisiä asioita. Castiel katsoi metsästäjää vaiti, miettien. Dean halusi kääntää katseensa, häntä hävetti, mutta hän ei ollut luovuttaja eikä hän varsinkaan aikonut hävitä tuijotuskilpailua Castielin kanssa.
”Dean, tuossa ei ollut mitään järkeä”, enkeli totesi lopulta. ”Oliko se iskurepliikki?”
”Ei”, Dean kiisti välittömästi. ”Unohda se ja tee niitä hemmetin kauniita paketteja, okei.”

Castiel katseli häntä vielä hetken ikävän pohtivaisena, mutta kiinnitti sitten huomionsa jälleen lahjojen paketoimiseen. Dean huokaisi helpotuksesta ja onnistui unohtamaan koko Gabriel-hässäkän aina iltaan saakka. Silloin hän huomasi, että myös Sam oli tiennyt arkkienkelin tulevasta vierailusta, eikä kypsä itkupotkuraivari auttanut Deania saamaan porttikieltoa kyseiselle keppostelijalle. Kovin äänettömästi mies ei tosin kohtaloonsa tyytynyt.
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 22:03:18 kirjoittanut Kaapo »
Can't you see what you've done to my heart
and soul?

Heinis

  • ***
  • Viestejä: 401
  • soulmates never die
Tästä tulee näköjään vaan pelkkää Destieliä, mutta ehkei se haittaa vaikkei näin joulun alla demoneja tapetakaan.

21.12.
Sana: joulukuusenkoriste, ikäraja S, sanoja 305

Se oli varsin omituinen näky. Kolme aikuista ihmistä (tai no, kaksi ihmistä ja enkeli) koristelemassa joulukuusta kuin pikkupojat ikään. Bobby ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt nauraa vai mennä mukaan, joten hän päätyi vilkuilemaan poikia lehtensä takaa. Hänellä oli sellainen paha kutina, että Castiel saattaisi vaikka kuristaa Deanin vahingossa joulukuusenkoristeilla, sen verran lähekkäin enkeli ja metsästäjä kiehnäsivät.

Dean ei varmastikaan olisi arvostanut, jos olisi kuullut Bobbyn kutsuvan sitä ajatuksissaan kiehnäämiseksi, mutta ei vanhalla metsästäjällä parempaakaan sanaa ollut. Dean ja Castiel ripustivat koristeita yhdessä ja seisoivat lähekkäin, vähän väliä tosiaan ”huomaamattomasti” koskettaen. Bobby ei voinut kuin ihmetellä, mitä oli tapahtunut.

”Laitammeko me kuusen latvaan enkelin vai tähden?” Castiel kysyi pidellen kahta latvakoristetta käsissään. Sam ja Dean pysähtyivät samalla tavalla arvioimaan vaihtoehtoja.
”Enkelin”, nämä totesivat sitten yhteen ääneen ja virnistivät toisilleen. Castiel pudotti tähden takaisin koristelaatikkoon, ja yhtäkkiä enkeli jo killuikin kuusen latvassa.
”Minusta se alkaa näyttää valmiilta”, Sam totesi ja kääntyi katsomaan Bobbya. ”Vai mitä sanot?”
”Alkaa mennä kohta jo yli”, mies arvioi, sillä hänen silmänsä kestivät vain tietyn määrän kimallusta ja joulupalloja.
”Eiköhän se ole sitten siinä”, Dean tokaisi ja otti Castielin kädestä punaisen pallon, jolle enkeli oli vielä yrittänyt etsiä paikkaa täyteen ahdetuilta oksilta. Enkeli katsoi Deania ja antoi silmiensä viipyä tämän kasvoissa. Bobbya alkoi melkein jo ällöttää moinen rakastunut katse. Kun Dean vastasi katseeseen ja hymyili hieman, Bobby ei enää kestänyt.
”Dean, mene keittämään kahvia”, mies komensi saaden Deanilta miksi-aina-minä-katseen. ”Koska en kestä tuota siirapin määrää”, Bobby vastasi lausumattomaan kysymykseen.
”Siirappia sinulla on housuissasi”, Dean vastasi, mutta lähti keittämään kahvia pirteästi keskisormea vilauttaen. Castiel jäi tuijottamaan metsästäjänsä perään hymyillen, ja Bobbyn teki mieli pyörittää silmiään. Nuorta rakkautta ja sitä rataa, mutta rajansa kaikella.

Pahinta oli, etteivät nuo kaksi olleet vielä edes tunnustaneet sitä, minkä kaikki muutenkin jo näkivät. Bobby ei tohtinut edes kuvitella, mitä siitäkin sitten seuraisi.
« Viimeksi muokattu: 22.12.2012 00:17:53 kirjoittanut Heinis »
Can't you see what you've done to my heart
and soul?

Heinis

  • ***
  • Viestejä: 401
  • soulmates never die
22.12.
Sana: porkkananenä, ikäraja S, sanoja 342

Bobbyn keittiössä tuoksui ruoka. Ihan oikea, kotona tehty ruoka kaupan einesten sijaan. Castielin mielestä se oli outoa, ihan jo siitäkin syystä, että Sam oli oikeasti innostunut tekemään jouluruokaa, vaikkei hän ollut sitä mieheltä pyytänytkään. Ei se ollut tullut enkelille mieleenkään, hän itse kun ei syönyt.

Koska Castiel ei syönyt, hän ei myöskään tiennyt juuri mitään ruuanlaitosta. Sen takia hän vain istui pöydän ääressä ja heilutteli porkkanaa, jonka Sam oli jättänyt vahingossa hänen eteensä. Dean istui enkeliä vastapäätä ja tuijotti porkkanan heilumista ajatuksissaan. Castiel oli ehdottanut, että Dean olisi auttanut Samia, mutta nuorempi Winchester oli kieltäytynyt ajatuksesta ennen kuin Dean oli ehtinyt sanoa sanaakaan.

”Cas, et kai sinä suunnittele pykääväsi lumiukkoa?” Dean kysyi porkkanaa katsellen.
”En. Miten niin?” Castiel kysyi. Hän näki Samin hypähtävän vähän taaksepäin, kun pannulta roiskui rasvaa.
”Kun hiplaat sitä porkkanaa. Lumiukoilla on yleensä porkkananenä.” Castiel katsoi itsekin porkkanaa, joka tuntui heiluvan edestakaisin melkein itsestään.
”En suunnittele.”
”Hyvä.”

Dean ojensi jalkaansa pöydän alla ja jätti sen Castielin jalan viereen. Enkeli halusi vain hymyillä ja hymyillä. Hän ei ollut tottunut siihen. Hänellä ei ollut elämässään ollut paljoakaan hymyilemisen arvoista, mutta tällaisina rauhallisina hetkinä Deanin ja Samin seurassa Castiel tunsi kuuluvansa johonkin. Ehkä hän olisi oikeasti kuulunut taivaaseen, muiden kaltaistensa joukkoon – mutta toisaalta, milloin viimeksi Castiel oli ollut muiden enkeleiden kaltainen. Milloin viimeksi enkelit olivat välittäneet Castielista yhtään niin paljon kuin Winchesterin veljekset? Hän ei muistanut.

”Apua!” Sam huudahti äkisti saaden sekä Deanin että Castielin käännähtämään nopeasti suuntaansa. Mies oli sytyttänyt pannulla paistuneen ruuan tuleen ja yritti epätoivoisesti hapuilla jotakin, millä peittää pannu. Castiel keskittyi hetken, ja liekit katosivat. Sam katsoi häntä helpottuneena.
”Kiitos”, Dean sanoi ja hymyili.
”Miten me pärjäisimme ilman omaa enkeliä?” Sam päivitteli leikillään. Castiel tahtoi sanoa jotakin sellaista kuin ”miten minä pärjäisin ilman omia ihmisiäni”, mutta jopa hänen tilannetajunsa kertoi, että niin olisi outoa vastata vitsillä sanottuun asiaan.
”Onhan se aika kätevä vaahtosammutin”, Dean myönsi. Ei ehkä ihan se arvonimi, jolla Castiel olisi halunnut tulla kutsutuksi, mutta kelpasi. Hänelle kelpasi mikä tahansa, jos hän sai olla osa Winchestereiden perhettä.
Can't you see what you've done to my heart
and soul?

Cutten

  • ***
  • Viestejä: 5
    • mun tumblr!
Tätähän ei ole varmasti vielä liikaa hehkutettu, mutta..... SÖPÖÄ!
Lainaus
”Voisitko sitten laittaa itsesi pakettiin?” Deanin suusta lipsahti.
Voi Dean.. :3

Melkein surettaa lukea näitä kun tietää, ettei tulossa ole enää kuin pari luukkua.. Miten olisi kokonainen Destiel-kalenteri vuodelle 2013? ;D

Heinis

  • ***
  • Viestejä: 401
  • soulmates never die
Cutten, destiel-kalenteri vuodelle 2013 kelpaa mulle kyllä jos joku muu kirjoittaa :D mut sori, ei muuten.



En nyt taas tiedä, miten tämä liittyy mihinkään, mutta koska Sam tykkää jutella henkeviä Deanin kanssa, niin olkoon. Huomiseksi olen kehitellyt teille suurta ja kaunista viimeistä luukkua, yritän saada sen valmiiksi tässä jo tämän illan aikana :3

23.12.
Sana: toppatakki, ikäraja S, sanoja 400

”Joko olet keksinyt lahjan Casille?” Sam kysyi Deanilta, kun veljekset kävelivät eräässä itärannikon satamakaupungissa viime hetken jouluostoksilla. Ei heistä kumpikaan tosin mitään ostettavaa ollut löytänyt, he vain olivat kyllästyneet Castielin pakkomielteiseen koristeluvimmaan ja pyytäneet enkeliä viemään heidät johonkin kauas siksi aikaa, että tämä rauhoittuisi.
”Mm-mh”, Dean äännähti suu täynnä hodaria. Se oli muuten uskomattoman hyvä hodari, sinappia ja ketsuppia oli juuri oikeassa suhteessa.
”Onko se jotain, minkä voi paketoida?” Sam kysyi vakavalla naamalla.
”Niin sinä toivoisit”, Dean vastasi.
”En tiedä, haluanko olla näkemässä, kun annat sen.”
”Et halua.”

Heidän ohitseen käveli pariskunta samanlaisissa toppatakeissa. Mereltä puhaltava tuuli sekoitti naisen hiuksia.
”Mitä luulet, tuleeko Cas vaikeuttamaan metsästysreissuja tulevaisuudessa?” Sam kysyi katsellen samaa pariskuntaa kuin isoveljensäkin.
”Mitä sinä tarkoitat?”
”No, sinä olet välillä vähän pakkomielteinen minunkin suojelemisestani. Mietin vain, että miten sinun pääsi kestää, jos yrität minun lisäkseni suojella vielä poikaystävääsikin.”
”Älä aloita – ” Dean uhkasi, mutta Sam vaiensi hänet.
”Tarkoitan vain, että tähän asti Cas on ollut ystävä, johon olet selvästi rakastunut, mutta kuitenkin vain ystävä. Mutta koska sinulla on tarve olla isoveli ja mies ja sen sellaista, epäilen että alat kohdella Casia yhtä ylisuojelevasti kuin minuakin.”
”Alat – miten niin alan? Mistä lähtien?” Dean tivasi yrittäen peittää hermostuneisuutensa. Sam osui – kuten yleensäkin – asian ytimeen, eikä Dean osannut käsitellä sitä.
”Alat siitä lähtien kun keräät vihdoin rohkeutesi ja tunnustat tunteesi Castielille niin kuin mies”, Sam selvensi niin kuin hän olisi ollut varma siitä, että niin tulisi tapahtumaan.
”Tai niin kuin nainen, kun hän kerran on mies...” Dean mumisi. Sam hymyili tyytyväisenä, luultavasti siksi, ettei Dean väittänyt vastaan tunteiden kertomisesta.
”Joka tapauksessa. Voisitko sinä kenties yrittää muistaa, että Cas on Herran enkeli ja täysin kykeneväinen pitämään huolta itsestään?”
”Minä tiedän sen. Minä vain - ”
”Haluat pitää kaikki turvassa, joo, olen huomannut. Mutta jos saan sanoa, niin se ei mene vain niin päin, että Cas on turvassa sinun kanssasi. Sinäkin olet turvassa hänen kanssaan.”

Dean vaikeni. Hän tiesi sen kyllä. Miehellä vain oli vaikeuksia antaa muiden selvitä omillaan, jos hänellä oli mahdollisuus auttaa. Se oli hänen velvollisuutensa.
”Dean?” Sam kutsui, ennen kuin vanhempi metsästäjä ehti ajatella pidemmälle. ”Annatko Casin taistella vastaisuudessakin rauhassa?”
”Mmh, joo, vaikka.”
”Ja huolehtimatta?”
”Tuskin”, Dean hymähti hieman surullisesti. Sam taputti häntä olalle.
”Ehkä se riittää. Nyt kun päästiin aiheeseen, niin mitä jos lakkaisit holhoamasta minuakin...”
”Hah, ainahan voit haaveilla.”
Can't you see what you've done to my heart
and soul?

jadie

  • ***
  • Viestejä: 154
  • sports nerd
D'awwwwwwww. Taas. ♥

Ahuhuhu tän jälkeen en malta odottaa huomisen luukkua koska jfdskghdfjghfjkfkisseachotheralreadyplsplspls. :D Ei mulla oikeastaan ollut muuta asiaa sen lisäksi että Cas kuusen alla rusetti päässä olisi ihan älyttömän söpö näky ja Bobby on edelleen paras ja Deanin keskisormen huitominen on sööttiä myös ja Samin syvälliset jutut oli hienoja ja en mä tiedä. Oon nyt sellasessa destielfeelsien pilvessä etten osaa sanoa tästä oikeen mitään koska mä tahdon destielpussailua niin paljon että auhufdhgfkjhfgj en edes.

-Jadie
The grand story, and we ripped up the ending, and the rules, and destiny, leaving nothing but freedom and choice.

Heinis

  • ***
  • Viestejä: 401
  • soulmates never die
Jadie, hohoho joo en mäkään osaa vastata sulle tässä kohtaa mitään paitsi että kiitos kommentista <3



24.12.
Sana: tuoksukynttilä, ikäraja S, sanoja 1350

Ilmassa oli mukavasti pakkasta, kun Gabriel ilmestyi Bobby Singerin kotitalon ovelle joulupäivän aamuna. Ei Gabriel sitä kylmyyttä tietystikään tuntenut, mutta ilma tuoksui hyvältä. Hän hymyili tyytyväisenä koputtaessaan Bobbyn ovelle.

Vanha mies tuli itse avaamaan ja katsoi Gabrielia pari kertaa päästä varpaisiin.
”Pojat, joulupukki tuli!” mies huusi sitten ja rullasi peremmälle taloon. Gabriel astui myös sisälle ja sulki oven perässään. Hän oli ylpeä joulupukkiasustaan ja lahjasäkistään, joka tosin oli valitettavan tyhjä.

Gabriel seurasi Bobbyn pyörätuolia peremmälle tilaan, jossa oli takka ja joka toimi ilmeisesti olohuoneena. Winchesterit ja Castiel istuivat kahdella sohvalla takan äärellä. Gabriel myhäili itsekseen sille, että Dean piteli Castielin kättä ennen kuin kääntyi katsomaan arkkienkeliä. Miehen silmät levisivät hieman.
”Kiva asu”, tämä kommentoi. ”Joulupukki tosin yleensä tulee yöllä ja häipyy kiltisti jätettyään lahjat.”
”Sinä olisit ampunut minut, jos olisin tullut tänne hiippailemaan keskellä yötä”, Gabriel huomautti.
”Mieli tekisi nytkin ampua”, metsästäjä irvisti. Gabriel hymyili tälle ivallisesti ja kiersi sohvan toiselle puolelle. Arkkienkeli lysähti Castielin viereen.
”Heippa, velipoika”, hän tervehti iloisesti Castielia, joka kurtisti kulmiaan. ”Avataanko lahjat?”

~*~

Ei, Dean ei vieläkään pitänyt siitä, että Gabriel istui heidän seurassaan takkatulen ääressä, mutta hän ei oikein voinut asialle mitään. Ei puolijumala ainakaan vielä ollut yrittänyt tappaa ketään, olihan sekin hyvä alku. Vielä parempaa oli se, että tyyppi siirtyi lahjasäkkinsä kanssa Samin viereen toiselle sohvalle. Bobby kelasi itsensä joulukuusen luokse.
”Onko täällä kilttejä lapsia?” mies kysyi naurahtaen.
”Hän viittasi joulupukkiin”, Castiel ilmoitti ylpeästi iloinen katse silmissään. Kaikki muut katsoivat enkeliä hetken, mutta kukaan ei sanonut sanaakaan.
”Joo”, Dean katkaisi hiljaisuuden lopulta. ”Annahan niitä lahjoja sitten tänne.”

Bobby alkoi heitellä lahjoja oikeille henkilöille. Sam ei tosin väisti Deanin lahjan tieltä, koska sen kurssi osui huolestuttavasti miehen päätä kohti. Myös Gabriel kävi lykkäämässä kaikille paketin omasta säkistään. Viimeiseksi Bobby keräsi omat lahjansa syliinsä ja rullasi muiden seuraan takkatulen ääreen.
”Haluaako joku aloittaa?” mies kysyi ja katseli kysyvästi ympärilleen. Yhtäkkiä kaikki näyttivät hieman vaivaantuneilta, paitsi Gabriel, joka näytti vain uteliaalta.
”Minä haluan”, Sam uhrautui, vaikkei selvästikään tarkoittanut sanojaan. Mies alkoi kääriä auki ensimmäistä lahjaansa, joka oli melko pieni paketti. Siitä paljastui nahkahanskat.
”Olet valittanut, että kätesi jäätyvät”, Bobby selitti jotenkin nolona. Niin, heillä ei tosiaan ollut tapana antaa lahjoja toisilleen.
”Öh, kiitos”, Sam mumisi. ”Okei, Casin vuoro!”

Enkeli katseli lahjojaan kiinnostuneena. Niitä oli kolme. Hän valitsi pienen ja litteän käärön, josta paljastui uusi sininen kravatti.
”Minulla on jo kravatti”, enkeli totesi kummissaan.
”Niin no, se alkaa olla vähän nuhjaantunut. Ja tuossa on kuvioita”, Sam selitteli ja näytti yhtä nololta kuin Bobby hetkeä aikaisemmin.
”Kiitos, Sam”, Castiel sanoi ja hymyili Samille kuin muistaen, ettei sopinut olla epäkiitollinen. ”Dean, avaa sinä seuraavaksi.”

Dean valikoi paketeista pienimmän, ympyrälieriön muotoisen. Se oli paketoitu huolellisesti poropaperiin ja Dean uskoi, että se oli Gabrielilta.
”Ömh”, hän äännähti paljastettuaan esineen paperin alta. ”Tämä on... kynttilä?”
”Tuoksukynttilä”, Castiel täsmensi hänen vierestään. Dean katsoi enkeliä kulmat koholla.
”Mukaviin ja rentouttaviin hetkiin”, Gabriel lisäsi pilke silmäkulmassaan. Dean katsoi kahta enkeliä epäluuloisesti. Olivatko nämä suunnitelleet lahjan yhdessä? ”Minä seuraavaksi!” Gabriel huudahti innokkaasti.

Arkkienkeli otti toisen kahdesta lahjastaan ja avasi sen lapsen innokkuudella. Sam katseli vieressä, kun tämä löysi paketista pussillisen tikkareita. Gabriel vilkaisi nopeasti kaikkia paikalla olijoita ja hymyili sitten Samille.
”Kiitos, Sam.”
”Ja Dean”, nuorempi Winchester lisäsi nopeasti, vaikkei Deanilla ollut kyllä ollut osaa eikä arpaa lahjan hankkimiseen.
”Ja Dean”, Gabriel toisti hymyillen Deanille ivallisesti.
”Ja Bobby”, Sam ujutti vielä, vaikka se vähän paksua olikin.
”Voi kiitos teille anteliaasta lahjastanne”, Gabriel pilkkasi. Dean kurtisti kulmiaan. Uskomaton tyyppi. Tuskin tämä oli odottanutkaan, että Dean viitsisi uhrata ajatustakaan mokoman ääliön lahjalle.

Bobbyn paketeista paljastui kirves, villasukat (Castielin käsialaa) sekä kullatun haulikon Gabrielilta, tosin kukaan ei tiennyt, mitä Bobbyn sillä oli tarkoitus tehdä. Sam, joka oli saanut eniten lahjoja, oli hieman näreissään Deanin antamasta suklaalevystä, sillä tämä itse antoi veljelleen autonkiillotussetin yhdessä Bobbyn kanssa. Pikkuveli kuitenkin myönsi, ettei hän ollut Deanilta mitään ihmeellistä odottanutkaan. Dean ei tiennyt, olisiko siitä pitänyt loukkaantua, mutta hän päätti jättää välistä.

”Teitkö sinä tämän itse?” Sam kysyi avatessaan Castielin lahjan. Enkeli näytti ylpeältä.
”Kyllä vain.”
”Sen huom- en tiennytkään, että osaat kutoa!”
”Itse asiassa se on neulomista.” Sam katsoi oudosti Deania, joka vain kohautti olkiaan. Castiel heistä se asiantuntija oli.

~*~

Oli yllättävän vaikeaa avata Gabrielin lahja Deanin nenän edessä, varsinkin kun arkkienkelin vihjailevista katseista ei voinut erehtyä. Dean kohottikin kulmiaan aika korkealle, kun Castiel löysi paketista hierontaöljyn. Mies ei kuitenkaan kommentoinut mitään.

Viimeinen lahja oli pistooli. Castiel ehti jo kääntää katseensa Deaniin, mutta Bobby puhui ennen kuin Castiel ehti kysyä.
”Ajattelin, että se saattaisi olla kätevä joissain tilanteissa.”
”Niin varmasti”, Castiel myönsi hieman pettyneenä. ”Kiitos.” Ilmeisesti hän ei saanut Deanilta mitään. Enkeli ei voinut olla tuntematta oloaan hieman surulliseksi, vaikkei hänkään ollut Deanille lahjaa paketoinut.

Samin ilme tämän avatessa Gabrielin lahjan oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mies tuijotti sitä pitkään osaamatta sanoa sanaakaan, mutta nauroi sitten hermostuneesti. Castiel ei tiennyt, oliko se tekonaurua vai pitikö Sam oikeasti lahjastaan, mutta Gabriel näytti tyytyväiseltä. Tämä oli tosin näyttänyt tyytyväiseltä koko aamun, eikä ilme kadonnut edes arkkienkelin avatessa toisen lahjansa, joka oli joulutähti Castielilta.

He nousivat ylös ja Sam ehdotti, että he alkaisivat siirtyä ruokapöydän ääreen noin kymmenen minuutin kuluttua. Gabriel katsoi Castielia kysyvästi, ja Castiel meni tämän luokse.
”Miksi joulutähti?” hänen veljensä kysyi.
”Kuulemma ihmiset antavat toisilleen kukkia, jos ovat saaneet apua esimerkiksi muutossa. Sinä olet auttanut minua.”
”Vai niin”, Gabriel hymisi ja katsoi Castielia ovelasti. ”Huomaan, ettet ole vielä antanut lahjaa Deanille. Taidankin mennä härnäämään Samia keittiöön.”

Niine hyvineen Gabriel lähti keittiöön ja Bobbykin keksi yhtäkkiä kadota eteiseen. Castiel kääntyi ympäri ja kohtasi Deanin katseen. Metsästäjä seisoi noin metrin päässä hänestä.
”Minä – minulla on lahja sinulle”, Castiel kertoi. Yhtäkkiä häntä hermostutti tavattomasti ja hänen suutaan kuivasi. Enkeli nuolaisi huuliaan hermostuneena.
”Mm-h?” Dean äännähti kysyvästi ja astui lähemmäs Castielia. Castielkin otti askelen lähemmän metsästäjää niin, että heidän rintakehänsä koskettivat. Hän kietoi kätensä haparoiden Deanin kaulaan ja hänen mahassaan muljahti, mutta mies ei työntänyt häntä pois. Sen sijaan tämä kiersi kätensä enkelin vyötärölle ja katsoi häntä silmiin hymyillen hieman.

Se oli paljon vaikeampaa kuin taisteluun lähteminen. Taisteleminen ei aiheuttanut Castielissa pelkoa, Castiel oli suunniteltu sitä varten. Mutta enkeliä ei oltu suunniteltu rakastamaan, ja se pelotti häntä enemmän kuin mikään muu. Silti hän nousi varpailleen ja suuteli Deania. Hellästi, kokeillen, ehkä hieman kömpelösti. Ja Dean vastasi suudelmaan, sellaisella halulla, ettei Castiel enää tiennyt, mitä tehdä.

Enkeli vetäytyi varovasti vähän kauemmas. Dean avasi silmänsä hieman hämillään, kysyvänä. Castiel silitti miehen hiuksia, sillä hän ei osannut sanoa sanaakaan. Hän ei osannut sanoa ”se oli mukavaa” tai ”kaikki on hyvin” tai mitään muutakaan. Enkeli osasi vain tuijottaa Deania ja silittää tämän hiuksia ja tuntea. Castiel tunsi niin paljon.

Dean taisi huomata sen hänen silmistään, sillä miehen katse rauhottui.
”Cas, tiedätkö... Sinä veit minun lahjaideani”, Dean totesi lempeästi.
”Voit sinä silti antaa sen”, Castiel sanoi, ja Dean suuteli häntä uudestaan. Se ei ollut enää aivan niin pelottavaa.

~*~

Sam katseli perhettään. Deania ja Castielia, jotka pitivät toisiaan muka salaa kädestä pöydän alla, Bobbya ja Gabrielia. No, eihän Gabriel varsinaisesti kuulunut hänen perheeseensä, mutta mukava tyyppi tämä oli. Ainakin silloin, kun ei yrittänyt iskeä Samia. Niin kuin juuri sillä hetkellä.
”Sam, minä ostin itselleni samanlaisen hierontaöljyn kuin Castielille. Haluttaisiko kokeilla?” enkeli ehdotti ja kohotti kulmiaan vihjailevan hymyn mausteeksi.
”Ei kiitos”, Sam kieltäytyi. Enää hän ei jaksanut edes hermostua toisen ehdotuksista, vaikkei tämä tuntunutkaan uskovan, ettei Sam ollut kiinnostunut miehistä tai edes enkeleistä. Metsästäjä pohti, mahtoivatko kaikki enkelit olla homoja, vai oliko heille vain sattunut naurettava tuuri.

Gabriel ei varsinaisesti syönyt mitään, mutta maisteli kuitenkin kohteliaisuuden vuoksi – tai sitten ihan vain sen takia, että arkkienkeli sattui pitämään hyvästä ruuasta. Sitä Sam ei tosin tiennyt, oliko hänen ruokansa lainkaan hyvää. Bobby kyllä söi sitä hyvällä ruokahalulla, mutta saattoihan sekin olla vain esitystä joulun kunniaksi. Sam arvosti sitä joka tapauksessa. Hän arvosti sitä hetkeä, joka ei välttämättä tulisi kestämään kauaa. Ehkä jo seuraavana päivänä heidän täytyisi kaikkien taas taistella maailman pelastamiseksi, mutta sinä iltana Sam sai nauttia rakkaidensa seurasta. Mies oli suhteellisen varma, että kun hän seuraavan kerran menisi taivaaseen, tämä hetki odottaisi häntä siellä.


Sam lällyilee taas ♥ mutta lupailin suurta ja mahtavaa luukkua, joten tässä vielä vähän ekstraa!

Tumblreja, jotka sisältävät paljon Supernaturalia:
trickster-demon
fallenbadass
destieliscanon
supermishamiga
castielism
luciferscrusader
halfhalfling
finaljudgement
dickspeightjr
fagstiel
thearchangelicdetectivetimelord
tardis-impala
tricksterity
casacastiel

Sitten pari gifiä, koska kaikki tietävät, että Destiel on totta ♥
Meg
Crowley
Balthazar
Uriel

Ja pari videota, joista mä tykkään syystä tai toisesta (hähää hukkukaa linkkien määrään). Suuressa osassa on kohtauksia Supernaturalista, parissa videossa monilta kausilta, joten jos pelkäätte spoilaantumista, niin älkää katsoko. Paitsi että katsokaa koska <3
Destieliä <3
Crack!video jaksosta 8x07, koska mulla on huono huumorintaju + destiel. Jos ette ole nähneet jaksoa ettekä halua spoilaantua, älkää katsoko!
Black Sabbath - N.I.B., koska shippaan salaa Samiferiä ja tää niin kertoo siitä.
Kohtaus jaksosta 6x19, koska voi Castiel. Taas spoilaantumisvaara ehkä en tiedä.
Jensen ja Misha ja Misha's old resume 8) eli JIBConista.
Mark Pellegrino esittää Sweet Transvestiten karaokessa
Everything is Castiel and nothing hurts :3
Vähän Lucifer quoteja, koska Lucy ei mahtunut mukaan tähän kalenteriin </3


Loppuun vielä tietenkin Carry On My Wayward Son, mutta Panic! At The Discon versiona. Hyvää joulua! :3
« Viimeksi muokattu: 19.02.2015 22:03:56 kirjoittanut Kaapo »
Can't you see what you've done to my heart
and soul?

Ewixi

  • ***
  • Viestejä: 28
  • yhdys sana virhe
Awwwwwwwwwwws. <3
Sori, oon vieläki vähän kikattavafanityttö-modella, nii en tiiä saanko minkäänlaista kommenttia aikaseks.
Tää koko kalenteri oli IHANA, ja tää viimenen luukku oli mahtava lopetus.

Gabriel myhäili itsekseen sille, että Dean piteli Castielin kättä ennen kuin kääntyi katsomaan arkkienkeliä.

On ne niin sulosia <3

”Cas, tiedätkö... Sinä veit minun lahjaideani”, Dean totesi lempeästi.
”Voit sinä silti antaa sen”, Castiel sanoi, ja Dean suuteli häntä uudestaan. Se ei ollut enää aivan niin pelottavaa.

Oi Dean kun oot lutunen. Ja Cas. <3

Yhden kirjotusvirheen taisin huomata mutta en löydä sitä enää, niin eipä se kai niin haittaa :D

Kiitos kovasti kun piristit mun joulukuuta tällä !
(kiltti joulupukki, saanhan lahjaksi oman enkelin?)

Hyvää joulua ! (:
Pick a star on the dark horizon
And follow the light
You'll come back when it's over
No need to say goodbye


Tumblr: It's obvious, isn't it?

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 643
On taas jäänyt monta välistä, mutta koetan tässä joulunpyhinä (ja todnäk myös välipäivinä) korjata tilannetta hähää, sainkin kaikki kerralla luettua! :)


Lainaus
Tämän pää lepäsi selkänojalla, melkein Castielin olkapäällä. Enkeli puolestaan katseli Deanin unta katse varsin lempeänä aivan kuin paikalla ei olisi ollut ketään muuta.
Awww, cue the joulutunnelma <3

Lainaus
Ehkä hänen olisi vain pitänyt esittää joululahjatoiveenaan se, että Castiel tekisi Deanin onnelliseksi, sillä siihen enkeli ainakin pystyisi. Kaulaliinasta Sam ei ollut niinkään varma.
Herttaista, mutta LOL ;D Tosin kyllä mäkin ehkä epäilisin Casin neulontataitoja :P

Nää oli vuoroin hauskoja ja vuoroin fluffyisiä. Enkeleiden "se aika kuusta", pulkkamäen testaaminen (lol, Cas-parka sai pedo-leiman otsaansa x)) ja nuo kaikki Samin pohdinnat veljensä ja tämän enkelin ;) välisistä suhteista. Sopivan demonintappoveitsenkin valinta oli aika söppeliä, mahdollisesta gore-teemasta huolimatta. Sit oli kaikkea synkeääkin, kuten jouluna kuollut pikkupoika :F mutta tavallaan se palautti takaisin maan pinnalle, tässä on kyse metsästäjistä ja kun vihollisiin lukeutuu demoneja, niin ihmisuhrit ovat surullinen välttämättömyys.

Mutta awww, Gabriel ja Castiel jouluostoksilla yhdessä! Aika luttanaa :D

Lainaus
”Aivan Samin näköinen, eikö olekin?” tämä kysyi tyytyväisenä. Castiel tarkasteli hirveä ja päätti mielessään, että ainakin sillä oli Samin pitkät jalat.
Repesin, oikeasti repesin x)

Pipareita, aww. Koko ficletti oli taas humpsaus vaaleanpunaiseen pumpulipilveen, awwittelen vain sydämenkuvat silmissäni (ja enkelit!) <3

Aww, Bobby joulusiivoamassa <3 Tiäkkö, se tästä vielä puuttuukin, Crowley Bobbylle! En tiä kyllä miten se istuu tarinaan, mutta vähänkö olis ihkua :D Perhejoulu ja kaikilla joku :P

Lainaus
Sam vakoili vielä sen verran, että näki Castielin asettautuvan kiinni Deanin kylkeen kasvot kohti metsästäjää. Sitten hänen oli pakko tunkea peittoa suuhunsa, ettei olisi myhäillyt tyytyväisyyttään.
AWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWWW!!! <33333 Ja aiemmin heitto siitä, että Casin pitäisi antautua Deanille Impalan konepellillä <333 ja ja ja sitten vielä emmätiä, oon vähän sekasin nytte, ihanaaaaa :D :D :D ...niin tuo tiistai! LOL XD

Lainaus
”Oletko sinä saanut?” mies tiukkasi heidän pysähtyessään. Sam kohotti kulmiaan.
SABRIEL! Onhan se Sabrielia? Joohan?!?!?!?! :D :D :D

Lainaus
”Ehkä enkeli ilmestyi minulle ja käski tehdä niin”, Sam totesi hyväntuulisesti ja lähti kohti kassaa.
Aw, oli se, oot ihan paras <3

Voivoi, lahjojen paketointia jalat toisiinsa (melkein) kietoutuneina, kullittelua söpöjä lempinimiä ja typeriä iskurepliikkejä x) Ihanaa, muuten, miten näiden suhde on syventynyt tässä luukkujen aikana aivan uudelle tasolle <3

Bobby ei ehkä tohdi ajatella, mitä siitä seuraa, kun Dean ja Castiel lopultakin saavat sanottua asiansa kunnolla, luultavasti sen jälkeen seuraavat teot (ainakin mä odotan että ne seuraavat ja samalla kiroan tän ficin matalaa ikärajaa :F) mut juu, kivaa että Bobby sieti vain tiettyyn pisteeseen asti housuissaan olevaa siirappia, ennen kuin yritti parhaansa nuoriparin erottamiseen. No, ainakin ne häipyivät Bobbyn silmien alta ;)

Vaahtosammutin! ;D Mulle tuli kyllä porkkanasta mieleen aivan jotain muuta kuin lumiukko, mutta kirosin muistin taasen sen ikärajan :P

Uuh, nyt ne pitelee käsiään <3 eikä Dean väittänyt Samille ees pahasti vastaan! :D Joltisenkin söppeliä, kuten myös se, että Gabriel on pukeutunut joulupukiksi ja tiedostaa sen, että Dean olisi ampunut Gaben - tai no yrittänyt - jos tämä olisi hiipinyt yöllä sisään. Kyllä, hyvin todennäköistä :P

Repeilin taasen antaumuksella, kun Gabriel avasi tikkarilahjansa ja Sam ujutti sille kolme antajaa x) Varsin kätsyä! :D Ääääh, Samin lahjan pimittäminen oli ilkeä temppu! Mutta onnistuin olemaan kelaamatta luukun loppuun ja odottamaan kärsivällisesti (sen on paras paljastua!) MUTTA SITÄ EI PALJASTETTU?! Mitä Sam sai Gabrielilta? Kerro heti!!! (ja täh, eikö ne muka olekaan vielä duunailleet, hmpf)

Deanin ja Casin lahjat toisilleen olivat suloisensöpöjä ja aww, kyllä tuota kannatti odottaakin <3

Aww, toi kuva lopussa oli aika söpö, mä vähän mietinkin jotain tuommoista, kun ne koristelivat kuusta, mutta kuitenkin Cas valkkasi ficissä ilmeisesti elottoman enkelin latvusta koristamaan :P

Kiitos kivasta kalenterista <3


« Viimeksi muokattu: 25.12.2012 16:00:23 kirjoittanut Harpy »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

invisible deer

  • susilapsi
  • ***
  • Viestejä: 256
  • ava by Auroora
Jaa niin. Se lupaus siitä pitkästä kommentista. Jonka piti tulla eilen.

Ehkäpä ensin nää aivan pakolliset lainaukset...

Lainaus
”Kiva asu”, tämä kommentoi. ”Joulupukki tosin yleensä tulee yöllä ja häipyy kiltisti jätettyään lahjat.”
Lainaus
Samin ilme tämän avatessa Gabrielin lahjan oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mies tuijotti sitä pitkään osaamatta sanoa sanaakaan, mutta nauroi sitten hermostuneesti.
Mulla meni yöunet tota lahjaa miettiessä. Olet ilkeä. Tuli tuosta lahjasta muuten heti mieleen se hirvi...
Lainaus
Mutta enkeliä ei oltu suunniteltu rakastamaan, ja se pelotti häntä enemmän kuin mikään muu.
Kaunista.
Lainaus
”Ei kiitos”, Sam kieltäytyi. Enää hän ei jaksanut edes hermostua toisen ehdotuksista, vaikkei tämä tuntunutkaan uskovan, ettei Sam ollut kiinnostunut miehistä tai edes enkeleistä. Metsästäjä pohti, mahtoivatko kaikki enkelit olla homoja, vai oliko heille vain sattunut naurettava tuuri.
Lol Sam. Tottakai sä olet kiinnostunut enkeleistä, hölmö. Ja mikä sen parempaa, kun että miehille on enkeleitä vaikka millä mitalla. Tosin sitten mä jään ilman. Ehei, kaikki enkelit ei oo homoja. Minäkin haluan yhden joulukuusen koristeeksi ~

Nonii, mitä tästä fikistä nyt sitten sanois. Destieliä. Hyvin kirjoitettua sellaista.
Tämän lukeminen on piristänyt joulunalusta kummasti ja voi kuinka toivoisin tämän jatkuvan. No mikään ei kestä ikuisesti.
Mukavan iloinen ja keveä fikki näiden yleensä angstisten supernatural fikkien joukossa.

Hitto. En keksi mitään sanottavaa.
Tätä oli ilo lukea. Kiitän ja kumarran miks hitossa kumarran... Olet ihana.

^.^
there is freedom in the dark once someone has illuminated it

Jeihoou

  • ***
  • Viestejä: 92
Aivan ihanaaa! Tää oli jotain niin parasta, jäin janoamaan lisääää ;) Destiel ♥

Angelina

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 6 754
Mun mielestä kesäkuu 2014 on ihan täydellinen ajankohta vuoden 2012 joulukalenterin lukemiselle, joten here I am! :D

Mitään järkevää en osaa kyllä kommentoida, koska koko ficin lukeminenkin oli vähän sitä sun tätä. Lähinnä vaan hihkuin typerästi ja kieriskelin onnessani, koska tämä oli vaan liian söpöä! Dean ja Cas on molemmat vaan niin awws, lähinnä koska ne on vaan niin hölmöjä. Tykkäsin erityisen paljon Samista tässä, se oli jotenkin niin IC ja muutenkin täydellinen. Tykkäsin myös siitä, että Bobby ja Gabriel oli otettu mukaan, muttei mitenkään liian näkyvästi.

Lainaus
”Jätkä on ihan rakastunut enkeliin”, Sam kiusasi ärsyttävä virne kasvoillaan.
Tässä vaiheessa olin viimeistään ihan myyty, koska no. Ensinnäkin se on totta ja toisekseen tää oli jotenkin niin Samin suuhun sopiva kommentti <3.

Koko kalenterin kruunasi vielä noi mahtavat linkit, joita olit lisännyt loppuun. Toi Destiel-video, APUA. Se oli jotain niin ihanaa että voi itku. Sitten siihen perään toi crack!video niin taas on päivän Supernatural annos saatu :'D Kiitos kovasti, tämä oli ihan mahtava!


© Inkku ♥

kiilibiili

  • ***
  • Viestejä: 80
  • nyt oon lentänyt karkuun
Mä oon näköjään aika samoilla linjoilla edellisen kommentoijan kanssa, toukokuu 2015 on aivan täydellinen ajankohta lukea joulukalenteria kolmen vuoden takaa :D En päässyt vielä loppuun, juuri luin seitsemännen osan, mutta pakko aloittaa kommentointi jo tässä vaiheessa! Oon innostunut taas viime aikoina päivinä katsomaan Supernaturalia, ja koska Castiel on vaan maailman ihanin ja koska Destiel ja koska vitoskauden kolmosjakso, niin etsiskelin täältä Destiel-ficcejä. Tää nyt oli eka vastaantullut oikeasti hyvä, joten kommentti oli ihan must jättää.

Eka ajatus tätä lukiessa: Castiel on niin Castiel! Aivan täydellisen IC, jotenkin sen kommentitkin kuuluu mun päässä Castielin äänellä. Ja siitä tajusinkin, miksi ne muut lukemani ei oo ollu hyviä. Niissä ei oo saatu oikeaa Cas-vaikutelmaa, joten on oikeastaan ihan sama onko pairing Destiel vai Pekka ja Raimo. Toinen ajatus tästä oli että myös Dean on totaalisen IC, samoin myös Sam. Eli onnittelut todella onnistuneista hahmoista, ei minusta ihan helpoin juttu :)

Ja sit tunnelmia viimeisimmästä osasta (7.12. siis, on muuten mun synttäripäivä). Voieivoieivoieiiiii Cas!! :'''D Se on niin äärettömän suloinen ja vakava ja suloinen ja eikääää, me likey much <3 Jatketaan....

Vitsi mulla näköjään tulis joka osasta hirveetä ihkutusta, mutta sanotaan nyt vaan että aaa Gabriel ja sen hitaat toiminnat! En itse tunne hahmona Gabrielia ollenkaan, kun meen vasta puolivälissä sarjaa, mutta hyvältä vaikuttaa.. Tämä kommentti koski siis 9.12. luukkua. Ja voi Castielin ja Gabrielin isoveli-pikkuveli-keskusteluja (14.12.), aaw :3 Cas on niin pieni ja viaton ja kaikesta ihan pihalla, kuten Samkin varsin osuvasti aiemmin totesi.. Tää on vaan ihana!

Lainaus
Jos Herran enkeli halusi lääppiä häntä, niin olkoon sitten.
Yksi näistä monista kohdista, joita halusin lainata. Tykkään hirveästi kun puhutaan "Herran enkelistä", niin ficeissä kuin sarjassakin. Sulin aivan täysin sarjassa (tais olla just tuo edellä mainittu s05e03), kun Cas meinaa mennä poliisiasemalle ilmoittamaan, että poliisiäijä näki Herran enkelin ja sitä rataa. Ja mikä on tää Samin ja Gabrielin selkeä salasuhde, joka tuntuu kehittyvän taustalla ilman että kukaan huomaa tai kuittailee asiasta? Jatkanpa taas jos tulis selvyyttä :) (Tähän väliin, myös Bobby tosi IC!)

Lainaus
Samin teki mieli virnuilla typerästi.
I feel you, Sam!

Pakko mainita, että 18.12. luukku ei säväyttänyt yhtään, harmi kyllä. Onneksi se oli vain tollanen erilaisen tyylin kokeiu kuitenkin. Ficit vaan yleensä on juurikin tolla tavalla kirjoitettu ja mulle se on aika luotaantyöntävä tyyli, en tykkää. Mut jatkuu vielä, en kestä että tää oikeesti loppuu kohta D:

Lainaus
”Rauhoitu, kulta.”

Jos Dean olikin aikonut jatkaa raivoamista, Castiel sai hänet niin hämilleen, että hän unohti sen tyystin.
”Mitä?” mies pihahti.
”Rauhoitu.” Castiel käänsi jälleen katseensa lahjapakettiin, siirsi sen sivuun ja otti vierestään jotain muuta, mutta Dean ei kiinnittänyt siihen huomiota.
”Ei kun sen jälkeen.”
”Kulta?”
”Jep. Cas, tiedätkö sinä, mitä kulta tarkoittaa?”
”Tiedän.”
”Jalometallin lisäksi?”
”Samaa kuin 'rakas'.”
Mä sulin oikeesti, mä sulin niin täysin lammikoksi lattialle ja mä kun luulin ettei tää vois enää ihanemmaksi mennä. Voi Castiel (ja Deanin jalometallit) <3<3<3<3 Anteeksi, mutta tilanne vaan vaatii pienempikuinkolme-raiskauksen. Tää typerä hymy ei oo muuten lähteny hetkeksikään mun naamalta sinä aikana, kun oon tätä lukenu. Sanoinko jo että tää on ihana. Muuten, lisäsin jo ekassa luvussa ajatuksissa sanan "enkelin" perään omistusliitteen "-sä", joten voi tätä iloa kun tekstissä vihdoin luki "metsästäjänsä", hihii :3

Ja yhyy, nyt se sitte loppui! Tämä oli kyllä niin hyvä, etten olis uskonut että tää on sun ainoa SPN/Destiel-fic :0 Kiitos kovasti, en keksi enää mitään järkevää sanottavaa kun Castiel vei mun sydämen niin täysin <3

Ps. Mark Pellegrinon Sweet Transvestite, parhautta :DDDD
näin sinut unessa, tuulenhenkäys ennusti ukkosta