Nyt otan viimein itseäni niskasta kiinni ja palaan ihanan kalenterisi pariin ihan vain tammikuun kunniaksi! (Ja siksi, etten saisi koskaan rauhaa jos en hoitaisi hommaa loppuun)
14. luukkuTämä oli kokonaisuudessaan yksi suosikkiluukuistani.
Mut teki jotenkin hirveän onnelliseksi se, ettei Lunalla vielä vuonna 2012 ole vakaata parisuhdetta ja lapsia. Vaikka molen aina jotenkin ajatellut, että Lorcan ja Lysander olisivat suunnilleen saman ikäisiä kuin Lily, tämä tuntui jotenkin oikealta. Eihän samaisen ystäväpiirin jokainen jäsen voi naida sitä ns. high school sweethearttiaan, vaan ihan realistisuuden nimissä jollain pitää kulua vähän enemmän aikaa. Ja Luna nyt on Luna. Korpinsulista ennustava, susia kesyttävä ja uuninpankolla nukkuva Luna.
Ja se, miten Ginny kuuntelee toista vain puolella korvalla, eikä oikein jaksa teeskennellä uskovansa ennustuksiin tai muihinkaan hömpötyksiin, on vain minusta kovin Ginnymäistä
”Pitäisikö minun sitten tietää tämä Rolf koulusta? Vai onko se joku harmaahapsinen setä?”
Setäpä setä!
15. luukkuTästä ei sen enempää kuin että niin perus touhua tuo lahjojen etsiminen, että huhhuh! Melkein alkoi itselläkin nostalgian kylmät väreet juosta selkärankaa pitkin kun muisteli lapsuuden jouluja ja lahjajahtia! Ja Rosen oikeassa olemisen halu on oikein istuvaa.
16. luukkuCharlie on mun mielestä aina ollut jotenkin symppis ja tämä sun Charlie etenkin. Sellanen rento ja letkeä. Sen innostuksesta lohikäärmeisiin tulee melkein mieleen Hagrid. Ehkä se on tuo elukoista puhuminen.
Ja Hugon jonkinasteinen röyhkeä ujous. Vain lapsena voi vilpittömästi ja häpeämättä kysyä toiko joku sinulle joululahjoja!
”Toitko sinä minulle oikean lohikäärmeen, Charlie-setä?”
Eikä! Voisinpa kuvitella, että Hermione ei niin asiasta innostuisi
Tai Molly!
17. luukku
Tämä oli melkein niin aww, etten osaa muuta sanoakaan. Arthur on juuri tollainen höpsö ja ihana mies, joka ymmärtää ottaa talteen mistelin jonka alla on jaettu ensimmäinen suudelma. Jotenkin on hauskaa miten hyvin Arturille ja Mollylle sopii tuollaiset hellyydenosoitukset aivan iästä riippumatta, kun usein vanhemmat pariskunnat (ainakin ne, joita itse tunnen) tuntuu olevan vähän pidättäytyväisiä noin fyysisesti. Ainakin muiden nähden. Noiden kahden voi kuvitella istuksivan sylikkäin ihan kenen edessä tahansa!
18. luukkuMukavaa että kirjoitit Audreyn mukavaksi ihmiseksi. Vähän liian usein näkee, että hänestä tehdään hirveä nipoämmä ihan vain siksi, että Percy sattuu olemaan vähän takakireä. Amerikkalaisuus toi tähän hauskan käänteen. Noillahan alkaa olla oikein monikansallinen perhe sitten, kun on ranskalaisia ja nyt jenkkejäkin! Mutta mikäpä Weasleylle sopisikaan paremmin
Kuten
Milgia tuolla jo aiemmin sanoikin, mullakin kyllä vaari kuulostaa enemmän Arthurilta kuin pappa, mutta makuasioitahan nämä on
Pekaanipähkinäbrowniet kuulostaa muuten ihanilta ja munatoti ihan kamalalta!
19. luukkuTämä luukku (kuten vissiin kaikki muutkin!) oli jotenkin ihana. Tykkään hurjasti siitä, miten sie kirjotat tollaset pienet lapset. Louis on vain niin söpö ja Hugo myös. Melkein alkaa haluta omia lapsia kun tällaista lukee. Syytän sitten sinua kun joskus pyöräytän maailmaan lauman kauhukakaroita jotka eivät vastaa ollenkaan virheellistä kuvaa jonka olet mulle lapsista luonut.
”Etkö sä uskalla vai etkö sä yletä?”
Ihaninta.
Andromeda ja Tedin sikarit teki mut vähän apeaksi, mutta sitten taas toisaalta, Andromeda on juuri sellainen hieman rohkean röyhkeä nainen, joka polttaa sikareita, mutta voi silti valmistaa lapsille aamiaista ihan mihin aikaan vain.
20. luukkuSaatoin joskus aiemminkin mainita jo, ettei Ron/Hermione ole koskaan oikein ollut lempiparituksiani näin fanfictionin saralla, mutta voi että tuota kohtaa jossa Ron sanoo Hermionen olevan parasta mitä joulusukista voi löytyä! Voiko ihanammin edes sanoa?
Olen aina kuvitellut, että Ron olisi näistä se, joka nukkuisi aamulla pidempään, mutta oikeastihan tämä on paljon parempi näin. Herättelytilanne toisinpäin ei vain olisi yhtään näin hellyttävä.
21. luukkuJa lisää yllättäviä puolia tässä sinun Ronissasi! Kukapa olisi arvannut, että Ron on se, johon Molly luottaa ruuanlaiton saralla
Mutta jotenkin sekin vain istuu kuvaan. Eihän nyt kaikenmaailman vieraita vaikutuksia voi jouluruokiin päästää!
22. luukkujossa pelkästään aterioidaan
Kiteyttää mun mielestä melkein koko joulun. Silloin pelkästään vaan syödään. Ihan oikeasti. Eikä siitä syömisestä tule joulun jälkeenkään loppua vielä pitkään aikaan.
On helppo kuvitella Percyn jälkikasvun käyttäytyvän sivistyneesti, kun muut lappaa ruokaa kaksin käsin naamariin. Percy kun on aina ollut vähän erilainen kuin muut. Mutta upeaa, ettei kuri kuitenkaan liian tiukkaa ole ollut kun ne kyynärpäät sinne pöydälle viimein kuitenkin nousevat!
Angelinan ja Georgen suhde on kyllä musta jotain niin parasta. On ihana ajatella, että vaikka Frediä ei enää ole, niin Georgella on kuitenkin aina rinnalla joku, joka hulluttelee sen kanssa. Se että aikuiset ihmiset leikkivät ahmimisleikkejä puolison kannustaessa on jotenkin kamalan söpöä.
23. luukkuHän toivoi, että Arthur tajuaisi pyytää päästä hänen kanssaan samaan nojatuoliin, ja oli kyllä valmis väistämään ja ottamaan sylipaikan.
Tää jotenkin tiivistää mulle tuon Arthurin ja Mollyn suhteen aika kokonaisvaltaisesti. Ne vaan on tollasia söppäniä.
Mukavaa että noidenkin perheen joulussa on hetki hiljaisuutta!
24. luukkuVoin vain kuvitella millaiset seksipyjamat Fleur on Mollylle ja Arthurille hankkinut. Pisti vähän naurattamaan. Mukava ajatus muuten, että näille vanhimmille ostetaan vain yksi lahja, joka vieläpä on joka vuosi sama. Ei tarvi siitä sitten kiistellä ostetaanko ja mitä ja kuka ja huihai, niin kuin yleensä tuntuu noiden vanhempien lahjojen kanssa menevän. Vaikka eihän Weasleylla tuollaisista asioista kiistellä, ei ainakaan jouluna.
Teddy kuului kulkevan yhtä matkaa Victoiren kanssa, ja heidän kiivas sanailunsa oli hupaisaa kuunneltavaa, joskaan sen sävy ei oikein selvinnyt sen enempää Mollylle kuin Arthurillekaan.
Tässä ja siinä aiemman luvun autokohtauksessa tosiaan on ehkä pientä viittausta jo tuohon Teddy/Victoireen, mikä on mun mielestä oikein kiva. Olis hullua, jos niillä jo tässä vaiheessa olis kunnolla sutinaa, kun Vici on vielä niin nuorikin, mutta mukava nähdä, että toimeen kuitenkin tullaan!
Ja sylikkäin nukahtavat Arthur ja Molly nyt kruunaa tän kalenterin kauheen kivasti tietenkin. Toivottaisin itsekin hyvää joulua, jos se ei olisi mennyt jo aikoja sitten.
Kiitos kauheasti tästä ilahduttavasta pikku kalenterista ja toivottavasti saadaan taas pian nauttia uusista kirjoituksista sun puolelta ja ehkä ensi jouluna uudesta kalenteristakin!
- Nau