Title: Näin sydämeeni joulun teen
Author: Stargazer
Rating: Sallittu
Fandom: BBC Sherlock
Pairing: Johnlock (John / Sherlock)
Disclaimer: Hahmojen oikeudet kuuluvat BBC:lle ja Doylelle. En saa mitään korvausta niillä leikkimisestä.
Summary: ”Normaalisti niin likainen ja loskainen lumi on tänä yönä kaunista, valkoista ja puuterimaista.”
Genre: Romance (Fluff??)
Challenges: Jouluhaaste VIA/N: Johnlockia. Johnlockia. Johnlockia.
------------------------------------------------
Näin sydämeeni joulun teenOn jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. Helteinen elokuu. Sateinen syyskuu. Pimeä lokakuu. Kolea marraskuu. Ne kaikki olen kestänyt vain sinun vuoksesi. Jos vain uskallan tänä iltana takkatulen ääressä antaa itseni sanoa sinulle, että sinä olet ainutlaatuinen. Minä olen maailman onnekkain ihminen, en vain siksi, että sain ajattelun ja älykkyyden jo syntyessäni. Minä olen maailman onnekkain, sillä minulla on viimein joku, jonka kanssa olla jouluna. Niin monta vuotta kerkesin uskoa olevani jo oppinut olemaan uskomatta jouluun.
”Anna tähtien tuikkia ja usko unelmiisi.” Ja minä en uskonut.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
Taas joulun lapsi syntyy uudelleen. Kävelen viimeistä korttelia. Minulla on tunteet ja ensimmäistä kertaa vuosiin minä myönnän sen. Katson tähtiä, jotka hohtavat pilvettömällä yötaivaalla antaen kirkkaan valonsa heijastua kalpeana hehkuna valkeasta hangesta. Joskus jään vain ajattelemaan. Olen hiljaa ja annan itseni levätä oman pääni sisällä.
”Jouluna on aika rakastaa.” Ja minä en rakastanut.
On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa,
Kuin yhtä puhdas itse olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
Kuin harras sävel sisälläni soisi. Viisaampi puoleni käskee jatkamaan, mutta tänään minä kuuntelen sydäntäni. Jään lumihangen reunalle ja hymyilen kauneimmalle jouluyölle ikinä. Normaalisti niin likainen ja loskainen lumi on tänä yönä kaunista, valkoista ja puuterimaista. Tiedän, että se ei ole mahdollista, että lumi olisi joskus erilaista, mutta kerran elämässäni aion uskoa jouluyössä olevan taikaa. Tahtoisin olla yhtä täynnä hyvyyttä ja puhtautta, kuin lumihanki. Edes tänä yönä.
”Ole onnellinen.” Ja minä en ollut.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
Taas joulun lapsi syntyy uudelleen. Jatkan matkaa kohti kotia. Käännyn viimeisessä kadunkulmassa ja näen Baker Street 221B:n ikkunoista sisälle juuri sen verran, että huomaan sisällä olevan koristeita. Nopeutan askeleitani. Odotan jo pääseväni sisälle ja saavani käpertyä pehmeään nojatuoliin. Tunnen lumihiutaleiden laskeutuvan hiuksilleni. Kimaltava maa saa uuden peiton päällensä.
”Muista aina antaa anteeksi.” Ja minä en aina antanut.
On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta. Avaan oven ja kuuntelen sen narinaa. Astun sisälle ja suljen sen perässäni. Kenkäni kopisevat portaikkoon ja kuulen jouluista musiikkia. Käännyn vielä katsomaan käytävän pikkuisesta ikkunasta ulos lumisateeseen ja kuiskaan hiljaisen jouluntoivotuksen koko Lontoolle. Kävelen portaat ihan ylös ja kävelen sisään huoneistoomme. Miltei ryntään Johnin luo.
”Muista välittää rakkaistasi.” Minä en välittänyt, mutta ikinä ei ole liian myöhäistä. Nyt on aika muuttaa se asia.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
Taas joulun lapsi syntyy uudelleen. Suljen Johnin halaukseen ja vannon itselleni, ettei se jää viimeiseksi. Otan pienen paketin taskustani ja annan sen Johnille. Paketissa on vain pikkuinen valokuva-albumi, mutta eiköhän se ole joskus täynnä muistoja. Minä olen vihdoin ymmärtänyt joulun tarkoituksen.
”Hyvää joulua, rakas John.”