Kirjoittaja Aihe: 24 maata, 24 kokemusta, 24 luukkua (Kelmit, K-11, adventure +epilogi) VALMIS!  (Luettu 14217 kertaa)

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
24 maata, 24 kokemusta, 24 luukkua


Kirjoittaja(t): Myself & Olivia
Beta: Olemme toinen toistemme lukijoita
Fandom: HP + jokaisessa luukussa oma yllätys fandominsa!
Vastuuvapaus: Omistamme vain juonen. Tarkemmin jokaisen luukun alussa
Genre: ilmoitetaan luukun alussa erikseen
Ikäraja: S - K - 11
Päähenkilöt: Kelmit!
Summary: Mitä tapahtuu kun Kelmit alkavat kapinoida koulun suunnitelmia vastaan?
Varoitukset: ilmoitetaan luukun edessä tarvittaessa:DD
Haasteet: Olivialta One true Something -hahmo, Sirius
               Yhteisesti Joulukalenteri 2012
               Myselfiltä FF-50, Remus Lupin ja sanalla päivät

M/N:  Elikkä, elikkä ihan vain selvennykseksi M/N on minun eli Myselfin ja O/N sitten Olivian, joka saa pitää paremman aloituspuheen...
O/N: Kiitti vaan Mysse:/ Joo, siis vihdoin oudosta alotuksesta jännittävään huipentavaan brologin (kuten Myself asian haluaa sanoa (mäki suo)) julkaisuun. Monien ogelmien kautta voittoon tämä 24 (potenssiin kolme;)) päiväinen projekti ihanan joulukuun ajaksi! Joulukalenterin tavoin saatte lukea yhden luukuun päivässä, joko minun tai Myselfin kirjoittamana. Tarkemmin asia on niin että brolo on yhdessä kirjoitettu (tai puoliksi?) ja mulle lankesi kirjoitettavaksi parittomat (eli 1,3,5,7 jne.) ja Mysselle parilliset (elikkä, elikkä 2,4,6,8 jne.).


Prologi

"Hyvät oppilaat, Korpinkynnet, Rohkelikot, Luihuiset ja Puuskupuhit", Tylypahkan rehtori Albus Dumbledore puhui neljässä pitkässä tupapöydässä istuvalle oppilasjoukolle aamunsarastuksessa. Aamupalalla, kun auringonsäteet tunkeutuivat suurista ikkunoista sisään kiviseen suuren saliin. Oppilaat kuuntelivat tarkkaavaisina, niin hyvin kuin aamu kahdeksalta pystyivät.

"Muutos nykyiseen lukujärjestykseenne on nyt ovillanne, joten mitä pikimmittä puheitta eikö olisi kivaa avata se ovi ja saattaa teidät uuden uutisen pariin?" Rehtori piti oppilaita jännityksessä ja hänen siniset silmänsä tuikkivat puolikuulasien takaa pikkiriikkisen ilkikurisesti. "Niin kuin olette varmasti huomanneet yhtä tuntia teillä ei ole ollut koulun alkamis päivästä tähän päivään asti. Joten olemme opettajiemme kanssa päätyneet järjestykseen, että joulukuusta lähtien te opiskelette, joululomaanne saakka vain ja ainoastaan Taikuuden historiaa. Professori Binss ottaa ohjat käteensä otettuna tästä kunniasta. Tietenkin välillä myös me muut opettajat voimme opettaa teille tuota maagista ja ihastuttavaa oppiainetta." Ihastuttavaa, kuului huuto yhdestä suusta Rohkelikon 7.luokkalaisten poikien, Kelmeiksi kutsuttavan seurueen suusta. Jokaisella, suuren salin korokkeella olevia noitia ja velhoja lukuun ottamatta oli tippua silmät päästä. Vain joku kunnon sekopää opettaja tai rehtori voi panna heidät opiskelemaan kokonaiseski kuukaudeski yhtä ainutta ainetta.

"Tupanne johtajat jakavat teille uudet lukujärjestyksenne, vaikkei siinä varmaan paljoa opettelemista ole! Huomisesta lähtien tulette oppimaan runsaasti lisää Taikuuden historiasta, mutta vielä tänään joudutte kärsimään tylsästä yksitoikkoisesta lukujärjestyksestä. Olisipa minullakin ollut tälläinen tilaisuus omina opiskeluvuosinani!"

"Rehtori parkamme on seonnut lopullisesti", Sirius voivotteli. Neljä poikaa sai uudet lukujärjestyksensä ja lampsivat sen jälkeen ulos salista kohti loitsuluokkaa.
"Kumpa tämä olisi vain unta", James ajatteli ääneen tuijottaen tiiviisti lukujärjestystään kuin haluten polttaa sen. Jamesin hiukset olivat kaikkea muuta kuin suorat. Ne sojottivat pystyssä muistuttaen linnunpesää ja pyöreiden silmälasien takana olivat tummat silmät, jotka paloivat silkkaa tyrmistystä eikä tilaa raivolle juuri jäänyt.
"Pelkäänpä vain teidän puolesta ettei mitään ole tehtävissä", Remus sanoi ja hymyili ilkeästi olkapäänsä ylitse Siriukselle, Jamesille ja Peterille. Remuksen pää roikkui koululaukun yllä tonkiessaan jotain sen sisuksista. Pojan kullanruskeat silmät kuvastivat pientä huolenaihetta mikä olisi seuraava kolmen häntä seuraavan pojan "mahtava mullistava" idea tai osoittaa mieltään uudelle lukujärjestykselle.
Sirius mulkaisi Remusta siitä hyvästä mitä tämä oli sanonut ja kääntyi sitten Jamesin puoleen ja pian heidän suunnastaan kuului enää kiihkeää kuiskailua. Juuri niin äänekästä, että kuulee jotakin puhuttavan, mutta toisaalta niin hiljaista, ettei sanoja erottanut.

Remus kääntyi epäilevänä Peterin puoleen: ”Tiedätkö, mitä nuo suunnittelevat?”
Vastaukseksi hän sai Peteriltä kiivaan päänpudistuksen.
James ja Sirius puhuivat keskenään koko loitsutunnin ja sitä seuraavan tunnin ja sitä seuraavaan... Lopulta iltapalalla Remus sai tarpeekseen.

”Okei, nyt te saatte kyllä kertoa mitä ihmettä te suunnittelette? Alkaa mennä hermot tuohon typerään salailuun ja kuiskailuun”, kullahtavat silmät omistava poika tiuskaisi ärsyyntyneenä pöydässä, istuessaan vastapäätä kuiskailevaa kaksikkoa. James ja Sirius tuijottivat Remusta sekä hänen vieressään istuvaa Peteriä huvittuneina.
”Onpas Kuutamolla pinna kireällä, ettei vaan olisi se aika kuukaudesta”, Sirius vitsaili, mutta kohdatessaan Remuksen vähintäänkin murhanhimoiset silmät vaikeni.
”Siis itse asiassa me ollaan saatu ihan Mahtava idea. Siis mahtava isolla M:llä.”
”Sirius tässä yrittää sanoa, että tämä meidän tuleva tempaus muistetaan vielä vuosienkin päästä”, James täydensi.
”Idea on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan se...”
”...että me aiotaan...”
”... ihan vain selvennykseksi, myös te kaksi aiotte...” Pojat puhuivat vuorotellen.
”Me lintsataan koko joulukuu koulusta ja lähdetään kiertämään maailmaa!” James ja Sirius saivat asiansa päätökseen yhteen ääneen. Peter tyytyi kohottamaan kulmiaan, mutta Remus joka oli juuri juomassa kurpitsamehua nielaisi sen väärään kurkkuun ja sai tavattoman yskäkohtauksen.
Noin viiden tai kymmenen minuutin päästä Remuksen köhiminen loppui ja poika nosti katseensa kahteen pöydän toisella puolella istuvaan poikaan.
”Oletteko te tosissanne?”
”Ehdottomasti”, James vastasi.
”Tiedättekö te ollenkaan miten kuukauden mittainen poissaolo vaikuttaa keskiarvoon?”
”Ei”, Sirius vastasi äänensävyllä, joka antoi ymmärtää, ettei toisaalta paljoa kiinnostanutkaan.
”Minusta se kuulosti ihan kivalta idealta”, Peter sanoi väliin epäilevästi. Sirius ja James vaihtoivat kunnianhimoisen katseen.
”Kolme vastaan yksi. Se on sitä demokratiaa se, rakas Kuutamoinen”, James sanoi virnuillen.
”Joo-o, mutta olenko minä missään vaiheessa sanonut olevani ideaa vastaan”, Remus hymyili vinosti ja erittäin ´kelmimäisesti´ vastatessaan.
”Et kai nyt suoranaisesti...”
”Juuri niin. Historia on nyt kuitenkin periaatteessa pelkkää ulkoa opettelua, joten vaikka me ei oltaisikaan läsnä niin en usko, että me mistään kauhean oleellisesta luovutaan”, pojan ääneen hiipi pieni epäilys lopussa, mutta se jäi muiden Kelmien riemunkiljahdusten alle.
”Hyvä poika, me tiedettiin, että sinuun voisi luottaa”, Sirius sanoi ja yritti läimäyttää Remusta selkään, mutta valitettavasti heidän istuessaan eri puolilla pöytää ei onnistunut muuta kuin kaatamaan kurpitsamehukannun.
”Voitteko te olla vähän hiljempaa me varmaan kerätään aika paljon huomiota tällä melulla”, Peter huomautti väliin ja sai hyväksyvän katseen Remukselta, joka oli juuri noussut seisomaan, pakoon pöydältä tuolille valuvaa mehuvanaa.
”Meidän pitäisi varmaan mennä sitten pakkaamaan.”

Kelmien pakatessa ei mennyt paljoa aikaa. Aluksi he olivat hukassa miettiessään mitkä kassit, reput tai pussit ottaisivat mukaan, mutta sitten he muistivat yksinkertaisen huomaamattoman laajennusloitsun, eikä mennyt kauaakaan, kun kaikki tarpeellinen oli tungettu poikien taskuihin. Tosin tarpeellisesta puhuttaessa pitää sanan tarkoitusta vähän venyttää taskuihin livahtaessa myös aimo kasa sontapommeja ja jästien pierutyynyjä.
Kuitenkin vain pieni hetki auringonlaskun jälkeen nähtiin ulkoa, miten seitsemäsluokkalaisten rohkelikkopoikien makuusalin ikkuna avautui ja sieltä taiteili pitkän lakanoista tehdyn köyden avulla neljä poikaa itsensä ulos pimenevään yöhön.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2016 21:55:56 kirjoittanut Arte »
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 333
  • Aliquando insanire iucundum est.
Hehee, joulukalenterific :3 Tosiaan, haasteestahan teidät bongasin, joten ihan sitä on kiittäminen...

Teksti oli sujuvaa, mutta aika virheellistä. Siis kirjoitusvirheitä oli aika paljon. Minä ja sanontani...  ::) Virheet olivat lähinnä yhdyssanavirheitä, joten niihin suosittelisin kiinnittämään huomiota. Muuten teksti oli laadukasta ja sujuvaa ja idean loistavuutta en mene kiistämään :)

Lainaus
sinistensilmänsä
Pomppasi silmille. Olisiko siniset silmänsä?

Ahh, kommentointilahjani taas kadoksissa... Mutta pidin ja jatkoa kai sitten huomenna näemme ;) Sitä odotellessa :D

Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

Cashelyne

  • ***
  • Viestejä: 30
Nyt sitten komentti, jonka lupasin...

Tämä alku oli positiivinen yllätys. Ajattelin, että se olisi paljon tylsempi. ;D
Muutama kirjoitus virhe kyllä häiritsi...
Odotan jo seuraavaa osaa. :)

MiNi

  • Vieras
Kiitos Olivia, kun linkkasit mulle tämän :D Harmi kyllä jouluna en ehdi lukemaan kun silloin nettiin pääsy on vain haave mutta ei asiasta enempää :D

Jos mulle ilmoitettaisiin että olisi taikuuden historiaa koko kuukausi hyppisin ilosta, koska se sattuu olemaan henk.koht. lempi taika aine muutamaan joukossa :) Mutta Kelmien seikkailuja odotan innolla! n___n

pakko nipottaa:

Tietenkin välillä myös me muut opettajat voimme opettaa teille tuota maagista ja ihastuttavaa oppiainetta." Ihastutava, kuului huuto yhdestä suusta Rohkelikon 7.luokkalaisten poikien, Kelmeiksi kutsuttavan seurueen suusta.

Ihastutava? x) juu joko kirjoitusvirhe tai Kelmit ei vain osaa puhua (uskon ensimmäiseen vaihtoehtoon enemmän)

Mutta muuten mukava idea ja seuraavaa luukkua odotan jo innolla ^^

Little Wolf

  • Vieras
Voi jes mikä idea! :D Jaksan tuskin odottaa huomiseen...

Teksti oli ihanan sujuvaa, ja Kelmit vaikuttavat ainakin brologin perusteella hyvin IC:ltä. Typoja bongasin pari, mutta mitään elämää vakavampaa ei löytynyt :P

Lainaus
että joulukuusta lähtien te opiskelette, joululomaanne saakka vain
tuo kohta vähän särähti korvaan

Lainaus
”Siis itse asiassa me ollaan saatu ihan Mahtava idea. Siis mahtava isolla M:llä.”
”Sirius tässä yrittää sanoa, että tämä meidän tuleva tempaus muistetaan vielä vuosienkin päästä”, James täydensi.
”Idea on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan se...”
”...että me aiotaan...”
”... ihan vain selvennykseksi, myös te kaksi aiotte...” Pojat puhuivat vuorotellen.
”Me lintsataan koko joulukuu koulusta ja lähdetään kiertämään maailmaa!”
kuten jo sanuttu, jätkät ovat kovin IC. Ja tämä kohta sai nauramaan. Jamppa ja Sirre on rakkaus <3

Onko teillä jo kelmeröisten matkakohteet selvillä? Saako lähettää ehdotuksia/toiveita?

Anyways, huomiseen!

tuleva vakiovieraanne LW

Olivia

  • Homo harakka
  • ***
  • Viestejä: 238
  • 365 päivää <3
Ledi Kiitos kommentistasi ja juu kirjoitusvirheitä no mitäs siihen sanois mä oon ainakin niin immuuni noille virheille että on vaikeaa ikinä saada lukea mun jotakin tekstiä missä ei olisi virheitä... Mutta toivottavasti ei kauheasti haittaa lukemista:(
Chaselyne Sä saavuit kommentoimaan, mahtavaa ;D Kiitti jos pidit tästä ja juuh virheet osaa häiritä=) Lupaukset on ain kivoja kun ne pidetään!
MiNi Hei, hienoa sain sut kommentoimaan (kannatti mainostaa) :D Juu-u kerroinkin jo ulle miten on ton virheen laita, enkä kllä tiedä vieläkään en päase itteni kanssa sovintoon, mutta ehkä toi ihastutavaa olis parempi (pitää kysyy mun parterilta).=)
Little Wolf Kelmit on just niin sopivia IC:ssä... Juuh harmillista jos teksti särähtää korvaan, mutta mä en ainakaan ikinä ihan ihan suoraa kieliopillista tekstiä hae ja tokaks katon vähän aina senkin puoleen kuka on silleen puhuja ja miten se vois sitten asian ilmaista... Kiitos avun annosta, mutta musta tuntuu että kaikki on hyvin hallussa.=) Kiitos kommentistasi ja näkyillään tai kuulaan...



Fandom:  HP+Dark Shadow
Vastuuvapaus: Emme omista Rowlingin hahmoja/tekstejä tai Dark Shadowia
Genre: adventure
Ikäraja: S
Varoitukset: -

O/N: Virallisesti minä repäisen nyt sitten nopeasti ja kivuttomasti ns. laastarin. Krjoitusvirheet ovat yleisiä (vielä kun yritän tottua kirjoittamaan tällä uuella koneella:/) saa ilmoitella sitten jos meidän kahden kirjoittajan aivomme (plus kirjoituskorjaaja eli "pilkkunatsi"-Myssen sanoin, jälleen) riitä korjaamaan virheitä (itse olen sokea virheille...). Yksi tarkoitettu "kirjoitusvirhe" on tossa alussa, että ei siitä ainakaan tartte nipottaa.
Ihania kommentteja kiitos kaikille viälä tasapuolisesti ja toivottavast intonne tän ekan odotuksessa ei laannu kun luette tän. Nää tarinat on vähän pitkiä ja eikä itse maa ole kovikaan suuressa pääosassa ;), että jos joku niitä on odottanut niin ehkä joutuu hieman pettymään...:/
Mutta mitäs minä jarittelemaan jäin toki minä tiedän teidän kaikkien haluavan päästä jo lukemaan ensimmäistä lukua, joten olkaa hyvä ja hyvää tupla -vihdoinkin virallisen virallisesti- joulukuuta ja tämän ficin alkua!
Frui!



1.luukku
Piiloutuva Irlanti

Aamuyöstä Kelmit kaikkoontuivat Skotlannissa sijaitsevasta Tylypahkasta, juuri kun auringon ensisäteet halkoivat taivasta. Pojat halusivat mahdollisimman nopeasti, maailman toiselle puolelle kauas taikuudenhistorian tunneista.
Kelmit ilmiintyivät tummalle kujalle, jonka pimeimpiin syövereihin syntyi auringon valossa varjoja.
"Tämä muistuttaa joitakin Viistokujan syrjäisimpiä kujia", Peter totesi katsellessaan hämmentyneesti ympärilleen. Poika jatkoi: "Mutta täällä on enemmän roskia", ja potkaisi samalla viereistä kumoon kaatunutta peltiroskista, jonka roskasisukset olivat levinneet ympäri kujaa.

"Mitä sä Viistokujan kujista tiedät?" Sirius kysyi pisteliäästi. Virnuillen vielä päälle.
"No, ei ainakaan kukaan hullu kantta seinään tahdo kiinnittää." James tökki sauvallaan kiviseinään kiinnittynyttä metallikantta.
"Ei se ainakaan pysy seinässä ilman taikaa." Remus liittyi Jamesin seuraan tutkimaan roskakantta.
"Paitsi sinitarralla", Sirius huusi jostain pidemmältä kujan pimeydestä.
"Tyhmä, jopa Peter tietäisi ettei se ole mahdollista. Tässä on täytynyt käyttää taikuutta." Remus oli uppoutunut hyvinkin syvällisesti roskiskannen kiinnitysmahdollisuuksiin.
Yhtäkkiä kansi seinässä avautui ja sen takana komeili niin iso pyöreä reikä, että pojat olisivat mahtuneet sisään. Ovensuussa hymyili kylläkin vihreisiin pukeutunut menninkäinen.
"Tehvetuloa Irlantiin! Tässä teille hieman massia. Jos vaikka tahdotte ostaa jotain hyvää." Menninkäinen ojensi suuren mustan padan, joka kiilteli kaljuunoita yliäyräidensä.
"Hahaa, mä haluan rahaa. Missä?" Sirius tuli huutaen ja juosten takaisin omalta tutkimusreissultaan. Kaappasi rahat menninkäiseltä, joka ei sen kauempaa viipynyt vaan paukautti kannen takaisin kiinni virnuillen.
"Sirius!" James haki kaverinsa huomiota ja jatkoi: "Anna tänne! Ne ovat menninkäiskultaa, et tee niillä mitään." James nappasi padan Siriuksen närkästyneen katseen alta ja heitti ne tyhjään roskalaatikkoon.

"Niillä olisi voinut huijata", Sirius marisi surullisen teatraalisesti.
"Se katoaisi kumminkin, joten osallistuisit rikokseen", Remus selitti hieman turhautuneena.
"Sehän olisi vain hauskaa", Sirius väitti vastaan, mutta jatkoi: "No, mentäisiinkö ottamaan yhdet juomat, sille kun nyt päästiin kauas Tylypahkasta ja vielä kauemmas Binssistä?"
"Me ei tultu tänne ryyppäämään vaan kokemaan jotain historiallista, niinhän me luvattiin. Kun kerran me nyt lintsataan", Remus puhui.
"Mikä maailmalla on minua vastaan, kun ensin viedään rahat ja sitten ei saa edes juoda?" Sirius jatkoi marisemistaan, mikä oli hänelle aivan liian tyypillistä.

"Mentäisiinkö nyt vain sitten katselemaan niitä paikkoja?" Peter kysyi kyllästyneenä ja lähti jo edeltä kujansuulle. Muut pojat jättivät juttunsa sikseen ja seurasivat Peteriä. Pieni katu, jolle Kelmit päätyivät oli kuin kuollut katakombi. Heitä lähestyi keltainen bussi, jota ajoi pitkän rastatukan omistaja ja joka pysähtyi poikien kohdalle.

"Tarvitsisitteko kyytiä jonnekin?" Mies hymyili ja hänen vaaleansiniset silmänsä kilpailivat suuren tuuhean tukan kanssa.
"Yöpaikkaa me olisimme vailla", Remus päätti avata suunsa ensimmäisenä ennen kuin Sirius tai James ehtisi möläyttää mitään.
"Minä tiedän paikan jossa voisitte yöpyä. Nouskaa vain kyytiin niin vien teidät perille." Mies viittasi takapenkille, jossa oli jo ennestään muutama muu mies. James avasi Kelmeille oven. Sirius meni edeltä innoissaan pilveä polttavien miesten kanssa taakse ja oli jo muutenkin aivan eri tuulella kuin äsken kujalla. Remus ja Peter asettuivat eteen. James oli melkein jo menossa Siriuksen viereen, mutta Remus veti hänet kovakouraisesti päätään pudistellen viereensä.
"Minne me olemme tarkemmin menossa?" Remus kysyi hieman huolissaan.
"Collinsien vanhalle sukulinnalle. Siellä riittää tilaa yöpyä", Mies kääntyi hieman poikiin päin ja vinkkasi silmää.

***

Kymmenisen minuutin kuluttua Kelmien eteen alkoi kohota suuri, kolkon näköinen raskaasta kivestä muurattu linna, jossa olisi voinut asua joku muu kuin normaali perhe. James ja Sirius vilkaisivat toisiinsa hullaantuneina mitä tuo linna voisi tarjota heille. Remus taasen katsoi hieman huolissaan jälleen, mitä tästäkin tulisi. Kuitenkin poika tajusi, että linnan täytyisi olla ikuisuuksia seissyt siinä. Ajatus linnasta löytyvistä kirjoista, täynnä vanhoja ja historiallisia kirjoja sai Remuksen iloisemmalle tuulelle.

"Löydettäisiinkö me tuolta hyvää kirjastoa?" Remus ilmaisi mielipidettään ääneen sen kauempaa ajattelematta mitä muut sanoisivat.
"Ei varmana mitään kirjoja! Niin tylsää Kuutamo", James ja Sirius närkästyivät tylsiä kirjoja ajatellessaan. He halusivat seikkailemaan...
"Mentäisiinkö silti ensin sisälle?" Peter kuiskasi, mutta ei se jäänyt muilta kuulematta suuressakaan töyssyssä, jossa rämäovi paiskautui sepposenselälleen.
"Mennään vain!" Sirius huusi, nousi ja heitti Peterin takinhihasta ulos avoimesta ovesta. Onneksi vauhti ei ollut ylämäkeen suurikaan. Syntyi ketjureaktio, jolloin Remus tönäisi kostoksi Siriuksen ulos soraiselle ja kapealle polulle ja James tönäisi Remusta, mutta hän ehti tarttua tönäisijäänsä kädestä vetäen pöllämystyneen Jamesin mukanaan.
"No, onnea vain matkaan pojat, kun noin kiire on!" Ajaja huusi, käänsi autonsa ja hänen pilkallinen naurunsa kuului pitkään Kelmien korvissa.
"Vau", kuului yhdestä suusta, kun pojat nousivat ja pyyhkivät vaatteitansa kivipölystä. Linna vakuutti heidät kaikki. Se kohosi heidän yläpuolelleen suurena harmaana kiviröykkiönä, jossa oli parvekkeita, korkealla tornien laidoissa marmoripatsaita ja keskellä pihaa oli suuri, kivinen suihkulähde.
"Nyt ainakin ollaan lähellä sisätiloja", Sirius huomautti ja sai murhaavia katseita toisilta tovereiltaan, jotka painelivat mustelmiaan.

***

Pojat koputtivat suurta kultaista leijonanpäätä esittävää kolkutinta. Oven avasi pitkän tovin kuluttua pitkä vaaleatukkainen nainen, jonka ilme kuvasti hämmästystä ja silmissä oli hieman McGarmiwan tiukkaa katsetta.
"Tarvitsisimme yöpymispaikkaa. Vain yhdeksi yöksi", Remus puhui jälleen.
"Ah, niinpä tietenkin. Totta kai te saatte jäädä yöksi Collinsien katon alle, tervetuloa. Peremmälle, peremmälle sieltä." Nainen hoputti kiireesti.

***

Koko perhe oli kokoontunut suureen eteishalliin, jota koristivat vuosituhansien takaa muistuttavia esineitä: sohvaryhmä, tauluja, patsaita ja leveät portaat. Perheeseen kuului äiti, joka oli ovenkin avannut, Elizabeth, hänen veljensä Roger ja pieni poika David, tytär Carolyn, vampyyri Barnabas ja tohtori Julie. Saman katon alla eli myös siivoja Willie. Perhe katsoi Kelmejä päästä varpaisiin, kohautti hartioitaan ja päitään pyöritellen lähtivät eri puolille linnaa.

"Menen valmistamaan teidän vierashuoneenne", Elizabeth sanoi ja salaa häpesi perheensä käytöstä.
"Teidän pitää pelata minun kanssani kuurupiiloa." Barnabas oli ainoa joka oli jäänyt ja nyt hyppi iloisesti hymyillen poikien eteen.
"Ok, sopii, mutta mä en laske!" Sirius huudahti.
"En mäkään!" Kaikki muut huusivat paitsi Peter.
"Sä lasket poju. Sataan vähintään." Vampyyri virnisti pahankurisesti, niin että terävät kulmahampaat kiiluivat kirkkaina suuren kattokruunun valossa. Barnabas loikkasi ylös huonetta kiertävälle parvelle ja juoksi supervoimillaan jonnekin piiloon. Huutaen samalla: "Alkaen nyt!" Kelmit katsahtivat toisiinsa ja sitten muut pojat juoksivat piiloihinsa, kun Peter jäi laskijaksi.

***

Löytäisinköhän täältä kirjastoa? Tai edes jotain hyvää piilopaikkaa... Kääntyessään Remus törmäsi pimeällä käytävällä räikeään mekkoon pukeutuneeseen Carolyniin. Tyttö hymyili pää kallellaan pojalle. Vihertävät silmät suurina ja katse silti utuisena hän tutki tarkkaan Remusta.
"Haluatko käydä sisään?" Tyttö puhui kuiskaten, kuin olisi kertonut salaisuutta. Hän kääntyi ruskeat hiukset heilahtaen ympäri huoneeseensa, kun Remus ei vastannut mitään. Poika seurasi uteliaana perässä. Huone oli sisustettu myös räikeillä väreillä. Yöpöydällä oli ufolamppu, katosta roikkui pyörivä ympyrän muotoinen tuoli ja suuren sängyn alla oli kirkkaan keltainen karvamatto.

"Sinusta huokuu ihmsissuteus enemmän kuin minusta koskaan." Tyttö pyöri pojan ympäri kuin piirittäen saalistaan. Carolyn vaikutti siltä kun hän olisi pilvessä tai sitten hänellä viirasi muuten vain aivoissa.
"Sinä?" Remus kysyi hieman arkana. Kukaan ei koskaan tiennyt noin nopeasti hänen ihmissuteudestaan. "Oletko sinä?"
"Minä ja sinä. Olemme kuin sisaruksia. Olemme molemmat poikkeavia ihmisiä." Carolyn istahti pyörivään tuoliin ja tuijotti edelleen Remusta suurilla silmillään ja puri alahuultaan.
"Meissäkö on jotain samaa?" Remus ei ollut koskaan tavannut toista kaltaistaan olentoa kuin hän itse. Se oli jotain uutta.
"Sinä pelkäät. Älä turhaan. Ehkä voin auttaa sinua rentoutumaan. Olemmehan me samankaltaisia."Tyttö selvästi yritti vietellä Remusta. Niin Carolyn lähestyi poikaan pilke silmäkulmassa ja asetti kätensä pojan rinnalle yrittäen suudella, mutta Remus tarttui tyttöä käsistä ja laski ne alas. Sanomatta sanaakaan hän lähti järkyttyneenä jättäen Carolynin vihaisena yksin keskelle huonetta.

***

Sirius kuljeskeli kynttilöin valaistulla käytävällä, jota päälysti pitkä, kapea, punainen matto. Paljon ovia oli lukittuina käytävien varrella. Yhden avatessaan hänen silmiinsä loisti suuri tuuhea joulukuusi. Kuusi oli täynnä erivärisiä ja -kokoisia palloja, mutta vain tähti puuttui ja se häiritsi Siriusta. Poika katsoi ympärilleen kujeileva ilme kasvoillaan ja etsi käsiinsä viisisakaraisen kultaisen tähden. Asetettuaan sen paikoilleen hän hivuttautui eteenpäin.
Sirius muisti tovin kuluttua tohtorin, viskilasi kourassa ja sen asenteen... Juuri Siriuksen herkkua. Niin hän päätti feikata murtaneensa kätensä ja lähti harhailemaan pitkin mutkikasta sokkelolinnaa.

Pitkän etsinnän jälkeen poika löysi kuin löysikin tohtori Julien huoneen oven. Koputti ja astui hymyillen sisään. Nainen kääntyi häneen päin ja katsoi otsarypyssä aurinkolasiensa yli ovella seisovaan poikaan, joka piteli vasenta kättään.

"No, saisiko nuorelle herralle olla jotain?" Julie kysyi närkästyneenä ja laski lasinsa, jota oli juuri täyttämässä.
"Tuota noin, taisin murtaa käteni, kun kaaduimme bussin kyydistä. Jos voisit katsoa sitä?"Sirius asetteli kasvoilleen mahdollisimman surkean näköisen ilmeen.
"Noh, katsotaanpa sitten ja äkkiä." Julie oli tiukka. Hän asteli Siriuksen luo ja käski ojentaa kätensä tohtorin katsottavaksi. Hän taivutti sitä ja tuhahti hiljaa, mutta niin lähellä Sirius oli että hän kuuli sen ja pystyi myös haistamaan vahvan viinan ja hieman hien hajua.
"Tuntuukos?" Julie kysyi pisteliäisesti.
"Sä ainakin varmaan tunnet mun supersuuren hauikseni?"
Sirius ei tuon surkean iskuyrityksen jälkeen jäänyt tohtorin huoneeseen saamaan sitä mitä oli tavoitellut. Julien paiskatessa huoneensa oven kiinni Sirius hymyili, mutta oli surullinen ettei tuolle naiselle Kelmi-kama kelvannut.
"Saisinko edes jotakin vahvempaa lääkettä?" Siriuksen aneleva huuto kaikui pitkälle kolkkoa alimman kerroksen käytävässä.

***

"Uskallatko sä kiivetä tonne linnan katolle?" Pieni poika, jolla oli mustat hiukset ja harmaa villapaita päällä haastoi Jamesia kiipeämään korkealle lahonneita portaita pitkin linnan huipulle.
"Mä voin tehdä mitä vaan mä en pelkää mitään", James uhosi vastaan. David, tuo pieni virnuileva poika, johdatti pojan ulos jostakin sivuovesta. Pienestä raskaasta puuovesta, jossa James joutui kyyristymään päästäkseen ovesta ulos kylmään, tuulevaan ja pimenevään yöhön. Lapsi osoitti silmälasipäiselle pojalle tikkaita ja juuri hänen katsoessaan ylöspäin Davidin osoittamaan suuntaan alkoi sataa.
"Sinä et peru tehtävääsi", poika katsoi lujasti, melkeinpä polttavasti Jamesia kohti, ylös tummiin silmiin, joita ei erottanut siinä hyytävässä sateessa.
"En minä niin tekisikään, tulisi mieleenkään." James kääntyi uhkarohkeana tummaan kiviseinään, hengitti syvään ja asteli jäisten takorautatikkaiden luokse. En tiennyt että täällä oli jo näin myöhä ilta, James voivotteli mielessään typeryyttään. Puhallettuaan käsiinsä niiden lämmittämiseksi hän asetti ne kylmille tangoille, ponnisti ja kiipesi kohti pimeyden nielaisemaa katon harjaa.

Tuuli tuntui yltyvän joka ponnistuksella, joka vedolla ylöspäin, kuin laittaisi vastaan pojan kiipeämistä. Ikuisuudelta tuntuvan ajan päästä James piti tauon, hän oli jäässä luita ja ytimiä myöten. Sateen pisarat piiskasivat vasten kasvoja ja tuntuivat iholla jääkiteiltä. Jokainen askel, hengitys, liike, katse, ajatus ja jopa paikallaan pysyminen teki kipeää hetki hetkellä enemmän.

Kunnes jälleen James päätti ponnistaa ja se pahin, salama valaisi hänen silmiään ja jyrähdys suoraan hänen päänsä yläpuolelta. Pojan ote säikähdyksestä lipesi. James mätkähti maahan, voihki ja kääntyili kaksinkertaisesta kivusta äskeiseen jäätymisen tunteeseen verrattuna. Eikö minuun satu jo ihan tarpeeksi?

Pian hänen yläpuolellaan häälyi suuri tumma hahmo. Toisessa salaman valossa naisen kasvot valaistuivat ja hän tunnisti lyhyen punatukkaisen tohtori Julien. Hieman koomista oli aurinkolasit naisen silmillä. Julien hääriessä Jamesin ympärillä Sirius katseli sopivasti pienen katoksen alla äskettäin yrittämäänsä iskukohdetta ja parasta kaveriaan mudassa.
"Sä et pelkää mitään", David, pieni yllyttäjä poika ilkkui sarkastisesti.

***

Peter ei koskaan löytäisi yhtäkään ihmistä siitä valtavan suuresta linnalabyrintistä. Se oli toivotonta. Vilkaistessaan ulos pienestä käytävän ikkunasta hän näki pimeyttä ja vain salaman valon valossa silmän kantamattomiin jatkuvaa tiheää metsikköä. Poikaa ahdisti koko tämä suuri paikka. Mieluummin olisin lämpimässä Tylypahkassa, vaikka sitten Binssin tunnilla, mut-

"Oletko eksyksissä?" Ystävällinen naisääni kysyi keskeyttäen Peterin mielikuvitukset.
"Etsin ystäviäni", Peter vastasi epävarmana tiukan näköiselle naiselle, joka oli antanut heille luvan yöpyä täällä. Elizabethille, päämiehelle tässä talossa.
"Lähtivätkö he sinua pakoon?" Nainen kuulosti hyvin väsyneeltä ja hänen silmiensä alla olikin tummat merkit huonosti nukutuista öistä, vaikka meikillä niitä oli yritetty peittää.
"Eivät, vaan se hullu valkonaama vampyyri käski meidän pelata piilosta kanssaan. Mä jäin laskijaksi ja nyt yritän etsiä heitä." Peterin äänestä kuulsi pelko, tukahdutetut kyyneleet ja toiveajattelut.
"Et sinä tule heitä löytämään. Tämä on niin valtava paikka, siinä menisi ikä ja terveys", Elizabeth nauroi ystävällisesti. "Anna kun minä näytän sinulle huoneenne, jossa voitte nukkua."


Monien käytävien, huoneiden ja aulojen läpi kuljettuaan Peterin seuraama nainen pysähtyi suuren punaisenrusehtavan tammoven eteen ja avasi sen. Ovi natisi pelottavasti, niin kuin jotkin tarinoissa kerrotut kummitustalojen ränsistyneen ovet. Huone oli punaisensävyinen, lämminhenkinen ja huoneeseen oli mahdutettu kaski kerrossänkyä, joiden jokaisessa päädyssä oli pyyhkeet. Yksi huoneen ovista johti kylpyhuoneeseen, jossa oli ihanan lämmin beigensävyinen kokolattiamatto. Yksi ainoa tukeva tummanruskea kaapisto seisoi leijonan käpäliltä näyttävien jalkojen päällä ja ovet avautuivat hiljaa.

"Sinä löysit minut!" Sanoi Barnabas Collins, virnuileva mustasilmä. Hän astui ulos kaapistaan surullisen dramaattisena ja kätteli Peteriä kunnioituksen osoitukseksi. "Hyvin tehty kuoma."
"Kaapista voi sitten ottaa lisää peittoja, tyynyjä tai pyyhkeitä. Käyn etsimässä kaverisi." Elizabeth huokaisi raskaasti, pyöritellen silmiään Barnabasille ja sulki oven mennessään.
"Olette ansainneet lahjan. Tässä, rannalta, jossa minä sain ensi suudelmani vuonna 1770. Ja huomiset lentoliput hyvälle matkallenne." Barnabas ojensi vaaleallakinuskilla ja valkoisella väreillä koristeltua kierresimpukkaa, jonka suuaukosta kuului pauhuavan meren villi kohina. "Se on kuin aikainen joululahja. Kiitä tovereitasi hyvästä pelistä puolestani." Hän huitaisi viitallaan syvään kumarrukseen ja silmänrävähdyksessä oli jo kaukana omassa arkussaan.
Peterille tuo huone toi sopivasti kaipuun Tylypahkan omasta rohkelikkotornin pylvässängyn lämpimästä tunteesta.
« Viimeksi muokattu: 01.12.2012 11:19:21 kirjoittanut Olivia »
Kuin pienet sadepisarat kimmeltävät kauniina kirkkaana kevätaamuna. Tuhansina pieninä pilkkuina maassa ne jotka säkenöivät ja kääntävät maisemaa ylösalaisin.
Tekstini ovat vain kalpeita. Tekstejä, jonka aurinko on jättänyt valaisematta.

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 333
  • Aliquando insanire iucundum est.
Hei, tämähän oli mahtava! ;D

Tosiaan, Dark Shadows oli ihan loistava leffa, enkä aatellu kenenkään yhdistävän Pottereita ja sitä (enemmänki Twilightin ja sen...), mutta tämä toimi. Piiloleikkihommeli oli vähän hämärä, mutta Sirius ja iskurepliikit... ;D Nauroin ääneen tuolle kohdalle a automaattinen naamapalmu löysi aiheensa :D

Tosiaan, virheitä ei paljoa ollut, pari kohtaa pomppasi silmille, mutta niistä nyt eb jaksa nipottaa (enkä myöskään ilmiintymisestä koska se oli selitetty). Tosiaan, tykkäsin kirjotustyylistä, sellanen kevyen humoristinen "hömppä", positiivisessa mielessä tosiaan.

Enenmpää en nyt taaskaan saa irti, jatkoo huomiselle odotan taas innolla :D

Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

Cashelyne

  • ***
  • Viestejä: 30
Joo tää eka luukku oli kyllä ihan kiva, vaikka Dark Shadows ei ole mikään mun lempi elokuva.
 :)

tipe

  • luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 58
hei!
tää vaikuttaa ihanalta, joulukalenterificci!!!!
siis tosi kiva idea:)

en ehtinyt nyt kiireessä lukea ihan loppuun asti näitä nyt ilmestyneitä, mutta vaikuttaa tosi hyvältä ja kiintoisa idea, kelmit karkaa tylypahkasta!
(jos mä pääsisin tylypahkaan, en kyllä karkais sieltä;))

sii kiitos ja jään odottelemaan seuraavan luuku avaamista!!! :D

hh

PS. antakaa anteeksi olemattomat kommentoijantaitoni...
PPs. ja siis kivaa lukea näitä fandom-yhdistelyjä (*oottaa innolla, että josko sais sellasen HP+Twilight-luukun;)) <3*)
oikeesti mun pitäis olla opiskelemassa

          ----------------------

ava by kaapo

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Ledi Kiitos kommentista, ja ihanaa, että tykkäsit! Sirius ja iskurepliikit todellakin ovat melko vedenpitävästi yhdistelmä missä saa nauraa. ;D Ja mukavaa, jos ei virheitäkään kovin paljoa löytynyt!
CashelyneHui, kuinka pitkä kommentti! :o Ei nyt sentään, mukavahan vain, että viitsit edes jotakin lähettää. Kiva, että tykkäsit, vaikkei Dark Shadow lempielokuviisi kuulukaan. Paljon kiitoksia kommentista sinullekin!
hiphei!!!Ihana, jos tykkäät ideasta, mutta täytyy kyllä myöntää olevani samaa mieltä siinä, etten mäkään Tylypahkasta karkais, jos sinne pääsisin. ;D Iso kiitos kommentista!

Fandom: HP+Varjojen kaupungit
Vastuuvapaus: Emme omista Rowlingin tai sitten Claren tekstejä/hahmoja!
Genre: adventure, hieman romancea
Ikäraja: S
Varoitukset: -

M/N: Jee, nyt lähtee sitten jo toinen luukku ja jo 22 päivän päästä on joulu! Oon muuten ihan älyttömän huono vastaamaan kommentteihin, mutta toivottavasti nuo kelpaa. Jännittää tällä hetkellä tosi paljon, mitä mieltä tästä ootte, mutta nyt ilman sen pidempiä puheita päästän teidät lukemaan 2.luukkua!


2.luukku
Hullaantunut New York


 Lentokentän suurien lasiovien edessä seisoi neljä nuorehkoa poikaa. Kaikilla silmät pyöreinä -eikä toki suotta. Ei sitä joka päivä päässyt todistamaan, miten joulukuinen miljoonakaupunki herää aamulla eloon. Sadat jättimäiset mainostaulut hehkuivat punaisena ja vihreänä, joululaulut soivat ja kauppojen ikkunoita koristivat suuret muoviset kuuset täynnä säihkyviä koristeita. Vaikka kello löi aamukuutta oli kadut silti täynnä ihmisiä ja autot olivat jääneet jumiin ruuhkaan. Kaupunki oli isompi, kuin mikään muu missä pojat olivat käyneet aikaisemmin.

”Pojat, tervetuloa New Yorkiin!” James viimein sanoi, katkaisten muutaman minuutin pituisen hiljaisuuden: ”Missä mennään käymään ensiksi?”
”Minä olen aina halunnut nähdä Empire State Buildingin, niin ja Vapaudenpatsaan totta kai myös”, Peter ehti vastaamaan ensimmäisenä.
”Vapaudenpatsas sopii, mutta mikä hitto on Empare State Building?” Sirius sanoi, ansaiten parin        huvittuneita katseita.
”Etkö sinä oikeasti tiedä mikä on Empire, nimenomaan Empire ei Empare, State Building?” Remus huokaisi: ”Kuuluu pelkkään yleissivistykseen tietää se. Se on koko Yhdysvallan kolmanneksi korkein rakennus, radiomastonsa kanssa jopa 449 metriä korkea! Siinä on 102 kerrosta ja 6 500 ikkunaa. Se lisättiin virallisesti Yhdysvaltain historiallisten paikkojen rekisteriin historiallisena maamerkkinä vuonna 1986 ja-”
”Okei, okei. Minua ei todellakaan kiinnosta kuinka monta ikkunaa kyseisessä rakennuksessa on. Mistä sinä edes tiedät jotakin sellaista? Seuraavaksi varmaan kerrot kuinka monta porrasta siellä on”, Sirius heitti Remukselle.
”Nyt rauha, okei kaikki? Jos Matohäntä kerran sinne haluaa niin mennään käymään. Ja kyllä se on kieltämättä kutkuttava ajatus käydä katsomassa onko se niin suuri kuin puhutaan”, James sanoi mennen alkavan riidan väliin.
”Sopii. Otetaanko taksi vai ilmiinnytäänkö? Niin, ja muuten Sirius. Siellä on 1 860 porrasta”, Remus vastasi virnistäen.

*

”Voitaisiinko me mennä jonnekin syömään jotain?”Sirius kysyi monen tunnin ja monen eri nähtävyyden jälkeen.
”Eikö meidän pitänyt käydä vielä yhdessä museossa, ennen ruokataukoa?” Peter muisteli.
”Aivan sama. Tässä on tällainen kiva puisto. Ja kiva penkki. Tosi, tosi kiva penkki. Minä jään tähän enkä aio kävellä koko päivänä enää metriäkään”, Sirius marmatti muistuttaen tietämättään uhmaikäistä viisivuotiasta.
”Ihan vain kiinnostuksesta mitä meinasit syödä istuessasi siinä penkillä? Eihän sinulla ole ruokaa mukanasi ja väitit sinulla olevan nälkä”, Remus sanoi huvittuneena.
”Ehei, nyt sinä olet väärässä minulla on kyllä ruokaa mukana”, Sirius sanoi voitonriemuisena vetäessään kaksi suurta karkkipussia taskustaan ja aiheuttaen muille hetken makeat naurut tämän ansiosta.
”Kun nyt sinulla sitten on noin täyttävää ruokaa mukanasi, niin haluat varmaan jakaa ne meidän kanssamme”, James totesi ja istahti Siriuksen viereen. Sirius esitti äärimmäisen kauhistunutta ja suojeli käsillään pusseja. Tämä ei kuitenkaan vakuuttanut muita, vaan Sirius huomasi pian joutuneensa luovuttamaan koko toisen pussin muille.
”Tämä on niin epäreilua! Ne oli minun karkkini ette te olisi saaneet niitä ot- Hetkinen tuliko tuo tyttö juuri tuosta lammesta?” Sirius sanoi katse nauliutuneena tyttöön, joka alkoi tanssia parin ystävänsä kanssa aivan lammen rannassa.
”Hei! Sirius, kuola valuu!” James sanoi huvittuneena tökätessään ystäväänsä olkaan. Siriukselta tuntui menevän kuitenkin lause kokonaan ohi hänen katsellessaan tyttöjen tanssia.
”Outoa, yleensä tähän aikaan ei näe tyttöjen tanssivan lammen rannoilla. Luulisi vasta parin tunnin kuluttua kun tulee pimeämpi”, Peter sanoi katse hieman lasittuneena tyttöihin päin. Remus vilkaisi ensin Siriusta ja sitten Peteriä. Poika mietti hetken, kunnes ilmeestä näkyi, että hän oli saanut idean.

”Totta kai, miten minä voin olla noin tyhmä? Tämähän on Turtle Pond, se puisto, jossa Binns kertoi olevan yksi haltijahovin sisäänkäynneistä! Nuo ovat ilmiselvästi haltijoita, jotka ovat tulleet houkuttelemaan ihmisiä tanssimaan heidän kanssaan”, Remus selitti Jamesille, joka oli kolmikosta ainut, ketä tuntui enää pystyvän ajattelemaan selvin päin.
”Oikeasti? Ei kun siis, totta kai tämä on, miksen tajunnut sitä aiemmin!” James huudahti saaden Remuksen pyöräyttämään silmiään.
”Totta kai, ja kaikki uskovat. Hetkinen, missä Sirius on?” Remus kysyi nopeasti tajuten ystävänsä poissaolon.
”Näköjään menossa tanssimaan noiden tyt- tai siis haltijoiden kanssa”, James sanoi tyynesti ottaen karkin suuhunsa.
”Okei. Ei kun, hetkinen! Sehän olikin niin, että jos tanssii heidän kanssaan, joutuu tanssimaan niin kauan, kunnes kuolet”, Remus huudahti hätkähtäen ja nousi seisomaan. Myös James nousi ja he lähtivät yhdessä (napattuaan ensin Peterin myös hihasta mukaan) juoksemaan kohti rantaa, tyttöjä ja Siriusta.
James saavutti Siriuksen melko nopeasti ja kamppasi tämän maahan.
”Nyt pysyt siinä, okei? Mikä sinua riivaa, et sinä voi noin vain lähteä”, James tivasi.
”Ei hän voi sille mitään, haltijat vain vetävät yksinkertaisesti kaikki mukaansa tanssiessaan”, Remus selitti pidellessään puolestaan Peteriä paikoillaan. Peter ei tosin riuhtonut niin pahasti, katsoi vain kaihoten kohti tyttöjä, kun puolestaan James sai tehdä kaikkensa pitääkseen Siriuksen paikoillaan.
”Pahus, miten se lumous, vai mikä liekään on, särkyy sitten? Ja miksei meille kahdelle tapahtunut mitään?” James sai sanottua painiessaan Siriuksen kanssa.
”En tiedä! Kai vain viemällä heidät pois näköetäisyydeltä. Ja varmaankin siksi, koska emme muodostaneet suoraa katsekontaktia tyttöihin. En ole varma”, Remus vastasi suoraan, samalla kun Jamesin katse kiinnittyi johonkin heidän edessään.
”Ovatko nuo tulossa suoraan meitä kohti?” James sanoi nyökäyttäen päällään kolmea nuorta, jotka kävelivät heitä päin. Kaksi poikaa, musta- ja vaaleahiuksiset sekä tummatukkainen tyttö.
”Kyllä he taitavat. Ulkonäöstä päätellen he ovat varjometsästäjiä”, Remus vastasi ja kohdatessaan Jamesin kysyvän katseen jatkoi: ”Oikeasti, kuunteletko koskaan Taikuuden historian tunneilla? Binns on monesti selittänyt heidän olevan ihmisiä, jotka polveutuvat enkeleistä ja tappavat demoneja. Me velhot olemme heille alamaailman asukkaita.” Remus sai juuri ja juuri selityksen loppuun, ennen kuin nuoret tulivat heidän eteensä.

”Tarvitsetteko apua?” Vaaleahiuksinen poika kysyi epäilevänä katsoen Siriusta.
”Keitä te muuten olette, harvat maallikot näkevät haltijat tuosta noin vaan?” Tyttö jatkoi.
” Me tuota, öö, me olemme tietenkin varjometsästäjiä!” James hihkaisi.
”Todella?” vaaleahiuksinen poika kysyi entistä epäilevämpänä, mutta auttoi Jamesia nostamaan Siriuksen ylös ja pitämään paikallaan.
” Mitä te edes teette täällä? Alkaa tulla myöhä, onko teillä mitään yöpymispaikkaa?” Mustatukkainen poika kysyi avaten suunsa nyt ensikerran. Jos katse voisi tappaa olisi poika nyt kuollut vaaleatukkaisen murhaavaan mulkaisuun.
”Ei”, Remus vastasi varautuneesti.
”Tehän voitte tulla sitten yöksi Instituuttiin!” Tummatukka hihkaisi, katsoen Peteriä, Remusta, Jamesia ja viimeisenä Siriusta suoraan silmiin hiukan oudosti.
”Kai se on meidän velvollisuus tarjota teille yöpaikkaa”, tyttö huokaisi: ”Minä olen Isabelle, mutta sanokaa Izzy vaan. Ja nuo tuossa ovat Alec ja Jace.”

*

 Tunnelma oli melko jännittynyt koko matkan Instituuttiin ja pienistä keskustelunaloitusyrityksistä huolimatta oli matka melko hiljainen. Kaikki huokaisivat helpotuksesta heidän tullessa perille. Sirius oli vieläkin hiukan pyörällä päästään, mutta Peter oli toipunut haltijoiden kohtaamisesta paremmin.

”Tuo, Sirius jos oikein muistan, pitäisi kai viedä lepäämään”, Jace aloitti sisällä.
”Minä voin viedä hänet vaikka minun huoneeseeni lepäämään, jos Izzy millään viitsisit laittaa vierashuoneisiin puhtaat lakanat sillä aikaa?” Alec vastasi nopeasti ja sen verran innokkaasti, että sai siskoltaan kummastelevan katseen, jota ei ollut huomaavinaankaan.

”Tämän kerran, mutta minä en ole sitten mikään kotiapulainen, että ihan vaan tiedoksi kaikille. Ja ainoastaan yksi vierashuone on siinä kunnossa, että sinne kehtaisi asuttaa yöksi ketään, joten ei haitanne vaikka nukuttekin samassa huoneessa?” Tyttö vastasi saaden Kelmeiltä varmistuksen, ettei asia haittaa.
”Izzy ei kyllä millään saa laitettua kaikkea yksin. Jompikumpi teistä saa mennä hänen mukaan”, Jace sanoi osoittaen sanansa Jamesille ja Remukselle.
”Minä voin mennä”, Remus sanoi aavistellen, ettei siitä olisi seurannut mitään hyvää jos James oltaisiin käsketty vaihtamaan lakanoita.
”Hyvä”, Isabelle sanoi nappasi Remusta käsivarresta ja ennen kuin kukaan ehti rekisteröidä tapahtunutta aivoihinsa, veti pojan mukanaan portaita ylös.
 ”Minä vien sinut nyt lepäämään”, Alec sanoi lempeästi Siriukselle ja veti tämän perässään käytävällä.
”Jaaha... Jäätiin sitten kolmestaan”, James sanoi.
”Oi, kuinka mukavaa!” Jace vastasi ironisesti ja huokaisi.

*

”Okei, tuossa on minun sänkyni, voit mennä makaamaan siihen, jos heikottaa”, Alec sanoi Siriukselle heidän päästyään Alecin huoneeseen. Sirius katsoi poikaa hieman epäluuloisesti, mutta meni sitten makuulleen sängylle.
”Sinun nimesihän oli Sirius, eikö totta? Ei mikään kauhean tavanomainen nimi”, Alec koitti aloittaa keskustelua.
”No joo. Ei kai”, Sirius murahti vastaukseksi.

”Minusta se on aika kiva nimi”, Alec aloitti, mutta silloin kylpyhuoneen ovi avautui ja sisään astui kiiltelevä juuri suihkusta tullut Brooklynin päävelho pyyhe lantiollaan.
”Hei rakas, kuuntelinkin oven läpi, että tulit varmaan jo-” Magnuksen puhe keskeytyi, kun hän äkkäsi uppo-oudon pojan makaavan sängyssä: ”Et maininnut meille olevan tulossa vieraita?”
”Tuo ei itse asiassa ollut kysymys”, Alec sanoi hiljaa, kun Magnus oli jo hetken odottanut selitystä: ”Hän on varjometsästäjä. Löydettiin pari eksynyttä puistosta ja he päättivät tulla Instituuttiin yöksi.”
”Sinun huoneeseesi?” Magnus kysyi nostaen toista kulmakarvaansa.
”Ei tietenkään, hän vain lepää täällä sen aikaa, että Izzy saa sijattua hänelle oman huoneen”, Alec sanoi naurahtaen. Magnus katsoi Alecia vielä hetken ja nyökäytti sitten päätään ymmärrykseksi sekä ilmoitti menevänsä käymään kaupungilla.
”Tuo oli minun poikaystäväni. Meillä, no joo... Sinä muuten hehkut jotain jännää energiaa. Täysin eri tavalla kuin me varjometsästäjät, mutta myös eri lailla kuin maallikot. Vähän kuin... vähän kuin Magnus”, Alec sanoi.
”Sirius, Sirius!” Poika koitti, kun ei saanut vastausta.
Tällä kertaa vastasi vain pieni kuorsaus, joka kieli toisen pojan nukahtaneen sängylle.
”Äh, sinä varmaan pärjäät yksinkin, minä menen katsomaan mitä muut tekevät”, hereillä oleva poika tuhahti ärtyneesti ja lähti hiljaa huoneesta jättäen hahmon sinne yksin nukkumaan.

*

Illan vaihduttua yöksi kaikki Kelmit lepäilivät heille annetussa huoneessa.
”Aikamoinen päivä”, Sirius sanoi.
”Hah, hyvähän sinun on sanoa, kun nukuit Alecin huoneessa suurimman osan ajasta”, James nälväisi takaisin.
”Yllättävän mukavia nuo varjometsästäjät”, Remus pohti ääneen.
”Ja ainakaan sillä, että Alec käyttäytyi ihan kuin olisi lätkässä Siriukseen ei ole mitään osuutta asiaan”, Peter naurahti.
”Mitäh? Eikä ole!” Sirius tiuskahti.
”No, mutta mitäs sitä koskaan tietää, Tuo meidän Sirrehän on ilmeisesti misumagneetin lisäksi jätkämagneettikin!” James sanoi ja nauroi pitkään omalle letkautukselleen. Vähitellen hänen hilpeys tarttui muihinkin ja pian kaikki Kelmit kikattelivat yhdessä, kuin pahaisetkin teinitytöt.

Nauru loppui vasta, kun ovi kävi ja Magnus astui sisään. Kimalteleva ja mustaan viittaan pukeutunut velho sai hetkessä huomion itselleen.
”Te olette siis ne ´varjometsästäjät´, joista Alec kertoi”, hän totesi: ”Te olette kyllä harvinaisen epävarjometsästäjämaisia. Sanoisinko jopa, että... velhomaisia.”
Kun Kelmien silmät laajenivat, päävelho tiesi osuneensa oikeaan.
”Minä en tykkää tavasta, jolla käytätte Lightwoodien ystävällisyyttä hyväksenne. Lisäksi teidän velhoenergianne on saanut Alecin ihan sekaisin. Minä annan teille junaliput. Toivon, omaksi parhaaksenne, että häivytte ennen kuin aamu koittaa.”
Niine sanoineen velho heitti neljä lippua lähimmälle sängylle ja lähti nopeasti huoneesta. Kelmit katsoivat hetken toisiaan ja purskahtivat sitten uudestaan nauruun.
”Ensikerralla, kun mietitään hyvää tuuriamme, niin ei sanota sitä kuitenkaan ääneen. Sopiiko?” Peter sanoi naurun lomasta.

*

Yöllä, kun kukaan ei ollut kuulemassa Kelmit hiippailivat Instituutin halki, mutta juuri ennen ulko-ovea Siriuksen jalka kolahti johonkin kylmään ja kovaan lattialla, jolloin poika onnistui kaatamaan itsensä varsin taidokkaasti rähmälleen maahan. Jalan osuessa lattialla lojuvaan esineeseen, se alkoi yhtäkkiä hohtaa himmeää valoa, mutta kosketuksen loppuessa valo katosi.

”Mitä ihmettä?” Sirius kuiskasi kerättyään itsensä lattialta.
”Minä... Minä luulen, että se on eräänlainen noitavalokivi, useilla varjometsästäjillä on sellaisia. Jace mainitsi niistä ohimennen aikaisemmin päivällä”, Remus vastasi yhtä hiljaa.

Sirius katsoi ihmeissään Remusta ja nosti sitten lattialta kiven, joka alkoi jälleen kosketuksesta hohtaa. Pojan katseltua kiveä hetki hän sujautti sen nopeasti takkinsa taskuun.

”Ihan vain muistoksi”, Sirius sanoi ja sai muilta Kelmeiltä hyväksyvän katseen heidän kadotessa pimeään joulukuiseen yöhön.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2016 21:44:44 kirjoittanut Arte »
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Cashelyne

  • ***
  • Viestejä: 30
Tämä luukku oli kyllä aika tylsä, mutta se johtuu varmaankin siitä että en tiedä mitään fandomista varjojen kaupungit.
Ehkä seuraava luukku olisi mielenkiintoisempi.  :D

Virheitä en nähnyt (tai sitten en kiinnttänyt niihin huomiota) ja loppu oli kiva.  :)
« Viimeksi muokattu: 02.12.2012 15:59:48 kirjoittanut Cashelyne »

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 333
  • Aliquando insanire iucundum est.
Oii, kuinka mielenkiintoinen :D

Vaikka Varjojen kaupungit on fandomina aivan uppo-outo, pysyin silti kärryillä. Plussaa siitä. Tosiaan, vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta sarjalta, voisi tosiaankin lukea :D

Vahingonilo paras ilo :D Siis Siriuksen suhteen :D Voi ei, poikien letkautukset jaksoivat naurattaa! :D Ja New York... Aina halunnut käydä... Eikä, tää luukku oli ihana, tykkäsin tajuttomasti ja nää:

Lainaus
Niin, ja muuten Sirius. Siellä on 1 860 porrasta

Tosi, tosi kiva penkki.

”Hei! Sirius, kuola valuu!”

”No, mutta mitäs sitä koskaan tietää, Tuo meidän Sirrehän on ilmeisesti misumagneetin lisäksi jätkämagneettikin!” James sanoi ja nauroi pitkään omalle letkautukselleen.
James <3 Toi viimen oli kiistatta paras :D Ja typo:

Lainaus
”Todella?” Vaaleahiuksinen poika kysyi entistä epäilevänä, mutta auttoi Jamesia nostamaan Siriuksen ylös ja pitämään paikallaan.
entistä epäilevämpänä. Ja tuossa boldatussa kohdassa on kielioppivirhe, joka on siis se, että puheenvuoron jälkeen johtolause alkaa pienellä alkukirjaimella. Eli näin:

""Todella?" vaaleahiuksinen"

[/pilkunnussiminen]

Mutta muutoin virheetöntä ja sujuvaa tekstiä, taas pitkästä aikaa edes puolijärjellinen kommentti :) Kiitos tästä ja näkyillään huomenna uuden luukun parissa :)

Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

Little Wolf

  • Vieras
Voi, ihanaa! Tykkään Dark Shadowsista hirveästi, ja Varjojen kaupunkejakin on tultu lueskeltuja. Oli ihana tavata "vanhoja tuttuja" :D Näin pintaraapaisulta he toimivat itselleen luontevasti

Repeilin Remuksen yleissivistävälle ikkunatietoudelle, en olekaan vielä ehtinyt erikseen mainita, että koko herra on ficissä oikein suloinen, ja Jamesin mielipiteille vähän kaikesta - erityisestä tuosta Siriuksen viehätysvoimasta :)

Lainaus
Remus selitti Jamesille, joka oli kolmikosta ainut, ketä tuntui enää pystyvän ajattelemaan selvin päin.
Itse olisin laittanut "joka..." Muu teksti oli sitten oikein sujuvaa(ehkä joku typo siellä täällä, mutta mitäs me pienistä, kun ei nekään meistä :))

-LW

Olivia

  • Homo harakka
  • ***
  • Viestejä: 238
  • 365 päivää <3
Cashelyne Jälleen kiva kun päädyit kommaamaan. Tylsä mitä? Myssen teksti, no mutta siinähän se tuli -fandom seikkausta... Uskon vaan että aika moni tulee kokemaan tuon aivan sama, kun ei tunne fandomia. Loppu on hyvä tuossa, olen samaa mieltö *läpy
Ledi ihana kommentti! On kivaa kun tyksit ja Mysse kyllä haltsaa niin taitavasti Kelmi dielogit että voisin olla melkeimpä kateellinen. Kyllä ehdottomasti suosittelen ton kirjasarjan lukemista, se on niin ihanaa tekstiä ja juonikin on aivan ihastuttava. Ja pitäähän näistä kaikista fandomi sekoituksista tehdä "vähempi tietoisillekkin" ymmärrettävä ja Myselfiltä tämä onnistui jälleen kerran hyvin (ja multa ei niinkään...) Pieniltä kirjoitusvirheiltä ei ikinä selvästikkään voida selviytyä (mutta pitenee ainakin meidän lukemiset, kun saadan lukea näitä kommentteja).
LW vakkarimme tulit ilahduttamaan meitä kommentillasi jälleen, ihanaa!=) Remus on kullä aina niin yleissvistuýnyt, että... ja kaikkihan pyritään pitämään omina ihanina lutusen pupusina Kelmeinä ;) Mysse päättäköön itse omasta tekstistään oli sitten joka tai ketä...



Fandom: HP+Twilight
Vastuuvapaus: Emme omista Rowlingin tai sitten Meyerin tekstejä/hahmoja!
Genre: adventure
Ikäraja: S
Varoitukset: -
O/N: Kolmatta viedään! Mahtavaa saada näin ihania kommentteja. Kiitos, kiitos... Mitäs tässä nyt jää alkupuheet lyhyiksi, Twaiggua siis tänään luvassa. Pitkä luukku luettavaksi. Yks asia mikä nousi tässä mieleen -minä ja Mysse ollaan sitten yhdessä suunniteltu nämä kaikki luukkujen tapahtuman ja itsenäisesti sitten kasattu kokonaisuudeksi. Pieni huomautus tähänkin -tykkään aikas paljon latinan kielestä niin älkää sitten ihmetelkö...
Ja, ja jos sitten annettaisiin Hurjastelevalle Forksille ja Kelmeille estraali!


3.luukku
Hurjasteleva Forks

Maisemat vilistivät junan ohitse silmiä sokaisevalla tavalla. Juna oli matkalla kohti länttä. Ulkopuolella säät ja maisemat olivat vaihtuneet monesti matkan taittuessa. Laidasta laitaan, ukkosesta kirkkaaseen auringon valoon ja kuumasta aavikosta kylmiin vuoristoihin. Sillä hetkellä koboltinsinistä taivasta  koristivat monet pikkuruiset säihkyvät tähdet omilla radoillaan keskiyön tummalla taivaalla. Rauhallisena ja tyynenä myös kohosivat synkkänä tiheäpuustoinen metsikkö, joka huokui uhkaa ja mystiikkaa.

Kelmipojat James, Peter, Remus ja Sirius matkustivat leveästi yhdessä junan vaunuosista. He mässäilivät omilta suurilta lautasiltaan voileipä kasoja. Retkottaen jokainen omalla sinivalkoraidallisella penkillään. Pojat olivat vain tunnin päässä salaisuuksia sisältävästä kaupungista, Forksista.

"Minne mentäisiin ekaksi?" Peter kysyi. Hieroessaan samalla täysinäistä mahaansa, eikä voinut olla ajattelematta että pitäisi ensikerralla  syödä vähän vähemmän ja hänen kasvojensa ilme kuvasti sen täydellisesti -tuskallisesti vääristyneet suupielet olivat muuta kuin hymyä.
"Olen kuullut suuresta La Pushin rannasta -silmänkantamattomiin hiekkarantaa ja vesi jatkuu ja jatkuu kauas horisonttiin. Siellä on kuulemma myös kauniit auringonlaskut ja -nousut, ne värjäävät taivaan kukoist-"
"Hei, lopeta tuota ei kuuntele kukaan", Sirius sanoi ilmeettömänä tuijottaessaan vain ulos mustaan metsään, syvälle sen siimekseen.
"Sirius älä nyt, vaikka olisitkin aivan ähkyssä ei  sun tarvitse olla silti noin törkeä." James katsoi kummastuneena transsissa olevaa ystäväänsä.
"Mä haluun mennä mieluummin jonnekin seikkailemaan, jonnekin..."
"Synkkään, pimeään, tumman, mysteeriseen, salaperäiseen metsään. Sirius ei tällä kertaa", Remus voivotteli, pyrkien kääntämään hänen päänsä.
"Mä en minnekkään historialliselle beachille mene." Sirius oli noussut pystyyn pomppi ja huutaen samalla.
"Miksi sun pitää olla noin pikkumainen. Aina haluamassa tahtonsa läpi, eikö me voitaisi kerran mennä sinne minne mä haluun tai joku muu meistä?" Remus silmäili jokaista, mutta jokainen katseli toiseen suuntaan. Paitsi Sirius katsoi uhmakkaasi, kuin pienikin kakara, Remusta tiukasti silmiin.
"Selvä! Mennään sitten jokainen omaan suuntaamme. Kukin minne haluaakin", Sirius sanoi.
"Sirius, minä seuraan sinua", James julisti, mutta ei suinkaan juhlallisesti Remuksen moittivan katseen alla.
"Minä sitten seuraan sitä jolle seurani kelpaa", Peter kuiskasi paikaltaan ja oli enää ainut, joka istui rauhallisesti penkillään.

 ***

Aurinko oli värjännyt ja hälvensi minuutti minuutilta tummaa taivasta. Aamun vaihtuessa jo melkein päiväksi Kelmit olivat sapuneet pienelle juna-asemalle, jossa he nousivat pois kyydistä. Ulkoilma oli hyytävän kylmä, pakkanen pureutui iholle kuin lasinsirpaleet olisivat hipaisseet ihoa kutittavalla tavalla. Junalaiturille oli ripustettu joidenkin katoksien ränneihin jouluvaloja, jotka säihkyivät kirkkaissa väreissä.

Pojat lahustivat hiljaisuuden vallitessa pois laiturilta ja sitten aseman edustalla jonossa odottavien taksien luokse. Kaikki katsoivat toisiaan kerran vihainen, mutta tyyni ilme kasvoillaan ja kääntyivät sitten. Sirius ja James asettuivat samaan, joskus ehkä keltaiselta näyttävään taksiin. Remus ja Peter taaempaiseen autoon. Taksikuskien saatuaan määränpäänsä omaan tietoonsa taksit lähtivät. Molemmat omille teilleen.

***

Peterin ja Remuksen taksi ajoi puolitoistatuntia läpi Forksin ja kohti La Pushia päivän ruvetessa sankkenemaan ja lumen lennellessä alas indigonsiniseltä taivaalta. Pojat saapuivat, monien mailien jäätyä taakse, merenpauhun täyttämään kuunsirpin muotoiseen kivirannikkoon. He joutuivat maksamaan suuren summan dollareita matkastaan.
"Olisi kannattanut tulla bussilla", Remus jälkiviisaili.
"Vihdoinkin ollaan perillä. En olisi kestänyt hekteäkään kauempaa istuma-asennossa", Peter valitti hieroen samalla salaa persustaan. Vesi ei ollut jäässä vaikka ulkona oli ainakin viisi asettetta pakkasta. Miinuksen puolella pojat kietoutuivatkin tiukemmin ohuihin vaatekerroksiinsa. Kaulahuivinsa tiukemmalle vedettyinä he astelivat viistoiseen rinteseen, jonka oli päällystänyt lumikerros pienten rantakivien päälle. Lumi narisi askeleilla kenkien alla ja tuuli tuiversi pohjoisesta navakasti poikien kasvoille.
"Ensikerralla, jos matkustan talven alla lähden etelään", Remuksen suusta kuului harvinaisia sadatteluja reissaamisesta.
"Tai sitten ei lähde ollenkaan." Peter pyrki pysyttelemään toisen pojat suurien harppausten tasalla ja lisäsi hiljaa kuiskaten itselleen: "Minä en ainakaan lähde enää minnekkään, kun tämä on ohi." Peter olikin aina ollut se jolle riitti vain lämmin koti ja ystävät, kun muut Kelmeistä taas olivat seikkailua kaipaavia ja jännityksen lumoissa.
"Hei katso, Peter tuolla on nuotia. Kysytäänkö jos voisimme liittyä seuraan lämmittelemään?" Remus oli hoksannut kuunsirpin muotoisen rannan toisella puolella, suuren kallion suojiin pystytetyn pienen kodan. Pisteinä kaukaisuudessa he huomasivat muutaman miehen ja he leiskuavan tulen ympärillä.

***

Sirius ja James miettivät pitkään minne käskeä taksikuskin ajaa. Viimein he olivat tulleet lopputulokseen antaa kuskille vapaat ohjakset -vie meidät minne tahansa, kunhan sieltä löytyy jotain jännittävää ja uutta meille peräkylän asukkaille. Poikien piti kestää puolituntia tunkkaista savukkeilta ja kaalilaatikolta haisevan taksin kyydissä. Vanhaa 66-vuotiasta kuskia oli vielä vaikeampi siätää -tuntui siltä kuin hänellä olisi ruuvit hieman löysällä. Hän puhui mullistuneesta maailmasta, luonnosta ja seuraavaksi antoi pojille "viisaita" elämänohjeita -naisista, mutta pojat olivat määränpäähänsä tullessa ihmeen tyytyväisiä.

***

"Voimmeko liittyä seuraanne?" Remus kysyi hampaat kalisten viideltä tummalta pojalta. Jokainen heistä oli lähes kaksimetrisiä, heillä oli pyöreät suuret lihakset ja villi katse silmissä, jolla he sanattomasti viestivät mielipiteensä.
"Liittykää toki", syvä, moreä ääni kumpusi mieheltä, joka heistä näytti vanhimmalta ja jolla oli päällään ruksea nahkatakki ja sen alla vain harmaa t-paita. Eikä heitä ketään -vaikka kaikilla oli vain t-paidat ja joku syystakki-  he eivät näyttänyt palelevan. Mies oli heistä ainut joka seisoi ja oli ainoa jolla kasvoillaan oli lähes isällinen kaste, mutta tarkka hieman vihainen ilme kulmikkailla kasvoillaan.
"Mitäs te teette täällä tähän aikaan vuodesta?" Ilkikurinen mies sanoi. "Olen muuten Paul."
"Paul, me lintsataan koulusta ja matkataan maailmanympäri." Remus puhui hieman varautuneesti.
"Hahaa! Mitä koulua te sitten oikein käytte, että näin kauan saatte olla poissa?" Paul jatkoi utelemistaan ja silmät kaventuneina hymyili.
"Tylypahkaa. Noitien ja velhojen koulua. Siellä nyt vain saattuu olemaan hirveitä tunteja näin joulunalla", Remus yritti pitää hymyn huulillaan, vaikkei tiennyt miksi yritti olla niin ystävällinen.
"Eikö teitä kaivata?"

"Anna olla jo, Paul." Suuri kokoisin mies katsoi varoittavasti toista uteliasta poikaa. "Olen Sam. Tässä ovat Jacob, Embry ja Seth." Mies osoitto vuoroin kutakin poikaa. Jacob oli huolestuneen näköinen ja pieni pilkahdus surusta häivähti hänen katseessaan, mutta se katse ei kohdannut kummankaan vierailevan pojan katsetta. Hän nojasi hartiat jännittyneinä käsivarsiinsa ja huokaili katsellessaan roihuavaa liekkien sekamelskaa. Embry ja Seth heittelivät omaa läppäänsä tuupiskellen toisiaan ja leveistä hymyistä ei voinut jäädä epäselväksi -etteivät he murehtineet mistään toisin kuin toverinsa. Embryllä oli hoikat käsivarret ja muutenkin pienikokoinen, mutta silti hän taisi olla ulkonäkönsä puolesta vanhempi kuin Seth. Sethillä oli lempeän suklaanruskeat silmät, joissa välkkyi ilkikurisutta, leikkistä sävyä. Hänellä oli pojista pisimmäksi kasvaneet hiukset.
"Te olette varmaan kaukana kotoa", Embry naurahti susimaisesti ulvahtaen. Lausahdus oli tarkoitettu omaksi mielipiteeksi kuin kysymeksi yleisesti.
"Niin taidamme olla", Remus ei teinnyt mistä puhua noiden kummajaisten huokuessa lämpöä enemmän yhteensä kuin tuli, joka ritisi suoraan edessä. Hän ei tiennyt mitä vastata vaiko olla vain hiljaa, mutta sen enempää kuin Remuskaan ei Peter hänen kylkensä vieressä tiennyt senkään enempää. Kerrankin he olivat jotensa kutenkin samalla aaltopituudella.
"Keitä te todellisuudessa olette?" Pitkän hiljaisuuden jälkeen Jacob avasi ensikertaa suunsa hiljaa syvältä kurkusta kumpuavan murahduksen saattelemana.
"Olen Peter. Kiitos vain", Peterin ujous oli jääny jonnekkin kurkun pohjalle mistä voima ääneen tuli. Vaikkei hän katsonutkaan Jacobia silmiin -se olisi ollutkin mutkikasta kun toinen poika tuijottaa tiiviisti vain tulta- hän näytti itsevarmalta oudoista sanoista huolimatta.
"Niin ja minä sitten kai olen Remus." Remus katsoi hieman huolissaan ystäväänsä säestäen Peteriä sanoillaan.
"Jaaha, vain te kaksin. Misellus!" Paul sylkäisi kipinöivään oranssinhehkuiseen tuleen. "Te olette muutakin." Paul nousi uhkaavana kaksimetrisenä suoraan tulen toisella puolella.
"Olemme velhoja", Remus selitti hiljaisella kuiskauksella, niin että sanat olivat hukkua meren pauhun ja tulen rätinän alle.
"Werewolf!" Paul huusi sanat suustaan, niin ette pojat perääntyivät sanojen voimasta taaksepäin kompuroiden pikkukivillä.
"Paul! Rigentibus ex!" Sam huusi toiselle pojalle, joka tärisi yhteen nyrkkiin puritettujen käsien vapistessa ja tulinen palava katse tummissa silmissään. Sam asetti suuren kämmenensä toisen pojan jykevää raskastekoista rintaa vasten. Tiivis katse lukitti miesten katseet ja hetken ne painivat sanattomasti keskenään hiljaisuudessa. Kunnes Paul luovutti kääntäen luovutuksekseen päänsä alas, vaikka katse vilkaisikin Remusta ja Peteriä varoittaen.
"Mistä olette oppineet latinaa?" Remus päätti sivuutta hitusen aihetta heti kun oli saanut miesten heittämistä sanoista tolkkua.
"Ah, sinä tunnistit! Täällä reservaatissa olemme joutuneet käymään pieni muotoisen latinan kurssin, vain vanhojen heimo perinteidemme takia", Sam selitti. Hän hymyili ystävällisesti, vaikka siinä oli pientä väkinäisyttä huomattavissa äskeisen Paulin hermoromahduksen jälkeen.

"Nyt kun olet jo nimittäny heitä säälittäviksi ihmussusiksi-"
"Hei! Ei tarvitse huuta, vaikka se nyt olisi noin mahtava juttu", Remus säikähti Embryn kova äänistä letkautusta.
"Okei, otetaan ihan iisisti. Ei kukaan ole väittänyt teitä ihmissusiksi", Embry puolustautui silmät suuriksi levinneinä.
"Paulhan juuri niin sen asian ilmaisi." Remus ummasteli hänen käytöstään otsa lievästi rypyssä.
"Tarkoitin vain että sinä olet ihmisusi. Ei siitä tarvitse noin suurta numero tehdä. Olemmehan mekin susia", Paul puhui hiljaa kuiskaten. Tuuli puhalsi jälleen kiristäen tunnelmaa jääpuikkojen tavalla.

***

Sirius ja James astuivat ulos tunkkaisesta autosta, jonka kuskille he maksoivat liutan seteleitä. Kiitettyään taksi jätti taakseen pojat, joiden katseet olivat jämähtäneet suuren luksulliseen asuntoon. Talossa, joka kohosi nelikerroksisena heidän yläpuolelleen, lähes puiden tasolle, oli suuria osuuksia ikkunoita ja kuisti oli lähes yhtä suuri kuin rohkelikkotornin oleskeluhuone. Talo oli tehty kirsikan tammesta. Ulko-ovi oli pelkkää lasia ja se oli muutenkin auki. Pojat seisoivat sanattomina sademetsän kaltaisen puuston ympäröiminä pienellä liikenneympyrän tapaisella etupihalla.
"En tienytkään että Forks piilottelee tälläistä asuntoa keskellä sammal metsäänsä." James huokaisi ihailevaan sävyyn.
"Eikö olekkin kaunis?" Ystävällinen naisääni puhui  heidän takaansa kantavalla, itsevarmalla äänellä.
"To-todellakin!" Sirius hätkähti kääntyessään katsomaan maailman kauneinta naista jonka oli koskaan tavannut. Naisella oli sydämmen muotoist kasvot, joita kehystivät täyteläiset mantelin ruskeat hiukset. Silmät säihkyivät kesipäivän auringon säteissä, jotka siivilöytyivät oksitojen raoista.

"Esme rakaa!" Miesääni keskeytti Siriuksen unelmoinnit. "Kas olet saanut jotakin muuta mies seuraa", mies naurahti ystävällisesti astellessaan poikki pyöreän, nurmikolla vuoratun kehän, kohti naisystäväänsä.
"Löysin heidät ihailemassa taloamme", nainen selitti miehelle ja suuteli tätä suulle, kun he kohtasivat. Mies kietoi suojelevasti kätensä Esmen ympärille.
"Tai sitte he yrittivät murtautua sisään", seuraava huvittunut miesääni kaikui korkealta heidän yläpuoleltaan. Katonharjalla seisoi tummatukkainen, leveäharteikas ja vilkkaailla silmillä varustettuna mies.
"Emmett, mitä sinä siellä teet? Alas sieltä, ihmisten tavoin", Esme torui äidillisesti poikaa, joka ei vain ottanut kuuleviin korviinsa "alas tuloa ihmisten tavoilla". Hän hyppääsi valon säikähdyksenä alas pelästyneiden Siriuksen ja Jamesin nenien eteen. Hymy valloitti kuin hän olisi tuonut synkkään marraskuuhun auringon.
"Eikö Esme kieltäny sinua, Emmett?" Mies, joka puhui, lähestyi Esmensä kanssa poikia.
"Carlise, Alice kertoi minulle, että saamme vieraita velhojen koulusta, Englannista tänään, joten älä huoli he kestävät totuuden kyllä." Emmett vinkkasi silmää Kelmeille ja jatkoi valloittavan hymyn säteilemistä rakastuneelle pariskunnalle.
 
"Silti sinulle ei olla annettu lupaa mennä kertomaan mitään meidän salaisuuksistamme, rakas!" Kantava, närkästynyt naisääni lisääntyi heidän viiden hengen porukkaan. Naisella oli pitkät leiskuavat vaaleat kiharat, jotka heiluivat hänen pyöreiden ja täydellisten kasvonpiirteiden ympärillä. Naisen tulinen katse polti poikien sisuskaluja, mutta erityisesti Sirius ei voinut olla tuntematta kateuden pistosta kun noilla molemmilla kauniilla miehillä, Carlisella ja Emmettillä oli maailman kaunemmat naiset rinnoillaan kutsumassa heitä rakkaiksi ja suutelemassa heitä. Heillä jokaisella oli kullankeltaiset silmät kuin jumalten säihkyvät rannekkeet tai kullatut palatsit ja vaunut.

"Iisisti, Rose", Emmett nauroi kumeasti naisen lähestyessä vihaa puhkuen. Hän liikkui hiljaa eikä askelista lähtenyt yhtä ainutta räsähdystä tai kengänkantojen rapinaa vasten sorakiviä. Äänettömyys oli seuraava yhtäläisyys näille säyihkysilmille.
"Mitä hän tarkoittaa?" James kysyi ymmällään kaikesta sekasorrosta. Ensin Esme -ällistyttävän tyynenä ja rauhallisena- sitten Carlisle -huvittuneena- ja katolta hyppäävä Emmett -vilpillisenä ja hurmaavana naistenmiehenä- viimein -tuulispäinen ja vihaa leiskuava Rose.
"Eihän hän mitään erityistä. Pelleilee vain", Carlisle naurahti tunnelman keventämiseksi, vaikka se ei toiminut vetenä sammuttamaan Rosen tulen lieskojen tavoin roihuavaa myrskyä.
"Carlisle älä esitä naiivia. Tiedät mistä minä puhun", Rosen äänikin oli huumaava kun hän puhui myrkyllisesti toiselle vaaleahiuksiselle hahmolle.
"Rosalie, kaikki on ihan ok." Emmett tajusi tilanteen vakavuuden kun nainen pysähtyi nyrkit tiukasti puristettuina umpeen jäykän vartalon vierustoille.
"Sinulla ei ole varaa puhua-" Rosalien vai Rosen, sanat jäivät kesken, kun kaikkiin iski leppoisuuden keveys kuin tuulen tuiverrus olisi haihduttanut kaiken eripuran mennessään. Avoimesta ovesta astelivat viimeisinä lyhyt tyttö ja pitkä hoikka -leijonaa muistuttava- poika rinnatusten oikukas hymy molempien huulilla. Tytöllä oli pikimusta piikikäs tukka ja pojalla laineilevat vaaleat hiukset, jotka hipoivat olkapäitä. Tuulen leijuttaessa tulokkaiden hajuja heidän kasvoilleen pojan kasvoilla käväisi pidättäytyvä katse, järkytys.
"Rose, he eivät kerro kenelläkkään", pikkutyttö lupasi varmana sanoistaan asettaen samalla herkän kätensä toisen naisen olkapäälle rauhan merkiksi.
"Miksi kaikki nyt salaavat meiltä jotain, mikä on homman nimi?" Sirius heilautti käsiään turhautuneena kohti taivaita. Kaikki perheen jäsenet katsoivat toisiaan äänettömillä sanoilla viestittäen salaisuuden paljastamisesta.

***

"Oikeesti onko meidän pakko yrittää tätä?" Peter aneli hiljaa kuiskaten Remukselta, jonka kädet kylmyydestä vapisten veti mustan ihonmyötäisen vesisukelluspuvun vetoketjua päänsä yli kiinni. Seth  ja Embry olivat pakottaneet pojat surffaamaan kanssaan yksiasteisessa vedessä, joka ei ollut jäässä mutta ei tarkoittanut että siinä pitäisi uida. Vesilajia jota kumpikaan Kelmeistä ei ollut koskaan yrittänyt tai edes kuvitellut harrastavansa. Varsinkaan kuumakalle ihmissusien kanssa.

Sam oli kertonut Remuskelle ja Peterille tarinan Quileuteista, joiden mukaan he ovat polveutuneet susista. Vanhoja legendoja, tarinoita kuinka Quileuttien esi-isien lapsien havaitessa vampyyreja lähettyvillään heidän geeniensä ansiosta muuttuivat susiksi. Pitkä ja puuduttava tarina, Peter oli ajatellut.

"Todellakin teidän on kokeiltava tätä! Tarttukaa härkiä sarvista", Embry hihkaisi kuultuaan erityis tarkalla kuulollaan Peterin valittelut. Hän tarttui hiekasta törröttävään pirteänkeltaiseen lautaan ja juoksi mitään häikäilemättä veteen, jossa kohosi silmienkantamattomiin valtavan kokoisia aaltoja. Valkopäiset aallot kohosivat ja tyrskähtelivät takaisin normaalin veden pinnan sekaan. Pojilla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin ottaa härkää sarvista, syöksyä veden riepotelemiksi ja kestää hammastapurren ilkkuvat huudot susilta ja jääpuikon pistokset, joka puolella kehossaan. Toivotaan vain etten sitten joudu olemaan loppu lomaa sängyn pohjalla, Remus toiveajatteli mielessään pelkurina.

***

Viimein Carlisle rykäisi kurkkuaan ja aloitti tarinan kimaltelevista vampyyreistä, vegetaristeista -mitä he itse olivat ja heidän suuresta paisuneesta perheen synnystä -johon liittyi monet muutot ja tämänkin talon jättäminen.

Pitkän puuduttavan, aivoja täydentävän tarinan jälkeen Esme halusi tarjota heille päivällisen kotonaan jämistä mitä oli jääny Bellan ollessa vielä ihminen. Emmett kertoi heille että Bella ja tämän aviomies Edward olivat jäänet jonnekkin puun alle panemaan, mutta Jasper -se pitkä hoikka leijonaa muistuttava poika, joka pystyi vaikuttamaan mielialojen muutoksiin- korjasi heidän lähteneen metsästämään muutama puuma ja karhu.

Maittavan illallisen jälkeen poikien ollessa aivan täynnä ja myös niin mahat ja aivot täynnä sahanpurua Cullenit tarjosivat heille viidestä omasta autostaan punaista tuliterä autoa. Ferraria. Se sai jännittyneen hymyn kohoamaan molempien poikien huulille ja se vei voiton, jopa keittiön pöydän yläpuolella säihkyvän kattokruunun kimalluksesta. Carlislen ojentaessa mustaa avainta, josta roikkui nahkaliuska johon oli kultaisin kohokirjaimin painettu teksti Ferrari 458 Italia kaikki muuttui todeksi. Etteivät he vain vetäneet heitä nenästä vaan he olivat todellisuudessa niin hyväsydämmisiä että anoivat lähes tuntemattomille pojille auton, joka kiihtyi 0-100 km/h 3,4 sekunissa ja jonka huippunopeus oli 325km/h.
Miten he olisivatkaan voineet kieältäytyä.

***

"Miten tolla hiton laudalla voi pysyä pystyssä?" Peter huokaisi helpotuksesta kun sai tuntea tukevan maan jalkojensa alla. Kumpikaan heistä ei ollut vielä oppinut surffauksen salaisuuksia.
"Se onkin mahdotonta meidän taidoillamme", Remus sanoi. Hän hytisi kylmyydestä.
"Mutta katsos ketäs hengissä löytyivät", Paul tuli kepesti piikitellen oma lauta kainalossa ja jostain kummasta syystä hiukset täysin kuivat. Olisipa minullakin aina vain lämmin, enkä tuntisi laisinkaan kylmä, Peter huokaili äänettömästi.
"Haha, todella ystävällistä", Remus sanoi irvistellen pilkallisesti takaisin.
"No, ainakaan en voi väittää ettenkö voisi harkit teidän ytäväksenne muuttumista", Paul vihelsi hiljaa kunnioittavasti tuojottaessaan jonnekkin poikien taakse. Remus hoksasi sen enssiksi ja hänen suunsa ei voinut olla loksahtamatta sepposen selälleen. pian kolme silmäparia tuijotti punaisen kiiltävää, sulavalinjaista ja tuliterää Ferraria. Mikä vielä oudompi näky, joka järkytti kaikkia oli Siriuksen ja Jamesin ilmestyminen auton etupenkin ovista.
"Käykää kyytiin vain! Järkytys salpauttaa ehkä hengen mutta järkevämpää on ottaa härkää sarvista", Sirius huusi.
"Mä olen kuullut ton lauseen tänään jo liian usein", Remus voivotteli. Miten he ovat tällä kertaa tehneet, Remuksen teki mieli kysyä sitä jossain vaiheessa tovereiltaan, mutta tietenkään ei hän voinut olla ihailematta autoa ja kieltää halua päästä tuon kyytiin.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2016 21:45:03 kirjoittanut Arte »
Kuin pienet sadepisarat kimmeltävät kauniina kirkkaana kevätaamuna. Tuhansina pieninä pilkkuina maassa ne jotka säkenöivät ja kääntävät maisemaa ylösalaisin.
Tekstini ovat vain kalpeita. Tekstejä, jonka aurinko on jättänyt valaisematta.

Little Wolf

  • Vieras
Heih, täällä taas :) Älysin muuten vasta nyt, että teillä on oikein kiva tapa heittää kuvaava adjektiivi kaupungin nimen eteen, puhun siis lukujen nimistä  ;)

Jälkiviisaileminen on uusi lempiverbini, ihanaa :D

Lainaus
"Käykää kyytiin vain! Järkytys salpauttaa ehkä hengen mutta järkevämpää on ottaa härkää sarvista", Sirius huusi.
"Mä olen kuullut ton lauseen tänään jo liian usein", Remus voivotteli.
voi Remus-reppanaa :) repesinkö ees tolle? jep, totaalisesti.

Mutta eikös Emmett kirjoiteta kahdella t:llä? Korjatkaa, jos olen väärässä :)

Plus että Cullenit on tosi cullenmaisia antaessaan tuntemattomille Ferrarin(mullekin kelpaisi,) kauankohan pojilta menee sen kolaroimisessa? :)

Yleisesti ottaen tosi kiva luku, taas kerran...

-LW

Cashelyne

  • ***
  • Viestejä: 30
Tässä luukussa oli jonkin verran kirjoitusvirheitä, mutta se ei haitannut, koska tämä oli odottamani twilight luukku.♥
Ihan paras luukku oli kyllä!  :D

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 333
  • Aliquando insanire iucundum est.
Hyvää joulukuun kolmatta!

Tosiaan, tykkäsin älynä, kuuluin joskus siihen Twilightin faniryhmään (nykysin oon lähinnä tajunnu, et se on vaan Mary Suejen joukkokokous :D No offense :D), nii fandom on tuttuaki tutumpi :) Ja hyvin olit onnistunut tekemään hahmoista minullekin siedettävät (koska nykyisin halveksun suuresti Meyerin hahmoja, koska täydellisyys...), pointsit siitä :)

Luvussa oli silmilleni paljon kirjoitusvirheitä, näppäilyvirheitä sekä yhdyssanavirheitä. Sekä joidenkin sanojen taivutuksessa oli ollut ongelmia. Muuten sujuvaa tekstiä, mutta suosittelen lukemaan tekstin ainakin viidesti läpi, jos ei ole Wordia tai betaa. Koska pikkuvirheet tuppaavat parilla ekalla lukemiskerralla pomppaamaan silmistä pois. Itse ainakin noudatan kysestä taktiikkaa. Toimii ainakin minulla ;) Ja jäliviisailu taipuu jälkiviisastelu, kuulostaa ainakin minun korvaani jotenkin paremmalta.

[/pilkunnussiminen]

Lainaus
"Olen kuullut suuresta La Pushin rannasta -silmän kantamattomiin hiekkarantaa ja vesijatkuu ja jatkuu kauas horisonttiin. Siellä on kuulemma myös kauniit auringonlaskut ja -nousut, ne värjäyttävät taivaan kukoist-""Hei, lopeta tuota ei kuuntele kukaan", Sirius sanoi ilmeettömänä tuijottaessaan vain ulos mustaan metsään, syvälle sen siimekseen.

Ihana kohta <3 Boldatut korjaisin, silmänkantamattomiin, vesi jatkuu, värjäävät (lol meinasi tulla kirjoitusvirhe pilkunnussimiseen, LOL ;D) Tässä oli luvun lempikohtani, kelmidialogi <3

[/pilkunnussiminen, nyt oikeasti :D]

Äh, tulipas pilkunnussimiskommentti... Mutta pointti oli, että rakastin lukua ja see u tomorrow :)

Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

Myself

  • ***
  • Viestejä: 149
  • Purkkanarkomaani ja kahviriippuvainen
Little Wolf Hei jee, joku huomasi noi adjektiivit! :D Kyllähän se Emmett tosiaan kahdella teellä kirjoitetaan ainakin kirjoissa, että ihan oikeassa siinä olit. Ja ihanaa, että sieltä löytyi kohta mikä sai nauramaan. Mukavaa, että pidit luukusta, sekä suuri kiitos kommentista!
Cashelyne Kiitos kommentista sinullekin. Jatkat näköjään näiden ihan ultrapitkien kommenttien kirjoittamista, mutta älä huoli, ne ovat silti yhtä rakkaita kuin muutkin kommentit<3 Kiva, että pidit luukusta vaikka siellä olikin virheitä.
Ledi Kiitos kommentista! Kiva kuulla, että hahmot olivat pysyneet ihan IC:inä, Olivia osaa! Itselläni taas joskus tuntuu hahmot lispsuvan OoC: puolelle... Ja ei se pilkunnussiminen haittaa, mukavaa vaan jos joku huomauttaa virheistä mitä on jäänyt. (huom. minun mielipide Oliviasta en sitten ole ihan varma...) Ja ihanaa kuulla, että pidit!


Fandom: HP+Pirates of the Caribbean
Vastuuvapaus: Emme omista Rowlingin tekstejä/hahmoja tai Pirates of the Caribbeania
Genre:Adventure
Ikäraja: S
Varoitukset:-

M/N: Neljättä viedään jo! Kaikille vielä yhteisesti iso kiitos kommenteista ja kiitos myös niille, ketkä mahdollisesti lukevat tätä, mutta eivät kommentoi. Siis, tänään on tarjolla PotCia! Sellainen  fandomi, mistä en kylläkään aluksi uskonut koskaan kirjoittavani, mutta tuleepahan tämän kalenterin mukana uusia kokemuksia mullekin! Nyt sitten päästän teidät kaikki lukemaan samalla kun menen itse kuumeisena nukkumaan. Niin että hyviä lukuhetkiä ja kauniita unia kaikille!





4.luukku

Pullotettu Karibian

Kiiltävä, täysin uuden tai erittäin hyvin hoidetun näköinen Ferrari kaarsi pieneen kylään johtavalle pikkutielle. Tie ei ollut lähelläkään hyvin hoidettuja kaupunkien asfalttipäällysteisiä katuja, ehei. Se oli epätasainen soratie, joka ei ollut luultavasti koskaan kuullut sanoja ”tasainen”, ”suora” tai ”kunnostettu”.

”Sirius, myöntäisit jo, että me olemme täysin eksyksissä”, etupenkillä istuva Remus tokaisi parinkymmenen hiljaisen ajominuutin jälkeen.
”Emmekä ole! Se tyyppi siellä jossakin, ja vaikka en nyt muistakaan kaupungin nimeä ei tarkoita etten tietäisi sitä, sanoi ihan selvästi, että kun seuraa tätä tietä ja kääntyy ensimmäisestä liittymästä vasemmalle saapuu Mexico Cityyn”, Sirius tiuskaisi takaisin ja tuijotti silmä kovana ratin yli eteenpäin.

Valitettavasti poika piti niin suurta meteliä, että onnistui herättämään takapenkillä istuvat ystävänsä.
”Missä hitossa me ollaan?” James sammalsi hieroen unihiekkaa silmistään.
”Eksyksissä, jollakin aivan älyttömän huonokuntoisella tiellä”, Remus vastasi.
”Eikä olla!” kuului toinen vastaus, tosin paljon kiukkuisemmalla äänenpainolla.
”Vielä viisi minuuttia...” vaikersi Peter takapenkillä, puoliksi unessa vielä.
”Te siis herätitte minut jonkun tyhmän riidan takia?” James ärähti.
”Me ei riidellä yhtään mistään! Sirius ei vain myönnä selviä tosiasioita.”
”Ei ole mitään myönnettävää!”
”Saako nukkua vielä vähän aikaa?”
”Minä todellakin olisin tarvinnut unta edellisen ajovuoroni jälkeen!”
”Minä en ollut se, joka huusi. Älä minua katso!”
”Niin juuri, laittakaa vain kaikki minun syykseni!”
”Se oli sinun syysi!”
”Eikä varmana ollut!”
”Niin mikä oli ja kenen syy? Oho, pojat katsokaa!” Peter, joka oli vihdoin saanut itsensä hereille huudahti ja osoitti tuulilasin läpi.

Edessä aukesi näkymä pienestä kylästä, joka oli rakennettu aivan meren viereen. Pieniä kujia lähti lähes joka suuntaan ja merestä nouseva usva teki kaupungista hieman sadunomaisen. Laitureilla oli veneitä upouuden näköisistä pikaveneistä ja pienistä soutuveneistä aina massiivisen kokoiseen hieman lahonneen näköiseen vanhanajan laivaan, joka oli koristeltu kevyesti jouluvaloilla.

”Oho”, Sirius toisti ja katsoessaan maisemia onnistui lähes ajamaan auton suoraan päin katulamppua. Yllätykseksi, edes Remus ei vaivautunut irrottamaan huomiotaan maisemista ja kommentoimaan mitään.
”Hei Sirius, katso! Tuolla Satamassa olisi vapaita parkkipaikkoja. Mitä jos pysähdyttäisiin vähäksi aikaa ja katsottaisiin vähän ympärillemme?” James ehdotti ja sai helposti muut puolellensa.

*

Kelmit ajautuivat ostamaan jäätelöt ja menivät sitten istumaan laiturin päähän. Hetken he vain kököttivät siinä ja miettivät kuka mitäkin, kunnes laiturille ilmestyi kevyesti ruskettunut, parikymppinen, tummanruskeat rastat omistava mies, joka onnistui keräämään Kelmien huomion itseensä kantaessaan käsissään muutamaa verkkokankaasta tehtyä säkkiä ja ne kaikki olivat täynnä eri kokoisia ja muotoisia rommipulloja.
Kelmien, varsinkin Jamesin ja Siriuksen katseet olivat näkemisen arvoiset, kun ymmärrys pullojen sisällöstä valaisi heidän kasvonsa.

”Voi pojat, ilmaista rommia! Minä en ole koskaan maistanut rommia. Mennään maistamaan!” Sirius touhotti ja onnistui jo nousemaan, kun Remus nappasi tätä niskasta kiinni ja veti takaisin istumaan.
”Sinä et lähde minnekään. Kuvittele nyt jos juot itsesi känniin, niin arvaa vain jaksaako hullukaan kuunnella seuraavana aamuna darraasi!” Poika tuhahti ja Sirius tyytyi antamaan hänelle murhaavan tuijotuksen.
”Olkaa nyt ihan rauhassa, minä sain ihan järjettömän mahtavan idean”, James kuiskasi hiljaa samanlainen kiilto silmissään, kuin aina pojan keppostellessa.
Niine sanoineen poika kaivoi taikasauvan taskustaan ja heilautti sitä lausuen muutaman tarkoin valitun sanan. Tismalleen samalla hetkellä laiturilla kävelevä mies alkoi horjua ja kompastui nopeasti omiin jalkoihinsa. Maahan osuessaan säkit aukesivat ja niissä olleet pullot pyörivät laituria pitkin suoraan Jamesin syliin.
”Kätevää ja huomaamatonta”, James sanoi erittäin tyytyväisenä itseensä ja Sirius mutisi vastaukseksi jotakin sen kuuloista, kuin ”itsekehu haisee.”

Rastapäinen mies katsoi pöllämystyneenä laituria suoraan nokkansa alla hetken, kunnes yhtäkkiä tuntui tajuavan missä oli ja pompahti ylös katsoen vauhkona ympärilleen. Miehen huomattua mihin pullot olivat kierineet tämä lampsi nopeasti, mutta hieman horjuvasti Kelmien luo, jotka katsoivat mieheen mahdollisimman viattomasti ja enkelimäisesti.

”Antakaa ne rommit takaisin. Nyt”, mies sanoi yrittäen kuulostaa uhkaavalta.
”Löytäjä saa pitää. Sori, muru”, Sirius nälväisy takaisin ja kuuli takanaan muiden Kelmien tukahdutetut tirskahdukset.
”Te ette ilmeisesti tiedä kenelle puhutte. Minä olen Kapteeni Jack Sparrow ja tuo tuossa on minun laivani. Oletan, että tämä tieto saa teidät ymmärtämään, ettei tämä ole leikin asia. Minä haluan ne rommit takaisin nyt”, mies, Jack sanoi kaventaen silmiään ja osoittaen sormellaan puhuessaan sataman suurinta laivaa, sitä vanhaa ja hieman lahonneen näköistä.
”Kuules nyt Jack Sparrow, vai mikä lie Sparrox olikaan-” Sirius aloitti.
Kapteeni Jack Sprarrow”, Jack korjasi.
”Mikä lie olikaan. Kuitenkin, en näe yhtään syytä, miksi me antaisimme ne rommit sinulle takaisin”, Sirius lopetti puheensa ja kääntyi muihin Kelmeihin päin.
”Tuo on kyllä aika älyttömän hieno laiva, noin vanhaksi se on pysynyt aika hyvässä kunnossakin. Tosin perä näyttää paikoitellen hieman kärsineeltä”, Peter mumisi ja onnistui tahtomattaan kahlitsemaan kaikkien huomion itseensä. Huomatessaan neljä kysyvää katsetta poika punastui ja sopersi hiljaa: ”Isäni vei minut joskus pienenä purjehtimaan, olen siitä asti rakastanut merellä oloa.”

Sirius ja James katsoivat poikaa edelleenkin hieman kysyvinä, miettien olivatko kuulleet oikein ja Jack katsoi ihmeissään rakasta laivaansa: miten niin se oli muka vanha ja hieman kärsinyt? Ainoastaan Remus tuntui ottaneen edelliset lauseet kevyesti ja näytti nyt siltä kuin olisi saanut hyvän idean.

”Minulla olisi ehdotus. Mitä jos me annettaisiin rommit takaisin ja vastapalvelukseksi sinä annat meille ilmaisen kyydin tuolla paatillasi?” Remus sai puheensa jälkeen Siriukselta ja Jamesilta molemmilta kauhistuneet katseet.
”Et sinä voi vaihtaa rommeja johonkin noin tyhjänpäiväiseen ja hyödyttömään!”
”Tsot, tsot, pojat. Ilmainen laivamatka on kaukana tyhjänpäiväisestä! Tuo on kyllä kieltämättä aika hyvä ehdotus. Tai no, helpoiten kai vain pääsisi, jos ampuisin teidät kaikki ja ottaisin rommit heti, mutta koska minulla sattuu olemaan vain yksi luoti mukana... Kiinni veti!” Jack sanoi ja virnisti niin, että hampaat välkähtivät ja pahan, hieman ehkä rommisen hajuinen hengitys sai Kelmit nyrpistämään neniään.

*

Noin vartin kuluttua Kelmit ja Jack Sparrow olivat viimein saaneet itsensä hilattua laivaan, joka alkoi heti heidän kannelle noustessa tehdä lähtösuunnitelmia. He purjehtivat hiljaisin tunnelmin eteenpäin ja jos ei laskettu mukaan välikohtausta, missä Jack käski kapteenina pojat kuuraamaan kantta ja James ja Sirius karjuivat, että olivat varsin selkeästi sopineet ilmaisesta matkasta, ilman töitä sekä Remuksen lausahduksesta, että itse asiassa hän oli sopinut ilman muita koko jutun, ei ollut tapahtunut kerrassaan mitään erikoista.

Yhtäkkiä Sirius hyppäsi istumasta seisomaan järkyttyneen näköisenä.
”Ei voi olla mahdollista, me unohdettiin se meidän ferrari kokonaan. Tajuatteko te, että me todellakin jätettiin se sinne tuppukylään”, poika näytti kauhistuneelta ja hieman kauempana istuva Jack, joka oli muuten ohimennen sanoen laittanut päähänsä mustan kapteeninhatun ja sen alle punaisen huivin, mietti alkaisiko poika kenties hyperventiloimaan.
”Miten ihmeessä me pystyttiin unohtamaan se”, James yhtyi Siriuksen valitusvirteen.
”Se oli niin kaunis, suorastaan jumalallinen ja kun päästiin moottoritielle se kiihdytti niin sulavasti...”
”...se uuden nahkan tuoksu sisällä autossa ja ohjaamisen vaivattomuus...”
”...ja miten sen pinta kiilteli punaisena auringonvalossa...”Sirius ja James ylistivät vuorotellen katsoen kaihoavasti kaukaisuuteen.
”Puhuvatko nuo edelleen autosta vai jäikö minulta joku oleellinen sana välistä?” Remus kysyi epäilevänä Peteriltä, joka näytti olevan yhtä pihalla asioista, kuin toinenkin.

”Hei pojat laittakaapa stoppia hetkeksi”, Jack sanoi ja käveli hieman juopuneen näköisesti heidän luokseen: ”Puhutteko te siitä punaisesta ferrarista, joka oli pysäköity vastapäätä satamaa. Sen suuren joulukuusen vasemmalle puolen?”
”Entä sitten?” Sirius tokaisi melko epäkohteliaasti, jostain syystä hän ei oikeastaan lämmennyt ollenkaan miehelle.
Jack vastasi Siriuksen kysymykseen virnistyksellä ja veti sitten takkinsa taskusta lasipullon. Pullon, jonka sisällä oli...
”Mitä ihmettä... Onko tuo”, Sirius haukkoi henkeään.
”Voi vitsit, ei se voi olla... Se on”, Jamesin silmät meinasivat pudota päästä.
”Saanko kysyä miten ihmeessä olet onnistunut sullomaan meidän auton lasipurkin sisään? Olettaen siis, että tuo on meidän auto”, Remus kysyi vain hiukan ihmetystä ja epäuskoa äänessään.

Jack virnisti: ”Siitä on jo jonkun aikaa, kun eräs hmm... ystäväni, vangitsi tämän laivan, jolla nyt seilaamme samalla lailla pulloon. Etsiessäni ratkaisua, siihen miten sen saisi sieltä ulos törmäsin myös siihen, miten sen sai sinne sisälle.”
”Ja sitten menet ja kuvittelet isoine egoinesi, että sinulla on joku älytön kapteenioikeus mennä ja sulloa meidän pikku kultamme tuollaiseen todella kivaan pikkulasipulloon!” Sirius karjui ja hänen mielipiteensä piraatista laski kovaa vauhtia vieläkin alemmas.
”Niinhän siinä taisi käydä”, Jack vastasi ja tuntui, että virnistys oli liimaantunut hänen kasvoilleen.
”Anna se takaisin. Se on kuules ihan laillisesti meidän omaisuutta, joten anna se takaisin ja vähän äkkiä sittenkin!” James sanoi painottaen uhkaavasti jokaista sanaa.
”Ehei, pullo on minun ja silloin myös pullon sisältö on minun. Minä en anna mitään koskaan ilmaiseksi”, Jack myhäili Kelmien reaktioille.
”Okei, pelataan sitten vaikka jotakin. Pokeria? Jotakin muuta? Ja voittaja saa sekä pullon sekä auton”, Sirius ehdotti innokkaasti.
”Se olisi vähän epäreilu peli, kun voittaessani saisin pitää tämän pullon, joka on jo nyt minun. En hyötyisi pelistä mitään.”
”Mutta ei meillä kyllä ole mitään, mitä tarjota”, James sanoi hieman epävarmasti.
”Okei sovitaanko niin, että jos minä voitan, te jäätte vuodeksi pakkotöihin laivalleni”,  Jack aloitti ja kohdatessaan Kelmien ilmeet, jotka kuvastivat lähinnä täydellistä järkyttymistä hän jatkoi: ”Relatkaa vähän. Ei voi pelottaa noin paljoa te neljä vastaan minä. Koska tilanne on neljä vastaan yksi, niin minä muuten haluan valita pelin.”
”Sori, mutta me ei todellakaan suostuta tuohon”, Remus puhui ensimmäisenä, Peterin myötäillessä.
”Kiinni veti!” Sirius ja James taas puolestaan sanoivat ja Remuksen äänekkäistä vastalauseista huolimatta löivät kättä miehen kanssa.
”Mahtavaa, oletteko koskaan kuulleet pelistä nimeltä Valehtelijan noppa?” Jack kumartui lähemmäs Kelmejä.

Seuraavaksi Jack käski lyhyttä hieman harmaapartaista miestä tuomaan kannen alta pöydän ja pian kaikki viisi istuivat pyöreän pöydän ympärillä. Mies veti taskustaan viisi kuppia ja parisenkymmentä noppaa. Sitten alkoi sääntöjen selittäminen. Tämän vaiheen piraatti joutui toistamaan aivan älyttömän monta kertaa, edes Remus ei päässyt säänöistä ensimmäisellä kerralla sisälle. Lopulta pääkallot ja ristiluut sekä bluffaukset aukenivat Kelmeille ja peli voitiin aloittaa.

Ensimmäinen kierros sujui ilman sen suurempia tappioita, mutta seuraavalla kierroksella Jackin mainion bluffin ansiosta Peter ja Sirius hävisivät.
”Sinä senkin inhottava imbesilli”, Sirius tokaisi, yrittäen tappaa pelissä vielä mukana olevaa kapteenia ajatuksen voimalla.
”Pliis, Remus ja James. Minä en ihan oikeasti halua jäädä tänne laivalle pakkotöihin”, Peter uikutti.

Jälleen meni kierros ja sitten James lähti.
”Sori kaverit”, poika sanoi oikeasti pahoillaan olevan kuuloisena. Eikä toki suotta. Yksi Kelmi enää mukana pelissä vastaan vuotta merellä oloa.

Seuraavilla kierroksilla tuli tasapeli kolmesti.
”Pakko myöntää poju, sinulla on älliä. Mutta valitettavasti pelkät aivot eivät tule ratkaisemaan tätä peliä”, Jack ähkäisi ärsyyntyneenä.
”Minusta tuntuu, että tämä peli venyy nyt vähän turhan pitkäksi. Mitä jos otettaisiin perinteisellä kivi-sakset-paperilla finaali?” Remus ehdotti viattomasti. Vähän liian viattomasti muiden Kelmien korviin.
”Njääh. Minä en luota siihen peliin. Miten olisi kädenvääntöä?” piraatti ehdotti kallistaen hieman päätään Remuksen suuntaan. Hän oli aikuinen kovia kokenut mies, ainahan hän yhden pikkunulikan pähittäisi. Ja varsinkin kun poika ei näyttänyt aivan yhtä voimakkaalta kuin kaksi mustatukkaista ystäväänsä.
”Miksipä ei”, Remus kohautti olkiaan ja sai muiden Kelmien henget salpautumaan.
”Kuutamo, ihan oikeasti”, Sirius tivasi.
”Miettisit vielä”, Jameskin sanoi.

Remus ei ottanut kuuleviin korviinsakaan vaan sen sijaan istuutui paremmin vastapäätä Jackia ja laittoi kätensä valmiiksi pöydälle.
”Viimeinen tilaisuus muuttaa mieltäsi poika”, kapteeni virnisti taas vaihteeksi ja kun ei saanut vastausta laittoi kätensä myös pöydälle.

”Yksi...”, Jack aloitti.
”...kaksi...”, Remus kohteliaasti jatkoi.
”...Kolme!” kuului molempien suusta. Sitten kädet menivät yhteen ja kumpikin yritti vääntää omaan suuntaansa. Tai siis Jack yritti, mutta Remus haukotteli ja katsoi kysyvästi toiseen.
”Etkö parempaan pysty?”
Jack puri hammasta ja käytti kaikkia voimiaan, samalla kun Remus painoi kevyesti Jackin käden omalle puolelleen.
Kelmit ja pöydän ääressä istuva kapteeni tuijottivat Remusta suu auki.
”Minä taisin sitten voittaa. Saisinko sen auton?” Remus sanoi hymyillen enkelimäisesti.

”Sinä huijasit. Aivan varmasti huijasit senkin piloille lellitty kakara!” Jack karjui hänen naamansa punehtuessa hitaasti, mutta varmasti. Hän otti pullon käteensä ja viskasi sen toiselle. Sitten kapteeni nousi seisomaan.
”Heti rannan tullessa vastaan pysähdytään! Minä haluan nuo kiskuroijat pois laivastani.”

Nyt vain Kelmit olivat jääneet pöydän luo.
”Miten ihmeessä sinä teit tuon?” James kysyi keräillessään leukojaan lattialta.
”Ihmissusi, daa”, Remus virnisti hiljaa takaisin ja vastauksen upotessa muihin alkoi järjetön  nauru, jossa oli mukana purkautunutta jännitystä.
”Minä unohdin ihan kokonaan, että sinulla on noita ihme supervoimiasi”, Sirius nauroi.
”Ei minulla mitään supervoimia ole. Kädenväännön alkaessa annoin vain sudelle hieman tavallista enemmän valtaa päässäni ja se hoiti loput. Sille oli ihan uskomaton ajatus, että joku voittaisi sen voimissa”, Remus selitti ja otti sitten pullon käteensä.
”Aika hienon auton minä kyllä itselleni voitin”, poika kettuili saaden Siriukselta ja Jameslta murhaavat katseet.
”Meille, hukkaseni, meille.”

*

Auringonsäteiden laskiessa laiva pysähtyi sademetsän reunaan jättäen Kelmit sinne. Jack antoi heille mukaan harmaat riippumatot neuvoen kylmästi nukkumaan niissä, ettei maassa kulkevat ötökät ja käärmeet keksisi syödä heitä.

Niin Kelmit kävivät nukkumaan pimeyden laskeutuessa heidän ylleen.




« Viimeksi muokattu: 31.03.2016 21:45:24 kirjoittanut Arte »
Ulkona oli pakkasta, eikä kukaan enää muistanut tyttöä, joka oli lähtenyt yksin katsomaan revontulia.

Tyttö jaksoi silti tulla takaisin ja kertoa muille näkemästään.


Määrittelemättömällä kirjoitustauolla...

Cashelyne

  • ***
  • Viestejä: 30
Tää luukku oli myös ihana. Pirates of the Caribbeanit ovat ihania, mutta niin on Jack Sparrowkin.

(Ja lisään nyt tämmösen kun viimeinkin opin lisäämään lainauksen)

Lainaus
”Kuules nyt Jack Sparrow, vai mikä lie Sparrox olikaan-” Sirius aloitti.
”Kapteeni Jack Sprarrow”, Jack korjasi.


Toi oli paras kohta, koska Jack on Jackmainen (vai mileen se kirjotetaan).



Little Wolf

  • Vieras
*sydänkohtaus*

Vaikka kaikki luukut ovatkin olleet upeita, niin tämä oli kyllä lemppari, siis aivan loistavaa! Erinomaisesti yhdistetty mun elämän suuret rakkaudet(kelmit & PoC <333) Muutenkin hauska luku, kaikki hahmot toimii, ja teksti oli sujuvasti ja nopeasti luettavaa :)

Lainaus
Se oli epätasainen soratie, joka ei ollut luultavasti koskaan kuullut sanoja ”tasainen”, ”suora” tai ”kunnostettu”.
Tuo kuvaus oli vaan niin loistava, että se suorastaan huusi lainattavaksi tulemista :D

Lainaus
Kapteeni Jack Sprarrow”
Voiko enempää IC:ksi mennä? Jack on rakkaus <3

Ja mukavaa, ettei ferrari jäänyt rannalle ruikuttamaan :)

-LW