Kirjoittaja: Kiikiiconfused
Ikäraja: S
Tyylilaji (genre): Romance
Paritus/Hahmot: Fred/Lilith
A/N: Eli siis tämä tapahtuu Harryn viidentenä vuonna, mutta älkää pliis syökö minua vaikka muutinkin trion (ja muutaman muun) joulun Kalmanhaanaukiolta Tylypahkaan x)
Kukkivatko ruusut talvella
vai onko kaikki vain harhaa?
Vainiot, niityt peittyvät lumella
kun yksin kierrät ruusutarhaa
Mietitkö koskaan muita
kun kiertelet yksin siellä?
Valkea lumi peittää puita
kun harhailet tyhjällä tiellä
Linnan maat olivat peittyneet paksulti valkoiseen lumeen. Oli jouluaatto. Lähes kaikki olivat menneet jouluksi koriin. Vain muutamat olivat jääneet koululle. Yksi heistä oli Lilith Moonsorrow.
Kuu valaisi lähes tyhjää kellotornin sisäpihaa. Vain yksi hahmo liikkui kuun valossa. Yksinäinen hahmo luihuisen kaavussa ilman minkäänlaisia talvivarusteita, vaikka pakkasta olikin reilusti. Lumihiutaleet leijailivat hiljaa maahan tytön kohottaessa katseen taivaalle. Jos joku olisi ollut näkemässä, hän olisi saanut huomata kyyneleen valuvan tytön silmäkulmasta poskelle. Lilith huokaisi hiljaa ja hänen hengityksensä huuru nousi kohti lumisateen alkulähdettä. Vanhemmat olivat viikkoa ennen joululoman alkua lähteneet Havaijille. Yksinäinen joulu luihuisten oleskeluhuoneessa, se oli Lilithin kohtalo tänä vuonna.
Seuraavana päivänä olisi joulupäivä. Ainoa luihuinen koululla Lilithin lisäksi olisi professori Kalkaros, joka luultavimmin tulisi viettämään joulun kammiossaan. Vaikka kotitontut olivatkin koristelleet myös luihuisten oleskeluhuoneen, yksin kissan kanssa joulusta tulisi ikimuistoisen ankea. Lilith vilkaisi jälleen taivaalle. Tähdet näkyivät todella selvästi. Hiljaisuuden rikkoi vain kellon kumahdus iltasoiton merkiksi. Lilith lähti raahautumaan takaisin sisälle.
Oleskeluhuoneessa ei ollut ketään lukuun ottamatta Lilithin valkoista angorakissaa, Diamondia. Lilith istahti mustalle nahkasohvalle takkatulen ääreen. Kissa naukaisi ja loikkasi nojatuolista sohvalle tytön viereen.
”Saadaan viettää joulu kahdestaan”, Lilith sanoi. Diamond käpertyi kerälle ja kehräsi. Tyttö rapsutti kissaa korvan takaa ja kävi makuulleen sohvalle.
”Tohtisiko neiti herätä?” kuului kimeä hennohko ääni. Vaivalloisesti Lilith avasi silmänsä. Sohvan vieressä seisoi kummallisesti pukeutunut kotitonttu.
”Kuinka sinä kehtaat herättää minut?” Lilith ärähti.
”Dobby pyytää syvästi anteeksi. Hän ei itse olisi halunnut herättää neitiä, mutta rehtori Dumbledore pyysi Dobbyn hakemaan neidin jouluaterialle”, tonttu kimitti vastaukseksi.
”Kuinka paljon kello oikein on?” Lilith murahti ja nousi istumaan.
”Kolme, neiti. Dobby tästä lähteekin takaisin keittiöön”, tonttu vikisi ja luikahti tiehensä. Hiljaa jupisten Lilith nousi sohvalta ja kävi peilin edessä siistimässä itsensä ja haki makuusalista paremmat vaatteet. Pukeutuneena mustaan pitkähihaiseen ja mustiin pillifarkkuihin hän sitten lähti kohti Suurta salia.
Ruokasalissa oli hyvin vähän väkeä, vain 19 Lilith mukaan laskettuna. Pöydässä oli jäljellä paikka enää rohkelikkojen huispausjoukkueen lyöjien, Fred ja George Weasleyn vieressä. Lilith istuutui penkille, muttei katsonut keneenkään, tuijotti vain polviaan.
”Nyt kun kaikki ovat paikalla, voimme aloittaa tämän pienen joulujuhlamme”, Dumbledore sanoi ja pöytään ilmestyivät valtavat kasat jouluherkkuja. Lilith söi vähän kaikkea, mutta juhlatuulella hän ei ollut yhtään. Osa oli jo ilmeisesti availlut lahjojaan. Lilith ei ollut saanut yhtään, ainakaan oleskeluhuoneessa ei ollut lainkaan paketteja.
Ruoat katosivat ja niiden tilalle ilmestyi iso määrä paukkukarkkeja. Muut vetelivät niitä innoissaan ystäviensä kanssa, mutta Lilith vain painoi päänsä. Pöydän alta kuului naukaisu ja näkyi Diamondin smaragdisilmät, samanväriset kuin Lilithin.
”Tule tänne”, Lilith kuiskasi ja kissa hyppäsi tytön syliin.
”Onneksi minulla on sinut”, hän sanoi. Diamond nappasi pöydältä yhden paukkukarkin suuhunsa.
”Ai sinunko kanssa minä vedän?” Lilith kysyi kuiskaten. Kissa mourahti pehmeästi. Lilith otti paukkukarkin toisesta päästä ja vetäisi. Karkki pamahti auki ja sen sisältä ilmestyi paperilappu, jonka Diamond nappasi ja kynsi silpuksi, kaksikymmentä elävää valkoista hiirtä ja vihreä ylisuuri silinteri. Diamond säntäsi hiirten perään Norriskan ja punaisen lyttynaamaisen kissan kanssa. Lilith laittoi silinterin pöydälle ja naurahti.
”Vedätkö tämän kanssani?” kuului kysymys Lilithin vasemmalta puolelta. Se oli toinen kaksosista, villapaidan perusteella Fred. Hän tarjosi Lilithille vaaleanpunaisen paukkukarkin toista päätä. Lilith kohautti olkiaan ja totesi:
”Ihan sama. Vaikka.” Lilith kiskaisi ja paukahduksen jälkeen karkista putosi paperilappu, Sekon pilailupuodin lahjapakkaus ja siro hopeinen tiaara, jossa oli sydämeksi hiottu smaragdi. Fred nosti tiaaran lattialta ja asetti sen Lilithin päähän.
”Nyt sinä olet prinsessa”, hän sanoi ja iski tytölle silmää. Lilith tunsi punastuvansa, kun lämpöinen aalto kuohahti tytön sisällä.
Tilaisuus salissa päättyi ja Lilith lähti kohti tyrmiä. Portaikossa hän tunsi kevyen kosketuksen olallaan. Tyttö kääntyi ja huomasi kaksoset takanaan.
”Sinä kun olet ainoa luihuinen täällä, niin ajattelimme, että voisit tulla rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen viettämään aikaa. Se on kaikille okei, kysyimme heiltä”, pojat sanoivat. Lilith katsoi heitä häkeltyneenä.
”Miksi ihmeessä te olette niin sairaan ystävällisiä?” tyttö kysyi. Pojat vilkaisivat toisiaan ja kohauttivat olkiaan.
”Ehkä joulun takia”, he vastasivat. Lilith hetken mietinnän jälkeen suostui tulemaan.
Lilith astui Lihavan Leidin muotokuva-aukosta sisään. Oleskeluhuoneessa kaikui nauru ja kuului papereiden repeämistä. Tunnelma oli todella lämmin ja iloinen punasävyisessä huoneessa, jonka yhdellä sohvalla oli koskematon kasa lahjapaketteja.
”Nuo taitavat olla sinun. Dumbledore oli jättänyt niiden kanssa lapun ’Tiedätte kyllä, kenen nämä ovat’ ja me vähän arvasimme sen salissa”, George sanoi ja osoitti paketteja. Hämmentyneenä Lilith istahti sohvalle kasan viereen. Päällimmäisessä paketissa oli kortti, jossa luki: ”Poikani pyysi minua neulomaan tämän sinulle, toivottavasti se on sopiva. MW”. Lilith katsoi korttia hiljaisena ja avasi paketin varovasti. Kuka ikinä tämä ”MW” olikaan, hän vaikutti olevan todella mukava, sillä paketti oli koko kasan suurin. Käärepaperin seasta paljastui kirkkaanvihreä käsin neulottu villapaita. Lilith nosti sen paketista. Etupuolta koristi luihuisten tunnus. Lilith tuijotti jumpperia sanattomana. Paidasta huokui pyyteetön rakkaus ja lämpö, jollaista Lilith ei ollut koskaan tuntenut. Toki oman äitinsä rakkauden, mutta se oli aivan erilaista.
”Ai Molly lähetti sinullekin paidan”, Harry naurahti ja vasta nyt Lilith kiinnitti huomion siihen, että kaksosilla, Ronilla, Harryllä, Ginnyllä ja Hermionella kaikilla oli käsinneulottu villapaita. Tyttö otti tiaaran päästään ja veti villapaidan päälleen. Se oli täsmälleen sopiva.
”Jatketaan hauskaa joulun viettoa, eikös vain?” Harry kuulutti ja kaikki yhtyivät ilonpitoon.
Lilith oli avannut kaikki pakettinsa ja saanut upeita lahjoja myös vanhemmiltaan. Hän nauroi ja lauloi rohkelikkojen mukana. Fred istui hänen vieressään ja kumartui lähemmäs.
”Haluaisin puhua kanssasi yhdestä asiasta. Mennäänkö vähän sivummalle?” hän kysyi kuiskaten. Lilith nousi ja seurasi Frediä kohti makuusaleihin johtavaa portaikkoa. Keskellä portaikkoa Fred istahti rapulle ja taputti kivistä pintaa. Lilith istuutui.
”Onhan sinulla ollut mukavaa täällä?” Fred kysyi. Lilith nyökkäsi.
”Se on hienoa”, poika sanoi ja otti Lilithiä kädestä. ”Olisi vielä yhden mahdollisen joululahjan aika. Monena päivänä olen vain ollut ajatuksissani, mielessä vain yksi asia, jota en kykene pakenemaan. Koskaan aikaisemmin en ole tuntenut näin voimakkaasti ketään kohtaan. Halusin vain täydellisen hetken. Mikään ei voinut olla parempi kuin tämä. Halusinkin vain kertoa, että rakastan sinua. Olet jotain niin kaunista ja harvinaista, että on vaikea uskoa sinun olevan oikea. Mutta sinä olet. Toteutunut unelma, jollaista ei ole toista. Niin kaunis ja hauras, vaikka joukkueen lyöjä oletkin. Kenellekään en ole tästä kertonut, lukuun ottamatta Georgea. Hän ehdotti, että kertoisin, kun vain saisin meille hetken kahden. En koskaan ollut lainkaan varma sinun tunteistasi, mutta päätin ottaa riskin.” Lilith tuijotti poikaa melkein kyynel silmässä.
”Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle mitään noin kaunista”, tyttö henkäisi. Fred tuijotti suoraan Lilithin smaragdisilmiin.
”Haluaisitko olla omani?” hän kysyi. Lilith ei tiennyt, mitä sanoa. Hän oli niin onnellinen, ettei pystynyt kuin hymyilemään. Varovasti tyttö irrotti Fredin kädestä, kietoi kätensä pojan ympärille ja painoi päänsä tämän olalle.
”Voin varmaan tulkita tuon myöntävänä vastauksena”, Fred naurahti ja halasi tyttöä tiukemmin. ”Prinsessani.”
