Kaksoispiste ja kaarisulut kiinni (ficlet, S)

[Ingrid]

Kirjoittaja: Ingrid
Ikäraja: S
Varoitukset: Yhden kirosanan voi bongata.
Yhteenveto: Mieleeni juolahtaa hymiö, se jossa on kaksoispiste ja oo.
A/N: Tajunnanvirtaa, sitä itseään - osallistuu muuten velä haasteeseenkin!

K a k s o i s p i s t e  j a  k a a r i s u l u t  k i i n n i

Pakkasta. Ainakin sata astetta. Tuuli tulee idästä, taidan lähteä kohta lentoon. Yleensä tuuli on lämmin. Mutta kun Siperia. Sormet jäätyy. Ja huuletkin rohtuu. Autoja ajaa ohi, niin vaivattomasti vastatuuleen. Niiden valot häikäisevät hämärän keskellä.

Askeleet raapivat jäistä asvalttia. Nostan katseeni talvikenkieni karvaisesta sisävuoresta, joka ei edes lämmitä. Kohtaan siniset silmät, kiltti hymy paljastuu hupun reunuksen takaa. Minä hämmästyn. Mieleeni juolahtaa hymiö, se jossa on kaksoispiste ja oo.

Hymyilen kuitenkin takaisin.

Hän tulee kanssani samaan bussiin, tervehtii kuljettajaa vilpittömän lämpimällä hymyllään, sitten hän istuutuu taakseni. Äh, nyt en voi kuunnella noloja lempilaulujani – alkaisin kuitenkin hyräillä niitä väärässä mollissa, se olisi noloa. Istun siis hiljaa. Hän varmaan tuijottaa piponi isoa tupsua.

Maisemat näyttävät vierailta. Onko ne aina olleet tuollaisia kotimatkan varrella? Hymähdän hiljaa. Viiva piste viiva. Onpa meidän kaupunki ruma. Se oikein ahmii harmautta itseensä, tulisipa jo lunta.

Jään pois seuraavalla pysäkillä, sillä samalla millä aina ennenkin. Kai. Enpä kyllä oikeastaan ole pistänyt merkille. Nousen, mutta varon laskemasta katsettani häneen – lopulta päätyisin vain seuraamaan häntä päätepysäkille asti. Äiti ei tykkäisi, lupasin tulla koulusta suoraan kotiin. Auto pysähtyy vanhat jarrut valittaen.

Hän katsoo minua. Luon häneen nopean, viattoman silmäyksen ja astelen hänen ohitseen. Nytkähdän kevyesti ja ohikiitävän hetken ehdin luulla, että hän tarttui minusta kiinni ja pysäytti. Perhosia vatsanpohjalla, keskellä talvea. Voi, pienempi kuin kolme. Mielikuvitukseni alkaa laukata villihevosen lailla.

No, laukun hihnahan se siihen penkin käsinojaan jäi kiinni, minun tuuriani, mutta minkäs teet. Hän naurahtaa kevyesti, kaksoispiste ja iso dee, ja irroittaa minut penkin otteesta. Olisin tahtonut huutaa, että älä jumalauta pliis tee sitä. Enpä kuitenkaan kehdannut.

Lopulta hyppään harmistuneena ulos. Katson loittonevia takavaloja vielä pitkään, kunnes ne kääntyvät mutkan taakse. Huokaisen, mutta se jää puolitiehen, katoaa tuuleen. Huuliltani karkaa huvittunut hymähdys. Pudistelen päätäni ja painan playta.

Kuuntelenpa tosiaan outoja kappaleita.

[Funtion]

Sun tajunnanvirtas näyttää nyt olevan poikkeuksetta pretty flawless. Siis hymiöitä! Tekstissä! Olisin ollut kummissani, jos hymiöt ois ollut niiku hymiöhymiöinä, mut kirjoitettuja hymiöitä! Ah, uutta, virkistävää, hienoa! Tajunnanvirtas on niin jännää. Ja otsikko myös. Vaikka kestikin hetken tajuta, että mikäs se kaarisulku kiinni olikaan...

Tästä on vaikea sanoa mitään, kun tää oli nii hemmetin hyvä taas, mut jospa lainaisin lempikohtiani:

Yleensä tuuli on lämmin. Mutta kun Siperia. Sormet jäätyy. Ja huuletkin rohtuu.

Viiva piste viiva. Onpa meidän kaupunki ruma.

No, laukun hihnahan se siihen penkin käsinojaan jäi kiinni, minun tuuriani, mutta minkäs teet. Hän naurahtaa kevyesti, kaksoispiste ja iso dee, ja irroittaa minut penkin otteesta. Olisin tahtonut huutaa, että älä jumalauta pliis tee sitä.

Tää oli jotenkin niin ihanan raikas teksti, joka pääs iholle asti kytemään. Niin uutta ja virkistävää, sanoinkin tuosta jo, mutta kun tää oli! Tuo lopetus oli vielä niin random että! Ahsjtsjtnjshhasi, mä oikeesti rakastan sun tajunnanvirtaas. Rakastan. Enempää en kykene tästä sanomaan, mut tää on semmonen teksti jonka lukee vaan uudestaan ja uudestaan ja oi kiitos tästä illan piristyksestä! <3

Ps. Oot nyt kyllä yks mun tuhansista suosikkikirjoittajastani ja mä niin tuun stalkkaan sun kaikkia uusia tekstejä; take this as a friendly warning, my dear. ♥

[flehi]

Ps. Oot nyt kyllä yks mun tuhansista suosikkikirjoittajastani ja mä niin tuun stalkkaan sun kaikkia uusia tekstejä; take this as a friendly warning, my dear. ♥

Pakko alottaa tällä! Oisin niin halunnu olla ensimmäinen kommentoija sillä luin tän ateljeessa kahvitauolla, mutten viittiny ruveta puhelimella kommentoimaan enkä sitten kerenny ennen fiertée. Mur, mutta nyt jee! Oon kyl tosi huono kommentoimaan oikeestaan ikinä, mutta tää teksti oli niin mahtava etten vaan voi jättää tätä puumerkkiä kirjottamatta.

Tämä oli ehdottomasti ihanin tajunnanvirtahaasteen teksti jota olen tähän mennessä lukenut. Sun kirjoitustyyli tässä oli niin pelkistettyä. Pelkkinä lauseina ilman selittelyjä tai ylimääräistä pilkkujen raiskausta. Pidemmässä tekstissä se olis todennäkösesti käyny hermoille nimittäin luin juuri Viinakortti -nimisen kirjan jossa tätä tapaa käytettiin runsaasti ja 200 sivun jälkeen sitä alko melkein rukoilla edes yhtä virkettä jossa ois pää- ja sivulause. Tyyliin kuitenkin tottuu. En tiiä johtuuko se just tästä tottumisesta vai mistä että tykkäsin itseasiassa tässä just sun tyylistä kirjottaa tää mahdollisimman koruttomasti.

Muutenkin tyyli oli vähän leikittelevä sillä kirjoitettuja hymiöitä en oo koskaan ennen nähny ja tykkäsin niistä ihan sikana! Hymiöt nyt eivät mun mielessä poikkeuksetta sovi tekstiin, mutta että sanoina! Aaaa! Saatoin ehkä mahdollisesti juuri rakastua. Sen lisäksi teksti oli sopivasti itseironinen ja sieltä löyty nättejä lauseita kuten

Huokaisen, mutta se jää puolitiehen, katoaa tuuleen.

Ei varmasti tarvitse selitellä.

Yleensä mun mielestä lyhyiden ficcien ja kirjotusten kommentoiminen on vaikeaa koska niistä saa niin vähän irti, mutta tästä sai kyllä ihan tarpeeksi. Tietty olisin voinut mielelläni lukee tätä paljon paljon pidempäänkin, mutta tälläisenäänkin se teki mun päivästi heti paremman; sillä oli selvä alku ja loppu ja oma juonensa joka ei ylimääräisiä selostellut.

Jotain kliseisiä elementtejähän tässä on, mutten keksi pienenintäkään kritiikinpoikasta joten tyydyn vain hehkuttamaan. Jopa otsikointi oli tekstiin osuva kuin nappi läpeen, se oli myös nätisti muokattu. Oon nyt lukenu tän jo kaks kertaa ja luen varmaan kolamannenkin kunhan saan tän kommentin loppuun. Just tälläsiä tekstejä pitäs olla finissä enemmänkin jotta niistä pääsis nauttimaan nopeesti ja vaivattomasti, mutta hyvä tuuli kestäis pidempäänkin.

Asdfghjkl. En voi sanoo enää mitään joten kiitos paljon tästä. Jokainen joka ei tätä lue menettää paljon.

[Ingrid]

sensaatio Sinä ihanainen! Hihi, vähän mua kieltämättä jännitti, että miten otat nuo kirjoitetut hymiöt vastaan - kiva että tykkäsit! Niin ja tiedän, tajunnanvirrasta on loppujen lopuksi tosi vaikeaa sanoa mitään, koska... No, se on vaan tajunnanvirtaa, eikä sille mitään voi! Olen iloinen että tää kuitenkin piristi sua ja jätti hyvän maun suuhun! Mua muuten hymyilytti hirveästi matikan tunnilla, kun me leikittiin siä sulkujen kanssa - tuli mieleen se sun [ ] ! Heh, oi voi, tosin olisi se noinkin toiminut, vai mitä! Älää, saat mut taas ihan hämilleni noilla sun kehuillas ja kaikella. Kiitos kommentistasi ja kehuistasi ja iih kaikesta. ♥

flehi Heissan sinulle! No voi että, fiertéllä tosiaan on nopsana tyyppinä tapana syödä hitaat tilanteessa kuin tilanteessa, hehe! No mutta eniveis, mukavaa, että pidit tekstistä sen pelkistetystä tyylistä huolimatta! On varmasti ollut omanlaisensa kokemus päästä lukemaan tuota mainitsemaasi kirjaa - täytyykin käydä se jossain vaiheessa itsekin lainaamassa, vaikka vilpittömästi uskon ja tiedänkin, että tällaisen tekstin lukeminen pidemmän päälle käy hermoille. Olen tosi helpottunut, että säkin otit kirjoitetut hymiöt vastaan noin hyvin, sillä mulla tosiaan oli omat epäilykseni niiden suhteen ja odotin niiden herättävän myös lukijoissa ennakkoluuloja. Mahtia, että sulle aavistuksen kliseisistä elementeistä huolimatta jäi tästä hyvä mieli ja päivä parantui, se on aina kiva kuulla! Kiitos kommentistasi!

[Riika]

Luin tässä näitä sun kahta tajunnanvirtatekstiä, tätä ja Aamun tähtihetkiä, ja sitten arvoin että kumpaankohan osaisin kommentoida jotain. Vähän ikävää yhdistää kahta tekstiä näin yhteen kommenttiin, mutta toivottavasti ei haittaa hirveästi! Valitsin kuitenkin tämän kunnolla kommentoitavaksi, koska loppujen lopuksi tykkään tästä enemmän. Vaikka molemmat on kyllä ihania.

Sun tajunnanvirta on jotenkin runollista, varsinkin noissa kohdissa joissa on lyhyitä nopeita lauseita. Ja muissakin kohdissa. Varsinkin tossa Aamun tähtihetkiä -tekstissä tuli sellainen olo, ja tässäkin kyllä. Kirjotat tosi yksinkertaisesti, mutta samalla hirveän kauniisti ja tunnelmallisesti! Sitä jotenkin ajattelee aina, että tajunnanvirtatekstit olisi sellaisia missä on piiitkiä lauseita ja kaikkea ei niin selvää, mutta sun tajunta toimii ilmeisesti täysin päinvastaisesti. Tykkään siitä.

Tää teksti on ihan hirveän suloinen ♥ Oikeasti, en tiedä miten oot saanu vangittua näin paljon tunnelmaa näin lyhyeen tekstiin. Tästä kertojasta saa myös muodostettua tosi hyvän ja kokonaisen kuvan kun ottaa huomioon, ettei sitä sinänsä kuvailla hirveästi. Tapahtumien kautta vain, mutta se toimii. Ja niin kuin muutkin kommentoijat taisi jo sanoa, noi hymiöt tuolla seassa on ihania! Tosi ovela juttu. Pitemmässä tekstissä se ois ehkä ollut häiritsevää, mutta tässä se musta melkeinpä rakensi pohjaa koko tekstille, joten se toimi.

Lempikohtiani:

Yleensä tuuli on lämmin. Mutta kun Siperia.

alkaisin kuitenkin hyräillä niitä väärässä mollissa

Olisin tahtonut huutaa, että älä jumalauta pliis tee sitä. Enpä kuitenkaan kehdannut.

Musiikista kun tykkään, niin tykkäsin myös siitä miten musiikki oli tässä mukana. Toi loppu on kans nii ihana, tavallaan tosi random mutta sitten kuitenkin sopii tähän.

Sainpahan jotai sanottua. Kiitos tästä!

[Haruka]

Kommenttikampanjasta päivää!
Otsikko jo itsessään kiinnitti mun huomion, siksi tarjouduin kommentoimaan tätä. Hymiöt on vaan niin suloisia ja sä olit tehnyt niistä kirjoitettuna persoonallisia, omanlaisiaan, ettei niitä välttämättä edes käsitä hymiöinä, ellei tietäisi niiden olevan niitä.

Itse teksti oli tosiaan niin tajunnanvirtaa kuin vaan voi olla ja tykkäsin sun tavasta kuvailla tuota hetkeä, jolloin näkee toisen tyypin, josta alkaa kiinnostua, mut kumminkin jää sitten pois ihan eri pysäkillä bussista kuin se.
Tää sai mut hymyilemään täällä. Kokonaisuutena tää toimii hyvin, mut jos pitäis lainata suosikkikohta, se olis tää:

Nytkähdän kevyesti ja ohikiitävän hetken ehdin luulla, että hän tarttui minusta kiinni ja pysäytti. Perhosia vatsanpohjalla, keskellä talvea. Voi, pienempi kuin kolme. Mielikuvitukseni alkaa laukata villihevosen lailla.

Kiitos tästä.

-Haruka

[haryu]

Oi että ihanaa, siis KK:sta päivää!!

Mun on pitänyt kommentoida tätä jo koko mennyt viikko mutta kun ei, en oo uskaltanut tarttua kiinni koska pelkään tajunnanvirran tuomaa sanattomuutta

Ihan mieletön (no siis tarkoitan ihan positiiviseksi) idea nuo hymiöt. Teksti nostatti kyllä hymyn huulille. Aloin melkein kirkua ihastuksesta kun tässä hymiöillä ikään kuin osoitetaan kertojan senhetkistä tunnetilaa. Tai sitten jonkun muun siinä lähellä olevan.

Noh, tajunnanvirtamaisuuden huomasi ja ai että tykkäsin. Varsinkin alussa, pelkistettyjä lauseita joilla ei yksinään olisi mitään virkaa. Joteniin oudon ja käsittämättömän oloista, mutta samalla ihan selkeätä. Mukavasti kiinnitettiin huomiota pieniin asioihin, kuten vaikka talvikenkien vuoriin, jotka eivät edes lämmitä :3

Ooh ja sitten tulee tämä mystinen sekunti-ihastus joka lian pian katoaa eikä häntä näe enääbloskaan. Mieli tekisi seurata mutta sitten tulee jokin kumma este, ei, ei voi. Ja sitten nopeasti puolittaiseksi tekosyyksi se, että äiti käsk tulla suoraan kotiin.

Loppu oli suloisen random ja alkoi väkisin naurattaa Kiitokset.

-ways

[Ingrid]

Riika ja Haruka, oon satavarma että olen kyllä vastannut teidän kommentteihin, mutta se viesti taisi vahingossa mennä roskikseen kun poistelin vanhoja viestejä ja yhdistin vanhan käyttäjäni uuteen. Kiitos nyt kuitenkin vielä toistamiseen kommenteistanne.

Springways Olipa kiva ylläri huomata että päätit kommentoida näinkin vanhaa tajunnanvirran tuottamaa tekstiäni! Täytyy myöntää että tämä oli nyt kyllä itsellenikin aika kokemus palata jo pari vuotta vanhaan tuotokseen, heh, varsinkin kun tämä on tajunnanvirtaa ja muistan edelleen nuo hetket niin elävästi. On kauhean kiva kuulla, että teksti on herättänyt tunteita ja tällä kertaa positiivisia sellaisia, on aina ihanaa jos oma tuotos saa jonkun toisen hymyilemään ja hyvälle tuulelle. Huippua että pistäydyit kommentoimaan ja iso kiitos kauniista sanoistasi!

[DragonHeart58]

Ihana <3

Juu huomasin että kyseessä on melko vanha teksti, mutta kun näin että se olit sä joka oli tän kirjottanu niin tiesin että tän tekstin on pakko olla hyvä . Ja sit kun luin tän... tää oli musta vaan niin ihana ja söpö mut kuitenkin aito ja luonteva, että ihastuin tän ficin ihanuudessaan ja yksinkertaisuudessaan, niin mun oli pakko jättää tähän kommentti

Mut siis, tykästyin tähän kovin. Toi idea hymiöistä kirjoitettuna kirjaimin oli tosi kekseliäs ja mahtava! Oli aika jännää, kuinka hyvin tässä onnistuttiin kuvaamaan henkilöiden mielentiloja noiden hymiöiden avulla. Ja no, hymiöthän sopivat hyvin myös nykyajan kännyköiden ja muun teknologian värittämään maailmaan

Myös tarina oli söpö ja yksinkertaisuudessaan ihana, tässä lempparikohtia:

Kohtaan siniset silmät, kiltti hymy paljastuu hupun reunuksen takaa. Minä hämmästyn. Mieleeni juolahtaa hymiö, se jossa on kaksoispiste ja oo.
Söpö toi eka lause <3<3 ja sit toi hymiökuvaus osui ja upposi, tiesi heti millaisesta tunnetilasta on kyse

Äh, nyt en voi kuunnella noloja lempilaulujani – alkaisin kuitenkin hyräillä niitä väärässä mollissa, se olisi noloa.
Tää pisti hymyilemään Hauskasti sanottu, ja päähenkilön itsekriittisyys musiikkimakuaan ja hyräilytaitoaan (onkohan tollasta sanaa edes olemassa? XD) kohtaan oli koominen

Viiva piste viiva. Onpa meidän kaupunki ruma.
Loistavasti kuvaa tuo hymiö tota tunnetilaa Tää kohta rupes vähän naurahtamaan, kun jotenki toi toteamus oli kaikessa karuudessaan samalla huvittava

Hän naurahtaa kevyesti, kaksoispiste ja iso dee, ja irroittaa minut penkin otteesta.
Awws :3

Kuuntelenpa tosiaan outoja kappaleita.
Odottamaton mutta hauska ja tarinaan sopiva loppu

Mutta siis tykkäsin tästä kovin, sai mut hyvälle mielelle ja hymyilemään. Jotenki tää kommentti vaikuttaa vähän sekavalta, mut toivottavasti se kelpaa silti :3

Kiitos kovasti! 

-DragonHeart58

[Ingrid]

DragonHeart58 Oi, olipa hauska yllätys huomata jonkun eksyneen lukemaan näinkin vanhaa tekstiä! Tässähän melkein alkaa punastumaan. Kommenttisi sai hymyn huulilleni sillä tekstiä kirjoittaessani tiesin ottavani riskin kun kuvailun sijasta käytin tunnetilojen kohdalla hymiöitä, mutta ihanaa huomata että pidit niistä! Kommenttisi kelpasi enemmän kuin mainiosti - suuren suuri kiitos siitä sinulle.

[Tikkis]

Voi Ingrid, en tiiä mitähän tuumaat, kun kaivelen täältä jostain perukoilta vanhoja tekstejä.
Vaihteeksi tein Finissä lempipuuhaani, eli stalkkeroin, mitä muut puuhaa ja tämä otsikko kiinnitti huomioni. Ensin meinasin sivuuttaa, mutta klikkasin kuitenkin auki, koska jostain syystä sanoin kirjoitettu hymiö tuntui vähän nostalgiselle. No, nostalgistahan tämä tietyllä tavalla olikin, kun ottaa huomioon, milloin tämä tajunnanvirtaficlet on kirjoitettu. Oli itse asiassa aika hauska yllätys, että tää oli sun kirjoittama.

Tän alkusepustuksen jälkeen voisin kommentoida itse tekstiäkin. Jo heti alusta mun mielestä päästään hyvin kiinni päähenkilön mielenmaisemaan. Miellän päähenkilön teini-ikäiseksi, joilla on taipumusta aavistuksen liioitella oli kyse sitten säästä tai tunteista. Hymyilin tätä lukiessa siis jo ihan alusta asti, kun tässä oli samaan aikaan niin kyyninen ja sitten taas kuitenkin söpön kyräilevä tunnelma. Mua huvitti esimerkiksi tämä kohta suuresti, koska mä niin samaistun:

Nostan katseeni talvikenkieni karvaisesta sisävuoresta, joka ei edes lämmitä.

Miksei ne kenkien vuorit koskaan lämmitä?!

Mun sydän kyllä suli, kun tätä lukiessa alkoi muistelee itse noita tuollaisia elämän pieniä hetkiä. Tapaa söpön tyypin, jonka nappisilmät tuijottaa takaisin jossain bussipysäkillä. Tekis mieli katsella ja olla vähän vähemmän nolo kuin yleensä. Ai että, tää oli oikeasti nostalgiaa awkwardilla söpöilyllä parhaimmillaan. Noi sanoin kirjoitetut hymiöt kyllä kruunasi tän tekstin. Niillä avattiin hauskalla tavalla päähenkilön fiiliksiä läpi koko ficletin. Emmä tiedä sanoinko mitään järkevää tässä koko kommentissani, mutta siis voi että, pääsin vaan jotenkin ihan parhaisiin nostalgiasfääreihin. Kiitti Inkku! <3