A/N: Ääääh, te lukijat olette aivan jäljessä muhun nähden, pakko lisätä lukuja tiuhaan tahtiin
aloin kirjottaan sitä jännää juttua ja se oli aivan kamalaa! Itseäni ahdisti että miten tää tarina nyt oikeasti menee ja tiedättekö mitä? Loppu alkaa lähestyä! Pelottavaa!
Luku 111. Sairaalasiivessä
Adara heräsi sairaalasiivessä ja taivaalla leijuvasta pimeän piirrosta päätellen, hän ei ollut kovin kauaa tajuton.
Hän nousi istumaan ja näki Georgen vieressään tuolilla, mutta kääntyneenä Adaran viereisen vuoteen luo. Kaikki muutkin olivat siellä. Lupin, Tonks, Fred, Hermione, Luna ja Ron seisoivat paikoillaan. Sairasvuoteissa makasi Neville, Lipetit ja Georgen edessä joku hyvin pahasti raadeltu mies, jonka kasvoista Adara ei erottanut kuin järkyttävät haavat ja veren.
”Adara”, Lupin sanoi huomattuaan Adaran heränneen ja käveli sitten ripeästi halaamaan Adaraa.
”Luojan kiitos… Luojan
kiitos…” hän kuiskasi ja tärisi Adaraa vasten. Adara ihmetteli miksi hänestä oltiin oltu niin huolissaan – hänestä oli tuntunut kuin hänet olisi vain tainnutettu.
Hän katsoi oliko hän yhtenä kappaleena ja tajusi vasta nyt, että hänen ranteensa oli aivan turvonnut ja kipeä. Hänen poskellaan oli haava joka oli ommeltu kiinni ja hänen jalassaan oli syvä haava kuin veitsen terällä tehty.
”Hiinokka oli luullut sinua yhdeksi niistä. Vasta sitten kun se heitti sinut ympäri se tajusi mitä oli tehnyt, ja me osuttiinkin sopivasti paikalle. Sen hajuaisti ei ole vielä ihan ennallaan sen Hagridin mökin palamisen jälkeen… Mikä on olo?” Lupin kysyi.
”Ranteeseen sattuu…” Adara sanoi. ”Ei sen kummempaa. Kuka tuo on –?”
”Bill”, George vastasi ja hänen silmänsä olivat verestävät. ”Harmaaselkä kävi hänen kimppuunsa –”
Samassa ovet aukesivat ja Ginny ja Harry astelivat sisälle. Harry asteli helpottuneena Adaran luo.
”Olet kunnossa.”
”Joo, jotenkuten. Entä sinä?” Adara kysyi.
”Ihan okei”, Harry vastasi.
”En usko, että Billistä tulee täysi ihmissusi”, Lupin sanoi Ronille. ”Hänellä saattaa vain vastedes olla susimaisia piirteitä.”
”Dumbledore saattaa tietää jotain mikä tepsii”, Ron sanoi. ”Missä hän on? Bill tappeli niitä mielipuolia vastaan Dumbledoren käskystä, Dumbledore on velkaa hänelle, ei hän voi jättää Billiä tuohon tilaan –” Adara järkyttyi. Eivätkö he vielä tietäneet?
”Ron – Dumbledore on kuollut”, Ginny sanoi.
”Ei!” Lupin huudahti ja katsoi toiveikkaana Harrya. Harry pudisti päätään ja Lupin kaatui Adaran vuoteen jalkopäähän istumaan.
”Miten hän kuoli?” Tonks kuiskasi järkyttyneenä. ”Miten se tapahtui?”
”Kalkaros tappoi hänet”, Harry sanoi. ”Minä olin siellä, minä näin sen. Me tultiin tähtitiedetorniin, koska piirto oli sen yllä… Dumbledore oli sairas, heikko, mutta minusta tuntuu että hän tiesi sen olevan ansa –”
voi kun oikeassa oletkaan, Harry… ”Hän kangisti minut liikkumattomaksi, en voinut tehdä mitään ja olin näkymättömyysviitan alla – ja Malfoy tuli ovesta ja riisui Dumbledoren aseista –” Hermione painoi käden suulleen ja Ron voihkaisi. Luna oli itkun partaalla.
”Kuolonsyöjiä tuli lisää – ja Kalkaros – teki sen. Avada kedavra.”
”Ja minä näin kuinka Dumbledore – putosi tähtitiedetornin ikkunasta alas, kun olin pihamaalla”, Adara lisäsi.
”Mi-mitä sinä muuten teit pihamaalla siihen aikaan?” Harry kysyi.
”Kalkaros käski minut sinne.”
”Miksi? Hänkö sinut tainnutti?” Ron kysyi.
”Ei… sinähän juoksit Kalkaroksen ja Dracon kanssa karkuun”, Harry lisäsi.
”Mitä muuta olisin voinut tehdä!? Dumbledore oli kuollut nenäni edessä ja Kalkaros käski minua seuraamaan häntä –”
”Miksei hän tappanut sinua?” Lupin ihmetteli.
”Hän luuli että olen oikeasti niiden puolella.” Adara valehteli. ”Luulee yhä, Kalkaros välitti minulle pimeyden lordilta käskyn palata kouluun ja esittämään että olen teidän puolella yhä. En minä voinut muutakaan”, Adara sanoi ja Lupin nyökkäsi.
”Sinä olet siis yhä vakooja…” Adara nyökkäsi. Hänestä tuntui hirveältä kun hän ei voinut kertoa, että Dumbledoren kuolema oli suunniteltu.
Hetken päästä McGarmiwa tuli ovesta sisään.
”Molly ja Arthur ovat tulossa”, hän sanoi.
”Harry, mitä tapahtui? Hagrid sanoi, että olit Dumbledoren kanssa kun hän – kun se tapahtui”, hän sanoi, kun hänen leukansa tärisi hiukan. ”Hagrid sanoi, että Kalkaros oli jotenkin osallinen –”
”Kalkaros tappoi Dumbledoren”, Harry sanoi. McGarmiwa tuijotti hetken Harrya ja huojahti sitten kuin pyörtyvä. Matami Pomfrey juoksi apuun ja työnsi tuolin McGarmiwan alle.
”Kalkaros”, McGarmiwa toisti ja vajosi istumaan. ”Kaikki me ihmettelimme, mutta hän luotti… aina…
Kalkaros…”
Adaran kurkkua kuumotti. Oli
sietämätöntä olla kertomatta, että Kalkaros teki sen täysin Dumbledoren käskystä. Miksi hän ei saisi kertoa?
Sitten Kalkarosta ei vihattaisi näin… Miksi?!”Kalkaros oli erittäin taitava okklumoija, se oli tiedossa”, Lupin sanoi.
”Mutta Dumbledore vannoi, että hän oli meidän puolellamme!” Tonks sanoi. ”Ajattelin aina, että Dumbledore tietää Kalkaroksesta jotain mitä me emme…”
Jostain syystä Adaran mieleen tulvahti muisto Kalkaroksesta ja Violasta halaamassa kuihtuvien puiden alla.
”Hän antoi ymmärtää, että hänellä oli raudanlujat syynsä luottaa Kalkarokseen”, McGarmiwa sanoi ja pyyhki silmäkulmiaan.
”Tarkoitan… Kalkaroksen menneisyyden tuntien… moni totta kai ihmetteli… mutta Dumbledore ilmoitti yksikantaan, että Kalkaroksen katumus oli ehdottomasti aitoa…”
Kalkaroshan lopetti olemasta kuolonsyöjä niihin aikoihin kun Harry oli kukistanut Voldemortin vauvana… Kun äiti kuoli…”Olisipa kiva tietää, millä Kalkaros sai hänet vakuuttuneeksi”, Tonks sanoi jo inhoten.
Voisiko sittenkin… oikeasti olla…?”Minä tiedän”, Harry sanoi. ”Kalkaros välitti Voldemortille tiedon, jonka perusteella Voldemort lähti jahtaamaan minun äitiäni ja isääni. Sitten Kalkaros selitti Dumbledorelle, ettei ollut tajunnut mitä teki, että oli todella pahoillaan että he olivat kuolleet.”
Väärin, Harry… minä tiedän…”Ja Dumbledoreko uskoi sen? Dumbledoreko uskoi, että Kalkaros oli pahoillaan kun James kuoli? Kalkaros vihasi Jamesia”, Lupin sanoi ja hänkin puhui Kalkaroksesta jo inhoten. Adara tunsi silmissään sumentavat kyyneleet.
”Eikä hän pitänyt minun äitiänikään minkään arvoisena, koska hän oli kuraverinen”, Harry sanoi.
Mutta minun äitiä piti… He siis oikeasti…Adara purskahti kyyneliin eikä kuunnellut enää mitä he puhuivat. Vasta kun Harry ja Lupin puhuivat siitä kuinka Kalkaros pääsi suojaloitsujen läpi torniin ongelmitta, Adara havahtui kuuntelemaan, pyyhittyään kyyneleensä. Hän hyväksyi viimein sen totuuden, että Kalkaros ja hänen äitinsä olivat enemmän, niin paljon enemmän kuin vain ystäviä.
”Yritin mennä perässä, mutta lensin taaksepäin ihan kuin Neville”, Lupin sanoi.
”Veikkaan että muurin läpi pääsivät vain ne, joilla on pimeän piirto – eli mitä sitten tapahtui kun hän tuli alas?” Harry kysyi. Adara laski päätään ja tuijotti kyynärvarttaan, hän saattoi nähdä kankaankin lävitse sen ruman merkin.
"Kuinka monen täytyy vielä kuolla ennen loppua?" Adara mutisi itsekseen ja vain Lupin kuuli hänet.
”Me vain päästimme heidät ohi. Luulimme että kuolonsyöjät ajavat heitä takaa – ja siinä samassa tulivat muut kuolonsyöjät ja Harmaaselkä takaisin ja taistelu jatkui – luulin kuulleeni Kalkaroksen huutavan jotain, mutten tiedä mitä –”
”Hän huusi: ’Se on ohi’”, Harry sanoi. Kaikki vaikenivat. Samassa ovet aukesivat ja rouva ja herra Weasley säntäsivät sisälle, perässään Fleur.
”Voi Bill!” kiljaisi rouva Weasley ja nojautui poikaansa vasten ja painoi suukon tämän veriselle otsalle. Adara katsoi kuuroutuneena kuinka he puhuivat ja kyselivät miten Billille käy.
”Mitä tuo tarkoitti, että ’änen piti mennä naimisiin?!” Fleurin kiljaisu herätti Adaran ajatuksistaan.
”No – sitä vain –”
”Luuletko sinä, ettei Bill enää ’alua naimisiin minun kanssa?” Fleur tiukkasi. ”Luuletko sinä ettei ’än enää rakasta minua, kun ’äntä on purtu?”
”En, en minä sitä –”
”Koska kyllä ’än rakastaa!” Fleur sanoi vihaisesti. ”Tarvitaan enemmän kuin ihmissusi, että ’än lakkaa rakastamasta minua!”
”Niin, kyllä, varmasti, mutta ajattelin että ehkä – kun ottaa huomioon – miltä hän –”
”Sinä ajattelit että minä en ’alua naimisiin ’änen kanssaan? Tai ehkä sinä toivoit?” Fleur sanoi ja nyt hän näytti itkuiselta. ”Mitä minä piittaan, minkä näköinen ’än on? Minusta minä olen tarpeeksi ’yvännäköinen kummankin puolesta! Ja nuo arvet näyttävät, että minun mies on rohkea! Ja minä teen tuon!” Fleur sätti ja otti haavojen hoitoon tarkoitetun aineen rouva Weasleylta ja alkoi hoivata Billin haavoja.
Rouva Weasley katsoi tyrmistyneenä kuinka Fleur itsepintaisesti sotki itseään ja hienoa paitaansa vereen hoivaillessaan Billiä.
”Meidän Muriel-tädillämme… on erittäin kaunis tiara – maahistyötä – ja olen varma, että voin suostutella hänet lainaamaan sitä häihin. Hän pitää kovasti Billistä ja se sopisi ihanasti sinun hiuksiisi”, rouva Weasley sanoi ja kaikki katsoivat hämmentyneenä, kun rouva Weasley ei alkanutkaan huutaa.
”Kiitos, se on varmasti ’urmaava”, Fleur sanoi jäykästi. Ja aivan yhtäkkiä naiset purskahtivat itkuun ja halasivat.
”Siinä näet! Fleur haluaa yhä naimisiin hänen kanssaan!” kuului yhtäkkiä kiukkuinen Tonksin ääni.
”Se on eri asia”, Lupin sanoi näyttäen kireältä. ”Billistä ei tule täyttä ihmissutta. Tapaukset ovat –”
”Mutta minäkään en välitä,
en välitä!” Tonks huusi ja tarttui Lupinin viitan rinnuksiin ja ravisti. Adara katsoi heitä järkyttyneenä. Tonks oli rakastunut… Lupiniin?
”Olen sanonut miljoona kertaa…”
”Ja minä olen sanonut
sinulle miljoonasti, että minä olen sinulle liian vanha, köyhä ja vaarallinen…” Lupin sanoi.
”Ja minä olen sanonut että suhtaudut tähän järjettömästi, Remus”, rouva Weasley sanoi.
”En järjettömästi. Tonks ansaitsee jonkun nuoren ja ehjän –”
”Mutta hän selvästikin haluaa sinut”, Adara puuttui keskusteluun. ”Sinä olet parempi mies kuin moni muu nuorempi yhteensä, Remus.”
Lupin katsoi hämmentyneenä kun kaikki kävivät nyt hänen kimppuunsa melkeinpä Tonksin sydämen särkemisestä syyttäen.
”Ei ole oikea… hetki puhua tästä… Dumbledore on kuollut –”
”Dumbledore olisi varmasti iloinen voidessaan ajatella, että tässä maailmassa on rahtunen enemmän rakkautta!” McGarmiwa töksäytti itsepintaisesti ja Adara hymyili jälleen valuvien kyyneltensä läpi.
Hagrid saapui nyyhkyttäen huoneeseen ja sanoi: ”Oon… oon tehny sen professori.. S-siirtäny hänet ja muksut on taas pehkuissa. Kuhnusarvio sanoo että ministeriöön on ilmoitettu.”
”Kiitos Hagrid. Minun on mentävä ministeriön väkeä vastaan. Hagrid, ole kiltti ja neuvo tupien johtajille – Kuhnusarvio saa edustaa Luihuista – että haluan tavata heidät heti kansliassani”, professori McGarmiwa sanoi. Lipetit nousi vuoteelta ja lähti kävelemään Hagridin perään McGarmiwan puheet kuultuaan.
”Ennen kuin tapaan heidät, haluaisin puhua kanssasi Harry. Tulisitko mukaani…” Harry nousi ja lähti tämän perässä huoneesta. Adara laski jalkansa vuoteen reunan yli ja nousi seisomaan.
”Mihin sinä luulet meneväsi?” Lupin kysyi ja Adara ei hetkeen ollut muistanut että Lupin oli istunut hänen vuoteensa jalkopäässä. Hetken Adara jo luuli katsovansa isäänsä koiramuodossa, mutta silmän räpäyksessä hän ymmärsi olevansa väärässä.
”Menen rohkelikkotorniin… nukkumaan”, Adara mutisi.
”Voit sinä täälläkin nukkua”, Lupin sanoi.
”En halua”, Adara vastasi ja pidätti uusia kyyneleitä. Hän halusi olla rauhassa, eivätkö he sitä ymmärtäneet? Hänellä oli niin iso salaisuus, että se sattui. Se sattui hänen sisuksissaan korventavana kipuna, joka ei lähtisi varmaankaan ikinä. Ei ennen kuin se salaisuus paljastuisi ja kaikki ymmärtäisivät… Kalkarosta.