YHDEKSÄNTOISTA VUOTTA MYÖHEMMIN SODASTA
Kesä oli jo viimeisillään. Lehdistä osa oli muuttunut auringon keltaisiksi ja kasveista osa näytti jo tummumisen merkkejä. Oli silti hyvin lämmin, ja uudelleen rakennetun Kotikolon pihalle katettiin juuri pitkää pöytää telttakatoksen alle. Rouva Weasley sipaisi punaista tukkaansa, joiden seasta erottui hopean harmaita hiuksia. Hän hyräili hyvän tuulisena ja lisäsi juuri haarukoita ja veitsiä lautasten vierelle. Herra Weasley istui jo pöydän päässä ja luki Päivän profeettaa.
”Kultaseni, laita se lehti jo pois, he tulevat minä hetkenä minä hyvänsä!” rouva Weasley sanoi. Herra Weasley taitteli lehtensä siististi ja laski sen pöydälle.
”Heidät kaikki tuntien he ovat myöhässä, heillähän on itsensä lisäksi lapset lähtövalmiiksi autettavana”, hän totesi.
”No mutta ei Siriuksella. Hän voi saapua ihan –” samassa kuului poksahdus ja mies, jonka komeat piirteet olivat melkeinpä parantuneet vanhetessaan, hymyili tervehdykseksi Weasleylle.
”Molly”, hän totesi ja halasi pikaisesti rouva Weasleya.
”Arthur”, hän lisäsi ja kätteli herra Weasleya.
”Mukavaa nähdä taas, Sirius”, rouva Weasley sanoi hymyillen.
”Ovatko muut jo tulleet?”
”Ei, ei kukaan sinun lisäksesi.”
Ei kulunut kuitenkaan kauaa, kun tietä pitkin lähestyi auto, joka pysäköi takapihalle. Autosta astuivat ulos Harry, hiukset yhtä sekaisin ja toivottomasti kuin aina, hänen vierelleen Ginny joka avasi auton takaoven ja päästi lapsensa Lilyn, Albuksen ja Jamesin ulos.
”Arthur-pappa!” Lily kiljaisi onnessaan ja ryntäsi halaamaan isoisäänsä ja –äitiänsä. Harry meni tervehtimään Siriusta ja Ginny halaamaan vanhempiaan. Albus ja James katselivat sivusta ja leikkivät olevansa jo isoja poikia, jotka eivät enää ketään halailleet. Rouva Weasleylta he eivät kuitenkaan päässeet pakoon ja pian he antautuivat tämän halattavaksi – ja heidän sädehtivistä silmistään huomasi, etteivät he oikeasti panneet tällaista rakkauden osoitusta pahakseen.
”Onko tuo Volvo?” herra Weasley kysyi innoissaan autosta ja oli jo nousemassa ylös kun rouva Weasley painoi tämän takaisin istumaan.
”Tutki autoa vasta ruokailun jälkeen!”
Samassa toinen auto pysäköi pihaan ja Ron, Hermione, sekä heidän lapsensa Hugo ja Rose astuivat ulos autosta. Ron ja Hermione tervehtivät ensin illan isäntää ja emäntää, sitten Harrya ja Ginnyä, sekä lopulta Siriusta. Lily ja Hugokin saivat lämpimät halaukset isovanhemmiltaan ja riensivät sitten Jamesin, Albuksen ja Lilyn luo.
”Onko tuo BMW?!” herra Weasley huokaisi ja oli taas nousemassa ylös, mutta rouva Weasley painoi tämän takaisin.
”Onko Adara vielä saapunut?” Harry kysyi.
”Ei vielä, mutta eivätköhän he tänne pian selviä. Heillä sentään on vasta kaksi lasta”, rouva Weasley totesi.
”Mutta puolet hankalampia kuin Ronin ja Ginnyn lapset yhteensä”, herra Weasley lisäsi. ”Ja kolmashan heillekin on tulossa.”
Samassa ilmassa kajahti taas pieni poksahdus, ja Remus, Tonks ja Ted ilmestyivät takapihalle.
”Kas, tekin jo selvisitte perille asti”, Sirius totesi ja halasi ystäväänsä.
”Tedin syytä. Kuultuaan että Victoire saapuu, hän istui peilin edessä kymmenen minuuttia miettimässä miten hiuksensa laittaisi”, Remus vastasi. ”Enkä ymmärrä miksi, eihän poika tarvitse edes kampaa noiden hiusten laittamiseen ja värjäämiseen!”
”Isä!” Ted sähähti nolostuneena ja hänen hiuksensa saivat hetkeksi punaisen säväyksen.
”En ymmärrä miksi et pidä hiuksiasi punaisena koko aikaa”, Tonks totesi ja pöyhi poikansa silmille ulottuvia hiuksia. ”Sinähän olet jo melkein Weasleyn sukua muutenkin kun olette Victoiren kanssa niin kiinni toisis-”
”Äiti, älä nolaa minua”, Ted mutisi ja meni tervehtimään kummisetäänsä, Harrya.
”George ja Fred tapansa mukaan myöhässä”, rouva Weasley totesi katsoen kelloa joka näytti jo varttia yli viittä.
Pian sen jälkeen pihaan pysäköi vielä kolmas auto, limusiini, josta asteli ulos kaksi perhettä: Fred Angelina Johnsonin ja heidän poikansa Arthurin kanssa, sekä Adara, kaksospoikiensa Siriuksen ja Severuksen sekä miehensä Dracon kanssa.
”Anteeksi kun olemme myöhässä, mutta Dracolla tuli ongelmia auton kanssa –”
” – ja korjasin asian loihtimalla autoon pakin joka toimii tahtoni mukaan”, Draco lisäsi virnistäen tyytyväisenä itseensä. Adaran suupieli nykäisi pikaisesti, mutta sitä hän ei miehelleen näyttänyt.
Sirius säntäsi tervehtimään lapsenlapsiaan ja Adaraa. Nuorempi Sirius meni isoisäänsä halattuaan kummiensa Ronin ja Hermionen luokse, kun Severus taas meni kummiensa Harryn ja Ginnyn luokse. Fred, Angelina ja Arthur tervehtivät kaikkia vuoronperään Adaran jälkeen. Draco jäi heistä hiukan jälkeen.
”Ovatko pojat taas tapelleet?” Sirius kysyi kätellessään Dracoa lämpimästi ja huomattuaan kuinka kaksoset menivät eriteilleen.
”Kysytkin vielä. Tämän päivän aiheena Nimbus 2012 ja Tulisalama 4”, Draco sanoi naurahtaen ja läimäisi kaikki limusiinien ovet kiinni.
”Työsuhdeauto?” Sirius kysäisi ja rupesi ihailemaan autoa, Dracon kertoessa lainanneensa sen vain ystävältään.
”Onko Severus tulossa?” Adara kysyi. Kaikki kohauttelivat olkiaan ja Adara hymähti hiukan pettyneenä ja silitteli pulleaa vatsaansa. Lapsi oli potkinut hillittömästi matkalla, kuin se olisi ollut innoissaan ja tiennyt mihin he olivat tulossa. Nyt perillä, potkut loppuivat ja lapsi keskittyi kai kuuntelemaan vaimeita ääniä ympärillään. Remus asteli lähemmäs ja halasi Adaraa jotenkuten, miten Adaran vatsan yli ylti.
”Onpas se taas kasvanut”, Remus totesi ja kokeili kumpua naisen vatsassa. Lapsi potkaisi ikään kuin tervehdykseksi ja Remus hymyili yllättyneenä.
Samassa takaovi kävi kun Bill ja Fleur astelivat pihalle Dominiquen, Louisin ja Victoiren kanssa. Kaikki tervehtivät taas heitäkin ja alkoivat lopulta istuutua pöydän ääreen. Pöydän luona oli vielä neljä tyhjää paikkaa.
”Ketkäs vielä puuttuvat?” Fred kysäisi. ”Pahempi puoliskoni, Percy, Kalkaros ja -?”
”Ai etkö ole kuullut? Charliekin on tulossa”, rouva Weasley totesi.
”Charlieko? Mitä? Se työholisti saatiin pois Romaniasta?” Fred henkäisi ja samassa joku tarttui häntä nipistäen niskasta.
”Kuulin tuon”, Charlie totesi virnistäen ja tervehti kaikkia paikallaolijoita istuuduttuaan paikalleen.
”Percy ja George vielä –”
”Täällä ollaan”, kuului Georgen vastaus takaovelta kun hän asteli Percyn perässä ulos pyyhkien tuhkaa päältään.
”Oi voi, olisi pitänyt siivota se takkakin”, rouva Weasley sanoi ja George heilautti kättään merkiksi, ettei se haitannut. Percy suuteli äitiään poskelle ja George meni sekoittamaan nyrkillään Fredin päälakea.
Juuri kun kaikki olivat taas rauhoittuneet tervehdyksiltään ja rouva Weasley oli loihtinut suuren padan pöydän keskelle, kuului vielä yksi vaimea poksahdus. Kaikki kääntyivät katsomaan kun Kalkaros, ainoa niin mustassa asusteessa ja hiuksista juuret hiukan harmaantuneina, asteli paikalle.
”Anteeksi, että olen myöhässä”, hän totesi ja vilkaisi siskon tyttäreensä ja pieni hymyn häivä vilahti hänen kasvoillaan.
”Ei se mitään, emme olleet ehtineet vielä aloittaa”, herra Weasley sanoi ja Kalkaros istuutui viimeiselle tyhjälle paikalle, Adaran vasemmalle puolelle, Siriusta vastapäätä.
”Musta, sinun on turha yrittää mitään, näin jo Severuksen torahammasfrisbeen käsissäsi”, Kalkaros totesi kuin olisi maininnut miten hyvä sää tänään oli. Sirius kohotti kulmakarvojaan ja näytti tyttärelleen viatonta naamaa.
”En tiedä mistä hän puhuu”, Sirius totesi ja hänen käsivartensa liikkui aavistuksen pientä Severusta kohti ja Severus nappasi vaivihkaa jotain taskuunsa.
Adara pudisteli päätään isälleen ja he alkoivat nauttia rouva Weasleyn tekemästä lihapadasta.
”No, miten aiotte saada kaikki King’s Crossille ensi viikolla?” rouva Weasley kysäisi jossain vaiheessa ruokailua.
”Eivätköhän he kaikki huolehdi omista lapsistaan, Molly”, Sirius totesi.
”Minusta olisi vain ollut mukavaa että menisitte kaikki yhdessä koko perheen voimin”, rouva Weasley totesi.
”Kolmetoista aikuista ja kaksitoista lasta samaan kyytiin? Mehän valtaisimme Poimittaislinjan sillä määrällä”, Sirius totesi.
”Ja mitä perheeseen tulee”, Adara aloitti. ”Minä ja Draco emme ole teille mitään sukua, eikä liiemmin Siriuskaan.”
”Yhtä tärkeitä olette että voisittekin olla – ja olettehan te jotain kaukaista sukua Arthurille”, rouva Weasley totesi topakasti. Dracon posket punehtuivat kohteliaisuudesta ja Adara virnisti itsekseen.
”Onko opetussuunnitelma jo valmis alkavalle lukuvuodelle, Sirius?” Remus kysäisi. Sirius pureskeli ruoan loppuun ja nielaisi.
”Kutakuinkin, jouluun asti kaikki on valmiina. Ajattelin viimeistellä kevätlukukauden sitten talven aikana”, Sirius totesi ja ojensi Remukselle paperin, jonka otsikkona oli Pimeyden voimilta suojautumisen opetussuunnitelma.
”Tein pieniä korjauksia aiempiin vuosiin. Mielestäni möröt kuuluisi opiskella jo ensimmäisinä vuosina, sillä jokaisessa velhoperheessähän niihin törmää”, Sirius totesi.
”Kunhan et pelottele oppilaitasi kuoliaaksi”, Remus totesi ja Sirius naurahti.
”Vain luihuiset mörköä pelkääv- sori, Draco”, Sirius sanoi ja kaikki – mukaan lukien Draco – nauroivat.
Kun kaikki olivat saaneet pääruoan syötyä ja alkoivat nauttia tuoreesta omenapiirakasta ja suklaakakusta, rouva Weasley huokaisi tyytyväisenä.
”Mitä nyt, kultaseni?” herra Weasley kysyi.
”Ajattelinpahan vain, kuinka hienot perheet lapsemme ovat saaneet… Ron, Fred, Ginny, Bill… Charlie, Percy ja George vielä niin voin kuolla maailman onnellisimpana”, rouva Weasley totesi. Jokin tarttui Percyä kurkusta ja hän alkoi yskiä. Fred vilkaisi häntä pirullisesti hymyillen.
”Pitäisikö meidän tietää jotain?” herra Weasley kysyi kohottaen kulmiaan.
”Ei!” Charlie ja Percy parkaisivat yhtä aikaa, vilkaisivat toisiaan ilmeillä jotka ilmaisivat: mitä, sinäkin -?!
”Minä näin Percyn ja Penelopen taas yhdessä, ministeriössä!” Fred huudahti heti.
”FRED!” Percy huudahti. Charlie oli lehahtanut punaiseksi.
”Sepä ihanaa, kultaseni!” rouva Weasley hihkaisi. ”Mutta mikäs Charliella on?”
”No… tuota… itse asiassa –” Charlie kakoi.
”Oletko sinäkin löytänyt jonkun?” rouva Weasley kysyi ja Charlie lehahti punaisemmaksi.
”Jotain sinne päin”, hän mutisi.
Rouva Weasleyn ilolle ei ollut rajaa kun Charlie lopulta tunnusti että hänellä oli ollut jo kuusi kuukautta tyttöystävä – joka oli nyt hänelle raskaana.
George pysytteli hiljaa ja söi jälkiruokansa loppuun.
Lopulta Rose, Hugo, James, Albus, Lily, Dominique, Louis, Severus ja Sirius menivät sisälle viettämään omaa aikaa, kun aikuiset – ja täysiän saavuttaneet Arthur, Ted ja Victoire, jäivät ulos nauttimaan kermakaljaa ja tuliviskiä. Kalkaros oli hiljainen kuten aina joten Adara puhutteli häntä hetken aikaa Dracon kanssa. Silti Kalkaros oli ensimmäinen juhlista lähtijä, ehkei hän vieläkään ollut sopeutunut kaikkien seuraan... Hän kuitenkin vaikutti paljon rentoutuneemmalta kuin aiemmissa tämän kaltaisissa juhlissa ja kävi jopa hyvästelemässä Siriuksen ja Severuksen. Adara hymyili itsekseen ja katsoi pikaisesti Georgea joka kulautti juuri tuliviskinsä loppuun. Georgen juominen oli lisääntynyt ajan myötä.
Adara tarkasteli Harrya ja Ginnyä jotka pitelivät toisiaan kädestä. He eivät olleet muuttuneet paljoa lainkaan siitä mitä he olivat Tylypahkan lopulla. He rakastivat toisiaan ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja Ginnyn vahva luonne piti Harryn poissa ongelmista – ainakin useimmiten. Harry oli nykyään aurori ja huispausmestari, Ginny taas oli taikaministeriössä taikalain säädäntöjen osastolla.
Sitten Adaran katse kääntyi Remukseen ja Tonksiin. He vaikuttivat tavallista iloisemmilta kuultuaan Tedin ja Victoiren suhteesta. Sitähän he olivat aina toivoneet Tedille, mukavaa ja hyväsydämistä tyttöä. Ted oli osoittanut kiinnostusta astronomiaan, kun Remus taas oli eläkkeellä ja Tonks omisti puolet huispauspuodista Ronin kanssa.
Pian Adara katsoi Ronia ja Hermionea, jotka olivat koko joukosta ne, joihin aika ei ollut vaikuttanut paljoa nimeksikään. Hermione oli yhtä fiksu ja vahva kuten aina ennenkin, ja Ronin seurassa itsepäinen kuin härkä. Ron oli yhä se Hermionen tahtoihin alistuva, mutta helposti suutahtava poika kuten ennen. Ron piti huispauspuotia yllä ja Hermione oli taikasauvojen valmistaja.
Sitten Adara katsoi Frediä ja Angelinaa, jotka olivat juuri ruskettuneet lomalla. Fred piti yhä pilapuotia Georgen kanssa, kun Angelina oli Adaran, Harryn ja Oliver Woodin kanssa huispauksen maajoukkueessa.
Sitten Adara tarkasteli itseään. Jos joku olisi hänelle kaksikymmentä vuotta sitten sanonut, että hänen ja Georgen suhde ei kestäisi loputtomiin, ja että hän päätyisi yhteen Dracon kanssa, menisi tämän kanssa naimisiin, saisi hänen kanssaan lapsia… Adara olisi nauranut sydämensä kyllyydestä. Nyt hän nauroi sydämensä kyllyydestä Dracon kanssa, silkasta onnestaan. Hän ei ollut koskaan ollut niin onnellinen, kuin hän oli nyt. Joka aamu hän heräsi Dracon vierellä ja kiitti katse taivaassa, että hän törmäsi Dracoon sinä eräänä iltana. Draco oli myös ministeriössä, kun Adara oli jo toista kertaa äitiyslomalla eikä minkään työn teosta olisi pitkään aikaan tietoa – Oliver Woodin kiusaksi.
Draco huomasi Adaran katseesta että tämän ajatukset harhailivat. Hän tarttui vaimoaan kädestä ja painoi suukon tämän kämmenselälle.
Adara havahtui ja hymyili.
”Miten Lucius ja Narcissa voivat, Draco?” Remus kysyi ja Draco havahtui vuorostaan, tuijottamasta vaimoaan. Remus oli aina ollut se joka oppi sopeutumaan parhaiten kaikkien kanssa, jopa entisten vihollisten. Lucius ja Narcissa eivät olleet poikkeus.
”Hyvinhän he. Äiti ehdotti että muuttaisimme Malfoyn kartanoon asumaan, mutta viihdymme ihan hyvin Godrickin notkossa”, Draco vastasi.
”Olemme ainakin Harryn ja Ginnyn lähellä jos tarvitsemme lasten vahtia ja toisinpäin”, Adara sanoi. ”Vaikka olen varma, että Narcissa auttaisi meitä mielellään lasten kanssa”, hän lisäsi.
”Usko pois, minä viihdyn paljon paremmin Godrickin notkossa kuin Malfoyn kartanossa”, Draco sanoi. Adara nyökkäsi. Olihan heillä aikaa asua Malfoyn kartanossa; Dracohan oli ainut Malfoy-suvun perijä. Kuten Adarakin Mustan suvun talon.
”Ja kun koittaa aika, että te olette tällaisia vanhoja ja raihnaisia kuin minä ja lapsenne ovat perustaneet perheen –” Sirius aloitti ja Adara katsoi häneen kysyvästi. ”- te voitte muuttaa Mustan taloon ja antaa lapsillenne Malfoyn kartanon. Pitäkää kartanoa tyhjänä sillä välin.”
”Tarkoitat siis, että minä ja Draco muutamme Mustan taloon kun sinä olet – kuollut?” Adara kysyi.
”Jotain sinne päin, en minäkään elä ikuisesti”, Sirius sanoi.
”Älä puhu tuolla tavalla, en anna sinulle anteeksi jos kuolet ennen minua”, Adara totesi.
”Se on isien tehtävä. Katsoa kun heidän lapsensa kasvavat aikuiseksi, perustavat perheen, ja kun lastesi aika on tulla isovanhemmiksi, vanhemmat kuolevat pois”, Sirius sanoi.
”Sirius, ei puhuta kuolemasta tällaisena perheiltana”, herra Weasley huomautti. Sirius pahoitteli ja hörppäsi hiljaa loput kermakaljastaan.
”Pitäisiköhän meidän jo lähteä? Lilyn nukkumaanmenoaika meni jo ajat sitten”, Harry totesi ja Ginny nyökkäsi. Pian siis Potterit lähtivät ajamaan kohti kotia. Ginny tuijotteli hajamielisesti katuvaloja heidän päästyään maalta kaupunkiin. Hänen päässään pyöri illan jäljiltä tuhat ajatusta.
Lopulta hän ei vain voinut pitää suutaan kauempaa kiinni: ”Adara ja Draco näyttävät hyvin onnellisilta.”
”Niinhän he tekevät”, Harry totesi.
”Eikö sinua enää haittaa, että Adara päätyi yhteen Malfoyn kanssa?” Ginny kysyi.
”Ei. Se on Adaran päätös kenen kanssa hän on. Ja vaikken minä aikoinani Malfoysta pitänytkään, tulemme ihan hyvin toimeen nykyään – vaikkemme me mitään parhaita ystävyksiä vieläkään ole…”
”Minusta George olisi –”
”Ginny, tästä on puhuttu…”
”Mutta kun George näyttää niin kurjalta nykyään!”
”Se ei ole Adaran syy”, Harry kuittasi.
Juhlat Kotikolossa jatkuivat. Lopulta Fred, Angelina ja nuori Arthur päättivät lähteä hormipulverilla kotiin. Asteltuaan oman kotinsa olohuoneeseen Angelina huokaisi: ”Äitisi ruoka oli erittäin ihanaa.”
”Kuten aina”, Fred totesi ja painoi suukon vaimonsa poskelle.
”Mikä jälkiruoka minä nyt muka olen?” Angelina kysyi hyväntuulisesti ja virnisti.
”Äiti, isä, menkää hotelliin”, Arthur totesi ja karkasi huoneeseensa virnuillen ennen kuin hänen isänsä ehti sanoa sanaakaan.
Pian heidän jälkeensä Kotikolosta lähtivät Fleur, Bill, sekä heidän kuopuksensa, pieni pisamanaamainen Dominique, keskimmäinen ja hyvin suloinen vaaleahiuksinen Louis ja yhtä vaaleahiuksinen ja sädehtivän kaunis Victoire.
”Oma koti kullan kallis”, Bill totesi simpukkamökkiin asteltuaan.
”Sirius yritti pussata minua”, Louis totesi happamana Victoirelle ja Bill kuuli heidän puheensa.
”Siriusko? Viimeksi sinua pussasi Severus?”
”Nimenomaan! En minä kestä jos minua pussailee noin moni ihminen! Inhoan poikia”, Louis huokaisi hyvin lapselliseen sävyynsä ja Fleur ja Bill nauroivat.
Kotikolossa Ted näytti harmistuneelta Victoiren lähdettyä ja rupesi ehdottelemaan Remukselle kotiinlähtöä.
Lopulta Remus ja Tonks myöntyivät ja lähtivät, hyvästeltyään vielä paikalle jääneet: herra ja rouva Weasleyn, Siriuksen, Hermionen, Ronin, Hugon, Rosen, Dracon, Adaran, Severuksen ja Siriuksen.
Remus laittoi viittansa naulakkoon ja huokaisi päästyään vihdoin kotiin.
”Hyvinhän sinä jaksoit tämän illan”, Tonks totesi ja halasi takaapäin miestään.
”Niin, jostain syystä tuollaiset perheillat vain lisäävät energiaani, vaikka edellisyönä olisi ollut täysikuu”, Remus totesi hymyillen.
”Sitä se perhe teettää”, Tonks totesi ja suukotti miestään poskelle, Tedin huutaessa yläkerrasta hyvän yön toivotukset.
Sillä välin herra Weasley oli painunut nukkumaan ja rouva Weasley alkoi siivota Hermionen kanssa pöytää tyhjäksi. Ron jutteli Dracon ja Adaran kanssa ja hänestä huomasi, että vuosia sitten Adaran ja Dracon avioiduttua syntynyt vaivautuneisuus oli tätä nykyä poissa. Ronia ei vaivannut enää puhua Dracon kanssa, vaan hän päinvastoin kiusasi Dracoa välillä kouluaikaisilla jutuilla, ja Draco keksi vastaiskuja ja lopulta kaikki kolme nauroivat.
”Pitäisikö meidänkin lähteä, Ron?” Hermione kysyi siivottuaan rouva Weasleyn kanssa loppuun. ”Rose ja Hugo alkavat olla väsyneitä.”
”Niinkö? Kai meidän sitten täytyy… Nähdään King’s Crossilla viimeistään”, Ron sanoi Dracolle ja Adaralle.
”Nähdään”, Adara sanoi Hermionelle ja nämä lähtivät lastensa kanssa autoon.
Peruutettuaan pois pihasta, Ron aukaisi suunsa: ”Ei Draco nyt niin paha ole kuin mitä joskus luulin.”
”Minähän sanoin sinulle niin alusta alkaen! Jo häissä minä sain tyrkkiä sinua kättelemään Dracoa”, Hermione sanoi ”mitäs minä sanoin”-tyyliin.
”Niin niin, olit jälleen oikeassa”, Ron totesi ja Hermione virnisti.
”Minähän olen aina oikeassa.”
Adara, Draco ja Sirius istuivat hetken vielä ruokapöydän ääressä, kun he totesivat, että oli aika palata kotiin.
”Minä menen etsimään kaksoset”, Draco totesi ja lähti sisälle. Hän ei halunnut rasittaa Adaraa liikaa. Sirius virnuili itsekseen katsellessaan Adaraa.
”Mitä?” Adara kysyi hämmentyneenä.
”Ei mitään… Mietin vain mihin tämä aika on oikein mennyt. Vastahan me törmättiin Rääkyvässä röttelössä ja sinä olit sellainen pieni hento tyttö ja –”
”Ja nyt olen iso, lihava pallo, joo joo, olen kuullut tämän”, Adara sanoi ja Sirius nauroi.
”En nyt ihan siksi meinannut sinua sanoa, mutta kai se käy noinkin”, hän totesi ja Adara esitti leikkisästi loukkaantunutta, kun Sirius myönsi että hän on lihava pallo.
”Sirius, Severus, aika mennä”, Draco sanoi löydettyään kaksoset olohuoneesta.
”Okei”, Sirius totesi ja voitti juuri Severuksen velhoshakissa – ties monettako kertaa, sillä Severus näytti hyvin happamalta. Draco hymyili pojalleen lohduttavasti ja hyvästeltyään rouva Weasleyn, he lähtivät poikien kanssa takapihalle.
”Lähdemmekö?” Draco kysyi Adaralta. Adara nyökkäsi hyväksyvästi, halasi pikaisesti isäänsä ja tämä auttoi hänet ylös tuolilta.
”Kohta voisit melkeinpä kieriä autolle”, Draco totesi ja Adara mulkaisi tätä mukamas vihaisesti, Sirius pidätteli naurua.
”Nähdään taas, Draco”, Sirius sanoi ja kätteli tätä.
”Näkemisiin”, Draco vastasi ja Adara, Severus ja Sirius menivät autoon. Sirius ja Severus olivat iloisia kun Fred, Angelina ja Arthur eivät olleet enää kyydissä: nyt heillä oli enemmän tilaa riehua.
Matkan ollessa vasta alullaan, Adara tunsi kirpaisun, jonka hän oli tuntenut ennenkin. Hän ähkäisi ja painoi kätensä vatsalleen.
”Adara? Mikä on?” Draco kysyi huolissaan ja yritti pitää katseen tiessä.
”Supistus”, Adara sanoi ja silitteli vatsaansa.
”Nytkö?!” Draco huudahti paniikissa.
”No nyt, nyt!” Adara sanoi. Dracon kasvoilla kävi hätääntynyt ilme, jonka Adara oli nähnyt vain kerran ennenkin, heidän ollessaan Malfoyn kartanolla, Adara viimeisillään raskaana. Ja kuten heidän tuurinsa saattoi arvata, Sirius ja Severus halusivat ulos maailmaan juuri silloin.
”Käännytään takaisin Kotikoloon, mennään hormipulverilla –”
”Hyvä idea, mennään jo”, Adara totesi ennen kuin Dracon lause ehti päättyä.
”Miksi me mennään takaisin?” Sirius ihmetteli ja Severuksen pää kurkisti Dracon ja Adaran välistä esiin.
Ja niin, sinä yönä syntyi Viola Malfoy.
Adara hymyili pienelle lapselleen ja huokaisi uupuneena. Draco tiesi tuosta huokauksesta, että Adara haluaisi varmasti vielä neljännen lapsen.
Eikä se Dracoa haitannut, hän oli valmis perustamaan vaikka kuinka suuren perheen, kunhan se oli juuri Adaran kanssa, ja siinä turvallisessa maailmassa, joka oli luotu suuren ja vaikean sodan kautta yhdeksäntoista vuotta sitten. Jos nyt ei ollut oikea aika lasten syntyä ja elää, niin ei sitten milloinkaan, sillä pahin oli ohi…
