A/N: Kohtalaisen hyvin kommenttia tullut koskien Kalkaroksen ja Violan sukulaisuudesta
siitä hyvästä:
Luku 157. Harry
Kun Adara viimein pääsi pois muistoista, hän ei tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Hän tuijotti järkyttyneenä eteensä. Hänen äitinsä, ja Kalkaros...
Kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Kalkaros ei koskaan..
koskaan ollut vihannut häntä, hän vain pelkäsi ja kammoksui niitä tuskallisia muistoja Violasta... niitä muistoja jotka heijastuivat Adaran kasvoilta. Kasvoilta jotka olivat kuin hänen äidillään, Kalkaroksen
siskolla… Ja Lily… Kalkaros oli aina suojellut Harrya koska tämä oli Lilyn poika.
”Adara!” George huusi rehtorin huoneen oven toiselta puolelta, mutta hän huusi kuuroille korville. George koputti ovea kolmesti.
”Adara?! Oletko kunnossa?” George huusi taas. Adara havahtui.
”Mitä?” hän kysyi käheällä äänellään.
”Harry on kadonnut”, George sanoi. Adara ryntäsi työhuoneesta ja lähti Georgen kanssa kohti ulko-ovia.
George ja Adara lähtivät eri suuntiin ja Adara törmäsi ulko-ovella Harryyn.
”Harry! Luojan kiitos, me jo säikähdimme että -”
”Ei minulla ole hätää… Tarvitsin vain aikaa miettiä.”
”Harry, Kalkaros antoi minulle muistoja, jotka sinun täytyy nähdä. Se on erittäin tärkeää, se koskee hirnyrkkejä”, Adara sanoi ja Harry katsoi tätä kysyvästi.
”Tule, ne ovat Dumbledoren ajatusseulassa”, Adara sanoi ja saattoi Harryn rehtorin työhuoneeseen. Adara erotti Harrylle tärkeät muistot ja otti Violaa koskevat takaisin pulloon. Harry painoi päänsä ajatusseulaan, ja Adara näki parhaaksi jättää hänet rauhaan. Suljettuaan oven perässään Adara nojasi selkäänsä oveen ja purskahti itkuun. Hän tiesi, ettei Harry tulisi sanomaan hyvästejä, joten Adara kuiskasi itse: ”Hyvästi, Harry…”
Hän istui yksin tarvehuoneen käytävässä ja tuijotti Kelmien karttaa. Hän tiesi, ettei hän saisi liikkua, mennä estämään Harrya… Tämän oli pakko tapahtua, jotta Voldemort kukistuisi…
Adara katsoi kuinka Harryn piste alkoi liikkua pois rehtorin huoneesta, kohtasi matkallaan Nevillen, ohitti Ginnyn, jatkoi kohti pihamaalle.
”Adara? Löysitkö Harryn?” George kysyi. Adara nyökkäsi synkästi.
”Missä hän nyt on?”
”En tiedä… Mutta tarvitsen sinulta palveluksen. Mitä tahansa kohta tapahtuukin, mitä tahansa minä sanon – älä päästä minua lähtemään tältä käytävältä”, Adara sanoi ja heitti sauvansakin Georgelle, joka oli kalpea ja pelokkaan näköinen.
”Mitä on tapahtunut?” George kysyi.
”Ei sen väliä, mutta älä päästä minua lähtemään Kiellettyyn metsään”, Adara sanoi. ”Lupaa se.”
”Lupaan”, George vastasi ja Adara katsoi takaisin Kelmien karttaan.
Harryn piste lähestyi Yaxleya ja seurasi tätä, kohti aukiota jossa näkyi monta pistettä. Muun muassa Rowle, Lucius, Narcissa, Voldemort, Bellatrix ja - Hagrid! Adara nousi ylös ja muisti nyt Georgen olevan tiellään.
”Täytyy olla jokin muu keino, on pakko olla!” Adara huusi ja katsoi karttaa.
Yhtäkkiä Harryn piste lakkasi liikkumasta, ja samoin teki Voldemortin piste. Bellatrixin piste liikkui nopeasti Voldemortin luokse. Narcissa lähestyi hitaasti Harryn pistettä. Kuolonsyöjät kokoontuivat tiiviimmin Harryn pisteen luo. Sitten Hagridin piste liikkui Harryn luo ja he kaksi liikkuivat samaan tahtiin kuolonsyöjien edellä kohti linnaa.
”Mitä tapahtuu?” George kysyi.
”Harry, Hagrid ja kuolonsyöjät ovat tulossa tänne”, Adara sanoi ja näki kuinka jotkin nimeämättömät pisteet liikkuivat kohti kuolonsyöjiä hetken ja katosivat sitten takaisin metsän uumeniin.
Adara ja George juoksivat kohti uloskäyntiä, kun linnassa kajahti taas kovaan ääneen Voldemortin puhe: ”Harry Potter on kuollut. Hän kuoli paetessaan, yrittäessään pelastautua sillä välin kun te annoitte elämänne hänen vuokseen. Me tuomme teille hänen ruumiinsa todisteeksi siitä, että teidän sankarinne on poissa.”
”Se on vale! Harry ei liikahtanutkaan!” Adara huusi Georgelle.
”Mutta miksi ei?! Eikö hän edes taistellut?!”
”Ei… mutta miksi hänestä on kartalla yhä piste?” Adara kysyi toiveikkaana ja he astelivat ruuhkautuneelle ulko-ovelle.
”Taistelu on voitettu. Te olette menettäneet puolet sotureistanne. Minun kuolonsyöjiäni on enemmän kuin teitä ja poika joka elää on mennyttä. Sodan on päätyttävä. Jos joku vielä asettuu vastahankaan, olkoon mies, nainen taikka lapsi, hänet teloitetaan samoin kuin hänen koko perheensä. Tulkaa pois linnasta, nyt heti, polvistukaa minun eteeni, niin teidät säästetään. Teidän vanhempanne ja lapsenne, veljenne ja sisarenne saavat elää ja saavat anteeksi ja te liitytte minun joukkoihin uudessa maailmassa, jonka me rakennamme yhdessä.”
He astelivat ulos kaikkien muiden joukossa ja Adara kuuli rintaa kirpaisevan äänen, joka oli lähtöisin McGarmiwasta: ”EI!”
”EI! HARRY!” kuului Hermionen ja Ronin epätoivoiset huudot. Ginny kiljui Harryn nimeä. Oppilaat alkoivat huutaa solvauksia ja karjua. Adara raivasi tiensä Georgen kanssa aivan eteen ja viimein Adara näki Voldemortin seisomassa Hagridin edessä, Hagridin pitäessä velttoa Harryn ruumista käsissään.
”VAITI!” Voldemort huusi. ”Se on ohi. Pane hänet maahan Hagrid, minun jalkoihin, mihin hän kuuluu!”
Hagrid laski Harryn nurmikolle.
”Näettekö? Harry Potter on kuollut! Ymmärrättekö nyt, te harhaan johdetut? Hän ei ollut koskaan mitään muuta kuin poika, joka luotti toisten uhrautuvan puolestaan!”
”Hän löi sinut!” Ron kiljaisi ja kaikki huusivat taas.
”Hän sai surmansa yrittäessään livahtaa karkuun linnan tiluksilta”, Voldemort sanoi ja hän suorastaan nautti valheestaan.
”Se on vale! Minä näin kaiken! Harry käveli Yaxleyn perässä sinun luoksesi! Sinä -!” Adara huusi vihaisesti.
”Kas, Musta… Bellatrix kertoikin, että sinä olitkin silkka pelkuri ja valehtelija”, Voldemort totesi. Samassa Neville hyökkäsi ihmisten keskeltä ja kirouksen saattelemana kaatui maahan ja menetti sauvansa.
”Ja kukahan tämä mahtaa olla…?” Voldemort sanoi ja Bellatrix nauroi.
”Se on Neville Longbottom, herrani. Aiheuttanut ongelmia Carroweille jo pitkään. Aurorien lapsi.”
”Aah, kyllä, muistan toki”, Voldemort sanoi. ”Mutta sinähän olet puhdasverinen, urhea poika?”
”Entä jos olenkin?” Neville kysyi lujalla äänellä.
”Sinä osoitat rohkeutta ja urhoollisuutta ja olet jaloa syntyperää. Sinusta olisi hyötyä minun joukoissani.”
”Minä liityn sinun joukkoihisi kun helvetti jäätyy umpeen!”
”Olkoon menneeksi”, Voldemort sanoi ja hänen äänensä kuulosti vaaralliselta.
”Jos tuo on sinun valintasi, Longbottom –” Voldemort heilautti sauvaansa ja eräästä ikkunasta lensi yhtäkkiä vanha homeinen lajitteluhattu.
”- palaamme alkuperäiseen suunnitelmaan. Sinun päähäsi se siis pantakoon”, Voldemort sanoi ja laittoi hatun väkisin vartalolukkoisen Nevillen päähän.
”Tylypahkan koulussa ei enää lajitella. Minun jalon esi-isäni Salazar Luihuisen symboli, kilpi ja väri kelpaavat kaikille, vai mitä, Longbottom?”
Samassa hattu lehahti ilmiliekkeihin Nevillen päässä.
”Neville tässä näyttää miten käy niille jotka yhä vastustavat minua!”
Ihmiset alkoivat karjua raivoissaan. Adara nosti sauvansa ja taistelu alkoi: kiroukset lensivät joka suuntaan ja Adara tunsi kuinka Bellatrixin Avada Kedavra lensi hänen rintakehäänsä – mutta mitään ei tapahtunut. Lupiniin osuneen kirouksen tavoin sekin kimposi ja Bellatrixin jo aluillaan ollut nauru loppui siihen paikkaan. Sirius säntäsi kaksintaistelemaan Bellatrixin kanssa, mutta Bellatrix juoksi kauhuissaan karkuun kohti Voldemortia.
Sillä välin Neville riuhtaisi lajitteluhatun pois päästään ja kiskaisi sen sisältä miekan.
”Albuksen kaarti!” hän huusi ja kovaan ääneen huutavat kaksoset sekä Riesu ensimmäisinä hyökkäsivät kohti kuolonsyöjiä.
Neville asteli kiinni viimeiset askeleet hänen ja kauhuissaan olevan Voldemortin väliltä ja sivalsi – Naginin pää putosi kaarena Voldemortin jalkojen juureen. Voldemort huusi raivoissaan ja perääntyi äkkiä Nevillestä. Kuollut käärme putosi hänen olkapäiltään maahan ja Hagridin huuto jylisi pihamaalla: ”HARRY! HARRY! MISSÄ HARRY ON?”
Adara katseli ympärilleen. Harryn ruumis oli poissa. Ja Adara ehkä ymmärsi miksi. Ehkä Harry ei ollut kuollut alunperinkään?
Adara kaivoi Kelmien kartan esiin ja tarkisti. Nimiä oli yhdellä alueella niin paljon, ettei hän erottanut ketään kenestäkään, mutta yhden asian hän tarkisti: pihamaalla, jonne Dumbledore oli haudattu, ei lukenut Dumbledoren pistettä. Kelmien kartta ei siis toiminut kuolleisiin.
