strawberry^spoon, sen verta mitä olen tulostanut, vastaus on: hyvin paksu pino
Luku 142. Kylmä joulu
Lupin ja Tonks saapuivat pian aamiaiselle Kalmanhanaukiolle, mutta George ei. Lupin ojensi Adaralle vain pienen pergamentin palasen, jossa luki Georgen käsialalla: Parempi näin.
”Hän käski antaa sinulle vain tuon”, Lupin sanoi.
”Eikö hän lähettänyt mitään muuta viestiä?” Adara kysyi ja Lupin pudisti päätään.
”Oliko hän iloinen kun kuuli että olen palannut?” Adara kysyi. Lupin kohautti olkapäitään.
”Hän sanoi ’selvä, odota hetki’ ja kirjoitti tuon”, Lupin vastasi. Adara kurtisti kulmiaan lapulle ja painoi sen sitten häviön merkiksi taskuunsa. Ehkä Georgella oli syynsä…
Adaraa vain huolestutti mitä ne syyt olivat.
”Huomenna on joulupäivä”, Lupin totesi ja Adara suorastaan säikähti.
”Minä en –”
”Eiköhän me ymmärretä, miksi et päättänyt eilen lähteä ostoksille”, Sirius totesi virnistäen. Adarasta tuntui silti kurjalta. Hän ei ollut olettanut pääsevänsä jouluksi kotiin, joten hän ei ollut tehnyt pöllöjen kautta kirjeillä tilauksiakaan (oppilaat eivät päässeet enää Tylyahoon). Sirius taputti Adaraa olkapäälle ja he asettuivat pöydän ääreen syömään. Adara katseli Tonksin kasvanutta vatsaa ja virnisti.
”Onko naamassani jotain?” Tonks kysyi. Adara pudisti päätään.
”Ei, ei. Mietin vain, että raskaana olevissa naisissa on jotain… hyvin kaunista ja taianomaista”, Adara mutisi ja nolostui omista puheistaan.
”Hyvä että jonkun mielestä. Itse tunnen oloni kauheaksi punkeroksi”, Tonks naurahti iloisesti.
”Syytä lapsen kokoa, äläkä omaa ruokahaluasi”, Sirius sanoi ja katsoi millaisen aamiaisvyöryn Tonks oli kerännyt lautaselleen. Kaikki nauroivat.
Iltapäivällä, pöllö lehahti ikkunaan ja Sirius haki sen, juotuaan teekupillisestaan ensimmäisen hörpyn. He istuivat kaikki juuri olohuoneessa ja keskustelivat ihan arkipäiväisiä asioita.
”Se on sinulle”, Sirius sanoi ja ojensi pöllön käsivarreltaan Adaran käsivarrelle.
Adara otti kirjeen, joka oli Kalkaroksen käsialalla kirjoitettu, pieni pergamentin pala, kuin Georgenkin viesti.
Tule huomisen ja ylihuomisen välisenä yönä kanssani Skotlannin rannikolle, Ellis-nimisen kylän läheiseen metsään, Thomasiin. Tavataan Ellis-kadun risteyksessä kahdeltatoista yöllä.
S.K
Adara kurtisti kulmiaan lappuselle.
”Mikä se on?” Lupin kysyi.
”Kirje Severukselta. Hän haluaa tavata minut huomisen ja ylihuomisen välisenä yönä”, Adara vastasi, mutta varoi visusti olemaan sanomatta missä, siltä varalta että joku huoneessa olijoista – etenkin Sirius – saisi päähänsä seurata häntä.
”Miksi?” Sirius kysyi hiukan ärtyisästi.
”En tiedä”, Adara sanoi.
Seuraavana päivänä oli joulu, ja omantunnontuskistaan huolimatta, Adara oli innoissaan saadessaan itse lahjoja. Hän kuitenkin jätti ne hetkeksi ja meni katsomaan metelin lähdettä alakerrasta, sillä äänen lähde ei tiedettävästi voinut olla rouva Mustan taulu.
Weasleyn perheelle tunnuksenomaiset punaiset päät näkyivät jo kaukaa portaiden yläpäästä kun Adara asteli olohuoneen puolelle. Ensimmäisenä häntä tuli halaamaan rouva Weasley joka melkein itki onnesta Adaran nähdessään. Sitten Ginny, herra Weasley, Bill ja Charlie, ja heidän jälkeensä Fleur joka sai viimeinkin laskettua laukkunsa johonkin.
Kun Adara ehti juuri ihmetellä kaksosten puuttumista, toinen kaksosista – joka omisti vielä molemmat korvansa – asteli esille olohuoneeseen.
”Fred, hyvä nähdä sinuakin”, Adara sanoi ja halasi Frediä, joka hymyili iloisesti.
”Missä George -?”
”Hän ei tullut”, Fred sanoi.
”…Mitä?” Adara sanoi kuin ei olisi kuullut oikein.
”Hän ei tullut”, Fred toisti, tarttui Adaraa vasemmasta käsivarresta – Adara vavahti kivusta – ja ohjasi tämän portaiden yläpäähän.
”Onko hän suuttunut jostain?” Adara kysyi ja riuhtaisi pikaisella liikkeellä kätensä irti Fredin otteesta ja hieraisi piirron ympärystä hiukan.
”Ei, ei”, Fred vakuutti. ”Hän vain… no, sitä on hankala selittää.”
”Yritä”, Adara pyysi.
”Hän pelkää, että – no, että sinä olet muuttunut”, Fred sanoi vaivalloisena.
”Muuttunut?” Adara toisti. ”Luuleeko hän, että Severuksen hallitsemassa koulussa kaikki muuttuisivat vai –”
”Ei, ei se johdu Kalkaroksesta… tai johtuu. Hän kuuli siitä että esität olevasi rakastunut Kalkarokseen”, Fred sanoi.
”Kuinka hän sai tietää?” Adara ihmetteli. Fred kohautti olkiaan.
”Pelkääkö hän siis, että minä oikeasti rakastuisin Severukseen?” Adara kysyi.
”Ei... Hän vain pelkää, että sinä olet eri nainen kuin hän johon George rakastui kauan sitten”, Fred sanoi. Adara ei tiennyt mitä sanoa. Varsinkin, koska hän puhui Fredille, ei Georgelle. Asiaa ei myöskään helpottanut se että hän puhui miehelle joka silti näytti ihan Georgelta.
Fred huokaisi. Hän oli varmasti turhautunut kertoessaan asiat veljensä puolesta ja joutuessaan katsomaan Adaran sekaista olotilaa. Adara puraisi huultaan vaivautuneena ja kääntyi pois.
”No, kiitos kun kerroit…”
”Adara”, Fred sanoi ja tämä pysähtyi. ”Anna Georgelle aikaa. Jos hän on liian pelkuri jatkaakseen kanssasi, se on hänen menetyksensä”, Fred sanoi ja halasi Adaraa toverillisesti hetken aikaa, ja asteli sitten itse pois. Adara pyyhkäisi poskeaan luullessaan kyyneleen valuneen kasvoillaan, mutta kyyneltä ei ollut. Hän oli itkenyt jo tarpeeksi, joten hän nieli huonon olonsa ja palasi alakertaan, jonne Kingsleykin oli ilmaantunut sillä välin.
Heidän syötyään joulupuuroa yhdessä, Adara palasi avaamaan lahjansa. Jotenkin lahjatkin kadottivat hohtonsa, kun ei ollut jännitystä siitä, mitä hän saisi Georgelta. Siriuksen lahjakaan ei ollut siellä ja Adara tiesi että Sirius antaisi sen perinteisesti illalla. Hän mietti ehtisikö hän olla enää illalla kotona, sillä hänenhän piti lähteä Thomas-metsään Kalkaroksen kanssa.
”Thomas…” Adara mutisi ja ajatteli. Dean Thomas? Seamusin ystävä joka ei palannut Tylypahkaan täksi vuodeksi? Kuuluiko se metsä Dean Thomasin suvulle? Lähtisivätkö he etsimään Deania? Se kuulosti aika epätodennäköiseltä. Miksi Kalkaros haluaisi etsiä karanneita oppilaita, ja mikä saisi hänet olettamaan että tämä piileskelisi oman sukunsa metsässä?
Adara vilkaisi makuuhuoneensa seinää ja huomasi jotain.
Phineas Nigeliuksen muotokuva oli poissa.
Illan hämärtäessä ja Feeniksin killan jäsenten kokoonnuttua keittiöön juttelemaan, Sirius loi Adaraan merkitsevän katseen. Hän vihjasi, pitäisikö killalle kertoa että Adara on nyt vakooja kuolonsyöjissä. Adara pudisti päätään hyvin pienesti ja Sirius nyökäytti.
”No, minä taidan painua pehkuihin”, Lupin totesi ja auttoi Tonksin ylös tuolilta.
”Samat sanat, Kuutamo”, Sirius sanoi ja nousi myös ylös. ”Mutta sitä ennen. Adara, jäisitkö keittiöön?” Adara nyökkäsi ja kaikki muut lähtivät portaita pitkin vierashuoneisiinsa, paitsi Kingsley joka lähti kotiinsa.
Sirius kaivoi keittiön kaapista lahjapaketin johon olisi sujuvasti mahtunut kaksi Koukkujalkaa. Sirius ojensi paketin Adaralle.
”Ajattelin että haluan nähdä ilmeesi kun avaat tämän”, Sirius sanoi.
”Kuten aina”, Adara sanoi virnistäen ja avasi paketin, laskettuaan sen keittiön pöydän reunalle. Kannen poistettuaan, Adara näki hopean harmaan mekon etumuksen. Hän otti mekon kaula-aukon reunoista kiinni ja nosti mekon eteensä. Se oli yläosaltaan valkoinen, korsettimainen ja köynnöskuvioitu. Hihat olivat leveät ja kiilsivät kauniisti, ja mekon helma oli nilkkoihin asti ylettävä, leveä ja kankaan väri vaihteli kirkkaasta tummemmaksi sen mukaan miten valo osui siihen.
”Se on… upea”, Adara sanoi. Sirius hymyili.
”Missä minä pukeutuisin näin hienosti?” Adara kysyi. Sirius kohautti olkiaan ja Adara katsoi häntä pistävästi.
”Haaveiletko sinä jo minun ja Georgen häistä?” hän kysyi ja Sirius esitti hämmästynyttä.
”En, en tietenkään! Mistä sinä sellaista sait päähäsi?” Sirius kysyi ja Adara virnisti.
”Sinä olet kuin avoin kirja”, hän totesi ja Sirius hymähti. Adaran hymy hiukan hyytyi kun hän muisti Fredin ja hänen keskustelun. Sirius ei huomannut asiaa, sillä Adara kääntyi asettelemaan mekkoa takaisin laatikkoonsa.
”No ehken minä nyt ihan häitä tässä odottele. Teillähän on vielä aikaa”, Sirius sanoi naurahtaen. ”Ajattelin vain, että kaipaat jotakin juhliin laitettavaa, jos vaikka Tonks ja Remuskin innostuisivat pitämään paremmat hääjuhlat”, Sirius sanoi. Adara nyökkäsi ja tunsi olonsa yhtäkkiä yksinäiseksi. Tonks ja Remus olivat avioituneet ja saavat pian lapsen, Fleur ja Bill menivät naimisiin, Ginny ja Harry olivat löytäneet toisensa… Ja mitä hän teki? Oli joulun yksin, koska George pelkäsi nähdä häntä.
”Adara? Kaikki kunnossa?” Sirius kysyi, huomattuaan kuinka tiukasti Adara puristi mekkoaan.
”Hm? Joo, joo… Ei ongelmia…” Adara kakoi, otti lahjansa ja lähti huoneeseensa, valmistautumaan lähtöön.
Ilma oli hyytävän kylmä. Adaran hengitys oli silkkaa höyryä, joka näytti kauniilta kimaltelevaa lunta ja synkkää yötaivasta vasten.
Adara hieroi käsiään yhteen, paksuista rouva Weasleyn antamista tumpuista huolimatta. Hän oli tullut hiukan etuajassa paikalle, koska ei yhtään tiennyt kauanko Poimittaislinjalla kestäisi ajaa hänet sinne.
Oli hyvin hiljaista. Metsän reunasta muutaman kymmenen kilometrin päässä oli pieni kylä meren rannalla, jonka valot näkyivät pieninä pisteinä Adaralle.
Hän mietti, miksi Kalkaros oli kutsunut hänet tänne. Mitä he täältä etsivät?
Kauaa hän ei ehtinyt miettiä asiaa, kun hän näki Kalkaroksen tumman hahmon muutaman metrin päässä hänestä.
”Mennäänkö?” Kalkaros kysyi.
