Luku 132. Kadonnut Amelia
Puolisen tuntia myöhemmin Lupin lähti mitään sanomatta. Sirius katsoi hänen peräänsä harmistuneen näköisenä.
”Hän halusi tietää sinun tehtävästäsi, Harry. Hän halusi päästä teidän mukaanne”, Sirius sanoi Harrylle joka istui sohvalla Ronin ja Hermionen kanssa.
”Ethän sinä kertonut?” Hermione kysyi.
”En tietenkään”, Sirius vastasi. ”Käskin häntä painumaan raskaana olevan vaimonsa luo, minne kuuluukin.”
”Tonks on raskaana? Sepä ihanaa!” Hermione huudahti.
”Jos Tonks on raskaana, miksi Remus on niin halukas lähtemään Harryn mukaan?” Adara kysyi.
”Juuri sen takia, että Tonks on raskaana. Remus pelkää että lapsesta tulee ihmissusi”, Sirius sanoi.
”Mikä oikeus se on jättää Tonks yksin?” Harry kysyi.
”Remus ajattelee että jos hänen lapsestaan tulee ihmissusi, on parempi vähentää lapsen elämän kurjuutta sillä, ettei hän tapaisi mukamas surkeaa isäänsä.”
”Tuohan on naurettavaa! Millainen lapsi muka on onnellinen kun ei tunne isäänsä?” Adara kysyi ja Sirius näki tyttärensä ilmeestä, kehen hän Lupinia vertasi.
”Joka tapauksessa lähetin Remuksen kotiinsa. Hän tuskin häiritsee teitä enää.”
Harry nyökkäsi.
”Me ei olla teidän vaivana enää pitkään. Kun me saadaan se medaljonki, me luultavasti jatketaan matkaa jonnekin muualle.”
”Ei mitään kiirettä”, Sirius sanoi ja hymyili. Adara istui vaiteliaana nojatuolissa kun Harry, Ron ja Hermione lähtivät takaisin Harryn huoneeseen. Sirius katsoi häntä tulkitsemattomalla ilmeellä.
”Mitä?” Adara kysyi huomattuaan tämän katseen.
”Ei mitään”, Sirius sanoi. Adara huokaisi, nousi ylös ja lähti kohti ulko-ovea.
”Mihin sinä luulet meneväsi?” Sirius kysyi.
”Kokeilen vain”, Adara vastasi ja kurkisti ulos ulko-oven viereisestä ikkunasta. Pihalla ei ollut kukaan vahdissa.
”Hassua, siellä ei ole ketään.”
”Remus varmaan pieksi ne lähtiessään”, Sirius sanoi. ”Luuletko että ne tulevat vielä vahtimaan?”
”Tylypahkan lukuvuosi alkoi eilen. Ajattelin jos ne pyrkivät nappaamaan minut takaisin.”
”Ilmankos…” Sirius mutisi.
”Hm? Mitä?” Adara kysyi.
Sirius nosti Päivän profeetan Adaran silmien tasolle.
”Remus antoi tämän ennen lähtöä.”
Lehden pääotsikon vieressä oli pieni artikkeli:
NUORIA ETSINTÄKUULUTETTU
Seamus Finnigan
Adara Musta
Lavender Brown
(Lisää sivulla 6)
”Ne etsintäkuuluttavat oppilaita?” Sirius nyökkäsi.
”Sinä joko pysyt täällä tai menet Tylypahkaan.”
Adara mietti.
”Katsotaan mitä tulevaisuus tuo… Jos minun on pakko lähteä ulos täältä tekemään jotain, sitten minä menen vaikka kiinnijäämisen uhalla”, Adara sanoi. Sirius hyväksyi tuuman.
”Killan vakooja Tylypahkassa ei olisi varmaan kovin huono juttu”, Adara lisäsi.
”Hyvin ajateltu”, Sirius sanoi. ”Mutta nyt kun kuolonsyöjiä on Tylypahkassakin, siellä voi olla vaarallista.”
”Suuremmassa vaarassa olen, jos en suostu lähtemään sinne”, Adara totesi.
”Voi olla… Varsinkin kun uusi rehtori on sitä luokkaa…”
”Mitä? Uusi rehtori?” Adara toisti ja Sirius otti taskustaan eilisen Päivän profeetan.
SEVERUS KALKAROS NIMITETTY TYLYPAHKAN REHTORIKSI
Adara tuijotti paperia hetken hiljaa, katsoi sitten Siriusta ja huusi: ”ET OLE TOSISSASI!”
Rouva Mustan muotokuva alkoi kiljua ja rääkyä: ”VERENPETTURI ÄPÄRÖINEEN! MEIDÄN TALOSSAMME! SAASTAT! MUSTAT LAMPAAT!”
”TURPA KIINNI!” Sirius ja Adara huusivat ja Sirius peitti äitinsä muotokuvan väkisin verholla. Harry, Hermione ja Ron säntäsivät kiireellä alakertaan.
”Mitä nyt?” Harry kysyi säikähtäneenä ja Adara paiskasi Päivän profeetan hänelle.
”EI VOI OLLA!” Harry huudahti luettuaan otsikon ja Hermione nappasi lehden tältä.
"’Severus Kalkaros, Tylypahkan noitien ja velhojen koulun pitkäaikainen juomamestari, nimitettiin tänään rehtoriksi samalla kun tuossa ikivanhassa koulussa tehtiin myös muita vähäpätöisempiä muutoksia henkilökuntaan. Edellisen jästitiedon opettajan erottua tehtävistään –'"
”HAH!” Adara tuhahti.
”- hänen tilalleen tulee Alekto Carrow, kun taas hänen veljensä Amikus Carrow ryhtyy opettamaan pimeyden voimilta suojautumista.”
”Carrow!” Adara huudahti. ”Ne hullut kuolonsyöjät!” Harry nyökkäsi.
”He olivat Dumbledoren kuollessa paikalla tornissa.”
”’Tartun mielelläni tilaisuuteen vaalia velhomaailman hienoimpia piirteitä ja arvoja –'” Hermione jatkoi, mutta Adara lähti huoneeseensa, todetakseen että häntä odotti pöllö ikkunalla.
Hän avasi ikkunan ja päästi pienen lehtopöllön sisälle. Sillä oli jalassaan kirje, jossa oli Tylypahkan sinetti. Adara repäisi sen auki ja luki.
Salaperäisyyksien osastolla kadonnut Amelia Bones on yhä elossa. Hän on joutunut erään holvikaaren kautta kauas Englannista. Aikaa on vähän. Tapaa minut British Museumin edessä tänä yönä niin kerron miten löydät sinne.
S.K
Adara katsoi kirjettä hölmistyneenä. Amelia Bones on pudonnut holvikaareen? Adara kastoi heti sulkakynänsä musteeseen ja alkoi kirjoittaa:
Sinun tehtäväsi on pysyä Tylypahkassa, ja pysykin siellä. Minä tiedän minne Amelia on joutunut. Edellisessä menneisyydessäni Sirius putosi sinne ja sain tuntemattomalta taholta apua että löysin hänet.
A.M
Adaraa ihmetytti, miten Kalkaros tiesi missä holvikaaren toinen osa oli, jos asiaa käsittelevät vain Salaperäisyyksien osaston jäsenet? Voisiko olla, että edellisessä menneisyydessä… Kalkaros oli Nöyrin palvelija?
”Eheei voi olla…” Adara totesi itsekseen. Mutta nyt hänelle tuli kiire. Jos Amelia Bones tosiaan oli joutunut vuoren sisälle, hän ei varmasti pääse pois sieltä ilman apua. Adara säntäsi portaat alas keittiötä kohti niin kovalla ryminällä, että oli ihme, kun rouva Mustan maalaus ei alkanut huutaa. Matkallaan hän huomasi että olohuoneessa haisi erikoiselle. Hän ei nyt ehtinyt miettiä asiaa vaan juoksi keittiöön.
”Sirius, onko Amelia Bones kadonnut?” Adara kysyi.
”On. Miten sinä siitä tiesit?” Sirius kysyi hölmistyneenä ja antoi soppakattilan Ronille, joka alkoi ahnaasti kauhoa keittoa lautaselleen.
”Hän ei ole kuollut. Tiedän missä hän on”, Adara sanoi ja Sirius kurtisti kulmiaan.
”Meillä ei ole aikaa hukattavana. Jos emme riennä äkkiä Sveitsiin, hän kuolee.”
”Sveitsiin?” Sirius toisti. ”Mitä ihmettä sinä puhut –”
”Ei ole aikaa selittää! Selitän matkalla, kunhan me nyt vain lähdetään!” Adara huusi ja Sirius melkeinpä säikähti.
”Hyvä on, hyvä on. Harry ja muut pysykää täällä. Me menemme kahden Adaran kanssa.”
Harry oli sanomassa jotakin vastaan, mutta isä ja tytär olivat jo olohuoneen puolella ennen kuin toinen oli saanut suunsa auki.
”Miten me löydämme sinne? En osaa ilmiintyä Sveitsiin kun en ole nähnyt sitä paikkaa.”
”Ei tarvitse, minä tiedän missä se on”, Adara sanoi ja auttoi ulkoviitan Siriuksen päälle. He loihtivat toisensa näkymättömiksi ja astuivat ulos Kalmanhanaukiolta. Pihalla oli nyt viisi kuolonsyöjää vahdissa, eri suunnissa kuka missäkin.
”Pidä minusta kiinni”, Adara sanoi ja Sirius tarttui tätä kädestä. Adara keskittyi Sveitsin vuoriin, metsiin ja velhokylään. Sen vihreisiin nurmiin ja karuun kallioon…
Adara avasi silmänsä ja näki nyt onnistuneensa. He muuttuivat taas näkyviksi ja katselivat hiukan ympärilleen.
”Oletko yhtenä palana?” Adara kysyi ja Sirius nyökkäsi.
”Hyvin ilmiinnytty. Mihin suuntaan nyt?”
Adara katsoi ympärilleen ja huomasi heti takanaan olevan vuoren ja luolan suuaukon. Se oli vain kahdentoista jalan päässä.
”Tuonne”, Adara sanoi ja osoitti luolaa. Sirius nyökkäsi ja he lähtivät kohti synkkiä tunneleita.
”Miten sinä tiedät tämän paikan?” Sirius kysyi.
”Sinun ruumiisi lojui täällä silloin… siinä toisessa menneisyydessä.”
”Miten minä tänne jouduin?”
”Se holvikaari Salaperäisyyksien osastolla – sen vastakappale on täällä vuoren sisällä. Sinä putosit tänne kun kaaduit holvikaaren läpi.”
”Ja sinä hait ruumiini täältä asti?”
Adara nyökkäsi.
”Tästä parin mailin päässä on velhokylä. Suostuttelin Remuksen tuomaan minut ja Weasleyt tänne lomalle ja karkasin sitten tänne hakemaan sinut.”
”Mistä tiesit, että olin täällä?”
”Sain nimettömiä kirjeitä, jotka kertoivat miten pääsen tänne ja missä sinä tarkalleen olet.”
”Nimettömiä kirjeitä? Sehän olisi voinut olla ansa!”
”Kuinka moni näkisi vaivaa raahatakseen minut Sveitsiin asti ennen kuin nappaisi minut?” Adara kysyi ja Sirius vaikeni. He löysivät luolan loppupään.
”Tämähän on umpikuja”, Sirius sanoi.
Adara pudisti päätään.
”’Luola päättyy umpikujaan, mutta älkää luottako siihen’”, Adara siteerasi Nöyrän palvelijan kirjeestä kohdan ja nosti sauvansa.
”Alohomora.”
Ovi aukesi ja he kiiruhtivat sisälle.
”Me ei saada olla täällä kauaa. Aika on kirottu hidastumaan täällä”, Adara sanoi ja he katsoivat ympärilleen. Adara näki sen saman aukean paikan, josta oli löytänyt Siriuksen ruumiin.
Mitään ajattelematta hän asteli sen luo ja hipaisi maata siltä kohtaa.
”Sinä makasit tässä”, Adara sanoi ja Sirius meni selvästi kananlihalle.
”Jotenkin kammottavaa puhua siitä missä minä kuolleena lojuin”, Sirius sanoi ja hieroi kananlihaista käsivarttaan, etsien katseellaan Ameliaa. Sirius kuitenkin huomasi erään ruumiin kaiken rojun seassa.
”Deaborn?” Sirius sanoi järkyttyneenä. Adara nyökkäsi.
”Kuolonsyöjät työnsivät hänet tänne. Kauan sitten…”
”Mutta hän ei näytä kuolleelta”, Sirius sanoi.
”Ei niin, koska aika ei etene täällä. Deaborn luultavasti katkaisi niskansa tuossa pudotuksessa”, Adara sanoi ja osoitti holvikaarta heidän yläpuolellaan.
”Mutta missä Amelia on? Hänen pitäisi olla elossa…”
”Pitäisi?” Sirius toisti hiukan epäröivästi, mutta samassa hän henkäisi.
”Tuolla!” hän huudahti ja Adarakin näki hänet. Amelia käveli, mutta hyvin hitaasti, kuin hidastetussa filmissä. Toinen jalka oli ilmassa ja toinen lattiaa vasten. Hänen huulensa olivat hiukan raollaan, kuin hän huutaisi jotain kohta.
”Äkkiä, tartutaan häneen ja kannetaan pois täältä”, Adara sanoi ja niin he auttoivat Amelian vaivalloisesti ulos siitä salista. Heti kun he olivat päässeet pitkän luolatunnelin luo, Amelia alkoi liikkua aivan normaalisti.
”Voi, Sirius! Adara! Kiitos! Kiitos!” Amelia kiitteli ja kätteli Siriusta molemmin käsin ja rutisti Adaraa kunnon halauksessa.
”Eipä kestä. Oletko kunnossa?” Sirius kysyi. Amelia nyökkäsi.
”Vastahan minä putosin, ei tässä mitään. Pudotus oli aika korkealta, täytyy myöntää, ja kipeää kyllä teki –” Amelia hieraisi selkäänsä. ”- mutta ehjä olen.”
Sirius ja Adara vilkaisivat toisiaan.
”Sinä olet ollut kadonneena kohta kaksikymmentäneljä tuntia”, Sirius sanoi. Amelia hämmästyi.
”Miten ihmeessä? Minä vasta ehdin tutkia ympärilleni –”
”Se paikka on kirottu. Kaikki jotka sinne joutuvat, heidän aikansa hidastuu, ilman että he edes huomaavat… Ja lopulta… se aika pysähtyisi. Kunnes jokin muu liikkuva esine tai olento löytää tiensä sinne”, Adara sanoi. Amelia oli hiukan hämillään, mutta lopulta he suuntasivat tiensä ulos luolasta.
”Sirius, siltä varalta jos kuolonsyöjät osuvat tällä matkalla paikalle – älä kaikkoonnu Kalmanhanaukiolle suoraan. Tavataan äidin ja sinun puistossa mikäli minä pääsen karkuun.” Sirius nyökkäsi hiukan kalveten kasvoistaan, mutta samassa hän ja Amelia pysähtyivät. Adara kääntyi katsomaan luolan suulle, joka häämötti jo lähellä. Amikus ja Alekto Carrow, sekä Fenrir Harmaaselkä seisoivat luolan suulla.
”Yllätys!” Fenrir huudahti. Adara yritti kaikkoontua läheiseen velhokylään, muttei pystynyt; luolan seinämät estivät sen.
”Sirius, hoida itsesi ja Amelia ulos luolasta, täällä ei voi kaikkoontua”, Adara kuiskasi ja Sirius hymähti merkiksi että oli kuullut. Adara nosti sauvansa ja yritti tainnuttaa Amikuksen. Alekto esti sen ja hyökkäsi sitten Ameliaa kohti. Amelia ei kauaa miettinyt vaan nosti oman sauvansa Alektoa vastaan. Sirius hyökkäsi Fenririn kimppuun tainnutustaialla ja Adaralle jäi Amikus.
Kuolonsyöjät perääntyivät kauemmas luolan suulta, ja sitä mukaa Sirius, Amelia ja Adara astelivat eteenpäin, kunnes Amelia ja Sirius olivat luolan ulkopuolella. Amikus tukki Adaran edestä tietä että hän olisi päässyt ulos.
”Mene Sirius, mene!” Adara huusi. Amelia tarttui Siriusta käsivarresta että he kaikkoontuivat yhdessä.
”ADARA!” Sirius huusi, mutta siinä sekunnissa hän oli poissa. Adara oli yksin kolmen kuolonsyöjän kanssa. Amikus oli yllättäen hyvin lähellä Adaraa ja tyttö tiesi tilaisuutensa tulleen: hän tyrkkäsi sauvallaan Amikusta kasvoihin ja kaatoi tämän, loikkasi miehen ruhon yli ja keskittyi: puisto jossa Sirius ja hän olivat käyneet, puisto jossa Adara sai Nöyrän palvelijan kirjeen.
Adara tunsi kun joku tarttui häntä käsivarresta sillä samalla sekunnilla kun tyttö tunsi Sveitsin kovan kalliomaaperän poistuvan altaan ja pehmeän nurmikon tulevan tilalle.
