Adara, Siriuksen tähti (K-11, 160 lukua)

[pullarusina]

Aah! Kuolen! Odotan innokkaasti seuraavaa lukua!!1 XD

[Chikyo]

Tää on nii ihana <3 Ja jatkoa <3 Nam.

Musta toi Siriuksen ja Georgen keskustelu oli hauska ja pidin siitä kun George oli rehellinen ((: Lisäälisää<3

[Mya Musta]

Luku oli taas tosi hyvä, mä tykkäsin, Georgen ja SIriuksen hieman vaivaantunut keskustelu oli kuvailtu hienosti!

Siis ei ikinä Adarasta kuolonsyöjää, ei ikinä, jos se alkaa siihen niin sen ja Siriuksen välit menee ihan varmasti huonoiks!
Miten Siriukselta voidaan edes pyytää noin kohtuutonta asiaa??? Siis se on sen ainoa lapsi, vaikka se pian kuoleekin niin silti!

EIKÄ!!! SINÄ ET SAA TEHDÄ SITÄ, ADARA EI SAA MASENTUA SIRIUKSEN KUOLEMASTA NIIN PALJON, ETTÄ RUPEAA KUOLONSYÖJÄKSI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! ENTÄ MITEN ADARAN JA GEORGEN SILLON KÄVIS?

Aika kivat ne niiden lahjat toisilleen, ja Georgenkin lahja oli hieno, mutta varsinkin se Siriuksen antama sormus oli niin <3

Mä niin rakastan tätä, en voisi elää ilman joten pistäthän taas todella nopeasti jatkoa, kuten olet aina ennenkin laittanut, kilttiiii!!!
Mut tää oli oikeesti tosi ihana, vaik toi Kalkaros onkin tollanen raivostuttavan sarkastinen, niin silti se on ihan kiva toisinaan.............. Mutta tuo on jo kohtuutonta! Miksei Dumbledore muuten opeta Adaralle okklumeusta, eihän Voldu Adaran kautta mitään tietoja saa?

Mulla on kyllä omat epäilykseni Adaran tulevaisuuden suhteen, mutta pidetään ne nyt vielä salassa, ettei muut pety..

No sitä jatkoa sitten....

Mya Musta

[Lokitar]

Huomaa nyt, Mya, että jos Adara polvistuu Voldemortin eteen, tää voi lukea Adaran kuin kirjan jos tämä ei osaa okklumeusta
Ja kiva kun tykkäsit sormus-ideastani, en oikein keksinyt muutakaan mitä Sirius vielä voisi antaa Adaralle, hiuskiinnikkeen lisäks

[Lokitar]

Luku 78. Okklumeus









Adara oli kahden seinän välissä, suorastaan liiskaantumassa niiden väliin, eikä hän löytänyt pakotietä. Mitä hän voisi tehdä? Hän halusi tietysti auttaa kiltaa, mutta Sirius ei koskaan antaisi hänen tehdä sitä.
Päätös on sinun, ei hänen. Ajatukset hänelle sanoivat. Sirius asteli lähemmäs Adaraa.
”Adara, älä tee sitä”, hän sanoi. Adara tuijotti hetken kivilattiaa ja käänsi sitten katseensa Kalkarokseen.
”Koska aloitamme okklumeus-tunnit?”
Kalkaroksen huulilla kävi nopea, tulkitsematon hymy. Sirius huojahti ja näytti sekalaisen tunteen valtaamalta.
”Onnittelut, Musta. Kasvatit hänestä itseäsi paremman, hän ei sentään piiloudu pelkurimaisesti”, Kalkaros sanoi. Sirius menetti lopullisesti malttinsa ja kiskaisi sauvansa taskustaan. Adara nousi ja juoksi heidän lähettyville.

”Isä älä, tämä ei ratkaise mitään!” hän huusi, Sirius ei puhunut hänelle.
”Kehtaatkin sanoa minua pelkuriksi!”
”Niin kehtaan”, Kalkaros sanoi. Adara änkesi enemmän heidän väliinsä. Sirius yritti vapaalla kädellä työntää häntä kauemmas.
”Adara – painu – pois – tieltä! Minä liiskaan tuon –” samassa ovi kävi ja koko Weasleyn perhe ja Hermione astelivat sisälle. Rouva Weasley huudahti: ”Parannettu! Kokonaan!” Mutta nähtyään mitä keittiössä tapahtui, hän meni täysin hiljaiseksi.
”Merlinin parta, mitä täällä tapahtuu?” Arthur Weasley sanoi päästyään ovelle. Sirius tuijotti uhmakkaana itseään lyhyempää Kalkarosta. Adara takertui Siriusta käsivarresta, mutta Sirius sai työnnettyä tämän pois tulilinjalta. Hän selvästikin ajatteli jo loitsua, sillä sauvan kärki hohti valkoisena. Kalkaros puristi sauvaansa tiukemmin.
”Lopettakaa!” Adara huusi ja astui kokonaan heidän väliinsä. Siriuksen sauvasta pääsi katkonainen vaalea valosuihku joka osui Adaraa hartiaan. Hän tunsi sen lävistävän hänen lihansa, mutta ei aiheuttanut jälkiä, vain pelkän vihlovan kivun. Hän polvistui lattialle pidellen hartiaansa.

”A- Adara”, Sirius sanoi säikähtäen täydellisesti. Hän pudotti sauvansa ja samassa Kalkaros pisti omansa takaisin viitan taskuun.
”Kello kuusi tiistai-iltaisin”, hän sanoi hiljaa että Adara ja Sirius kuulivat, ja poistui sitten. Sirius pudottautui polvilleen Adaran eteen.
”Adara, anteeksi! En tarkoittanut osua sinuun – en ikinä -!” hän sanoi hätiköiden.
”Tiedän...” Adara sanoi, ja oli iloinen kun sai lopetettua noiden kahden taiston.
”Mitä ihmettä täällä tapahtuu?” Arthur kysyi.
”Ei mitään. Mukava juttutuokio vanhojen koulukavereiden kesken”, Adara sanoi ja kivuissaankin pakottautui virnistämään. Siriuksenkin huulet kaareutuivat hieman, vaikka silmät hehkuivat anteeksipyyntöä hiukan kyynelistä kiiltävinä.

Kipu hälveni pikkuhiljaa iloisen ruokailun myötä. Tai ainakin suurin osa väestä oli iloisia.
Sirius nauroi kaksosten vitseille ja tarjosi välillä kaikille lisää syötävää, mutta silloin kun hän ei sitä tehnyt, hänen ilmeensä oli ankea, suorastaan synkkä. Adara halusi lohduttaa tätä, muttei pystynyt parempaan kuin pitämään tätä vapaasta kädestä. Jossain vaiheessa hän tunsi Siriuksen puristavan hänen kättään kuin vastauksena ja luoden pienen hymyn häneen päin. Adaraa oli tuskin koskaan harmittanut niin paljon Tylypahkaan palaaminen. Tai isän mielipidettä vastaan tekeminen.
Häntä pelotti edessä oleva tehtävä. Miten hän liittyisi kuolonsyöjiin? Milloin? Täytyikö hänen tehdä jotakin todistaakseen lojaaliutensa Voldemortille? Näkisikö hän Peterin?
Häntä puistatti. Miten hän koskaan oppisi olla hyökkäämättä Peterin kurkkuun jos näkisi tämän?

Sirius nousi pöydästä, ja Adara heräsi ajatuksistaan kuullessaan Siriuksen sanovan jotain hetkestä tyttärensä kanssa.
Hän automaattisesti nousi ylös ja lähti tämän perässä olohuoneeseen, ja sieltä yläkertaan Hiinokan huoneeseen. Hiinokka kuorsasi, mutta heidän astuttua huoneeseen se avasi toisen silmänsä ja tuijotti Adaraa hiukan varuillaan, vaikka Adara olikin ruokkinut sitä useasti Kalmanhanaukiolla ollessaan. Adara kumarsi Hiinokalle ja Hiinokka sulki taas silmänsä.
Sirius jäi seisomaan ikkunan eteen. Oli pitkään hiljaista, Hiinokan tuhinaa lukuunottamatta.
”Sinä tiedät etten pidä saamastasi tehtävästä.”

”Tiedän.”
”Ja siksi vaadinkin, ettet tekisi sitä. Ei, pyydän”, Sirius sanoi, ääni värähtäen viimeisen sanan kohdalla. ”Älä tee sitä, sinä tiedät mihin kuolonsyöjät pystyvät, sinä tiedät miten käy jos jäät kiinni.”
”Siksi opiskelenkin okklumeusta. Opin sulkemaan mieleni -” Adara sanoi.
”Se ei ole mitä tarkoitan!” Sirius huusi. Adara ei värähtänytkään. Sirius hengitti hiukan raskaasti ja kietoi kätensä Adaran ympärille. Adara kuuli itkun hänen äänessään.
”Älä tee sitä, en kestä jos jotain sattuu...” hän sanoi. Adara painoi kätensä Siriuksen selälle ja sanoi:
”Ikävä kyllä, Kalkaros on oikeassa. Sota on tulossa. Ja nyt jos koskaan on paras aika tehdä mitä voidaan. Jos minusta on jotain hyötyä killalle ja pystyn estämään jonkun kuoleman, tahdon tehdä kaiken mitä voin.”
”Ja jos sinulle sattuu jotain, mitä minä teen..?” Sirius kysyi. Adara ei voinut olla pelkäämättä sillä hetkellä sitä mahdollisuutta että hän jää kiinni.
”No sitten sinä pelastat minut kuten aina, vai mitä?” hän sanoi hymyillen. Sirius nyyhkäisi ja hymyili.
”Minä suojelen sinua...”
”Tiedän..”

Seuraavana päivänä he lähtivät. Sirius halasi Adaraa tiukasti heidän hyvästellessään ja pisti Adaran viitan taskuun jotakin.
”Tämän kautta voimme jutella ilman että Pimento huomaa mitään”, hän kuiskasi ja katsoi varuillaan rouva Weasleya.
”Näemme taas”, hän lupasi ja rouva Weasley halasi Adaraa kun Sirius oli päästänyt irti.
Seuraavaksi he olivatkin lumisateessa. ja Kalmanhanaukio kaksitoista katosi heidän näkyvistään. Adara huokaisi syvään, huokauksen muuttuessa ilmassa huuruksi. Pian rouva Weasleyn kutoman lapasen peittämä käsi tarttui häntä vasemmasta, ja he lähtivät yhdessä Georgen kanssa tienvarteen kutsumaan Poimittaislinjaa.
Tylypahkalle päästyään, he hyvästelivät Lupinin ja Tonksin. Adara halasi Lupinia viimeisenä tekonaan, ennen kuin astui pois Poimittaislinjasta, miettien koska Lupin saisi tietää Adaran tehtävästä…

Koitti tiistaipäivä ja Adara tunsi itseään heikottavan. Hän oli tärissyt viimeyön peloissaan sängyssä, herättyään hirveään painajaiseen jossa hänet paljastettiin vakoojaksi, ja Kalkaroksen käskettiin tappaa petturi. Onnekseen Adara heräsi ennen kuin näki toteuttiko Kalkaros käskyn. Ennen heräämistään hän oli nähnyt nopean väläyksen äitinsä kasvoista.
Hän päätti kertoa suunnitelmasta lähipäivinä Georgelle, mutta nyt oli okklumeuksen aika.

Hän asteli Kalkaroksen ovelle, koputti ja asteli hitaasti sisään. Kalkaros istui pöydän ääressä ja loi vain nopean silmäyksen Adaraan päin.
”Olet myöhässä”, hän sanoi. Adara katsoi kelloa, hän oli viisi minuuttia myöhässä.
”Anteeksi, professori”, hän sanoi.
”Osaat puhua vielä kunnioittavasti, harvinaista”, Kalkaros totesi kolkosti ja Adara alkoi kaivata jo pois sieltä huoneesta. Seuraava tunti ei tulisi olemaan kovin mieluisa.
”Tiedät siis mitä on okklumeus ja lukilitis?”
”Kyllä, luin niistä eilen...” Adara myönsi ja Kalkaros ei näyttänyt kovinkaan yllättyneeltä.
”Eli osasit päätellä, että okklumeus on vakoojalla hyvin tärkeä ase, ase jonka ei sovi pettää pahimmankaan paikan tullen.” Adara ei tiennyt oliko kyseessä kysymys, joten hän vain nyökkäsi. Kalkaros nousi ylös.

”Ota sauvasi, minä yritän murtautua mieleesi ja sinun täytyy jotenkin estää se, vaikkapa aseistariisumalla minut. Terästä mielesi.”
Adara otti sauvan taskustaan ja valmistautui.
”Lukilitis!” Kalkaros iski ennen kuin Adara ehti tajuta. Hän tunsi olonsa pökertyväksi, kuvat pyörivät hänen päässään, hänen elämänsä erilaiset hetket. Joulu Kalmanhanaukiolla, hän käärittynä jouluköynnökseen, hän ruokkimassa Hiinokkaa, istumassa keittiön pöydän ääressä odottamassa miten Arthur Weasley voi, taluttamassa Lockhartia pyhä mungossa, hän uhkailemassa Pimentoa, istumassa Siriuksen kanssa puistossa puhumassa.
Tätä sinä et katso… Et saa! Adara ajatteli ja yritti loihtia karkotaseet. Lukitilus katkesi ja Adara tunsi kuin hengittävänsä. Kalkaros hieroi oikeaa käsivarttaan, Adara oli ilmeisesti saanut sauvastaan edes jotakin tätä päin. Hän tunsi jalkojaan heikottavan, hän hengitti syvään.
”Tuhlasit paljon aikaa, sinun täytyy keskittyä enemmän aivojen käyttöön kuin sauvan. Sauva ei pelasta sinua pimeyden lordin lukilitukselta.”
Adara nyökkäsi ja veti syvään henkeä.
”Näitkö sinäkin ne..?”
”Välähdyksiä. Uudestaan.”

”Lukilitis!”
Adara huusi Finniganeille heidän salailuistaan, halasi Siriusta rääkyvässä röttelössä, makasi sairaalasiivessä melkein hukuttuaan kalmarin kiskaistua hänet lampeen, hän metsässä ja ihmissusi käy hänen kimppuunsa raadellen häntä...
”Eih!” Adara henkäisi ja yritti jälleen loihtia karkotaseet. Jälleen loitsu katkesi ja Adaran jalat tärisivät.
”Sinun täytyy oppia olla pelkäämättä noita muistoja! Muuten olet helppo saalis!”
Adaran hengitys tärisi kuin ihmissusi olisi taas käynyt hänen päälleen. Hän nyökkäsi ja pyysi että he yrittäisivät uudestaan.
”Lukilitis!”
Cedric kuolleena hautausmaalla, Voldemort tarttuu veristä Adaraa kurkusta.
”Noh noh, Harry. Vereni kiehuu halusta taistella, kiduttaa, tappaa… Älä pakota minua purkamaan sitä häneen.”
”EII!” Adara kiljaisi ja putosi polvilleen lattialle, täristen kauhusta. Kalkaros tuntui vaienneen hetkeksi, mutta hän näytti ärtyneeltä ja kalpealta. Adara tärisi ja tunsi hikikarpalon valuvan otsallaan.
”Riittää tältä päivältä. Seuraava tunti torstaina...” Kalkaros sanoi ja avasi sauvan heilautuksella oven. Adara nosti sauvansa ja yhä raskaasti hengittäen käveli pois. Hän ei tiennyt mitä odottaa seuraavilta tunneilta.

Saavuttuaan oleskeluhuoneeseen, George ja Fred olivat hänen onnekseen yhä hereillä. Ja niin oli moni muukin, heidän yleisönään. He esittelivät pinnauspurtavia, George oksensi juuri ämpäriin ja kuin taikaiskusta myös lopetti. Oppilaat alkoivat penkoa taskujaan ja tarjota rahaa Fredille. George livisti heidän joukosta Adaran luo ja yritti painaa suukon Adaran huulille. Adara perääntyi.
”Yök. Sinähän oksensit juuri!”
”Hm, totta...” George sanoi ja pettyi kun ei saanutkaan suukkoa.
”Missä sinä olit?”
”Liemien tukiopetuksessa”, Adara mutisi.
”Et sinä niin surkea voi olla!”
”Niin.. Puhutaan tästä kun muut menevät nukkumaan. Fredkin saa jäädä”, Adara kuiskasi Lavenderin tuijottaessa ja kikattaessa sekä puhuessa Parvatille jotain.

Pian väki kaikkosi nukkumaan ja Adara jäi Fredin ja Georgen kanssa kolmisin oleskeluhuoneseen.
”Minä opiskelen okklumeusta”, Adara sanoi.
”Mitä se on?” kysyivät kaksoset.
”Mielen lukitsemista, niin että kukaan ei voi loitsuilla pyrkiä mieleni sisään. Tarvitsen sitä taitoa pian, koska...”
”Koska..?”
”Sain killalta tehtävän. Ja melko riskialttiin sellaisen...” Adara sanoi mahdollisimman hiljaa. Kaksoset näyttivät pelokkailta.
”Minun täytyy liittyä kuolonsyöjiin ja vakoilla heitä”, Adara kertoi. George näytti entistä pelokkaammalta.
”Miksei Kalkaros tee sitä?” Fred kysyi.
”Hän tietää enemmänkin Voldemortin teoista, minun täytyy vakoilla mitä Voldemortin selän takana tapahtuu.” Kaksoset säpsähtivät kuullessaan Voldemortin nimen.
”Mutta jos jäät kiinni –”
”Siksi opiskelen okklumeusta. Kun opin sen, ei edes hän voi nähdä mieleeni”, Adara sanoi rauhallisesti.
”Mitä muuta tehtävääsi kuuluu?” Fred kysyi.
”En tiedä vielä. Kalkaros ja Dumbledore kertovat kai pian lisää.”
”Kalkaros?”
”Kalkaros opettaa minulle okklumeusta. Se ei itseasiassa ole kovinkaan lystiä..”

”Mitä hän tekee?” George kysyi.
”Käyttää lukilitis-loitsua minuun. Ja näkee muistoihini tuosta vain, ellen katkaise yhteyttä.”
”Hän siis näkee mitä vain?”
”Saman mitä minäkin näen. Ne ovat kuin pieniä välähdyksiä muistoistani.”
”Iljettävää, Kalkaros penkomassa pääkoppasi sopukoita”, Fred sanoi ja tämän selkäpiitä taisi karmia, sillä hän värähti.
”Niin”, Adara mutisi, ja päätti jättää mainitsematta että se tuntui siltä kuin joku repisi aivojasi pääkopasta.
”Se tehtävä tulee olemaan silti vaarallinen...” George sanoi hiljaa.
”Tiedän, mutta haluan silti tehdä osani”, Adara sanoi ja tiesi Georgen ymmärtävän.
”Kenen kautta sinä sitten liityt kuolonsyöjiin?” Fred kysyi. Adara kohautti olkiaan ja toivotti lopulta hyvät yöt molemmille. Hän jäi odottamaan hiukan peloissaan, mitä huominen toisi tullessaan, ja varsinkin, mitä hänen tehtävänsä sisältäisi.

[Lerosa]

ÄLÄ TEE ADARASTA KUOLONSYÖJÄÄ!!! Öhom anteeksi mutta et saa tehdä Adarasta kuolonsyöjää koska hän kuitenkin paljastuu. Aivan ihana luku. Jatka pian kiltti....

[Mya Musta]

Luku oli taas tosi hyvä, tunteet oli aidosti kuvailtuja, varsinkin se, mitä Adara tunsi nähdessään ne kaikki muistot uudelleen, hyvin kirjoitettu!!!
Ei nyt taida tulla tämän pidempää, sori.....
Mutta laita silti pian jatkoa, kiitos

Mya Musta

PS. vaihdan melkein heti tämän kirjoitettua kuvaani, joka toivottavasti ei haittaa

[Lokitar]

A/N: Ou jes!! Mä oon vauhdissa Tässä taas jatkoa ^^ Ja kommenttia, kiitos!

Luku 79. Tehtävästä







JOUKKOPAKO AZKABANISTA
MINISTERIÖ PELKÄÄ MUSTAN YHDISTÄVÄN
VANHOJA KUOLONSYÖJIÄ

Taikaministeriö ilmoitti myöhään eilisiltana, että Azkabanin vankilasta on tapahtunut joukkopako.
Työhuoneessaan toimittajille puhunut taikaministeri Cornelius Toffee vahvisti, että kymmenen huippuvartioitua vankia pakeni eilen alkuillasta ja että hän on jo tiedottanut näiden henkilöiden vaarallisuudesta jästien pääministerille.
”Olemme valitettavasti samassa tilanteessa kuin kaksi ja puoli vuotta sitten, kun murhaaja Sirius Musta karkasi”, Toffee sanoi eilen illalla.
”Uskomme myös, että nämä paot liittyvät toisiinsa. Näin mittava pako viittaa ulkopuoliseen apuun, ja on syytä muistaa, että Musta ensimmäisenä Azkabanista milloinkaan paenneena henkilönä olisi ihanteellisessa asemassa auttamaan muita seuraamaan hänen jalanjälkiään. Pidämme todennäköisenä että karanneet vangit, joiden joukossa on Mustan serkku Bellatrix Lestrange, ovat yhdistäneet voimansa ja pitävät Mustaa johtajanaan. Me teemme kuitenkin kaiken voitavamme pidättääksemme nämä rikolliset, ja pyydämme taikayhteisöltä valppautta ja varovaisuutta. Ketään mainituista henkilöistä ei pidä missään olosuhteissa lähestyä.

Adara tunsi kuinka häntä tuijotettiin suuressa salissa, ja luettuaan artikkelin hän ymmärsi miksi. Sirius Musta, niin tietysti, kaikkihan on hänen syytään, niin he luulevat.
Adara huokaisi tuskastuneesti ja kääri lehtensä. Ja tietysti Sirius Mustan tytär saa jälleen negatiivista huomiota osakseen.
Ja kaiken lisäksi oli torstai. Hänellä olisi taas okklumeusta, mukavan päivän loppuhuipennus.

Hän suuntasi taas kohti Kalkaroksen työhuonetta. Matkalla hän mietti päätöstään tehtävästä, millaiseen vaaraan hän itsensä  asetti. Mutta toisaalta, millaisessa vaarassa muut olisivat mikäli hän ei ottaisi tehtävää, tai ei suoriutuisi siitä? Sitä hän ei tiennyt, mutta ei halunnut ottaa riskejä.
”Lukilitis!”
Ihmissusi raateli häntä, Sirius lähtee Hiinokan selässä pois, Finniganit käskevät Adaraa lähteä poimittaislinjalle, Adara lyö Seamusia, astelee ensimmäistä kertaa Tylypahkan ovista, suutelee Georgea-
Hänen onnistui katkaista loitsu.
”Sinun täytyy keskittyä! Älä antaudu muistojen tunteisiin!” Kalkaros sanoi. Adara nyökkäsi ja vaati uusintaa.
”Lukilitis!”
Hän istui takan ääressä Siriuksen kanssa ja – sai ajatuksesta kiinni, hän pääsi irti muistosta.
”Karko-” hän ehti sanoa, mutta muisto vaihtui.

”Saanko huvitella hänellä? Saanko purra häntä?”
”Ei! Tapan hänet tässä ja nyt. Pimeyden lordin käsky! Avada Kedavra!”
Naisen kiljaisu... Pimeänpiirto taivaalla, kuollut, tummahiuksinen nainen kadulla.

”EI!” Adara putosi polvilleen täristen, painaen päänsä käsiinsä. Kalkaros nojasi työpöytäänsä hengittäen hiukan normaalia raskaammin.
”Pidetään tauko”, Kalkaros sanoi. Adara pudisti päätään. Hän ei saisi luovuttaa. Hänen äitinsäkin varmasti olisi sitä mieltä…
”Uudestaan. Minun täytyy oppia tämä.” Kalkaros näytti hetken empivän, mutta hän teki loitsun.
Lupin muuttumassa ihmissudeksi, ja hän sai taas ajatuksesta kiinni. Kuin hän katsoisi vain elokuvaa, filmin pätkää jonka tapahtumat eivät koskettaneet häntä tunteiden tasolla. Se tuntui vapauttavalta, kuin hän pääsisi veden alta ja saisi hengittää jälleen.
”Karkotaseet!” hän loihti ja lukilitis loppui. Kalkaroksen sauva oli lentänyt lattialle, Adaraa heikotti.
”Hyvä”, Kalkaros sanoi ja nosti sauvansa. ”Olet ymmärtänyt.” Adara hengitti raskaasti ja tunsi itseään heikottavan. Hikikarpalot nousivat hänen otsalleen ja hänellä oli kylmä. Hän nojasi viereiseen pöytään ja hänestä tuntui kuin se pettäisi, liikkuisi hänestä kauemmas. Hän kaatui lattialle menettäen hitaasti tajuntansa, nähden viimeisenä Kalkaroksen jalat astelemassa ripeästi hänen viereensä.

Hän heräsi aamulla sairaalasiivessä. Pöydällä oli kaksi kukkakimppua ja aamiainen. Adara hieraisi väsyneitä silmiään ja nousi hitaasti, varovasti ylös. Hän söi aamiaisen ja samassa matami Pomfrey saapui paikalle. Hän sai saarnan siitä kuinka oppilaiden pitäisi syödä paremmin ja stressata vähemmän, ja sai sitten lähteä sairaalasiivestä. Kalkaros ilmeisesti oli väittänyt muutaman valheen Pimennolle ja muille.
Saavuttuaan rohkelikkotorniin, ilmoitustaululla oli uusi asetus.

TYLYPAHKAN YLI-INKVISIITTORIN MÄÄRÄYS

Opettajia kielletään antamasta oppilaille mitään tietoa,
 joka ei liity tiukasti aineisiin, joita heidät on
palkattu opettamaan.

Adara huokaisi; kun Pimento vain tietäisi, mitä Adara opiskelee tämän selän takana. Hän mieluusti päihittäisi Pimennon lukilitiksen.
Muutamaa viikkoa myöhemmin oli Pimennon lakisäädökset koulun kesken suuria vitsejä. Mutta mitä enemmän ne vitsit tulivat kuuluviin, sitä enemmän oppilaat saivat jälki-istuntoa. Adara kehittyi hitaasti okklumeuksessa, eikä ollut vieläkään Kalkaroksen mielestä valmis. AK:n kokouksissa kaikki opiskelivat ahkerammin kuolonsyöjien karattua, mutta Neville kaikista ahkerimmin. Harry kertoi että Nevillen vanhemmat hulluiksi kiduttanut kuolonsyöjä oli karanneiden joukossa, ja Adaran yllätykseksi kyseessä oli juurikin Bellatrix Lestrange, Tonksin täti.
Tammikuu kului hirveän nopeasti ja pian koitti ystävänpäivä, helmikuun neljästoista. Adaran ikäväksi se päivä oli torstai, joten hän ei päässyt Tylyahoon muiden kanssa vaan joutui jälleen käymään läpi muistojaan, harvinaisen paljon viimeaikoina hän oli nähnyt hetkiä äitinsä kuolemasta, mutta pikkuhiljaa onnistui päihittämään ne.

”Kuinka vahva tiedät-kai-kenen lukilitis on?”
”Vahvempi, mutta se ei aiheuta sinulle muistojen kertaamista, eikä muutakaan. Pääasia on että suljet mielesi muistoilta jotka ovat ristiriidassa valheidesi kanssa, kun pimeyden lordi katsoo sinua silmiin”, Kalkaros sanoi heidän pitäessään taukoa. Adara hieraisi päätään ja istuutui.
”Dumbledore testaa lukilitistaan sinuun kun olet mielestäni valmis.”
Adara nyökkäsi hyväksyvästi.
”Nyt olisi aika puhua sinun tehtävästäsi”, Kalkaros sanoi ja nousi ylös.  ”Sinä liityt kuolonsyöjiin tämän vuoden kesällä, toisen kuolonsyöjän kautta. Sinä teet mitä käsketään, ja pidät korvasi tarkkana kaikkien keskusteluiden aikana ja raportoit niistä sitten päämajaan Kalmanhanaukiolle, joko isällesi tai muulle kiltalaiselle joka on paikalla. Pääasia että saat koottua tietoa siitä mitä pimeyden lordin selän takana puhutaan ja tapahtuu. Mikäli löytyy kuolonsyöjiä jotka haluavat paeta tämän alaisuudesta, sinä raportoit nimet heti kiltaan ja teemme kaikkemme saadaksemme kyseiset kuolonsyöjät puolellemme. Ymmärrätkö?”
”Ymmärrän”, Adara nyökkäsi.
”Saat luultavasti pimeän piirron vasempaan käsivarteesi melko pian liittymisesi jälkeen”, Kalkaros sanoi. Adara värähti. ”Se on pieni hinta siitä kuinka monta ihmishenkeä saatat pelastaa.”

”Sinä et tietenkään saa luottaa kehenkään heistä. Sinun täytyy pitää luottamus vain itseesi, ja saat kertoa vain harvalle tehtävästä. Kilta tietää, mutta heidän lisäksi et saa kertoa kovinkaan monelle. Oletko kertonut jo jollekulle?”
”Fredille ja Georgelle”, Adara sanoi.
”Heidän perheensä kuuluu kiltaan joten sillä ei ole kovin suurta merkitystä. Varsinkin kun he salakuuntelevat kokouksia muutenkin…”
Adara punehtui kasvoiltaan muistaessaan kaukokorvat.
”Potter luultavasti kuulee suunnitelmasta muutenkin, joten ei ole väliä kuuleeko hän sen sinulta vai joltakulta muulta. Sama koskee Grangeria ja Weasleya”, Kalkaros lisäsi, ja sanoi sitten hitaasti: ”Kenellekään muulle heidän lisäkseen, sinä et saa kertoa. Et edes sille kuolonsyöjälle jonka kautta liityt pimeyden lordin joukkoihin. Hänkään ei varsinaisesti vielä ole kuolonsyöjä...”
Adara nosti kysyvänä päätään.
”Kenen kautta minä sitten liityn, professori?” Kalkaros katsoi häntä ja totesi kuin itsestäänselvyytenä:
”Draco Malfoyn.”

[Justinee]

Kääks täällähän on jatkoa vaikka kuin paljon! Hyviä lukuja oli. Pelottavaa toi Adaran tehtävä, mutta positivinen puoli: DRACO PALASI KUVIOON<333
Joo rakentava hukuttautui eilen.

[serafina II]

Aivan mahtavan loistava ficci! Olen nyt viikonpäivät tätä lueskellut, ja koukussa olen pahemman kerran!
Hattua täytyy nostaa tämän ficin pituudelle. Mielestäni luvut ovat sopivan pituisia. Jatkoakin saat kirjoitettua kivaa vauhtia.
Adarasta olet luonut loistavan hahmon ja saanut hänet tungettua kirjojen tapahtumiin tosi uskottavasti. Ihmissuhde kuviot olet saanut kuvailtua aivan loistavasti, mielestäni oli tosi hyvä, että erotit Adaran ja Georgen tuossa yhdessä vaiheessa ja Draco kävi kuvioissa. Dracostakin olet saanut hienon hahmon, hän ei ole tässä ficissäsi se pelkkä paha luihuispoika, kuten yleensä. Ja mahtavaa, että tuot hänet nyt takaisin!
Tykkäilin siitä, kun olit kertonut tuosta Kalmanhanaukion joululomasta noin paljon.
Kiittelen oikein kovasti tästä upeasta ficistä, lisäilehän pian jatkoa ennen kuin saan vieroitusoireita!

[Hopbandop]

Tiesin, tiesin! Mie tiesin, että Draco ois se yhteskontakti! Saa nähdä, pystyykö Adara hilitsemään itsensä Dracon seurassa  Loistava juonenkäänne, täytyy sanoa. Muuta en nyt jaksa kirjoittaa. Jatkoa!


Ai niin, pitää vielä lisätä yksi juttu. Puoliverisessä prinssissä Kalkaroshan sanoo, että Voldemort on kaikkien aikojen paras lukitiliksen taitaja. Eli Adaran pitäisi oppia ihan tajuttoman hyväksi, että pystyis vastustamaan sitä.
Ihan vaan tällasena sivuhuomatuksena.

// Kaapo yhdisti tuplat

[pullarusina]

OOH ODOTAN LISÄÄ. Tämä paljastus oli niin shokki etten malta odottaa! Jatkoa, kultaseni, jatkoa.

[Merimoi]

TÄTÄ TAHTOO LISÄÄ!

Rakentavan kommentin kirjoitustaitoni taisi mennä lehtikeräykseen muutaman vanhan lehden mukana, pitääkin käydä hakemassa se.

[Lokitar]

Luku 80. Pimennon vastoinkäymisiä









”Draco Malfoyn?” Adara toisti.
”Niin. Hän liittyy kuolonsyöjiin tämän kevään aikana ja saa uskollisuuttaan koettelevan tehtävän”, Kalkaros sanoi.
”Ja mikä se tehtävä on?”
”Sitä ei kukaan vielä tiedä.”
Adara oli järkyttynyt.
”Hänessä on jotain hyvääkin, vaikket ehkä sitä usko.”
Niin hän Siriukselle oli sanonut, ja nyt Draco oli liittymässä kuolonsyöjiin…!
”Herra Malfoy on löytänyt uuden kumppanin Pansy Parkinsonista sen jälkeen kun sinä kieltäydyit tapailemasta häntä, mutta uskon että asia on korjattavissa”, Kalkaros sanoi.
”Anteeksi? Miten Pansy tähän liittyy, professori?”
”Sinun täytyy saada herra Malfoy kiinnostumaan sinusta jälleen ja raivata neiti Parkinson pois tieltäsi”, Kalkaros sanoi hitaammin.
”Mit- miten minä –”
”Toisin sanoen tehtävääsi kuuluu esittää… rakastunutta. Sinä alat seurustella herra Malfoyn kanssa voittaaksesi hänen luottamuksensa, ja kun aika on sopiva, minä kehoitan häntä kutsumaan sinut kuolonsyöjien joukkoon.”

Huoneessa valtasi pitkä hiljaisuus. Hänen täytyisi seurustella Dracon kanssa, ja sehän tarkottaisi..
”Saat tapailla herra Weasleyta vain kun tehtävästä tietämättömät eivät ole paikalla. Muuten, olette toisillenne vieraita muiden edessä.”
Adara ei tiennyt mitä sanoa, hän kakoi puolinaisia sanoja ja lopulta tyytyi nyökkäämään.
”Tehtävän onnistumiseen kuuluu herra Malfoyn luottamuksen voittaminen, ilman sitä tehtävä on tuhoon tuomittu. Ymmärrätkö?”
Adara nyökkäsi lasittuneet silmät tuijottaen kivilattiaa.
”Jatketaan, sinun täytyy oppia pyyhkimään tämä hetki muistoistasi pimeyden lordin edessä.”
Adara nousi ylös nostaen sauvan taskustaan. Muistojen alkaessa hänen päässään, hän ei voinut olla tuntematta kyyneliä poskillaan, ja ei voinut olla häpeämättä sitä että Kalkaros näki ne…

Kahden päivän päästä oli viikonloppu, ja Rohkelikon pöydän luona oli kaaos. Harryn luokse lensi kymmeniä pöllöjä joista yksi käväisi myös Adaran luona, ojentaen Saivartelijan uusimman lehden hänelle. Adara avasi sen ja luki pääotsikon:

HARRY POTTER PUHUU SUUNSA PUHTAAKSI:
TOTUUS HÄNESTÄ-JOTA-EI-PIDÄ-NIMETÄ
JA ILLASTA JOLLOIN NÄIN HÄNEN PALAAVAN

Kirjoittanut: Rita Luodiko

”Hermione, mitä tämä on?” Adara hölmistyi.
”Me saatiin Luodiko kirjoittamaan totuus!” Hermione sanoi hyväntuulisena ja luki Harrylle tulleita kirjeitä, suurin osa ilmoitti uskovansa Harrya!!
George, Fred, Ron, Hermione, Harry, Luna ja Adara alkoivat availla kirjeitä, mutta Adara lopetti jossakin vaiheessa – hän ei saisi näyttää enää niin ystävälliseltä muille Dracon edessä. Ja mikä pahinta, Adaran täytyisi kertoa Georgelle – ja muille - tehtävästä.
Juuri kun Adara jatkoi aamiaisen syömistä, Pimento saapui pöydän luokse.
”Mitä täällä tapahtuu?”
Ja niin kävi, että joka luokan, käytävän, tuvan ja suuren salin seinissä oli jo samana päivänä juliste:

TYLYPAHKAN YLI-INKVISIITTORIN MÄÄRÄYS

Oppilas, jonka hallusta tavataan Saivartelija-lehti,
erotetaan koulusta.

Yllä oleva perustuu opetusasetukseen numero kaksikymmentäseitsemän.

Allekirjoitus: Dolores Pimento, yli-inkvisiittori

Ja se tiesi sitä, että kaikki varmasti uteliaisuuttaankin lukivat sen jutun. Joten ei kestänyt kauaa kun Luna ilmoitti että Saivartelija joutui tekemään toisen painoksen sen kuukauden lehdestä.
”Isä on onnessaan!” hän ilmoitti eräänä välituntina.
Ja pian olikin niin, että koko Tylypahka oli lukenut jutun, eikä Pimento saanut ketään rysän päältä kiinni, sillä kaikki olivat loihtineet kyseisen haastattelun muistuttamaan esimerkiksi läksypergamenttia.

Muutamaa päivää myöhemmin Adaran ollessa juuri matkalla suuresta salista pois, hän kuuli naisen kirkaisun. Adara tarttui kuin automaattisesti sauvaansa. Hän katsoi hölmistyneenä ympärilleen, ja kuuli taas kirkaisun – se tuli eteishallista. Juuri kun hän oli lähtenyt ripeästi sinne päin, Kalkaros ja Harry tulivat hänen perässään.
”Professori – eteishalli –”
”Tiedän”, Kalkaros sanoi ja jatkoi Adaran ohi halliin. Halli oli tupaten täynnä ihmisiä, jotka olivat kokoontuneet professori Punurmion – humalaisen ja vinksahtaneen näköisenkin vielä – ympärille. Tämä tuijotti kauhuissaan Pimentoa joka oli portaiden alapäässä ja loihti juuri toisen matkalaukun Punurmion jalkoihin. Punurmio puristi rystyset valkoisina sherrypulloaan ja hikkasi.
”EI! EI! Ei näin  voi tehdä.. ei voi.. minä en suostu!” Punurmio nyyhkytti ja hikkasi yhtä aikaa. Kalkaros tuijotti tilannetta mykistyneenä.

”Etkö arvannut, että tämä on edessä? Niin kelvoton kuin oletkin ennustamaan edes huomisen säätilaa, olet varmasti käsittänyt, että surkuteltava suoriutumisesi tarkastuksistani ja edistymisen täydellinen puute johtajat vääjäämättä erottamiseesi?” Pimento sanoi kimakalla äänellään. Adaraa kuvotti, niin paljon kuin hän tunsikin vastenmielisyyttä Punurmiota kohtaan, se ei silti estänyt häntä säälimästä tätä nyt, ja vihaamasta Pimentoa yli kaiken.
”Sinä e-et voi! T-Tylypahka on m-minun kotini”
”Se oli sinun kotisi kunnes tunti sitten taikaministeri kirjoitti nimensä eromääräykseesi. Ole hyvä ja poistu tästä hallista. Sinä nolostutat meitä.”
Adara koki niin suurta kuvotusta että hän yritti käydä Pimentoa lähemmäksi ja kirota tämän jollain. Valitettavasti ensimmäisen askeleen astuessaan Kalkaroksen kalpea käsi kävi hänen tielleen.
”Älä tee mitään harkitsematonta, Musta.”
”Tuo sairas, ällöttävä... ansaitseekin saada –” Adara aloitti ja yritti ohittaa Kalkaroksen, mutta tämä tarttui häntä käsivarresta.
”Hillitse itsesi!” hän sihahti.
”SINÄ KUVOTTAVA ÄMMÄ! ETKÖ OSAA MUUTA KUIN RANGAISTA MUITA?! SIINÄKÖ KAIKKI MITÄ OSAAT?! SINÄ OLET SÄÄLITTÄVÄ!” Adara huusi että kaikki varmasti kuulivat. Pimento käänsi katseensa häneen, tuli hiljaista. Hän yritti rimpuilla Kalkaroksen otteesta, mutta Kalkaros tarttui toisella kädellään tämän vapaasta käsivarresta ja käänsi molemmat kädet tämän selän taakse, että hän ei päässyt eteenpäin. Pimento asteli väkijoukon reunalle ja katsoi Adaraa vahingoniloisesti hymyillen.

”Nyt kun sievä neiti Musta muistutti rangaistuksista – kaksi viikkoa, joka arkipäivä minun jälki-istunnossani. Viikonloput pyhitän yli-inkvisiittorin työlleni...”
”SINÄ JA SAIRAS MINISTERIÖSI!” Adara huusi, Kalkaros puristi hänen käsivarttaan tiukemmin.
”Hillitse itsesi tällä sekunnilla!” hän sihahti. Adaran hengitys tärisi raivosta, hän hengitti hetken syvään. Pimento ei näyttänyt kuuntelevan häntä enää, hän oli kääntynyt takaisin Punurmioon päin. McGarmiwa oli kävellyt Punurmion luokse ja lohdutti tätä.
”Ei sinun tarvitse lähteä Tylypahkasta...”
”Eikö tosiaan, professori McGarmiwa?”

Adara yritti yhä riuhtaista itsensä irti Kalkaroksen otteesta, mutta tämä päästi vain toisen käsivarren irti, ja lähti taluttamaan tätä poispäin muusta väestä. Hän painoi Adaran selkä seinää vasten.
”Katso nyt! Kaksi viikkoa! Kaksi viikkoa istut kirjoittamassa papereita täyteen - musteen ja sulkakynän kera turhanpäiväisiä kirjoituksia tekemässä kun sinun täytyisi harjoittaa okklumeusta!” Kalkaros sanoi hiljaa, mutta siihen sävyyn kuin hän olisi voinut sanoa asiansa huutamallakin.
”Pystyn tekemään okklumeuksen viikonloppuisin, professori”, Adara sanoi ja näki parhaaksi olla mainitsematta ettei hän kirjoittaisi musteella…
”Ja rukoilla ettei hän huomaa sitä!” Kalkaros sihahti ja päästi irti. Eteishallista kuului hämmennyksen ja pelästymisen ääniä, kun ulko-ovista asteli sisään kentauri, jonka Dumbledore esitteli uudeksi ennustuksen opettajaksi.

Seuraavana päivänä oli sunnuntai. Adara istui Harryn, Hermionen, Ronin ja kaksosten kanssa oleskeluhuoneessa. Hän paukautti kirjansa kuuluvasti kiinni ja katsoi heihin.
”Minulla on kerrottavaa.”
Kaikki kokoontuivat sohvan ympärille, George Adaran vierelle. Hermione loihti heidän ympärilleen ääniloitsun Adaran pyynnöstä, nyt heitä ei kuulisi kuin he itse.
”Minä sain killalta tehtävän”, Adara sanoi ja George puristi häntä kädestä.
”Minun täytyy liittyä kuolonsyöjiin ja vakoilla mitä he tekevät johtajansa selän takana.” Ronin ja Harryn suut loksahtivat auki. Hermione rypisti otsaansa.
”Harjoitan Kalkaroksen kanssa okklumeusta, että voin sulkea mieleni kuolonsyöjien – tai Voldemortin – läsnä ollessa. Liityn heihin ensi kesänä, Draco Malfoyn kautta.”
”MALFOYN?!” Ron parahti.
”Niin. Minun tehtävääni kuuluu esittää… Dracoon rakastunutta”, Adara änkytti hieman. George päästi hänen kädestään hetkeksi. Adara ei tiennyt oliko se hyvä vai paha asia.
”Minun täytyy alkaa seurustella Dracon kanssa, ja kun Draco liittyy tämän kevään aikana kuolonsyöjiin, Kalkaros rohkaisee häntä ottamaan minut mukanaan”, Adara selitti. Hermione näytti olevan kauhuissaan. George painoi kätensä Adaran olkapäälle.

”Se merkitsee sitä, että minä saan vain ja ainoastaan teidän läsnä ollessa olla oma itseni, Georgen tyttöystävänä. Minun täytyy kaveerata luihuisten kanssa ja saada Draco jälleen ihastumaan minuun.”
Kaikki tuntuivat ymmärtävän tehtävän tärkeyden, ja antoivat kaiken tukensa Adaralle. George näytti hiukan surulliselta, mutta hän ymmärsi silti.
He päättivät keskustelunsa ja muut painuivat nukkumaan, paitsi George ja Adara.
”Tiedäthän, etten tee tätä huvikseni?” Adara kysyi. George hymyili.
”Totta kai. En voi väittää etteikö tästä tulisi minulle vaikeaa.. mutta minä ymmärrän.”
Adara hymyili ja painoi suudelman tämän huulille.
”Muista silti, että minä rakastan vain sinua.”
”Muistan...” George lupasi ja he pitivät toisiaan kädestä puoleen yöhön asti.

[teelkis]

Paljon hyvää ja uskomatonta jatkoa! Ihanaa, kun toimintaa tuntuu löytävän ja tämä Dracoon rakastuminen kuolonsyöjä-jutun takia on hyvä, juuri tämän tapaista ajattelinki. Oli ihanaa lukea paljon jatkoa, kun kiireiltä ei ole kerennyt, sama vauhti kävis kyllä aina. Tämä idea on tainut olla ajatuksissasi paljon, teksti vaikuttaa todella luonnolliselta ja Adaran pitäisi olla oikeissakin kirjasarjoissa, todella hyvä hahmo. Jatka samaan malliin.

[Mya Musta]

;( Epäreilua kun Adara ja George tavallaan joutuvat eroamaan, miksei Draco ja Adara vaan voisi olla ystäviä ja silleen...?
Ja Sirius, mitä se tästä sanoo??? Se ei tosiaankaan tule tykkäämään :/
No toisaalta luku oli ihan hyvä, vaikka tulikin paljon "pahaa" informaatiota...
Ja ihan niinkuin Adaran elämä ei sitten kesällä jo olisi tarpeeksi vaikeaa, täytyy vielä esittää kuolonsyöjääkin!!
Noh... Rauhoitutaanpas....

Kalkaros esitti väähn inhimillisempää puoltaan näissä kahdessa vimmeisessä osassa, ihan kuin se olisi ollut ystävällinen Adaralle, mielenkiintoista, ehkä Viola yhdistää niitä?

Siis sinulla on KAHDEKSAN lukua jo valmiina?!?! Laitahan nyt ihmeessä niitä tänne niin nopeasti kuin nyt olet laittanutkin!! Ja voit ne luvut jättää väliin missä Sirius kuolee....
Tulee muuten hankalaa siitä, kun Adara varmaan myöskin menee keväällä mukaan ministeriöön taistelemaan, mutta kummalla puolella hän joutuu esittämään olevansa, sillä Sirius on sentään Adaran isä, ei se voi jäädä sieltä pois, ei millään!!
Surettaa jo valmiiksi, paitsi jos tosiaan voisit jättää ne luvut väliin ?
Mutta laita sitä jatkoa sitten... Tämä on NIIIIIN hyvä!!! *nyyh* Vaikka en tykkääkkään tuosta Adaran tehtävästä..

Mya Musta

PS. niin, minun siis piti vaihtaa tuo ava, mutta yllätys, yllätys, tämä fini ei hyväksynyt sitä, oli kuulemma liian iso  

[Synagooganuoli]

Oih, ihanaa, jo monta lukua tullut huomaamattani! Luin juuri tänään taas viitosen loppuun, tuli hiukan kertausta minullekin vielä.

Mutta jatkoa vain! Todella loistavia lukuja, tietysti, olisi mukavaa lukea lisää. Vaikka joudunkin taas pillittämään Siriuksen kuolemaa..

Hetkonen, tuolla taitaa lukea aika monessa kohtaa lukilitus... Kuuluisi olla lukitilis

//Vaikka eipä sillä niiiiin hirvittävästi väliä ole, pisti vain silmään tuo virhe

[Lokitar]

Se on vaikee sana, ei voi kirjottaa aina oikein >_<

[Cirilla]

Kolme lukua. KOLME!
Enkä pysty paljoa kommentoimaan.
Joissakin paikoissa oli joko siirappia tai kliseetä
ja jotkut oli aivan mahtavia!
Ja sitten oli kohtia jotka sopivat tekstiin todella hyvin!
Ja oli kohtia jotka sai hymyn huulille.
Kohtia jotka oli tosi epäreiluja
ja sitte oli huippukohtia!

Ei muuta kommenttia tällä kertaa c(:

Cir*Katwi Kiittää (:

[Lokitar]

Luku 81. Vastoinkäymiset jatkuvat








Tehtävästään huolimatta, Adara päätti käydä AK:n kokouksissa niin kauan kunnes hän alkaisi julkisesti seurustella Dracon kanssa, jos onnistuisi siinä.
Kului viisi arkipäivää Pimennon jälki-istunnoissa, joissa hän joutui kirjoittamaan jälleen samaa lausetta uudestaan ja uudestaan. Sitten hän meni Kalkaroksen okklumeus-tunnille lauantaina, jonka jälkeen hän ehtisi vielä AK:n tapaamiseen.

”Viesti ei ilmeisesti ole uponnut vielä. Näemme huomenna uudestaan samassa paikassa ja samaan aikaan.”

Sanat uppoamassa hänen ihoonsa ensimmäistä kertaa.
Ja muisto katkesi.
Kalkaros katsoi Adaraa hiukan kysyvästi tämän muiston nähtyään.
”Professori Pimennon jälki-istuntomuoto...” Adara vastasi. Kalkaros ei sanonut mitään vaan teki taas lukilitiksen.

Päästyään Kalkaroksen huoneesta hän kiiruhti tarvehuoneelle AK:n kokoukseen. He harjoittelivat suojeliusta. Adaran näytettyä muille esimerkkinä omansa, hän tajusi olevansa hurjan väsynyt. Hän harjoitteli muiden kanssa hetken ja päätti sitten lähteä nukkumaan. Hän toivotti muille öitä ja lähti.
Päästyään käytävällä hetken aikaa eteenpäin, kuului pamahdus ja hän kaatui lattialle, jonkin töytäistessä häntä.
”Professori, täällä on yksi!” kuului tuttu huudahdus ja Adara nosti päätään huutajaa kohti. Draco.
Tämän ilme muuttui huomatessaan että se oli Adara, jonka hän kaatoi.  Pimento ryntäsi paikalle riemusta huudahtaen.
”Loistavaa! Kaksikymmentä pistettä Luihuiselle!” Draco oli yhä järkyttynyt.
”Pidä kiinni hänestä, emme halua että hän pääsee varoittamaan tovereitaan.”
Adaran sydän loikkasi: he tiesivät AK:sta!

Draco tarttui Adaraa käsivarresta ja nosti tämän seisomaan. Sitten hän tarttui molemmin käsin tiukasti hänestä eikä päästänyt irti.
”No niin, kerrohan, ovatko muut vielä sisällä huoneessa?” Pimento kysyi. Adara ei vastannut sanallakaan. Pimennon ilme synkkeni.
”Kuulehan, jos suostut kertomaan nyt mitä tiedät, ohitan sen että olet rikkonut yli-inkvisiittorin säädöksiä.”
”Tee se”, Draco kuiskasi että Pimento ei kuullut. Adara pysyi hiljaisena, ja huomasi kotitonttu Dobbyn seisovan Pimennon takana. Adara katsoi varoittavasti tähän ja kotitonttu oli samantien kadonnut tarvehuoneelle päin.

”Vie tuo ministerin valvontaan, jäämme odottamaan Voron ja inkvisitiopartion kanssa muita. Sano että AK:n varajohtaja on napattu.”
Draco lähti Adaraa kiinni pidellen rehtorin kansliaa.
”Draco kiltti, päästä minut”, Adara sanoi ja yritti irrottautua tämän otteesta.
”Olen pahoillani”, Draco sanoi vaitonaisesti, ei millään lailla inhoa kuvastaen. Adara ei tiennyt mitä tehdä, hän voisi vain kirota Dracon ja juosta – mutta Pimento tiesi jo hänen osallisuutensa, ja hänen tehtävänsä menisi vaikeampaan suuntaan jos hän kiroaisi Dracon.

”Viuhpiipore”, Draco sanoi Dumbledoren ovella seisovalle kivipatsaalle ja se siirtyi syrjään. He kiipesivät portaat ylös.
Kansliassa oli väkeä. Dumbledore pöytänsä ääressä, hänen vieressä professori McGarmiwa. Takan ääressä ministeri Toffee. Oven molemmin puolin ikään kuin vartijoina kaksi velhoa, joista toisen Adara tunnisti kiltalaiseksi. Ja seinän vieressä Georgen isoveli, Percy!

”Inkvisitiopartio onnistui napata paikalta aikaisemmin poistuneen… varajohtajan”, Draco sanoi.
”Erinomaista, nuori herra Malfoy. Saatte poistua.”
Draco perääntyi ovelle ja häipyi empien ensin hiukan.
”Kas kas, olisi se pitänyt arvata. Varajohtaja.. Musta!” Toffee sanoi tyytyväisenä. Adara ei kehdannut katsoa Dumbledoren suuntaankaan, sen sijaan hän katsoi murhaavasti Percyä joka näytti melkein yhtä tyytyväiseltä kuin ministeri itse. Percyn ilme värähti hiukan.
”Odottakaamme johtajaa itseään ennen kuin aloitamme kuulustelun”, Toffee sanoi ja asettui mukavammin nojatuoliinsa.
”Istu toki, neiti Musta”, Dumbledore sanoi ja Adaran viereen ilmestyi nojatuoli. Adara mietti istuutuessaan tekikö Dumbledore siitä tahallaan niin mukavan ja pehmeän.
Toffee katsoi epäröivästi Dumbledorea.
”Niin, Cornelius? Onko joku lakisäädös kieltänyt oppilasta istuutumasta?” Dumbledore sanoi katsoen Toffeeta puolikuulasiensa läpi silmät tuikkien.
Toffee mutisi jotain 'ei' tapaista, ja tuli hiljaista.

Muutamia minuutteja myöhemmin saapui Pimento, pitäen tiukassa otteessaan Harrya. Adara nousi vauhdilla ylös, Percyn rynnätessä tämän luo ja tarttuen tätä käsivarresta, kuin peläten Adaran tekevän jotain harkitsematonta.
Harry riuhtaisi itsensä Pimennon otteesta ja katsoi huoneessa olijat läpi. Toffee nousi ylös ja katsoi heitä kahta tutkivasti.
”Kas, kas, kas… Satutteko tietämään miksi olette täällä?” Toffee kysyi. Harry kielsi, joten Adara teki samoin.
”Te ette tiedä, miksi olette täällä?” Toffee sanoi hämmästyneenä.
”Ei”, Adara sanoi.
”Ei aavistustakaan, miksi Pimento toi teidät tänne kansliaan? Ette ole mielestänne rikkoneet mitään koulun sääntöjä?” Toffee varmisti.
”Ei nyt viimeaikoina ole tullut rikottua..” Adara sanoi ja esitti ylinäytellen mietteliästä. ”Ellei..”
”Ellei?” Toffee toisti.
”Lasketa sitä räkäherjaa jonka heitin Goylea päin viime viikolla, nykyäänhän ei saa taikoa edes luokassa paitsi loitsujen tunneilla ja liemissä kun –”
”Hiljaisuus!” Pimento huudahti pää punaisena. Harry tyrskähti, vaikka tilanne ei ollutkaan kovin otollinen sille.

”Te ette siis ole kuullutkaan, että tästä koulusta on löydetty luvaton oppilasjärjestö?” Toffee sanoi, Pimennon käydessä oven takana, ja tuotuaan AK:sta tutun Mariettan käytävästä. Marietta piilotteli kasvojaan käsillään. Pimento ja Toffee vaihtoivat sanasen Mariettan äidistä joka oli asentanut Tylypahkan takkoihin hormiverkkovalvonnan. Marietta nosti kasvot käsistään. Adara ei voinut olla naurahtamatta kovaan ääneen. Hermionen sopimuspaperiin laittaman loitsun tarkoitus selvisi: Mariettan otsassa luki isolla, märkärakkuloiden muodostamana: KIELIJÄ
Marietta piilotti kasvonsa viittansa huppuun.

”Tämä tyttö tässä kävi luonani ja ilmoitti että seitsemännen kerroksen tarvehuoneessa olisi minulle jotakin nähtävää. Hän myönsi että siellä pidetään luvaton kokous ja sen johtaja on Harry Potter, ja varajohtajana Adara Musta, mutta sitten kyseinen loitsu pääsi valloilleen ja tyttö vaikeni, otin sitten itse selvää asiasta. Sitten löysin nämä kaksi tulossa tapaamisesta, partioni saa luultavasti lisääkin kiinni”, Pimento kertoi.
Toffee kysyi Marietalta mikä kokouksen tarkoitus oli, mutta Marietta ei uskaltanut loitsujen pelossa sanoa sanaakaan.
Pimento kuitenkin kertoi, kuinka Harry ja muut oltiin kuultu Sianpäässä, heidän suunnitellessa kerhoa. Dumbledore hymyili ja sanoi: ”Huomaat varmasti pian, että olet erehtynyt tässä asiassa, Dolores.”

Toffee huoahti.
”Kuunnellaanpa sitten uusi mielikuvitustarina! Anna tulla vain, Dumbledore. Mitähän tällä kertaa? Todistajamme valehteli vai? Potterilla on kaksoisolento? Vai selittyykö asia jollain yksinkertaisella tavalla, johon kuuluu ajan kääntämistä, henkiin herännyt kuollut mies ja pari näkymätöntä ankeuttajaa?”
”Oi, tosi hyvä ministeri, tosi hyvä!” Percy huudahti ja alkoi nauraa. Adara potkaisi tätä jalkaan.
”Ohoh! Neiti Mustalla näyttää olevan jotain sanottavaa!” Pimento huudahti Percyn irrottaessa otteensa hänestä ja hieroessaan jalkaansa. Dumbledore yskähti ja tuli hiljaista. Percy tarttui uudestaan Adaraan.

”En kiistä etteikö Harry olisi ollut Sianpäässä. Mutta huomautan että kerho ei siihen aikaan ollut luvaton, sillä luvattoman kerhon kieltämistä koskeva asetus, pantiin täytäntöön vasta kaksi päivää myöhemmin Sianpäässä käynnin jälkeen!” Dumbledore sanoi huvittuneena.
”Onko teillä siis todisteita että kokouksia olisi ollut sen jälkeen?”
Pimento maanitteli Mariettaa ja käski tämän nyökätä, mikäli kokouksia oli ollut sen jälkeen. Marietta – Harryn ja Adaran yllätykseksi – pudisti päätään. Samassa Adara huomasi Kingsley Kahlesalvaksi muistaneensa kiltalaisen pitelevän sauvaansa, kärki hiukan osoittaen Mariettaan.

”No, ei se mitään. Sillä tänään kokoonnuttiin!” Pimento sähähti. ”Ja minulla on todisteita.”
Hän otti taskustaan nimiluettelon ja Adaran sydän heitti voltin.
”Erinomaista”, Toffee sanoi ja otti paperin ja hänen kasvonsa muuttuivat järkytyksen vääntämiksi. ”Taivaan vallat.”
”Näetkö minkä nimen he ovat antaneet kerholleen?” Pimento kysyi.
”Albuksen kaarti”, Toffee lausui hiljaa. Harryn ja Adaran mielialat putosivat.
”No niin, peli on pelattu”, Dumbledore sanoi. ”Haluatko kirjallisen tunnustuksen, Cornelius – vai riittääkö lausunto näiden todistajien läsnä ollessa?”
Kingsley ja McGarmiwa vaihtoivat pelokkaat katseet.

”Lausunnon? Mitä – minä en -?”
”Albuksen Kaarti, Cornelius”, Dumbledore sanoi ja heilautti Toffeen kasvojen edessä nimiluetteloa. ”Ei Harryn tai Adaran, Potterin tai Mustan, tai edes Potterin ja Mustan kaarti. Albuksen Kaarti.”
”Mutta.. mutta...” Toffee änkytti, ja yhtäkkiä näytti pelästyneeltä. ”Sinä!”
”Niin juuri.”
”Sinäkö perustit tämän?”
”Minä.”
”Sinä värväsit oppilaat sinun kaartiisi?”
”Tänään oli tarkoitus kokoontua ensimmäisen kerran. Ihan vain jotta näkisin, kiinnostaisiko heitä liittyä puolelleni. Huomaan nyt tietenkin, että oli erehdys kutsua neiti Edgecombe.”
Adara ymmärsi mitä oli tekeillä. Dumbledore otti heidän syitään niskoilleen.
”Ei! Professori!” Adara huudahti.
”Hiljaa, neiti Musta, tai sinun on poistuttava”, Dumbledore sanoi.
”Niin, suu kiinni, Musta!” Toffee äyskähti.

”Luulin että tänne tullessani saan erotettua Potterin ja Mustan koulusta, mutta sen sijaan –” Toffee aloitti ja Dumbledore lopetti lauseen: ”Saatkin pidättää minut. Ihan kuin olisit kadottanut sulmun ja löytänyt kaljuunan, eikö vain?”
”Weasley! Onko sulkakynäsi ottanut kaiken muistiin?” Toffee sanoi hykerrellen ilosta.
”On, ministeri”, Percy sanoi ja katsoi heidän takanaan itsekseen kirjoittavaa sulkakynää.
”Kopioi teksti ja laita pöllö Päivän Profeettaan”, Toffee määräsi. Percy irrotti otteensa Adarasta ja meni kirjoituspöydän ääreen. Toffee käänsi katseensa Dumbledoreen.
”Sinut saatetaan nyt ministeriöön, missä saat muodollisen syytteen, ja sieltä Azkabaniin odottamaan oikeudenkäyntiä!”
”Ah, niin. Niin, ajattelinkin että tämä pikku pulma tulisi eteen”, Dumbledore sanoi.
”Pulma? Minä en näe mitään pulmaa, Dumbledore!” Toffee sanoi.
”No, minä näen.”
”No?”
”No – sikäli että sinä näköjään toimit olettamuksen varassa, että minä lähden – miten sitä sanotaankaan? – tekemättä vastarintaa. Minä en valitettavasti taida lähteä tekemättä sitä, Cornelius. Minulla ei ole vähäisintäkään aikomusta lähteä vankilaan. Voisin tietysti karata sieltä – mutta ajan hukkaa sekin olisi. Ja osaan ajatella kokonaista joukkoa asioita joita teen mieluummin”, Dumbledore sanoi ja hymyili.

Kesti hetken kiusaantunutta hiljaisuutta, kukaan ei uskaltanut tehdä mitään. Lopulta Toffee sanoi:
”Dawlish! Kahlesalpa! Pidättäkää!”
Ja samassa kuului pamaus, hopeainen valojuova välähti ja lattia tärisi. Joku tönäisi Adaran lattialle ennen toista pamausta. Fawkes kirkui, taulut huusivat ja ilmaan tuli lävitse näkemätön pölypilvi. Joku kuului kaatuvan lattialle, joku huusi ”ei!” ja särkyvän lasin helinä saatteli hiljaisuuden huoneeseen. Pöly hälveni ja Adara katsoi ympärilleen. Dumbledore asteli hänen, Harryn, Mariettan ja McGarmiwan luo.
”Kaikki kunnossa?” hän kysyi.
”Olemme”, McGarmiwa sanoi ja he nousivat ylös. Toffee, Pimento, Percy, Kingsley ja Dawlish makasivat lattialla, liikkumattomina. Pöydät ja tavarat olivat hujan hajan ja nurin tai rikki.
”Jouduin ikävä kyllä noitumaan Kingsleynkin, koska olisi muuten näyttänyt turhan epäilyttävältä”, Dumbledore sanoi. ”Hän teki erinomaisen nokkelasti muokatessaan neiti Edcecomben muistia muiden katsoessa muualle. Kiitä häntä siitä, Minerva. No niin. He heräävät tuota pikaa, joten parempi poistua etteivät he saa tietää meidän keskustelleen. ”
”Minne sinä menet? Kalmanhanaukiolleko?” McGarmiwa kysyi.
”Voi en, en ala piileskellä. Mutta Toffee toivoo pian ettei olisi ajanut minua täältä, sen lupaan.”

”Professori”, Harry sanoi, mutta ei tiennyt mitä sanoa sen jälkeen.
”Kuule Harry, sinun täytyy opiskella okklumeusta niin ahkerasti kuin voit, ymmärrätkö? Sama koskee sinua, Adara. Opiskelkaa, tehkää kuten Kalkaros sanoo.”
He nyökkäsivät. Dumbledore tarttui Fawkesia pyrstöstä ja he olivat molemmat tulen leimauksessa poissa.
Toffee ja muut alkoivat heräillä.
”Missä hän on?” Toffee kysyi raivoissaan. Muut nousivat ylös ja Kingsley ja Dawlish ryntäsivät Pimento perässään portaikkoon. Toffee nousi ylös ja pudisteli pölyä hienoilta vaatteiltaan.
”No niin, Minerva. Tämä taitaa olla ystäväsi Dumbledoren loppu.”
”Luulet vain”, Adara mutisi. Toffee ei kuunnellut.
”Vie heidät nukkumaan”, Toffee sanoi McGarmiwalle ja he poistuivat ovelle pikkuhiljaa. Adara vilkaisi vielä sotkuista huonetta ja tauluja joiden hahmoista osa sähisi Toffeelle, osa näytti jopa käsimerkkejä. Phineas – Adaran isoisoisoisä ei ollut heidän joukossaan. Hän hieroi partaista leukaansa ja sanoi katse Adarassa.
”Tiedätkö, neitiseni.. En ole monessa suhteessa samaa mieltä Dumbledoren kanssa, mutta hänessä on tyyliä!”
Adara hymyili, Toffeen näyttäessä hölmistyneeltä kun taulu puhui juuri pelkästään Adaralle.
Hän nyökkäsi isoisoisoisälleen ja lähti Harryn perässä ulos kansliasta.