Tuntuu ihan, että olisin kommentoinut tätä jo aikaisemmin koska luin tämän kolmannen kerran läpi tai sitten se saattaa johtua siitä että olen lukenut ja kommentoinut jatko-osaa. Mutta kaikesta huolimatta tätä jaksaa lukea vaikka kuinka monta kertaa läpi, ja jotkut kohdat ovat vain niin hyviä että ne on pakko lukea useampaan kertaan
Nyt kolmannella lukukerralla ne jotkin kirjoitusvirheet ja pienet ensimmäisten lukujen töksähtelyt tuntuvat erottuvan helpommin.
Mutta samalla huomaa myös, kuinka paljon olet kehittynyt kirjoittajana. Luvuissa ei ole enää sitä olematonta kuvailua, liiallista nopeatempoisuutta tai töksejä, ja tuntuu muutenkin että teksti olisi huomattavasti syvällisempää. Tekstiä on helppo jokaisen ymmärtää, kun asiat eivät mene liian monimutkaisiksi ja vaikeaselkoisiksi.
Ihan muutamassa kohdassa olin kyllä hieman ullalla, mutta se on enemmän luonteeni kuin ficin syytä 
Viimeisistä luvuista erottuu myös hienosti se tietty synkkyys, jonka huomaa myös viimeisimmissä Pottereissa.
Olet ujuttanut Adaran hyvin tiettyihin tärkeisiin tapahtumatonta, ja on lähes tulkoon uskomatonta, kuinka paljon olet keksinyt ja jaksanut kirjoittaa
Kaikki ne juonenkäänteet, tapahtumat… Mielestäni et ole ottanut mukaan liikaa kirjojen tapahtumia, koska ne kaikki olivat tavallaan pakollista, esim. ilman Siriuksen tapaamista Rääkyvässä Röttelöstä tästä ei olisi tullut läheskään niin hyvää. Mutta nekään eivät ole suoraan kirjasta ja niitäkin on ainakin jotenkin muokattu. Onneksi et kuitenkaan änkenyt Adaraa kaikkeen mahdolliseen mukaan, vaan keksit hänen ympärilleen uusia tapahtumia. Itse Adaran hahmosta pidän hyvinkin paljon, häneen on helppo samaistua eikä Adara mene liian Mary Suemaiseksi, vaan niitä vikojakin löytyy. Tykkään muutenkin suhteellisen paljon OC hahmoista, joten miksen Adarastakin.
Pidin jokaisesta luvusta, olivatpa ne lyhyitä tai pitkiä. 19 vuotta myöhemmin pätkässä menin kyllä ihan totaalisen sekaisin lapsista, varsinkin kun osalla lapsista oli samat nimet kuin ”alkuperäisillä hahmoilla”.
Muutamat kohdat myös nousivat suuriksi suosikeikseni, ja olen oikeastaan tyytyväinen jokaiseen valintaan ja päätökseesi.
Paitsi ehkä siihen, että Adara päätyi yhteen Dracon kanssa, George olisi ollut parempi vaihtoehto siihen, mutta kyllä Dracokin kelpaa.
Yksi suuremmista plussista minkä keksin tähän, on se, miten hahmot esiintyvät tässä, mitä he tekevät jne ja ne ovat vain niin hyvin onnistuneita. Ainut henkilö, joka ei ollut IC, oli Draco. Draco tuntui hieman turhan kiltiltä ja ei-Luihuismaiselta, mutta saahan Dracosa tietenkin olla hyviäkin puolia
Erityisen hyvin olet onnistunut mielestäni Siriuksessa ja Severuksessa(vanhemissa siis). Sirius vain oli niin isällinen, hellä, huolehtivainen ja.. siriusmainen. Severus taasen oli vain niin oikeanlainen, hyvin IC. Mukamas kylmä, tunteeton jne. Pidin siitä, mitä "uutta" häneen olit keksinyt, Adaran setä ja kaikkea. Oikein teit, kun paljastit kaiken lopullisesti vasta ihan loppumetreillä, se herätti paljon pohdintaa. Minusta myös Violan ja Severuksen välinen sisar-rakkaus sopii heille huomattavasti paremmin kuin Lilyn ja Severuksen suhde. Olisi tuntunut tyhmältä jos asia olisi ollut niin. Myös muut henkilöt onnistuivat hyvin, joihinkin sait vielä kaivattua lisäulottuvuutta.
Ja sitten pitää kiittää siitä, että jätit Fredin, Siriuksen ja Severuksen eloon. Siitä ilahduin suunnattomasti. Haluan myös kiittä tästä hienosta lukunautinnosta jonka olet tarjonnut, tykkään tästä ja jatko-osasta hyvin, hyvin paljon. Sitä on vaikea kertoa, kuinka paljon tähän olen mieltynyt
Tämä on vain niin hyvä, koukuttava, mieleenpainuva, onnistunut jne. Ja nyt on iha pakko sanoa, että tykkään tästä enemmän kuin jatko-osasta.
Kiitos todella paljon tästä kaikesta, ihan koko ficistä!Yksi pieni asia minua jäi vaivaamaan, mistä en ole kyllä täysin varma. Nimittäin, eikö Severuksen Adaralle antama hiuslenkki(mikä lie olikaan) ollut kultainen, tai niin ainakin muistelisin? Kun siinä Severusken muistossa sitä kuvailtiin hopeansävyiseksi? Asialla ei ole kuitenkaan suurtakaan merkitystä.
