Ficin nimi: Se yks
Kirjoittaja: Vautsi, minä.
Beta: SuklaaKissa taas kerran. Ilman sinua en kyllä pärjäisi.
Tyylilaji/Genre: Drama ainakin. Angstin poikasta löytyy, samoin jonkinlaista romantiikkaa ja fluffya.
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Femmeä, vaikka sukupuolia ei mainita.
Varoitukset: -
(Tekisi kovasti mieli kirjoittaa tähän jotain...)A/N: Ei ole kovin viilattu, pari juttua korjasin kirjoittamisen jälkeen. Tämäntyyppiset lyhyet tekstit ovat tulleet jo tavaksi minulle, mikä on sitä kautta hyvä, että saanpahan edes jotain aikaiseksi.
Kommentit ilahduttaisivat kovasti, haluan tietää, kiinnittääkö joku tähän huomiota.
Se yksSillä on silmät, joista ei erota onko ne siniset vai vihreet, ja tosi nätti hymy. Mä pyysin, että se antais mun kammata sen hiukset. Ne tuntu silkiltä mun sormissa, lempeältä vedeltä, ja mun oli pakko kumartua vähän nuuhkasemaan niitä ennen ku aloin selvittää olemattomia takkuja.
Se puhuu mulle pehmeällä äänellä, hykertää tarttuvasti, kun sanon jotain hauskaa. Mun on pakko hymyillä ja tuntuu ihanalta, että just mä saan sen nauramaan. Silloin musta tuntuu, että se saattais jopa tuntea samoin.
Sitten joku tulee vetämään sen pois mun luota ja mä jysähdän takaisin todellisuuteen. Mä oon mä, ja se on
Se. Mä oon sen silmissä merkityksetön, vaikka se on mulle koko maailma.
Oikeastihan me ollaan vaan hyvänpäiväntuttuja ja se sattuu. Enkä mä silti mistään hinnasta vaihtais sitä kehenkään toiseen.