Pilvilinnoja |S| fluff, lievä haikeus, Sirius/Remus

[Vlad]

Title: Pilvilinnoja
Kirjoittaja: Vlad
Genre: Fluff, lievä haikeus
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: S
A/N: Tällainen suht vanha pöytälaatikkoteksti, jonka löysin ihan sattumalta, kun muistin että oon joskus tällaisen kirjoittanut, mutta hukannut sitten. No, löysin sen ja ajattelin laittaa sitten tänne. Tälle oli yllättävän hankala saada sopivaa genreä. Periaatteessa drama, mutta kyllä tässä on jotain fluffyistakin ja haikeuttakin löytyy. No, ehkä jätän turhat hölinät sikseen ja päästän teidät lukemaan. Lokakuun lopun kunniaksi uusi S/R-ficci. Kommentteja saa aina antaa. OTP10-haasteeseen tämäkin.



Remus makasi selällään vihreällä nurmella ja katseli vino hymy huulillaan sinisen taivaankannen yli lipuvia valkoisia pilvihattaroita. Sirius etsi aina pilvistä erilaisia muotoja, oli thestraleja ja gäädiä ja ties mitä muita. Remus ei koskaan etsinyt muotoja pilvistä, hän vain nautti sinisestä taivaasta silloin, kun se suvaitsi väläyttää iloiset kasvonsa. Yleensä taivas vain vihmoi vettä, mikä sai Remuksen mielialan automaattisesti laskemaan. Sininen taivas oli kovin piristävä, se sai aina loihdittua hymyn pojan huulille ja tämä sieti Siriuksenkin kujeita tavallista paremmin.

"Remuuus."

Ruskeatukan huulia nyki kirpeä hymy. Tylsistyneenä Sirius tapasi aina venyttää hänen nimeään.

"Kuutamo. Minulla on tappavan tylsää."

Sepä sääli, Remus ajatteli. Kiusaisi Jamesia, joka oli melkein yhtä mahdoton kuin Sirius. James ja Sirius olivat mahdottomia yksinäänkin, vaikka näiden välillä olisi virstojen välimatka, mutta yhdessä he olivat pitelemättömiä. Remus oli jo kauan sitten luopunut toivosta saada parhaat ystävänsä kuriin ja tyytyi vain nauttimaan niistä hetkistä, jolloin he jostain syystä olivat hiljaa. Ne hetket eivät olleet kovin yleisiä. Joskus Remuksen teki mieli jättää kelmit keskenään ja lähteä tallomaan omaa polkuaan. Vielä koskaan hän ei ollut lähtenyt. Aina oli ollut joku syy jäädä. Yleensä se syy oli Sirius. Sirius, joka sai aina piristettyä Remusta täydenkuun jälkeen. Sirius sai aina ihmissuden nauramaan, vaikka tämä olisi ollut kuinka maassa. Sirius oli hänelle aurinko, joka suvaitsi valaista hänen päiväänsä silloinkin, kun kaikki tuntui liian raskaalta kantaa. Eikä Remus voinut hylätä Siriusta.

Remus kierähti kyljelleen ja kohtasi Siriuksen tummat silmät. Remus hymyili ja kurkotti painamaan varovaisen suudelman animaagin huulille. Siriuksen huulet maistuivat inkiväärille ja kermakaljalle, jollain tapaa myös hivenen metsäiselle. Sirius juoksutti sormiaan Remuksen selkärangalla ja käänsi katseensa vieressään makaavaan ihmissuteen. Remuksen meripihkasilmät painuivat hitaasti kiinni ja Siriuksen huulille kipusi vino hymy, kun ruskeatukka alkoi tuhista hiljaa. Remus oli nukahtanut Siriuksen kainaloon ja mustatukka kumartui painamaan pehmeän suudelman Remuksen ruskeille hiuksille, jotka maistuivat auringolta. Valkoiset pilvet lipuivat sinisen taivaan yli unohtuneina.

[Glith]

Hei, mie täällä taas ihastelemassa ja awwittelemassa sinun söpöä tekstiä. Sirius ja Remus on niin suloisia yhessä ettei paremmasta väliä pari virhettä huomasin jossakin, mutta ne saattoi tosin johtua kännykän oudosta tekstinrivittelystä, joten en sano varmaksi.
mutta takaisin asiaan ^^ pilvet on kivoja katsella, ja Remus/Sirius on ihana paritus. Nyt minä toistan itseäni, joten kiitos tästä, söpöinen oli. (-:

Glith

[Nide]

Oi, pidin tästä kamalasti. Niin ihana ja haikea ja kaikkea.
Tykkäsin Remuksesta ja pohdiskeluista ja kaikesta. Joo pitää kurkottaa omaa OTP:tä mutta mitähän olen tekemässä.
Ja ihan rakentavan puolesta:

jok asuvaitsi

ja

siriuksen huulille

Mutta virheistä välittämättä, kiitos.

[Vlad]

Glith, kiitos. Sirius/Remusta kelpaa kyllä awwitella, sen verran suloisia herroja kumpainenkin.
Nidemus, kiitos sullekin kommentista Sirius/Remusta on kiva kirjoittaa ja musta on kivaa, että siitä tykätään.
Blää, nappasinpas noi typerät pikkunäppäilymokat tuolta vekeen. (arvasin, että siellä on jotain, kun eri koneella kirjotin) Kiitos bustaamisesta ja kommentista.

[Herkkuoone]

oli thestraleja ja gäädiä ja ties mitä muita.
Mä en oo ikinä kuullutkaan sellaisesta kuin gäädä, eikö se (taikaolento) ole yksikössä gäätä eli monikossa gäätiä? : D

Moi Vladdy-lättynen, siivoilen tässä välilehtiäni ja koitan saada tuota basiliskin mittoihin venynyttä listaa hieman lyhyemmäksi. Kuten ehkä tiedätkin, minusta Sirius & Remus ovat kyllä erikseenkin söpöisiä, mutta yhdessä vielä ihanampia, joten heistä on aina kivaa lukea. Tässä tekstissäsi kaksikko vaikuttaa täydellisesti juuri sellaisiksi kuin heidät itse yleensä miellän: Remus, jonka mieli piristyy täydenkuun jälkeen Siriuksen ansiosta ja Sirius virnuilemassa vinoa hymyään. Aww! Mä voisin kyllä mielelläni ryöstää heistä jommankumman omakseni - tai vaikka molemmat! ;>

Otsikko on aivan ihana; se kiteyttää täydellisesti tekstin pääajatuksen. Sirius ja Remus makoilemassa vihreällä nurmella pilviä katsellen. Tietysti "Pilvilinnoja" voi myös jollakin tapaa symboloida haaveilua, vajoamista haavemaailmaan, hetkestä nauttimista ja kiireen ja muiden sellaisten asioiden unohtamista. No niin, siinä oli taas syitä sille, miksi pitää olla kateellinen sun taidoillesi keksiä teksteihisi ihania otsikoita. Ja jotta asia ei jää millään tavalla epäselväksi: tykkäsin otsikosta ihan mielettömän paljon, samoin myös itse tekstistäkin. :>

Vielä tähän loppuun haluan poimia yhden kohdan, josta en kyllä osaa sanoa mitään puoliksikaan järkevän kuuloista, koska se on liian suloinen:
Ruskeatukan huulia nyki kirpeä hymy. Tylsistyneenä Sirius tapasi aina venyttää hänen nimeään.
N'awww! "kirpeä hymy" ja "tylsistynyt Sirius". Aww kuinka suloista! <3

Kiitos! ♥
~ Herkku.

[Vlad]

Pöhlö-Herkkunen, awwws kiitos <3 Jostain syystä sun kommenttisi vetää aina hölmöäkin hölmömmän virneen mun naamalle, koska awwwwww. Remusta ei voi kirjoittaa S/Rssä (mun teksteissä ainakaan) muuta kuin sellaiseksi että Sirius on lääke kaikkeen ja Sirius ja vino pahankurinen hymy nyt vain kuuluvat yhteen. Sille ei nyt vaan mahda mitään.

Kyllä se musta on gäädä, ainakin itse oon aina siitä gäädänä puhunut ja luen sen aina gäädänä, mutta mä nyt luen muutenkin mitä sattuu, joten voi olla gäätäkin, mutta musta gäädä se on.

Ja ihanaa, kun pidät mun pöhlöistä otsikoista, jotka minusta ovat surkeita eivätkä toimi tekstin kanssa. <3 (ja totta kai Remuksella on kirpeä hymy, se kun kertoo jo sen, miltä se hymy näyttää.)

Kiitos, Herkku-höpönen<3 kommentista ja siitä että kaivoit mun jonkun muinaistekstini esille.

[Renneto]

Ei, kyllä se on gäätä, kuolen jos näin ei ole. :<

Fikissä tosiaankin oli pilvilinnailua, kun tunnelma oli pehmeä kuin untuva. Melkein teki mieli mennä nukkumaan itsekin, kun tuli niin lämpöinen oli. :3 Fikissäsi oli juuri sitä, mihin olen tässä parituksessa heikkona, eli toisiaan täydentävät luonteet ja varmuus siitä, ettei toinen lähde tallomaan omia polkujaan. Luottamus on ihanaa!

"Kuutamo. Minulla on tappavan tylsää."

Sepä sääli, Remus ajatteli.

Musta oli parasta, ettei Remus sanonut sanottavaansa ääneen vaan nimenomaan ajatteli. Nauroin tässä kohtaa, koska kaikki lukihat varmaan saattoivat kuulla, millaisella äänensävyllä tämä ajateltiin. Ihanaa, kun teksti herättää voimakkaita mielikuvia, myös lopun unohtuneet pilvet olivat loistava. :>

Yhyy kyllä noita mustatukkaisia ja ruskeatukkaisia poikia, mutta makunsa kullakin, ja tykkäsin tästä paljon. Söpöily tekee hyvää.

[Vlad]

Kappas, tätä on taas kommentoitu Renneto, kiitos. Kai mun sit pitää uskoa, että ne on gäätiä, vaikka silti muistelen niiden olevan gäädiä. Toinen asia onkin jaksanko korjata sitä Oon tällä hetkellä ihan sanaton, joska wou, sain sulta kommentin () ja ghhh, olen iloinen.

Mä itse ainakin kuulin ihan selkeästi tätä kirjoittaessa, millaisella äänensävyllä Remus ajattelee tuon Sepä säälin. Ja mustatukkaiset ja ruskeatukkaiset nyt on sanoja, joilla tapaan herroihin viitata paremman puutteessa, ettei tulisi nimiä toisteltua turhan paljon. (englanti on siinä mielessä kivempi, koska tätö ongelmaa ei ole)

Kiitos päivän piristyksestä tämän kommentin muodossa, aina on ihanaa huomata saaneensa johonkin unohtuneeseen tekstiin kommentti.