Title: Im Memoriam
Author: FractaAnima
Genre: angst, drama
Rating: S
Pairing: Molly Weasley/Arthur Weasley
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, Kaija Koo biisin, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.
Ficlet
Haasteisiin:
Kerää kaikki hahmot (Arthur Weasley)
Ficlet300 sanalla 231. Hautajaiset
Yhtyeen tuotanto: Kaija Koo – Jotain häviää
Osastohaaste vol. II: Komero portaiden alla
Im Memoriam
On hiljaista. Molly Weasley on pukeutunut parhaimpaan kaapuunsa. Hautausmaan ilma on viilennyt ja pieni tuulenvire kutittaa poskea. On kulunut jo tunteja siitä, kun hänen aviomiehensä on laskettu viimeiselle matkalleen. Polvien alla maa tuntuu kylmältä. Kuurankukat nostavat päätään, piirtävät nurmikkoon kuvioita.
Arthur oli luultavasti lojaalein aviomies koko maailmankaikkeudessa, koko universumissa. Hänen lempeytensä oli lahja kaikille, ei vain omilleen. Ja työssään, Molly ajatteli, työssään hän oli ollut ahkerin mies mitä ministeriössä oli kuunaan nähty.
Ei hän laiskuuttaan mennyt kuolemaan,
hän kuoli ihan muuten vaan.
Hyvä miestä muistaa ahkeraa.
Kyyneleet valuvat hiljaisina naisen poskille. Ei, hän ei ulvo tuskaansa, hän ei kysele miksi? Hän vain vuodattaa kyyneleitä rakkaansa muistoa kunnioittaen. Ikävä tulisi olemaan vielä suuri, sen Molly tietää, mutta nyt hän hyväksyy kohtalonsa. Arthurin kohtalon. On olemassa paljon asioita, jotka ovat kuolemaakin pahempia.
Oikeastaan ikävä on olemassa koko ajan. Se on meri, jonka raivo ei ole vielä yltynyt. Se on vesihelmien täyttämä allas, jonka pinta heijastaa muistoja. Se on parhaimmillaan kaunis ja tyyni peili menneisyyteen. Ehkä joskus se saattaisi olla raastava ja hukuttava, mutta sen aika ei ole nyt.
Aina kun jotain häviää,
aina jotain jäljelle jää.
Aina kun tuntee ikävää
tietää, että omisti jotain tärkeää.
Arthur ei ole poissa. Vaikka kuolema otti Mollyn miehen omakseen, vei hänet jonkin ylittämättömän rajan taakse, ei kuolema ole voittanut. Tuo raja rajan taakse on häilyvä käsite. Se on kuin kuiskaus, joka piilottaa hiljaisuuden, mutta tuo sen takaisin. Se on usva meren yllä. Se on haave tai aave. Se voi olla mitä vain, mutta sen voi ylittää. Kuoleman rajan voi ylittää. Kuolemaa ei tarvitse kokea, jotta voisi löytää rakkaansa niin kutsutusta Manalasta. Eikä sinne tietä ole. Ei etsivä sitä löydä. Mutta siellä missä ikävä asuu ja heijastaa muistoja, siellä muistot asuvat. Ja muistaakseen muistot täytyy tuntea kaikkivaltias voima, joka ikuisesti voittaa kuoleman. Ikävän meressä on rakkauden lähde.
Ei toista kuolemalle voi menettää,
rakkaus jää.
”Rakastan sinua, Arthur”