Ole mulle hetken aikaa hän | K-11 6/6 + epilogi 1.11

[Draco Potter]

Title Ole mulle hetken aikaa hän
Author minä
Beta Westy ♥
Rating K-11
Pairing jonkinasteinen yksipuolinen Caleb/Noel, Noel/Adam ja Caleb/Liam
Genre Angst, drama
Warnings öö kiroilua?

A/N heipä hei. Tää on spinoff/jonkinasteinen jatko mun aikaisemmalle originaalille johon pääsee tästä. Omistukset Ametrinelle ♥ Nimi tulee btw Juice Leskisen kappaleesta Syksyn Sävel c:





1.

Caleb


Tyhjyys täyttää mua sisältä, kun luen tekstiviestiä seitsemättä kertaa uudelleen. Tunnottomat kyyneleet valuvat poskillani hitaasti, enkä osaa käsittää viestin sisältöä. En vain pysty siihen. Mieleni tekisi soittaa Noelille. Kysyä, miksi hän päätyi tähän ratkaisuun ja tiedustella, miksi asia piti tekstata mulle. Jos vain tyydyn lukemaan tätä tekstiviestiä.

”Anteeksi Caleb. Mä rakastan sua hirveesti, mutta en halua jatkaa. Et ole tehnyt mitään väärää, vaan minä. Mä olen löytänyt jonkun muun, enkä halua pettää sua joten näin on parempi. Sä ansaitset parempaa, anna anteeksi.”

Kymmenennen kerran jälkeen hävitän puhelimeni jonnekin, pois silmistäni. En kykene itkemään enempää. Oloni on kamalan turta, en saa edes aikaiseksi vastata viestiin. Tuijotan seinää tyhjin silmin ja tunnen kuinka elämänilo valuu lattialle. Ensimmäinen ajatus joka pälkähtää mieleeni yrittää saada minua kohti keittiötä, mutta en antaudu sille. Mä en ole heikko, mä en sorru uudelleen. Sitä paitsi, olen ollut puoli vuotta koskemattakaan saksiin, en koe tarvetta rikkoa tätä putkea.

Kännykkäni piippaa sohvatyynyjen välissä uuden viestin merkiksi. Kaivan laitteen esille ja tuijotan vihan ja surunsekaisin tuntein nimeä näytöllä. En halua lukea uutta viestiä Noelilta, joten heitän kännykkäni sohvan alle ja vedän kuraiset converseni jalkoihini. En halua nysvätä kotona tänään. Aion purkaa pahan oloni jossakin muualla.
Syyskuinen tuuli puhaltaa ikävästi ohuen pusakkani läpi, mutten anna sen haitata matkaani. En ajattele mitään harppoessani hämärällä tiellä päättäväisesti eteenpäin. Haluan, että Anthony kuulee uutiset ensin multa.

Nypin kuolleet tulppaanit ystäväni haudalta ja kärrään ne roskikseen. Hymyilen väkisin, jotten purskahtaisi itkuun tässä. En ole heikko, en itke. Vakuutan itselleni olevani vahva ja hyvästelen ystäväni haudan. Nyt täytyy vain palata kotiin ja korjata halkeamat sisältäni. Sitten kaikki on hyvin.

Tekohymy rasittaa kasvojani, mutten saa pyyhkiä sitä poiskaan. En tahdo että kukaan huomaa mitä piilottelen. En aio näyttää typerää heikkouttani kenellekään muulle kuin itselleni.

Avaan kotioven täristen. Kyyneleet eivät ole kaukana, sillä matkalla hautausmaalta, alitajuntaani jysähti että olen todella yksin nyt. Mulla ei ole ketään. Kaikki niin sanotut kaverini lähtivät litomaan, kun saivat tietää Noelista. Sen idiootin takia olen aivan totaalisen yksin.

Elmina huutaa moit huoneestaan, mutten vaivaudu vastaamaan. Kiskon kengät jaloistani ja etsin puhelimeni sohvan alta. Katsos kummaa, Noel on jopa yrittänyt soittaa. En vaivaudu soittamaan sille takaisin, kaikista maailman ihmisistä haluan kuulla vähiten Noelin äänen. Poistan kaikki saapuneet viestit lukematta niitä. En halua lukea sen pahoitteluja.

Yöllä en saa unta. Päätäni särkee, eikä särkylääke auta nimeksikään. Aivoni kiduttavat minua heijastamalla suljetuille silmäluomilleni kuvia, joissa olen selkeästi onnellinen. Avaan silmäni, mutta kuvat eivät katoa mihinkään. Itku ei ole kaukana, en haluaisi muistaa kaikkia yhteisiä hetkiä. En tajua, miksi tämä sattuu näin paljon.


***

Liam

Istun Noelin sängyllä katsellen ikkunasta auringonlaskua. Kaksoisveljeni on hautautunut peittonsa alle, eikä aio tämänhetkisten tietojeni mukaan tulla enää ikinä ihmisten ilmoille. Mua surettaa, Noel ja Caleb olivat toden totta hyvä pari, enkä käsitä, mitä Noel oikein ajatteli.

”Liam, mua pelottaa ihan hirveästi. Mitä jos se tekee itselleen jotain?” Noelin ääni särkyy. Se alkaa itkeä. Kumarrun rutistamaan veljeäni, kun en osaa vastata sanoin mitään järkevää.

”Miksi sä teit sille näin?”

”Koska en halunnut satuttaa sitä enempää.”

”Mitä toi tarkoittaa?”

”En halua pettää sitä, joten mä en voi jatkaa sen kanssa. Adam on liian houkutteleva.”
Katson veljeäni järkyttyneenä, mutten sano sanaakaan. Oikeasti säälin Calebia paljon ja tahtoisin halata häntä Noelin sijaan, mutta koska se on mahdotonta tällä hetkellä, tyydyn halimaan veljeäni. 

”Sä voisit nukkua”, kuiskaan ja lasken toisen pään sinisen tyynyliinan peittämälle tyynylle ja hipsin sitten omalle puolelleni. Mä kiskon ruskeat sukat jaloistani, vedän päälleni puhtaat bokserit sekä mustan XL-kokoisen miestenpaidan, jonka isä toi työpaikaltaan joskus. Voisin itsekin nukkua nyt, huomenna pitää muutenkin taas esittää täydellistä poikaystävää Naomille ja siihen tarvitaan energiaa.

Aamu ei ole yhtään kaunis. Harmaa sade hakkaa meidän huoneen ikkunaan, joten herään herkkäunisena ilman herätyskelloakin. Noel sen sijaan halaa vanhaa nallekarhuaan hengiltä ja tuhisee umpiunessa. Raukka on varmasti ihan väsynyt eilisestä.  Jostain kumman syystä mä haluaisin tietää, miltä Calebista tuntuu. Häpeän ajatuksiani. Enhän mä edes tunne sitä. Miksi mun pitäisi olla kiinnostunut kaksoisveljeni entisen mielentiloista?

[Ametrine]

Oijoijoi Syksyn sävel on ihana kappale, ah memories. Laulettiin se luokan kanssa kun päästiin ysiltä.. ♥

Ja hihi säkin oot ihana koska kirjoitat tällaisia söpöjä tekstejä. Kiitoskiitoskiitos paljon omistuksesta, arvostan!

Öhm nyt väsyttää niin paljon ettei musta saa irti mitään järkevää kommenttia, anteeksi. Ja muutenkin tietää että pitäis mennä nukkumaan, koska sen sijaan että itkisin Calebin ja Noelin eron takia, jään ihkuttamaan Liamin pukeutumisrituaaleja. Awww miestenpaita ja bokserit ja ruskeat sukat

Tekohymy rasittaa kasvojani, mutten saa pyyhkiä sitä poiskaan. En tahdo että kukaan huomaa mitä piilottelen. En aio näyttää typerää heikkouttani kenellekään muulle kuin itselleni.

Tää on jotenkin niin samaistuttava kohta. Ihanaa kuvailua. <3

[mychemicalGD]

Ai tää on jatkoa. Oot paras, tiiäthän!

Mutta mitä, ne erosivat... No Noel ei ollu lempihahmo kuitenkaa ni ei se mitään, näköjään tulet keskittymään enemmän toiseen kaksoseen, hyvä niin.

Maria varasti ton mun lempikohan ni otin sit tän.

En halua nysvätä kotona tänään. Aion purkaa pahan oloni jossakin muualla.
Syyskuinen tuuli puhaltaa ikävästi ohuen pusakkani läpi, mutten anna sen haitata matkaani. En ajattele mitään harppoessani hämärällä tiellä päättäväisesti eteenpäin.

Tämä. Juuri näin teen, aina. Kuten varmaan huomasitkin, vietän monta tuntia koska en vain voi olla kotona. Pakko kävellä.

[Westy]

HAAAAAA KOMMENTOINPAS!!1

... eli siis!

Betasin tän ja en huomannut silloin kuin pari virhettä. Oon kyl vihanen että ne erosi, nyyh. Ennenaikainen ennustukseni on, että Liam nousee yhdeksi suosikkihahmoistani.

Musta noi pukeutumisien kuvailut oli söpöjä yksityiskohtia!

Oma suosikkikohtani on tas tämä:

Aivoni kiduttavat minua heijastamalla suljetuille silmäluomilleni kuvia, joissa olen selkeästi onnellinen.

[Haruka]

Sait kirjoitettua jatkoa näiden tarinalle...
Sääliksi käy Calebia ja Noelia, mut toisaalta on mielenkiintoista saada tietää enemmän toisenkin kaksosen elämästä ja siitä, millainen tyyppi se on hahmona.

Voisin itsekin nukkua nyt, huomenna pitää muutenkin taas esittää täydellistä poikaystävää Naomille ja siihen tarvitaan energiaa.

Ja tää kohta sai mut virnuilemaan täällä todella.. Olikohan toi tyttö sama, jonka kanssa Liam vietti yhteisen yön silloin Noelin palatessa keikalta?

Eipä mulla oo tähän juuri muuta lisättävää kuin jään tätä seurailemaan niin kuin seurasin "Vihasuudelmiakin" ja odottelen jatkoa.

-Haruka

[Draco Potter]

MOI.

Ametrine iiiso kiitos kommentistasi, olet ihana ♥

mychemicalGD öö tottakai tiedän et oon paras? ♥ kiitoksia rakas, olet myös. (8

Westy oot paras beta, tiesithän :3 kiitoksia kommentista!

Haruka oi, sinäkin täällä! Hienoa kuulla että jäät seuraamaan, jatkoa tuleepi tässä c: ja voihan se olla että naomi on tuo (;


JATKOAAAAAAAAAAAA


2.

Liam

Inhoan näitä aamuja kun Noel ei suostu nousemaan sen paremmin hyvällä kuin pahallakaan. Meidän pitäisi olla jo puolimatkassa kouluun, mutta ei. Rakas kaksoisveljeni vetelee itsepäisesti sikeitä, eikä herää edes siihen, että mä huudatan Slipknotia niin lujaa kuin stereoista lähtee. En ihmettele jos kohta C-talon mamma tulee hakkaamaan meidän ovea.

”Noel-kiltti. Kello on kahta vaille yhdeksän, täältä kävelee vartin kouluun ja tunti alkaa puolelta. Nouse jo.”

”Ei.”

”Sä et voi lintsata velikulta, meillä on ensiviikolla koeviikko, etkä sä ole käytännössä osallistunut juurikaan opiskeluun.”

”Ihan sama.”

”Nyt oikeesti!”

”Mä erosin viime viikolla, mulla on oikeus angstata.”

”Saanen huomauttaa, että jättäjä olit sinä. Ja jätit Calebin toisen takia. Eli käytännössä se kumoaa sun oikeudet.”

Saan tyynystä päähäni joten päätän jättää Noelin yksin mököttämään kotiin. Kyllä mä ehdin vielä kouluun jos juoksen. Eihän kello ole kuin kahtakymmentä yli. Voi helvetti, jos mä myöhästyn historian tunnilta niin voin saman tien ampua itseni – opettaja Carlson ei oikein välitä musta.

***

Caleb

Tää viikko on mennyt oikeastaan aika nopeasti. Mä en ole kyllä tehnyt paljoa mitään. En ole edes jaksanut itkeä Noelin perään. Sen sijaan olen työskennellyt sen eteen, mitä muut näkevät musta. Sisältä olen rikki sen idiootin takia, mutta sitä en suostu näyttämään kenellekään. En edes koiralleni. Ulospäin mä olen kylmä ja välinpitämätön kusipää, jonka huomiota ei saa millään keinolla. Mä olen yksin aina koulussa, mutta ihan sama. En jaksa välittää mitä ne ajattelee.

Istun ruokalassa yksin neljän hengen pöydässä. Jostain kauempaa ne, jotka kutsuivat mua kaverikseen vielä puoli vuotta sitten huutavat homoa sun muuta mukavaa. En ole huomaavinanikaan. Sen sijaan jatkan ruskean mössön sekoittelua lautasella. Mikäköhän tunti mulla on seuraavaksi?

”Hei, saanko mä istua tähän?” liiankin tuttu ääni kysyy. Mä nostan pääni ja tuijotan samoihin vihreisiin silmiin, jotka silloin koukuttivat mut liiankin totaalisesti.

”Painu helvettiin, Noel.”

”Mä olen kyllä Liam, mutta okei. Löydän mä seuraa muualtakin.”

Ennen kuin ehdin sanoa halaistua sanaa, poika kääntää selkänsä mulle, ja hivuttautuu siihen kymmenen hengen pöytään, joka vallataan aina kaikkien suosituiden toimesta. Miten vitun tyhmä ihminen mä voinkin olla.

Ruokailun jälkeen mä päätän etsiä Liamin käsiini ja pyytää siltä anteeksi. Ei ole mun syy, että sotkin sen Noeliin, mitäs ovat identtiset.

Bongaan tutun pojan selän viereisestä porukasta ja tökkään toista olkapäähän.

”Liam, tota, kerkeätkö tulla tohon sivummalle? Mulla olisi asiaa.”

”Joo, ilman muuta.”

Me siirrytään kauemmas räkättävästä poikaporukasta. Liam hymyilee, mä katson sitä niihin hypnoottisiin silmiin ja hiplaan vaivaantuneena hiuksiani.

”Sori siitä mitä ruokalassa kävi, sä vaan toit kaikki mun muistot Noelista mieleen ja mun päässä naksahti. Oon pahoillani.”

”Ei se sun syytä oo. Mä ajattelin vain, että susta olisi ollut kiva saada ruokailuseuraa.”

”Miksi sä muuten vaivauduit istumaan mun seuraan? Eihän me edes käytännössä tunneta.”

”Haittaako se?”

*******

Liam

Kun pääsen koulusta kotiin, Noel makaa edelleen siinä samassa asennossa mihin mä sen jätin aamulla. Ainoana erona huomaan sen, että veli kirjoittaa kiivaasti näpytellen tekstiviestiä. No jaa, ei ole mun ongelma jos Noel ei halua päästä ikinä pois lukiosta.

”Näitkö sä Calebia tänään?” peittokasan takaa kuuluu. Pyörittelen silmiäni ja vastaan kyllästyneellä äänellä myöntävästi.

”Oliko se ihan kuollut?”

”Itse asiassa, se oli yllättävän elinvoimainen. Adam muuten kyseli sua.”

Autokuvioinen peitto lentää syrjään ja Noel nousee istumaan. Se näppäilee kännykkäänsä jotakin ja nostaa luurin korvalleen. Jaa, se soittaa eli saan olla seuraavan puoli tuntia ihan rauhassa. Noel nimittäin vaeltaa aina ympäri taloa puhuessaan puhelimessa.

Päätän tehdä filosofian esseeni vielä tänään, sillä se pitäisi palauttaa huomenna. Mä oon kyllä jo ihan hyvässä vaiheessa sen kanssa. Hymyilen hetken itsekseni ja nousen avaamaan tietokonetta. Aikomukseni kyllä katkeaa melko pian – Tundra on näet taas asettunut näppäimistölle nukkumaan.

[Ametrine]

Aikomukseni kyllä katkeaa melko pian – Tundra on näet taas asettunut näppäimistölle nukkumaan.

Nawwwwww, mullekin tuollainen lemmikki! ♥

”Sori siitä mitä ruokalassa kävi, sä vaan toit kaikki mun muistot Noelista mieleen ja mun päässä naksahti. Oon pahoillani.”

”Ei se sun syytä oo. Mä ajattelin vain, että susta olisi ollut kiva saada ruokailuseuraa.”

”Miksi sä muuten vaivauduit istumaan mun seuraan? Eihän me edes käytännössä tunneta.”

”Haittaako se?”

Naaawwwww toisen kerran. Söpö keskustelu ja söpöt pojat.
Yhyy toi kuuluisa suosittujen ihmisten pöytä. Mun koulussa se oli 8 hengelle ja kaikki cooleimmat varasi sen. Oh memories, memories.

[LoveForever]

Moiiii Uusi lukija täällä moi!!! Aattelin nyt kommentoida tänne, muuten unohan koko ficin ja sit mua vituttaa. Joo, ja tää oli toosi mukava ja kiva vaik oon pitäny vähä taukoo noista slasheistä jne. Mut tää kyl jotenki veti mukaansa ja koukutti lukijan. Kiitos siis. Ja jatkoa pliis.

[Fotoni]

Oon lukenu Vihasuudelmia varmaan miljoona kertaa, itseasiassa luin sen viimeeks tossa puolisen tuntia sitten ja tällee ohimennen pakko sanoa, että se on ihana. Nyt sitte päädyin tänkin lukemaan ja pakkohan tätä on kommentoida.

Ja tota öö, mitäs mä nyt sanoisin. No, mä tykkään tästä aika hitosti, tää on hyvä.
Mut mua ärsyttää/häiritsee/jotain Noelin ja Calebin ero koska mun pääkopassa ne kuuluu yhteen Ja odotin muuten et Caleb olis ollu se, joka jättää Noelin, mut ei se sit mennykää niin

Noel nimittäin vaeltaa aina ympäri taloa puhuessaan puhelimessa.

Pakko ilmottaa, että jostain syystä mäkin harrastan tätä puhelimeen puhuessa vaeltelua kummallisen paljon

Aikomukseni kyllä katkeaa melko pian – Tundra on näet taas asettunut näppäimistölle nukkumaan.

Ja tää oli aika awwww + repesin

Että niin, mä tyksin tästä, eli kiitos, ja jatkoa saa tietty myös laittaa

[Draco Potter]

Debbi no moi ♥ kiitos kommentista, enää 5 päivää museen u know :3

Ametrine voin ostaa sulle oman Tundran :3 kiitos kommentista!

LoveForever uudet lukijat on aina ihania! tervetuloa ja toivottavasti tykkäät c:

Fotoni apua apua mitä mä nyt sanoisin! Kiitos ihan äärettömän paljon, hienoa että tykkäät siitä :3 Joo mä mietin kans et Caleb olis jättävä osapuoli mut halusin vaihtelua ajatuksiini niin päätin yllättää ja niin c: joo mäkin! en vaan osaa olla paikallani kun puhun puhelimessa. kiva kun tykkäsit ja iiiiiiiiiiso kiitos kommentista :3

ajattelin ilmoittaa etten ole kuollut, uusi luku tulee kunhan olen betauttanut sen :3

[Draco Potter]

NO NYT. anteeksi tauko, luku kolme on saapunut kuitenkin! :3



3.

Caleb

Kirjoitan rumilla harakanvarpaillani äidinkielen esseetä, jonka piti olla jo viikko sitten valmis. Mä luulin, ettei ope huomaisi jos jättäisin palauttamatta koko esseen. Sitten kun se uhkasi että kurssia ei pääse läpi, jollei teksti ole palautettu, alkoi munkin kynä savuta. Sitä paitsi kirjoittaminen keskittää ajatukset sopivasti pois kaikesta ikävästä.

Kirjoittaminen on työläämpää kuin muistin. Varsinkin kun aiheena sattuu olemaan jotain niinkin nerokasta, kuin ”Miksi tatuointeja otetaan?” ja esseen pitäisi olla 4-5 konseptisivua. Huokaan syvään ja nousen keittämään itselleni kahvia.

Onneksi Elmina ei tule yöksi kotiin ja isäkin on työmatkalla. Äitiä ei olekaan sitten pitkään aikaan näkynyt.
Kun kahvi on tippunut ja tekstini edennyt sivun verran, kännykkäni ilmoittaa olemassaolostaan viestiäänellä. En vaivaudu edes katsomaan keneltä kyseinen häiriötekijä on saapunut, sillä mun on pakko saada tämä essee valmiiksi. Mieluummin tän vuorokaudenkin puolella.


Liam

Noel ei suostu vieläkään käymään koulussa. Se kyhjöttää kaikki päivät peittonsa alla ja tekstaa Adamille. Koulussa multa kysellään onko velipoika heittänyt veivinsä vai miksei sitä näy tätä nykyä enää missään. Mä en osaa vastata niille. Eikä mua oikeastaan hirveästi kiinnosta Noelin koulumenestys. Se on sen ongelma jos aikoo viettää neljännenkin vuoden vielä tuolla samassa vanhassa oppilaitoksessa.

Toisaalta mun itsenikin tekisi mieli tehdä Noelit ja olla välittämättä koulunkäynnistä paskaakaan. Mua ei huvita raahautua joka ikinen helvetin aamu näkemään samoja naamoja. Kaikista vähiten mä kestän Naomia. Se tekstaa mulle joka päivä ainakin seitsemästi ja sekoaa jos (ja kun) en vastaa sille. Haluaisin vain uskaltaa sanoa suoraan, että mä en halua jatkaa tätä suhdetta enää.

”Liam, pääsenkö mä siitä matikankurssista läpi, jos rupean käymään tunneilla?” kuuluu Noelin ääni jostain keskeyttäen ajatukseni villin laukan.

”Ainakin se helpottaa asiaa jos ei muuta”, totean ja raavin niskaani. ”Adam muuten kyseli taas tänään susta. Voisitko sä oikeesti ruveta käymään koulua? Mua ei hirveästi huvittaisi selitellä joka päivä sun kavereille mikset raahaudu tunneille. Sut potkastaan muuten kohta kursseiltakin ulos.”

Noel ei vastaa mitään. Tuhahtelee vaan ja tulee meidän huoneeseen läppäri sylissään.  Mä päätän paeta keittiöön. Nimittäin kokemuksesta tiedän, että omassa huoneessa räjähtää korvat (ja myös lähtee pää irti jos kehtaa arvostella) kun Noel alkaa huudattaa Green Dayta.

Jääkaappi kumisee tyhjyyttään. Vain yksinäinen, ruttuinen tomaatti kyhjöttää vihanneslokerossa. Jaa, enpä sitten syökään mitään. Ei mulla olisi nälkä juuri ollutkaan. Vittuuntuneena mä sitten valun sohvalle ja tarkistan saapuneet viestit, jotka kaikki näyttäisivät olevan Naomilta. Ei huvita vastata. Sen sijaan huomaan Noelin mustan iPhonen pöydällä. Sillä täytyy olla vielä Calebin numero tallessa, joten ehkä sitä ei haittaa, jos kopioin numeron itselleni. Hetken ehdin myhäillä loistavaa suunnitelmaani, kunnes ensimmäinen este tulee vastaan – suojakoodi. Kokeilen kaiken mahdollisen läpi aina meidän syntymäpäivästä Noelin ja Calebin eropäivään asti. Vasta viimeisellä yrityksellä saan puhelimen auki.

Operaation tullessa valmiiksi, jää ainoaksi ongelmaksi se, mitä mä Calebille tekstaan. Miksi mä edes näin kamalan vaivan sen numeron onkimiseksi? Enhän mä edes ole siitä kiinnostunut, koska mä olen hetero. Ehkä mä vaan tunnen sitä kohtaan jotakin suojeluvaistoa. Joo, niin sen täytyy olla.

Puolen tunnin tuskailun jälkeen saan jotakin kirjoitettua viestikenttään. Seuraavat puoli tuntia meneekin sitten sen pohtimiseen, uskallanko painaa lähetä-nappia.


Caleb

Essee on vielä kesken, pahastikin. Mutta mä en pysty keskittymään ellen katso sitä saapunutta viestiä heti. En tajua miksi Elmina kutsuu mua tekstariaddiktiksi. En mä mikään riippuvainen ole, haluan vain tietää miksi mua kaivataan.
Näytöllä lukee joku numero, joka ei ainakaan tähän hätään ole tuttu. Mä rypistän otsaani ja avaan viestin lukeakseni sen.

”Moi Caleb. Mä haluaisin tutustua suhun ihan oikeesti, koska vaikutat tosi hyvältä tyypiltä. (: Oon varma, että meistä voisi tulla hyviäkin frendejä. – Liam”

Mitä täällä tapahtuu. En mä edes tunne Liamia. Oon nähnyt sen ehkä viidesti koulun ulkopuolella ja jutellut sen kanssa kerran tai kaksi ja nyt se haluaa olla mun kaveri? Enpä oikein usko. Näpyttelen vastauksen ja tuhahdan itsekseni.

”Mitä tää nyt on? Mä en edes tunne sua. Mistä mä tiedän, ettei Noel ole laittanut sua sopimaan meidän välejä omasta puolestaan? –C”

Liam on ilmeisen nopea vastaamaan, ja siitäkös syntyykin tekstarisota.

”Ei, Noel ei ole tässä takana. Tekstaan ihan vapaasta tahdostani. Sä oot aina koulussakin niin yksin niin ajattelin vain. –L”

”Luuletko sä olevasi joku Äiti Teresa vai? En mä tarvitse mitään säälikavereita. Mieluummin oon sitten vaikka yksin.”

Liam ei vastaa mulle enää, hyvä vain. Mä en tajua mistä toi sen yhtäkkinen pakkomielle tutustua muhun on oikein tullut.

[LoveForever]

Äääääääääääääv<3 Ihana luku!!! Pitkästä aikaa julkaset tähän luvun, kiitos siitä. Voih, mä niin tiedän mitä tässä tulee lopulta tapahtumaan! Tai ainakin mulla on hyvät suunnitelmat ja fantasiatXD Caleb, voi rukka Se on ihan hirveen söpö;3 Liam on ihana tollanen söpö tonttu<3 ööh?  Niin ja Noel on täys kusipää Erinomaisen hyvin kirjottelet ja mukavaa iltasatu luettavaa tää kyl on Jatkoa odotellen, LoveForever

[Ametrine]

Hei moi sinä pikkuinen suloinen Amaliapalleroinen, anteeksi hirvittävänmoisesti etten ole kommentoinut tätä aikaisemmin. Stressi ja kiireet ei ole kivoja juttuja :c

Mutta iihihihi tekstareita! Mä jotenkin tykkään siitä kun teksteissä esiintyy tekstiviestittelyä tai muuta virtuaalikeskustelua. Sitä on helppo kirjoittaa ja kiva lukea. Söpöä kun nuo pojat laittaa etunimensä ensimmäisen kirjaimen viestien loppuun, tulee mieleen Sherlock ja John tekstareineen heheh.

Hyii mä en pystyisi kirjoittamaan 4-5 konseptisivua jotain tatuointianalyysia. Tai no hmm.. ehkä se olisi sittenkin helpompi tehtävä kuin mun kouluprojekti eli puhe nettikiusaamisen lopettamisesta. ::dd

Tää luku oli tosi söpö, tykkäsin siitä kun Caleb ja Liam rupesi juttelemaan toisilleen. P.S. repesin äiti teresalle. mwahahah

[Chemicalbullet]

mroo!! päätin sit tähän kommentoida ku en kommannu tohon "vihasuudelmia"-tekstiiinnn. hhih.
mutjoo siis wooot miks noel miks!!1 juu biloong wit caleb. muthehehehe joo calebbbbi ja liammhan alkaa. Joo.
siis mitävittua tää mun puhelin käy kuumana omg! jootota .. ontääheikivaihanaajatka

[Draco Potter]

LoveForever kiiiiiiitus kommentista :333

Ametrine kiitosta sullekin ♥

Chemicalbullet uuu lukija! tervetuloa ja kiitos kommentista :3


A/N Onnnnnea Ametrine ♥



Caleb

Mä oon tässä viikkojen aikana ajatellut, että olin varmaankin aika tyly Liamille. Sehän halusi ihan hyvää hyvyyttään tutustua muhun, mutta tämä herra epäsosiaali tietenkin epäili heti. Ei helvetti olen tyhmä. Koulunkäynti ei ole oikein ottanut onnistuakseen, kun Liam tuijottaa mua niin pahasti aina. Mua hävettää käytökseni, eikä mussa ilmeisesti ole tarpeeksi miestä pyytämään anteeksi. Säälittävää.

Kun taas yhden rasittavan päivän jälkeen pääsen valumaan sohvalle, päätän tehdä sen. Otan itseäni niskasta kiinni ja
kirjoitan anteeksipyynnön Liamille. Se on varmasti oikeasti paljon kivempi kuin Noel. Ja se sentään haluaa tutustua muhun vapaaehtoisesti! Pieni hymynkare kiipeää poskelleni, kun nappaan samsungin kuluneen puhelimen pöydältä.

”Moi Liam. Mä tässä vaan, Caleb. Ajattelin pyytää anteeksi kun olin silloin sulle ilkeä. Mulla on vaan ollut aika vaikeaa. Mutta musta olisi oikeesti kiva tutustua suhun. Toivottavasti et vihaa mua ihan hirveän paljoa.”

Painan sydän pamppaillen lähetä-nappia.  Entä jos se ei oikeasti halua olla mun kanssa enää missään tekemisissä? Kauhukuvat maalautuvat mieleeni, vaikka yritän saada ne häviämään. Miksei se jo vastaa?

Liam

Mä tiedän että Naomin jättäminen oli ilkeää ja raukkamaista, varsinkaan kun en voinut kertoa sille syytä. Mutta kun mä en vaan enää kyennyt seurustelemaan sen kanssa, en vaan pystynyt. Se nainen oli kuin takiainen. Nyt se kyllä vihaa mua ikuisesti, mutta ehkä mä olen sen ansainnut.

Istun hiljaa vapisten olohuoneen sohvalla ja käännän kanavaa tuijottaen televisiota kuin zombi. Herään kännykkäni viestiääneen ja sydämeni hyppää kurkkuun, kun huomaan keneltä saapunut tekstari on.

Luen viestin seitsemästi läpi. Tärisen lisää. En pysty vastaamaan, niin iloinen mä olen juuri nyt. Se haluaa sittenkin tutustua muhun! En mä ole niin vastenmielinen kuin luulin!

”Ai, oikeestiko? Mä luulin että mussa on jotain vikaa, kun olit niin tyly. –L”

”Ei, tässä ei ole kyse susta ollenkaan. Ei missään muodossa. Anteeksi, mä olin ihan kamalan ilkeä. Mutta jos mä korvaukseksi veisin sut vaikka huomenna kahville? –C”

Hymy ei lähde millään mun kasvoilta. Ei sillä, että sen tarvitsisikaan. Sisarukset vaan katsoo aika oudosti mun suuntaan.

”Mitä, eikö täällä saa enää edes hymyillä?” äyskähdän Norahille ja painun äkäisenä mun ja Noelin huoneeseen. Velipoika ei ole vielä kotiutunut Adamilta, mikä on vaan ihan hyvä juttu. Katselen ympäri pientä makuuhuonetta ja tajuan, että täällä on aivan hirveä sotku. Potkaisen hiukan vaateläjää, mutten sitten jaksakaan tehdä asian eteen mitään. Sen sijaan asetun makaamaan sängylleni ja naksautan radion päälle.


Caleb

En voi uskoa todeksi, että mä saatan saada Noelin takaisin itselleni. Se varmasti vielä haluaa mut. Silittää päätä ja kertoo, että Adam oli virhe. Että mä olen sille se ainoa oikea. Niin, kyllä se niin tekee vielä. Virnistän. Elämä ei voisi paremmin mennä.

Mua jännittää vähän, tänään on mun tilaisuus näyttää Noelille, että mä oon sen arvoinen. Minä, eikä se typerä uusi emopoika. Mun puolesta Adam olisi voinut jäädä sinne mistä tulikin. Se jätkä vaan sotkee kaikkien välit. Oon silti onnekas kun sain kaksosista paremman kanssani kahville. Hassua vaan, että se tekstasi veljensä kännykästä. Koska kyllähän sen oli pakko olla Noel. Ei Liam ikinä tekstaisi mulle. Noel se oli, ei vaan uskaltanut suoraan sanoa. Joo, niin sen on oltava.

Vatsassani leijuu monta kymmentä perhosta kun seison kahvilan ulkopuolella odottamassa. Kohta se saapuu, ja sitten me voidaan taas olla söpöjä yhdessä.


Liam


Caleb huiskuttaa mulle hymyillen kahvilan ovelta. Mun suupielet nousee hymyyn kun juoksen loppumatkan ja moikkaan sitten lähempää. Toisen harmahtavat silmät tuijottavat suoraan lävitseni. Se saa aikaan kylmiä väreitä.
Sisällä Caleb vaatii saada maksaa. No, mikäs siinä. Mä valitsen sillä välin meille pöydän. Otan sen, joka on ihan nurkassa, ikkunoiden ympäröimänä. Mun ja Noelin vakiopaikka.

”Tässä olisi nää meidän kahvit. Ostin myös suklaadonitsin, kun sä tykkäät niistä niin paljon.”
Hetkinen. Mä en tykkää suklaadonitseista. Mä tykkään sellaisista, joissa ei ole mitään päällä. Suklaa on Noelin herkkua. Mainitsen asiasta pojalle, joka menee selvästi ihan hämilleen.

”Ai, anteeksi. Ei mun ollut tarkoitus.”

[LoveForever]

Uhuhuhuh Täähän alkaa käydä jo mielenkiintoseks.. ihan ku tää ei koskaa ois ollukaa mielenkiintone.. Mielenkiintosta, draamailua, laamailua (lol), slashiä.. Plaaplaaplaa.. Ihan mestariainekset! Mä oon koukuttunu tähän ja ootellu jatkoa ties kui kauan, ja tänään.. ..tänään mun odotus palkittiin! Mä oon ihan onnesta soikeeena siitä, että löysin tän stoorin. Ja jätkätki on niin hemmetin syötäviä, että tässä menee ihan sanattomaksi Niin, ja jatkoa kiitos, jatka samaan malliin ja sillee.. Ei mulla muuta tainnukasn olla.

[Chemicalbullet]

jeee hyvä caleb. söpö toi liam ku hymyilee vaa :d
mut vääää se luuli liamii noeliks D: tsajajaaaa en osaa noniin ktss jatka n___n

[Ametrine]

Kiitos onnentoivotuksista, ihanainen palleroinen :3

LoveForever puki onnistuneesti sanoiksi kaiken sen mitä ajattelin tästä luvusta. :--D Tää on tosi ihana ja kuten jo mainittiin, mielenkiintoinen. Kirjoita jooko äkkiä uusi luku jotta saadaan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja damn you kun lopetit dialogin tuollaiseen kohtaan! *hyperinnokas Ame rukoilee saada jatkoa*

Oonko mä ainoa jolle tulee Adamista mieleen Adam Lambert? ::DD Mä muuten muistan kun kirjoitit tätä ja kerroit mulle chatissa miten tää edistyy. Ihana déjà vu♥

Joo anteeksi tällainen outo sisällötön hihhulikommentti. Oon iloinen taas piiiiiiiiiiiitkästä aikaa (koska mcr + tyytymättömyys + yksinäisyys + perfektionismi = ultimate unhappiness) ja se varmaan näkyy hymiöiden ja sydänten määrästä. : D

[Draco Potter]

LoveForever draamailu on aina kivaa :33 hihi kiitos kommentista jee ♥

Chemicalbullet joo liam o vähä hymynaama :3 hii kiitos kommasta sulle myös!

Ametrine ei se mitään! mäki oon vähän hihhuli c: itse olet pallero :3 jee oon kyllä vähän huono ku tässä kesti.... mut hei kiitti :3

oon kauhee ja mulla kesti taas mut älkää hyljätkö mua ;___; vitonen:

Liam

Kahvittelu Calebin kanssa meni yllättävän hyvin, vaikka se donitsihomma vähän hämmensi mua. Tosin kyllä sen ymmärtää, me ollaan Noelin kanssa oikeasti luomia myöten identtiset. Joskus edes äiti ei erota meitä. Tosin, mä oon kyllä ruvennut laittamaan hiuksiani eri lailla. Toivottavasti myös Caleb huomaisi sen.
Oon just kävelemässä kahvilasta kotiin päin, kun Calebilta tulee viesti.

”Mulla oli tosi kivaa sun kanssa, voitaisiinko nähdä joskus uudestaan?  –C”

Vastaan viestiin myöntävästi ja hymyilen samalla. Mä taidan olla pahemman kerran kusessa kaksoisveljeni eksään. Tämä ei lupaa hyvää. Varsinkaan kun oon sellainen hölösuu etten voi salata tällaista asiaa Noelilta.

Hymyilen vielä saapuessani kotiin. Mun onneksi kaksoisveljeni ei ole vielä kotona. Ehdin siis kuunnella Slipknotia vielä ennen kuolemaani. Kuitenkin kellon lähestyessä iltapäivää, mua alkaa hirvittää ja kunnolla. Noel todellakin tekee musta hakkelusta kun kerron sille. Siinä se ongelma onkin, kun. En mä osaa salata siltä yhtään mitään, kun ollaan ihan penskoista asti jaettu kaikki toistemme kanssa. Pudistan päätäni ja linnottaudun Norahin seuraksi sohvalle.

”Liam hei, voisitko nyt päättää mitä haluat katsoa? Mä en nimittäin jaksa seurata tota sun päätöntä kanavasurffailua enää yhtään”, Norah tokaisee ja viskaa sohvatyynyn mua kohti. Herään horroksestani ja jätän telkkarin näyttämään siskolleni jotain ärsyttävän turhaa reality-sarjaa.


Caleb

Mua jännittää tavata Noel taas, vaikka viimeksi meillä kyllä oli niin kivaa, että se ottaa mut varmasti takaisin. Joo, niin tän on mentävä. Elmina kyllä suhtautui aika skeptisesti, kun kerroin sille Noelista, mutta ei se mitään. Eihän se mun siskolle kuulu, kenen kanssa mä käyn tai en käy ulkona. Havahdun mielikuvistani puhelimeni tärinään. Vilkaisen soittajaa, joka saa saman tien hymyn nousemaan huulilleni.

”Moi!”

”No moi Caleb, tässä Liam. Mietin, että onko sulla mitään tekemistä huomenna?”

”Huomennako? Ei ainakaan pitäisi olla. Mitä sulla olisi mielessä?”

”Ei mitään erikoista, mietin vaan että jos nähtäis iltapäivällä.”

”Joo, ilman muuta. Käydäänkö hautausmaalla? Siitä on aikaa kun mä oon viimeksi ollut katsomassa Anthonya.”

”No ihan kuinka vaan… Onhan se vähän outoa mulle, kun enhän mä tuntenut koko tyyppiä kuin ulkonäöltä, mutta olkoon.”

Mä jaarittelen Noelin kanssa vielä hetken, kunnes ah-niin-ihana siskoni karjaisee ruoan olevan valmista.


Liam

Tärisen vienosti sängylläni. Tiedän, että nyt se on tehtävä. Ihan pian, kunhan kaksoisveljeni suvaitsee saapua kotiin. Sitten mä kerron. Sitten mä uskallan.

Ulko-ovi kolahtaa ja mä pelkään hetki hetkeltä enemmän. Tuntuu kuin olisin hidastetussa elokuvassa, sillä Noelilla vaikuttaa kestävän ikuisuuden kävellä toi kolmen sekunnin matka eteisestä meidän huoneeseen. Veljeni ei ehdi edes istahtaa alas, kun mä pomppaan seisomaan.

”Liam? Onko sulla kaikki ihan okei?” se kysyy ja perääntyy pari askelta.

”No on mulla muuten, mutta pitää kertoa sulle vaan jotain.”

”Mitä sä oot mennyt hölmöilemään?”

”Mimmunmömmöniskinsuneksänjanytmevarmaankohtaseurustellaantaijotainannamulleanteeksi”, sössötän yhteen putkeen ja näytän varmasti lyödyltä koiranpennulta.

”Miten meni?”

”Niin, että mä oon käynyt muutaman kerran ulkona, treffeillä Calebin kanssa ja musta tuntuu, että tää on jo jotain vähän vakavampaa.”

Noel tuijottaa mua aivan helvetin vihaisella ilmeellä. Mä vannon, etten ole ikinä nähnyt sitä noin raivona. Suojaan pääni käsilläni, sillä pelkään, että se lyö. Ei Noel yleensä väkivaltainen ole, mutta toi katse jolla se nyt mua tuijottaa…

”Se on ihan selvää, että kavereiden eksiä ei lähdetä pyörittämään. Mutta että oman veljen? Parhaan kaverin? Sä kuvotat mua, Liam.”

Sen jälkeen Noel painuu olohuoneeseen sanomatta sanaakaan. Mua harmittaa, en mä olisi noin voimakasta reaktiota osannut odottaa. Lösähdän sängylleni makaamaan ja kaivan puhelimeni taskusta. Katsos vaan, tekstiviesti!

”Moi, mun piti vaan kysyä, että ollaanhan me jo virallisesti pari? ♥: C”
Hymyilen melkein ääneen ja äskeinen paha tuuli on tiessään. Naputan äkkiä viestin vastaukseksi ja avaan sitten facebookini.

Liam Dawson on parisuhteessa henkilön Caleb Winston kanssa

[Tattoo]

Jeeeee lisää! Heheh mitenni en jaksa koskaan kommentoida..

Ehdin siis kuunnella Slipknotia vielä ennen kuolemaani.

No nyt!

”Mimmunmömmöniskinsuneksänjanytmevarmaankohtaseurustellaantaijotainannamulleanteeksi”, sössötän yhteen putkeen ja näytän varmasti lyödyltä koiranpennulta.

”Miten meni?”

Jee awwasin randomisti kokoaika koska jee homoja ja jsdkfjsdfksdfjksdfjl ♥ :3 oot paras.

// Jeee toka sivu!


//Jee koitan kehittää jotain järkevääkin, ainakin osaat kirjottaa jotenki järkevästi (lol :D) ja silleen et jaksan lukea ja asfgs. Moi.