Title: Severus Kalkaros ja hän, josta ei tullut auroria
Author: Neiti Noita
Genre: romance
Pairing: SK ja oma hahmo
Rating: K-11
Summary: Tylypahkaan tulee oppituntiavustajaksi nuori noita, joka on kiinnostunut taikajuomista.
Disclaimer: Ficissä kuvatun maailman ja henkilöt on luonut ja omistaa J.K. Rowling, en minä.
A/N: Olen kuvannut pääasiassa kahden henkilön tunteita ja heidän suhteensa kehitystä, joten erityisen vauhdikkaasta ja toiminnallisesta ficistä ei ole kyse. Olen parhaani mukaan pyrkinyt säilyttämään henkilöt, varsinkin SK:n, aitoina ja tunnistettavina. Erittäin kiitollisena otan kaikenlaista palautetta vastaan.
Severus Kalkaros ja hän, josta ei tullut auroria
Prologi
Tylypahkan käytävillä oli vielä hiljaista, lähes aavemaista. Tilanne korjaantuisi pian, sillä lukuvuosi oli alkamassa, ja Tylypahka olisi kohta taas täynnä pieniä ja vähän isompia rohkelikkoja, luihuisia, puuskupuheja ja korpinkynsiä. Nyt käytävillä kaikuivat vain yhdet askeleet. Nuori, hoikka nainen asteli käytävää pitkin korot kopisten. Hän pysähtyi rehtori Dumbledoren huoneen ovelle epävarmana. Kun ovi aukesi itsekseen, nainen säpsähti hiukan ja astui sitten sisälle huoneeseen.
*
- Olette siis varma, ettette halua jatkaa aurorikoulutustanne? Dumbledore tiedusteli ja katseli hyväntahtoisesti nuorta naista puolikuun mallisten silmälasiensa yli.
- Olen. Kuten papereistani käy ilmi, olen liian pelkuri auroriksi, nainen vastasi ja hänen koko olemuksensa huokui uhmaa. Dumbledore hymyili ja hänen silmäkulmassaan pilkahti. Nainen näytti siltä, kuin olisi ollut syytetyn penkillä totisine ilmeineen. Hänen tulenpunaiset kiehkuransa tuntuivat liekehtivän yhdessä sinisten silmien kanssa.
- Kyllä Tylypahkassa on aina paikka auttavaiselle nuorelle naiselle, Dumbledore sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Nainen rentoutui silmin nähden.
- Kiitoksia… kiitoksia. Minulle käy mikä hyvänsä työ, ja jos saan palkaksi hiukan ohjausta taikajuomien valmistuksessa, olen ikuisesti kiitollinen, nuori nainen selitti hermostuneesti ja näytti saman tien katuvan viimeisiä sanojaan. Eihän hänellä ollut mitään oikeutta edes toivoa sellaista! Mutta Dumbledoren hymy säilyi, ja hän vastasi:
- Tietysti. Se on kohtuullinen palkkatoive, vaikka taikajuomien opettajamme voi kaivata vähän suostuttelua. Tervetuloa joukkoon, Mimosa Mederick.
Luku I: Mistä on ilkeät opettajat tehty?
Mimosa Mederick sulki huoneensa oven ja huokaisi syvään. Se oli ohi: hänen ensimmäinen esiintymisensä tulevien työtovereidensa edessä. He olivat kaikki, rehtori Dumbledore, opettajat ja hän, tavanneet rehtorin huoneessa, ennen kuin uusien oppilaiden lajittelu ja muut juhlallisuudet olivat alkaneet. Rehtori oli antanut ohjeensa tulevalle lukuvuodelle ja kertonut tapahtuneista muutoksista. Tylypahkaan oli tullut uusi opettaja, professori Orave, jonka alaa oli pimeyden voimilta suojautuminen. Toinen uusista tulokkaista oli hän, Mimosa.
Dumbledore oli selittänyt, että Mimosa oli täällä auttaakseen opettajia oppituntien valmistelussa ja tarvittaessa myös oppituntien aikana. Suurin osa opettajista oli hymyillyt ystävällisesti, mutta eräs heistä – pitkä, koukkunenäinen, mustahiuksinen mies – oli katsonut Mimosaa tummilla silmillään välinpitämättömästi. Tuo katse oli aiheuttanut Mimosalle vilunväristyksiä, ja ne olivat muuttuneet lähes hyytäviksi, kun rehtori oli esitellyt miehen taikajuomien opettaja Severus Kalkarokseksi. Miehenkin tuntemukset olivat hänen ilmeestään päätellen olleet melko viileät, kun Dumbledore oli ilmaissut toivovansa tämän suovan huomiota Mimosalle, joka oli kiinnostunut taikajuomista.
- Joka LUULI olevansa kiinnostunut taikajuomista, ennen kuin näki sen kammottavan hapannaaman, Mimosa mutisi ääneen uudessa huoneessaan ja katseli samalla ympärilleen. Hän oli aiemmin päivällä vain kiireesti purkanut laukkunsa ja jättänyt sitten loput kotitonttujen huoleksi. Nyt huone oli siisti ja tavarat paikoillaan, mutta järin kodikkaaksi sitä ei voinut sanoa. Seinät olivat kylmät kiviseinät, niin kuin kaikkialla linnassa. Takka oli suuri ja mustunut, ja sen edessä oli viininpunainen, vanha ja kulunut sohva. Samaa viininpunaisen sävyä olivat myös seinävaatteet ja katosvuoteen verhot.
”Kelpaa minulle”, Mimosa ajatteli ja oikaisi itsensä vuoteelle. Hän tuijotti suuret silmät rävähtämättä vuodekatosta ja taisteli unta vastaan. Hän oli ollut opettajien kanssa suuressa salissa katselemassa uusien oppilaiden lajittelua. Mimosa oli kaikesta näkemästään (ja syömästään!) väsynyt, ja hänen olisi tehnyt mieli käydä jo nukkumaan. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, sillä professori Kalkaros oli pyytänyt… ei, käskenyt Mimosan käydä vielä illalla alhaalla tyrmissä keskustelemassa kanssaan.
Mimosa oli melko varma, että taikajuomien opettaja myrkyttäisi hänet ja käyttäisi sitten lienten ainesosana. ”No, ehkä se olisi kivuttominta niin”, Mimosa ajatteli happamana.
*
Alhaalla tyrmissä oli koleaa. Mimosaa kadutti, ettei hän ollut laittanut kaapua ylleen. Hänellä oli valkoinen, ohut paita ja tummanvihreä, nilkkapituinen hame ja hän paleli armottomasti. Hytisten hän koputti sen tyrmän oveen, jonka takaa hän arveli taikajuomien luokkahuoneen paljastuvan.
- Sisään, viileä ääni vastasi, ja Mimosa tiesi tulleensa oikealle ovelle. Reipasta teeskennellen hän avasi oven ja astui luokkaan. Syystä, jota Mimosa ei käsittänyt, hän tunsi sydämensä hypähtävän, kun hän näki luokkahuoneen ja sen yksinvaltiaan. Luokassa oli hämärää, lähes pimeää, ja luokan perällä suuren työpöydän takana istui Severus Kalkaros. Pöydällä oli himmeävaloinen lyhty, joka sai miehen uurteisen kasvot näyttämään pelottavilta. Mutta myös… Miltä? Mimosa ei vastannut itselleen.
- Minulla on tarpeeksi töitä ilman tällaista pelleilyäkin, Kalkaros sanoi ja nosti vasta nyt katseensa edessään olevista pergamenteista Mimosaan. Tämä oikaisi selkänsä ja katsoi miestä uhmakkaasti silmiin.
- Dumbledore kuitenkin odottaa minun opettavan teille jotakin taikajuomien valmistuksesta, joten minä opetan… omalla tavallani, mies jatkoi ja hymyili häijysti. Mimosa tunsi kurkkuaan kuristavan, mutta pakottautui vastaamaan tyynesti:
- En ole tullut tähän kouluun teitä kiusatakseni. Olen tullut auttamaan opettajia, ja toivoin vastineeksi saavani hiukan ohjausta teidän oppiaineessanne. Ette ilmeisesti kuitenkaan ole halukas opettamaan minua, joten voin yhtä hyvin luopua toiveestani.
Mimosa kääntyi jo lähteäkseen, kun terävä ääni pysäytti hänet:
- Tepä annatte helposti periksi. Ei ihme, että teidät potkittiin pois aurorikoulutuksesta.
Mimosa tunsi jonkin naksahtavan sisällään. Hän kääntyi silmät leiskuen edelleen ilkeästi hymyilevän professorin puoleen. Kuin huomaamatta hän oli vienyt kätensä taikasauvalleen.
- Te ette tiedä minusta mitään. Ja mieluiten pidän tilanteen sellaisena, Mimosa sylki vihaiset sanansa ja lähti sitten arvokkuutta tavoitellen kävelemään kohti luokan ovea. Hän tunsi kyyneleiden polttelevan silmiään.
- Tulette tähän luokkaan tiistaina neljältä tuntien jälkeen. Silloin aloitamme taikajuomiin tutustumisen aivan… alusta, Kalkaros sanoi hiljaisella, itsetyytyväisellä äänellä Mimosan loittonevalle selälle, kuin ei olisi naisen sanoja kuullutkaan.
Mimosa sulki taikajuomien luokan oven ja tiesi tulevansa tiistaina takaisin.
