Tuijottelen tässä tyhjää vastausboksia ja koetan keksiä jotain fiksua sanottavaa. Jotain josta saisi selvää ja joka sisältäisi vähemmän kuin tuhat teinisydäntä (toisaalta sinä ansaitsisit niitä ainakin kaksituhatta!). Tsiisusjaohmygod, en osannut odottaa mitään tällaista, yllätyin todella ja enemmän kuin iloisesti. Olisit nähnyt ilmeeni kun avasin tämän, olin jo tikahtua innosta vain koska uusi Johnlock-ficci, mutta sitten menin ja luin A/N:n ja oli pakko haudata kasvot käsiin, kun teki mieli vain nauraa ja itkeä ja hihkua ja. Niin. Aww, sinä se todella tiedät, mitä kaipaan heti aamutuimaan. Suloistakin suloisempaa Johnlockia täynnä kiherryttäviä yksityiskohtia! Ihan turhaan harmittelet, eihän tämä ole ollenkaan samanlainen kuin se höpöily, jonka kirjoitin. Tämä on
söpöilyä ja oih, mitkä lämpimät väristykset kulkivatkaan selkääni pitkin tätä lukiessani!
Ihastuin jo ensimmäiseen virkkeeseen.
On oikeastaan hassua, kuinka juuri mikään ei muutu. Niin sen kuuluu Sherlockin ja Johnin kohdalla mennäkin, koska he ovat jo valmiiksi niin läheiset ja toisilleen omistautuneet että käyvät jo sinällään pariskunnasta. Ja sitten se tosiasia, että parisuhde ei saa heitä pitelemään toisiaan kädestä tai suutelemaan julkisesti, koska käsikädessä oleminen
ei tunnu luonnolliselta, saati kovin soveliaalta kun vieressä on kolme päivää vanha viillelty ruumis. Aah ja hihih, ensinnäkin pystyn hyvin kuvittelemaan, kuinka jompikumpi, oletettavasti Sherlock, hapuilee jo kohti Johnin sormia, kunnes John huomauttaa hiljaa tilanteen olevan juuri nyt huono sellaiseen. Toiseksi, enpä olisi arvannut, että ruumis aiheuttaisi tyrskintää, mutta niin vain se aiheutti! Ihana! Samoin kuin hansikkaiden lainaaminen ja John joka unohtaa käsineensä kuitenkin taas ensi kerralla (vahingossa vai kenties sittenkin ihan tahallaan? Hih). Eikä taida julkisesti suuteleminenkaan olla näille kahdelle se juttu, koska heillä ei ole
mitään todistettavaa kenellekään! Äärimmäisen uskottavaa ja äärimmäisen suloista. Tosin minäpä bongasin yhden hienon vinkin sitä, että Sherlock ehkä kuitenkin suutelee Johnia muiden edessä, mutta vain koska haluaa itse tehdä niin. Tässä:
Sherlock ei kumarru suikkaamaan suukkoa Johnin poskelle vain ärsyttääkseen Andersonia.
Siellä on VAIN. Saattaa olla kaukaa haettua, mutta minun mielestäni tuo viittaa ainoastaan siihen, että kyllä kaksikko pusuttelee ties missä ja milloin mutta tekevät niin silkasta pussailemisen ilosta. Taidan pakahtua.
Tämä on siitä mainio ficci, että tämä on sekä suloinen että ihan oikeasti hauska. Varpaita paahtimessa, voi luoja! Vähän kuin prinssinnakkeja lämmittäisi, eikun.
Tai James Bondin kyvyttömyydestä valittava Sherlock! Lutuista. Mutta eniten minut sai virnuilemaan ja hihittelemään tämä:
Kun Lestrade hyvästelee heidät ja Sherlock käyttäytyy samanaikaisesti kuin sokerihumalainen nelivuotias ja ylimielinen aristokraatti, John hymyilee pientä tyytyväistä hymyä. Ei nälkäistä tai kiirehtivää, vain hämillistä ja hieman ylpeää.
Sherlock se osaa olla monenlainen samaan aikaan! Mitkä sanavalinnat tässä onkaan.
Sokerihumalainen nelivuotias ja ylimielinen aristokraatti, ja hauskinta tässä on, että luonnehdinta kuulostaa ihan Sherlockilta rikosta selvittämästä. Puhua pajattaa minkä kerkiää ja nostelee itsetietoisesti takinkaulusta. Ja John, John!
Nälkäinen hymy ja vips, ajatukseni karkaavat välittömästi makuuhuoneen puolelle. Haha, voi minua. Mutta hämillinen ja hieman ylpeä hymy, se taas on niin Johnia, että tekee mieli pyöriä kuin väkkärä. Hahmot ovat siis täsmälleen ja spot on. Täydellisiä.
Päällimmäiseksi tunteeksi ficci jättää pehmoisen onnellisuuden. Kaikki nuo olkapäähän nojaamiset, huokaukset solisluille, Angelon pöytään tuoma ja nyt myös Johnin sallima kynttilä (more romantic!), ainoa makuuhuone ja että Sherlockille ja Johnille se jokin ei vaadi suuria julistuksia, koska he tietävät! Ja että se jokin on
kevyttä kuin hengittäminen! En kestä.
Loppuun haluan lainata vielä jotain, joka summaa jotain tärkeää hyvin osuvasti:
Sherlock inhoaa toistoa, eikä itsestäänselvyyksiä tarvitse sanoa ääneen, ne ovat siinä jos vain osaa katsoa.
Vaikka rakkaus ei saa olla itsestäänselvyys, sitä ei tarvitse näiden kahden kohdalla lainkaan epäillä. Täytyy vain osata katsoa ja nähdä. Ja minä näen sen joka kerta, kun vain vilkaisenkin tätä teeveesarjaa. <3
Tämä oli ihanaihanaihana yllätys, mahtava lahja ja aivan loistava ficci. Olen yhtä hymyä. Kiitos, murusein! <33
// Donovan!fierté: Sallitaan! Ja lisäksi meillä oli sopimus, muistatko? Odotat että vähän hitaampi kaveri ehtii mukaan. Ja sinähän odotit (tai ainakin olin ennen sinua, oli syy mikä hyvänsä)! Jee!
