Titanic: Rosen päiväkirja, Jack/Rose, S, 3/3 16.12!

[Jeeetu]

Nimi: Rosen päiväkirja
Kirjoittaja: Jeeetu
Beta: Swizzy
Ikäraja: S
Genre: angst, fluffy
Fandom: Titanic
Pairing: Jack/Rose
Disclaimer: en omista hahmoja, en paikkaa, enkä saa tästä rahallista korvausta
Haasteet: Yksilön elämänkaari

Rose PoV

15.4.1912

Rakas päiväkirja,

tänään tapahtui jotain erittäin kauheaa, jotain, joka särki sydämeni, repi sen pieniksi paloiksi ikiajoiksi.  Kukaan ei osannut odottaa sitä, mutta se tapahtui. Minä olin hänen kanssaan, minun hytissäni, kun se tapahtui. Eikä hän tietysti päässyt pois, vaikka minä kuinka yritin pelastaa hänet, mutta minä jäin tänne, ilman häntä.

Niin. Titanic törmäsi jäävuoreen, tuhansia ihmisiä kuoli, hänkin. Se oli minun vikani, ilman minua hän olisi pelastunut. Jos minä en olisi mennyt siihen laudanpätkälle makaamaan, hän olisi päässyt siihen. Jos, jos, jos. Tiedän, että jossittelu ei auta mitään, mutta en voi olla ajattelematta, kuinka ihanaa olisi olla hänen kanssaan täällä Amerikassa.

Hän pakotti minut lupaamaan, että en seuraisi häntä, en vielä, vaan eläisin pitkän elämän, saisin paljon vauvoja. En voi muuta kuin totella, se oli hänen viimeinen pyyntönsä.

Täällä sataa, en tiedä, mitä tehdä. Minun piti saapua hänen kanssaan, olisimme ehkä menneet jonnekin pieneen kuppilaan, hän piirtäisi, meillä olisi hauskaa.

Minun pitää lähteä, en voi jäädä satamaan kauaksi. Aion opetella ratsastamaan kuin mies, aion opetella sylkemään kuin mies. Aion pitää lupaukseni. Olen varma, näen hänet vielä, sitten, kun elämäni päättyy. Aion silti ajatella häntä joka päivä, sytyttää kynttilän hänen muistolleen. Sillä hän on minun ensirakkauteni, hän on mies, jota rakastan eniten maailmassa. Joskus pitää osata päästää irti, vaikka se on vaikeaa.

Tunnen hänen läsnäolonsa, ihan kuin hän olisi vielä täällä. Se on vain kuvittelua, vaikka mistä sitä ikinä tietää, vaikka hän tarkkailisi minua pilven reunalta. Mutta nyt minulla on tehtävää, pitää lunastaa lupaukseni.

Rose Dawson

[Suklaamurukeksi95]

Olisithan voinut kirjottaa vielä laajemmin ja kuvailevammin Paikoin lauserakenteet ovat vaikeaselkoisia niiden rakenteen takia. Sekavahkoisuudesta huolimatta Rosen surun syvyys näkyy selvästi. Fikin ehdoton helmi on se, että hänellä on jotain, johon takertua: Jackille antamansa lupaukset, joita lunastamalla hän ikään kuin selviää menetyksestä

Kirjoittele lisää

[Jeeetu]

Suklaamurukeksi95: Kiitos kommentistasi! Olisin tosiaan voinut kirjoittaa paremminkin, pitää harjoitella lisää.

2. OSA

20.6.1925

Rakas päiväkirja,

minulla on iloisia uutisia. Hän olisi iloinen puolestani, onnittelisi minua, sillä olen täyttänyt hänen lupauksensa, ainakin melkein. Olen menossa naimisiin, herra Calvertin kanssa. Hän ei ole niin kuin hän, en rakasta tulevaa aviomiestäni yhtä paljon kuin häntä, mutta Calvert saa kelvata, kun häntä ei ole enää olemassa. Kyllä minä häntä silti rakastan, omalla tavallani, niin paljon, kuin pystyn.

Kaipaan silti häntä joka ikinen päivä, näen hänestä unia, ajattelen häntä koko ajan. En vain pysty unohtamaan häntä, hän pelasti henkeni, vietin elämäni parhaat päivät hänen kanssaan.

Tiedän, että minun pitää siirtyä elämässä eteenpäin, mutta joskus en vain pysty. Minulle tulee hetkiä, että tekisi mieli vain itkeä ja olla pieni tyttö. Joskus taas mieleni on täynnä toivoa, esimerkiksi silloin, kun vastasin myöntävästi Calvertin kosintaan.

Meille tulee pienet häät. Niistä tulee varmaan ihan kivat, vaikka ottaisin mieluummin hänet sulhasekseni. Tuijottaessani häämekkoani en voi olla miettimättä, millaiset häät meille olisi tullut, jos hän ei olisi kuollut, jos Titanic ei olisi törmännyt jäävuoreen.

Sitten ajattelen aina lupaustani, menen Calvertin luokse, annan hänen suudella murheeni pois. Elän vielä monta vuotta, toivottavasti tulen saamaan lapsia Calvertin kanssa. Jatkan ratsastamista, osaan sylkeä jo kun mies. En ikinä unohda häntä, vaikka rakastan myös herra Calvertia.

[Tiara]

Minunkin mielestäni olisit voinut kirjoittaa laajemmin ja kuvailevammin. Luvut ovat melko lyhyitä joten ne voisivat olla jopa hieman pidempiä. Mutta silti ficin idea on tosi ihana ja Rosen ikävä Jackia kohtaan käy hyvin ilmi. Tykkään erityisesti siitä, miten Rose ajattelee että mitä kaikkea hän olisi voinut Jackin kanssa tehdä jos hän olisi selvinnyt ja että Calvert on tavallaan Jackin korvike, mutta Rosen on lupauksensa takia mentävä eteenpäin. Odotan innolla lisää!

[Jeeetu]

Tiara:Kiitos paljon kommentistasi! Kuvailu ei ole mitään parhaita puoliani, mutta yritän kyllä kehittää sitä puolta koko ajan. Tässä sitä jatkoa nyt olisi


7.9.1996

Rakas päiväkirja,

kerroin tänään ensimmäistä kertaa Jackista muille ihmisille. Kyllä, kirjoitin hänen nimensä ensimmäistä kertaa päiväkirjaani, viimeinkin pystyin tehdä sen. Edes Calvert ei tiennyt Jackista, vaikka hän joskus ihmettelikin, miksi olin niin surullinen. Hän luuli sen johtuvan Titanicin uppoamisesta, ei Jackista.

Kerroin ihan kaiken, mitä teimme Jackin kanssa Titanicilla, miten paljon tunsimme toisiamme kohtaan. Nyt tuntuu todella turralta, ihan kuin olisin elänyt ne päivät uudestaan.

Silloin minulta ei tullut kyyneltäkään, nyt en voi lopettaa itkemistä. En ole koskaan ennen itkenyt Jackin takia, olen aina padonnut tunteet sisälleni.

Mutta nyt minusta tuntuu, että on aikani lähteä. Olen täyttänyt Jackille antamani lupaukseni, olen jo melkein satayksi vuotta. Elämällä ei ole minulle enää käyttöä, viimeinkin olen pääsemässä paratiisiin Jackin kanssa.

Tietystihän minulle tulee ikävä Lizzyä ja muita lapsenlapsiani ja lapsiani, mutta olen jo vanha ja he tietävät sen. Minulla on valokuvani täällä, he pysyvät aina sydämessäni, Calvertkin, vaikka hän on jo aikoja sitten kuollut. Ja tulen tapaamaan heidät taas.

Hyvästi, rakas päiväkirja. Tunnen sen luissani, kohta vaivun uneen viimeistä kertaa elämässäni.




Herään ja nousen ylös. Kaikkialla on valkoista, taidan seisoa pilven päällä. Olenko nyt kuollut? Missä on Jack? Otan muutaman askeleen eteenpäin, horjahdan ja melkein putoan. Saan kiinni pilven reunasta. En huuda, en halua rikkoa hiljaisuutta tässä ihanassa maassa.

Joku tarttuu minua kädestä, kohotan katseeni.
“Älä tee sitä. En salli sinun tekevän sitä, vaikka oletkin kuollut”, kuulen lempeän äänen sanovan. Jack.
“Se oli onnettomuus”, kuiskaan. Jack kiskaisee minut ylös.

“Mielenkiintoinen ensitapaaminen”, Jack hymyilee. Minä en sano mitään, tuijotan hänen sinisiin silmiinsä. Jack sipaisi hiukseni pois kasvojeni edestä. Hänen sametinpehmeät huulensa ovat vain parin millimetrin päässä minusta ja sitten ne koskettavat huuliani. Pienet raketit paukahtelevat joissain kaukaa, minusta tuntuu viimeinkin, että olen kotona. Vastaan suudelmaan.
Suudelman loputtua Jack ottaa minua kädestä ja johdattaa ikuisuuden alkuun. Ensimmäistä kertaa elämässäni tiedän, että en menetä häntä koskaan.

[Suklaamurukeksi95]

Vaikka mitään mullistavia juonenkäänteitä ei ole, niin Rosen rakkaus tulee edelleen hyvin vahvasti esille. Oikein mukavaa luettava jos söpöilystä tykkää Jälleennäkeminen Jackin kanssa oli melkein odotettavissa, mutta se kyllä sitoo hienosti Rosen elämänkaaren ja elämän Jackin ympärillä: ympyrä on sulkeutunut.

[Jeeetu]

Suklaamurukeksi95: Kiitos kommentistasi! Tarkoitit varmaan Rosea kun kirjoitit Lily : D Kiva että tykkäsit!

[Suklaamurukeksi95]

juu pahoitteluni, ei varmaan pitäisi lukea potterfikkejä samaan syssyyn :'D

[Jeeetu]

Suklaamurukeksi95: Haha, meinaa itselläkin mennä aina välillä nuo nimet solmuun : )