Nemoralia (Remus/Sirius, K-11)

[Letizia]

Ikäraja: K-11
Sanamäärä: 189
Päähenkilöt: Remus/Sirius
Disclaimer: Potterit kuuluvat J. K. Rowlingille.

Diana juoksee jokeen huutaen pakanallista iloaan.

a/n: Nemoralia oli eräs muinaisten roomalaisten juhla. (On olemassa myös Patrick Wolfin samanniminen kappale.) Öh. Ajatuskulkuni saattavat olla niin hämärät, että saan kaivautua sipulipenkkiin häpeämään, mutta siihen asti valituksia otetaan vastaan ilolla. ;)


Nemoralia


Kuu on puolessa, ja viidentenätoista päivänä poltamme nuotiota rannassa.

Diana juoksee jokeen huutaen pakanallista iloaan. Jaakobi ja Pietari katsovat korkeuksistaan, ja toinen putoaa puusta. En näe kumpi, mutta molskahdus kuuluu.

Jumalatar nousee vedestä eläimen hahmossa, puistelee, muuntautuu, ja ahvenruohoa hiuksissaan hän käskee:

"Veteen siitä! Kyllä se nuotio pärjää."

"Hm-m."

"Sinä virnuilet taas jollekin, mitä me emme tiedä. Se on ärsyttävää – "

Ärsyttävä on märkä henkäys korvaani vasten, moittiva ja kiihkeä. Siinä on elokuun polte ja sipulinhaju, hämärtyvä hetki ja kokonainen kesä. Tänä kesänä – ah, jumalattaret ovat olleet suosiolliset. Yritän vilkaista joelle salaa, mutta ajatukseni luetaan, ja kädet jatkavat kulkuaan harteilta kupeille. Hengitys ohimolla.

"Eivät ne näe."

Totta kai ne näkevät.

Käännyn liukkaissa käsivarsissa vasten luisia lanteita ja juoksutan sormeni hiuksiin. Vesikasvit heitän tuleen, ne sihahtavat vaimeasti ja noki pistelee silmiä. Jalat laahaavat vakoja nurmeen. Kolme askelta tuulen ylle, neljä sivuun katseiden alta.

Soitto kantautuu talolta. Kuistilla rouva Potter kuorii sipuleita ja valuttaa punajuurten verta. Hän solmii kankaitaan ja upottaa ne uhrattujen juuresten keitinliemiin, ja velho näppäilee luuttua värjärinoidalleen. Rätit hulmuavat puissa, ja lamput sytytetään.

Vedenrajasta kuuluu mekastus, mutta me katoamme varjoihin. Ihoilla haisevat joki ja savu.

[Kaapo]

Heiip! Kommenttikampanjasta tämän nappailin koska miksipä sitä ei luki Sirius/Remusta, kun nämä lapsukaiset kuitenkin hyvin lähellä sydäntä ovat.

Eli siis. Tämä on aika erilainen, mutta hyvä silti. Jaakobi ja Pietari hihi ♥ Jos alan lainaamaan, pitäisi lainata koko teksti, oikeasti, joten en lainaa. Mutta pidin Jaakobi ja Pietari -kohdasta, jossa ei nähdä mutta molskahdus kuuluu. Se on hieno lause ja tykkään. Hiphei.

Yritin kommeitoida lukemalla ja kommentoimalla samaan aikaan, mutta aina kun yritän, luen koko tekstin kerralla ja nauran, haha, eipä onnistunutkaan, joten en oikein osaa tätä kommentointia. Mutta. Pidän tästä. Tuntuu turhalta sanoa, että kielikuvat ja mystisyysmitäonkaan, en löydä sanoja, ovat hienoja elementtejä tässä, koska olen suhteellisen varma, että olet tätä kirjoittaessasi kyllä huomannut molemmat seikat itsekin, ehkä panostanut niihin.

Itselle minäkertoja on Remus, onko näin oikeastikin? Mikäli ei ole, ehkä se ei haittaa. Taiteilijanvapaus jopa lukiessa...

Ihoilla haisevat joki ja savu on hieno ja ytimekäs lopetus. Etenkin pidän monikosta iho-sanassa. Ihan vain koska.

Kurpur, tämä oli mukava. Kiitos tästä. c:

- Kaapo

[Renneto]

(Se on R/S, aakkosjärjestys kunniaan! ;)

Olisinpa lukenut lainaamasi kommenttisi Kommentointikampanjasta ennen kuin luin tämän! Minulla on ollut tällainen (aakkostaminen) tapa myös, mutta luovuin siitä. Monet saattavat lukea, myös minä nykyisin, muuten kuin perinteisellä tavalla ilmaistut paritukset (esimerkiksi S/R, H/D) automaattisesti niin, että ensin mainittu on jollain tapaa dominoiva tai suhde on yksipuolinen tai muuta jännää. En tiedä miksi. Näin ollen minulla oli heti ihan hassut ja selvät (ja osittain väärät) käsitykset tästä fikistä.

Lähdin esimerkiksi heti oletuksesta, että Remus on kertojana. En edes ajatellut muita vaihtoehtoja merkitsemistapasi ohjaamana. Remus kyllä oli loistava kertoja, vaikka olisinkin mennyt vikaa. Tässä fikissä minulle jäi suu auki monestakin syystä. Ihailen kykyäsi käyttää pituutta - tai lyhyyttä - niin suvereenisti. Pätkä ei ole niinkään ytimekäs tai timanttinen vaan jotain aivan muuta, jotain tosi kivaa! Jäljitin tarinassa paljon hajuilla, joita kuvailit huumaavasti. Ihanaa, miten monet aistit avautuivat.

Syksyllä on oikein lukea kesästä.


Toisekseen en tajunnut paljoakaan. x) En ollut koskaan kuullutkaan moisesta juhlapyhästä ja kieltäydyin ensin (kaikki tärkeät periaatteeni) lukemasta linkkiäsi. Niinpä sotkeuduin päässäni metsästäjä-neitsyt-jumalar-mytologiaan, joka kyllä värjäsi tarinan ihmeellisemmäksi kuin rouva Potter koskaan kankaitaan. Kaikki meni niin sekavaksi, että nöyrryin lukemaan linkinkin, hihi.

Kieli oli kuin noitajuomaa. Ai että millaista luettavaa! Nam! Viimeisimmät fikkisi nimetty kivasti, kaikki kiinnittyneinä tapahtumaan tai tilanteeseen, joka puskee pinnalle. Aluksi ajattelin, että "ei luisia lanteita" ja "ei luuttua!" Varsinkin luutun assosioin sen liian voimakkaasti renessanssiin, mikä teki hra Potterista jonkinlaisen puoli-da Vincin. Renessanssius kyllä sopii ajatukseen roomalaisesta juhlasta ja velhojen peritystä antiikkimaailmasta, mutta tuntuu ehkä kuitenkin liian. Mieluummin tosin luuttu kuin kitara! Kun tähän sotkeutui tuo kristinuskokin.


Viestini on tosi sekava, mutta yritin sanoa, että tosi hienoa työtä. :) Lamput sytytetään ja toiset karkaavat varjoihin. Aika söpöä.

[Letizia]

Uu, kommentteja. ♥

Kaapo: Minkään sanominen ei missään nimessä ole turhaa, koska olen saattanut panostaa, mutta saatan olla epävarma, miten olen onnistunut. :) Kyllähän tähän meni mystisyyttämitäonkaan ihan isommalla lusikalla, ja olen mielettömän iloinen, jos siitä on tykätty. (Heh, pelkäsin myös vähän, että Jaakobi ja Pietari ovat tämän hämärin osuus.)

Kertojanäänen on kyllä tarkoitus olla Remus. En ole varma, pitäisikö minun olla huolestunut tekstini epäselvyydestä, jos siihen jäi tahatontakin tulkinnanvaraa, vai halusitko vain ilmaista asian varovaisesti, mutta ääh. Toisaalta olen sitä mieltä, että kaikki mitä ei ole eksplisiittisesti sanottu tai aukottomasti pääteltävissä, on tulkinnan varassa, joten, niin.

Ihanaa, että tykkäsit lopetuksesta. Kirjoitin aluksi iholla mut tajusin sitten, että tietysti sen pitää olla monikossa. Ihan vain koska!

Kiitos paljon kommentistasi!


Renneto: Eipä ole tullut mieleenkään, että jos ja kun kirjoitan 'R/S', niin se vaikuttaa lukijan oletuksiin. Tämä(kin) taitaa johtua siitä, että pitkään luin fikkejä vain englanniksi, ja siellä puolella tasa-arvo on pidemmällä 'R/S' on mielestäni usein ihan normaali käytäntö..

Mytologian käyttö tässä oli hämärää ja huoletonta, ja olisi ehkä pitänyt varoittaa, ettei sitä kannata kaivaa kovin syvältä. Ajattelin, ettei nemoraliasta tarvitsisi välttämättä tietää juurikaan, jos sitten tyytyy siihen, että otsikko on vain outo sana. Kun oikeasti tässä ei tapahdu muuta kuin että pojat ovat uimassa, Remus miettii sekavia, hra Potter soittelee ja rouva värjää kankaita! :D (edit: Siis tarkennan, että tämä oli alkuasetelma. En sanonut, että kaikki muu olisi ollut Remuksen päässä.) Roomalaisten ja raamatullisten viittausten vaihtelulla saattoi olla jotain hyvin lievää merkitystä, mutta totta puhuen Jaakobin ja Pietarin tarkoitus oli vihjaista lukijalle, ettei Dianakaan tainnut olla satunnainen naapurintyttö (tai mikä pahempaa, Siriuksen kesäheila).

Hahah, jäin heti kiinni lanteista, mutta luutussa minä en kyllä näe muuta vikaa kuin että se tarkoittaa samaa kuin rätti. Kävin mielessäni läpi aika listan soittimia, kitaraa en halunnut missään nimessä, mutta olisihan listalla ollut mm. kampiliira. Ensi kerralla sitten.

Punastelen täällä kehuillesi noitajuomistani ja kiitän kommentista! :)

[Kuurankukka]

Kommenttikamppanjasta oikein hyvää iltaa, ja mukavaa joulun odotusta Ficcisi oli kieltämättä vallan mainio ja hieno poikkeus kyseisen parituksen teksteissä, tai Potter ficeissä ylipäänsä. Tietynlainen pakanallisuus, villleys, vapauden maku ja varjoihin katoava inhtohimo yhdessä saavat tämän erottumaan valtavirrasta, mistä haluan kovasti kiitellä. Koko tarina oli muutenkin harvinaisen elävä ja liekehtivä, varsinkin kun ottaa huomioon lyhyen sanamäärän. Tapahtumat voi melkeinpä nähdä sielunsa silmin ja tunteet yltävät ihan tänne ruudun toisellekin puolelle. Otsikosta sen verran, että no, se oli tarpeeksi erikoinen kiinnittämään huomiota, ja kun vielä selvinsit nimen tulevan samannimisestä juhlasta, sen suurempaa selitystä ei tarvita. Tässä siis ilmeisesti juhlittiin tuota nemoraliaa, ja kai tässä oli vähän mytologiaakin mukana. Hahmot ja kaikki tapahtumat oli ikäänkuin verhottu mytologiaan, mistä tykkäsin kyllä kovasti. Äh, tämä oli kamalan hieno ficci, enkä silti osaa sanoa tästä kaikkea mitä haluaisin :E

Diana juoksee jokeen huutaen pakanallista iloaan. Jaakobi ja Pietari katsovat korkeuksistaan, ja toinen putoaa puusta. En näe kumpi, mutta molskahdus kuuluu.

Jumalatar nousee vedestä eläimen hahmossa, puistelee, muuntautuu, ja ahvenruohoa hiuksissaan hän käskee:

Ficci alkoi jännittävästi ja muutenkin mielenkiintoisella tavalla, lukija tajuaa heti että nyt ei ollakaan Tylypahkassa tai Kalmanhanaukiolla. Jaakobi ja Pietari olivat varmaankin James ja Peter, Diana taas Lily. Ainoa mikä tässä vähän hämäsi, oli tuo jumalattaren vedestä nousu eläimen muodossa, koska eihän Lily ole animaagi.

Nyt kun luin ficin kolmannen kerran läpi, panin merkille kuinka käytit lauseita: tai siis, joukossa oli sekä lyhyitä että vähän pidempiä, ilman että yksikään, edes loppu, olisi ollut töksähtävä. Ihailen tätä, koska olen itse yleensä pitkien virkkeiden kirjoittaja. Eikä tässä ollut edes kirjoitusvirheitä Jos nyt ryhtyisin laineilemaan suosikkikohtiani, saisin saman tien lainata koko ficin. Vaikket käyttänyt mitenkään erityisen mahtipontista tai koristeltua kieltä, kaikki tosiaan välittyi lukijalle lähes erinomaisesti. Oikein paljon kiitos onnistuneesta ficceröisestä

[Letizia]

Kuurankukka: Alan vähitellen ymmärtää, kuinka onnettoman hankalilla fikeillä toisinaan ihmisiä kiusaan! Lily ei nimittäin ole paikalla; Remus on, öh, sarkastinen runopoika, joka virnuilee hämärille vertauksilleen, ja kuvittelin eläinviittauksen olevan riittävä vihje siitä, että jumala"tar" on itse asiassa Sirius. x)

Epämääräisyydestä saan kyllä syyttää vain itseäni. Kiitos että kerroit tulkintasi, niin voin siitä ottaa opiksi tai ainakin yrittää.

Olen mielettömän iloinen, että nostit esille 'villeyden, vapauden ja varjoihin katoavan intohimon', koska enpä olisi itse osannut paremmin nimetä teemoja, joita mielessäni yhdistän tähän fikkiin. Toisinaan haluaisin osata kertoa vähän laveamminkin, mutta mukava kuulla, että lyhyet lauseeni ja vähäiset sanani toimivat tässä ja ajatus kuitenkin välittyy.

Mutta ihanaa että tykkäsit tästä, ja kiitos paljon kommentistasi! (Ja pahoittelut sekavasta mytologiasta. :)

[Sleeping Sun]

Moi!

Olen joskus aiemmin yrittänyt lukea tätä, mutta silloin taisi olla yö, ja tämä oli kai silloin liian vaikea pala purtavaksi jähmeille aivoilleni. Nyt kuitenkin tykkäsin tästä hirveästi. Tässä oli erikoinen, mystinen ja samalla niin kesäinen tunnelma. Tarumaisuus teki tekstistä hyvällä tavalla ainutlaatuisen, enpä ole mihinkään vastaavaan aiemmin törmännyt finissä. Tätä lukiessa tuli sellainenkin ajatus, että joskus näin taiteellisia tekstejä lukiessa tulee olo, että ne ovat jotenkin tekemällä tehtyjä tai tekotailteellisia, mutta tästä ei todellakaan tullut.

Tekstin yksityiskohdat, kuten kankaiden värjääminen ja luutun soitto, tekivät minuun taas suuren vaikutuksen. Miten onnistut kirjoittamaan upeita ykistyiskohtia, joiden miettiminen pitäisi kaiken järjen mukaan olla haastavaa, niin että ne vaikuttavat siltä, että ne vain olisivat siinä ikään kuin sattumalta, koska niin nyt vaan sattuu olemaan? Hmm... kuinkahan vaikeaselkoisesti mahdoin ilmaista itseni? toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan...

Jaakobi ja Pietari katsovat korkeuksistaan, ja toinen putoaa puusta. En näe kumpi, mutta molskahdus kuuluu.

Tämä on hauska lause. En tiedä onko joku jo lainannut sen, koska en jaksanut lukea kommentteja, mutta kuitenkin.

Pidin.

- Sleeping Sun kiittää!

[Letizia]

yksityiskohtia, joiden miettiminen pitäisi kaiken järjen mukaan olla haastavaa, niin että ne vaikuttavat siltä, että ne vain olisivat siinä ikään kuin sattumalta, koska niin nyt vaan sattuu olemaan?

Lukemalla Wikipediaa, eikun. :D Vakavasti puhuen siis, luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat, ja on tosi ihana kuulla, että teksteistäni tulee sellainen vaikutelma. Pidän yksityiskohdista, toisinaan liikaakin, kuten taisin jo toisaalla sanoa, mutta käytän niitä... taustojen maalaukseen, koska minulla ei ole leveämpiä siveltimiä. (hmm ?)

Huojentavaa kuulla, ettei tuntunut tekemällä tehdyltä, sillä tämä oli itse asiassa varsin spontaani, ja siinä tapauksessa väkinäinen maku olisi ollut kaksin verroin pahempi. x) Olen ollut iloisesti yllättynyt, miten paljon lukijat ovat tästä saaneet irti, koska pelkäsin vähän!

Suuret kiitokset (tästäkin) kommentistasi! :)

[Vanilje]

Tykkäsin tästä. En ole juurikaan lukenut kelminelikosta ficcejä, jotka sijoittuisivat Tylypahkan ulkopuolelle, joten jo siinäkin mielessä tämä oli mukavaa vaihtelua lukemisiin. Puhumattakaan siitä, miten tämä erottuu teemaltaan ja tyyliltään kivasti edukseen.

Lähtökohtana Nemoralia on mielenkiintoinen ajatus, ja itse ainakin pidin siitä kovasti. Ennen tätä tekstiä en ollut kuullutkaan Nemoraliasta, mutta kun luin tämän tekstin ja vilkaisin tuota artikkelia, niin täytyy sanoa, että minusta olet hienosti onnistunut vangitsemaan tähän tekstiin juuri kyseisen juhlan oloisen tunnelman - mytologiaa ja mystisyyttä yhdistettynä kesäiseen villiyteen ja vapauteen. Se juuri oli hienoa, miten kaikki kuvailut ja sanavalinnat toivat tekstin teemaa esiin. Esimerkiksi nuo nimet (Jaakobi ja Pietari sai hymyn nousemaan huulille), savu ja joki, jumalatar, punajuurten veren valuttaminen ja värjätyt kankaat, taustalla soiva musiikki... Hieno kokonaisuus. Lukiessa tuntui melkein kuin olisi itse ollut tapahtumissa mukana.

Haastettakin tässä tekstissä oli - itse luin tämän pari kertaa, ennen kun sain muodostettua täysin selkeän kokonaiskuvan tekstistä. Minusta on toisinaan kiva lukea tällaisia tekstejä, joissa joutuu välillä vähän miettimään. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut sellainen fiilis, että tätä olisi jotenkin väkisin yritetty kirjoittaa, vaan läpi tekstin tästä paistoi tietynlainen aitous. Teksti oli sujuvaa ja sitä oli miellyttävä lukea. Pidin myös siitä, miten olit käsitellyt hahmoja. Minusta Sirius ja Remus olivat hyvin omia itsejään, eikä ainakaan minulle jäänyt oikeastaan missään vaiheessa epäselväksi kumpi tässä oli kertojana. Remushan voi muuttua vain täydenkuun aikaan ja muutenkin ehkä Sirius on enemmän johdattelevaa tyyppiä, kun taas Remus saattaa toisinaan uppoutua ajatuksiinsa ja sivusilmällä vilkuilla sinne joenpenkereelle tarkistaakseen näkeekö kukaan (vaikka osaa Remuskin toimia ja pitää puolensa, sitä en sano). Myöskin tuo Siriuksen valitus siitä, kuinka Remuksen virnuilu on ärsyttävää oli niin Siriusta, että ihan hymyilytti. Ylipäätään poikien välinen kipinä ja intohimo oli kivaa luettavaa ja sai hymyn huulille.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hieno kokonaisuus, joka herätti ajatuksia ja sai hyvälle tuulelle. Kiitoksia tästä! : )

[Letizia]

Auts, tämä on unohtunut. Vanilje, kiitos hurjan paljon kommentistasi!

En olettanut lukijoiden tietävän nemoralia-juhlasta lähtökohtaisesti mitään, en minäkään tiennyt vielä kovin paljon ennen kuin kirjoitin tämän. Oli todella mukava lukea ajatuksiasi tekstin miljööstä ja tunnelmasta, sekä toki myös hahmoista. Kiitos niistä.

Myöskin tuo Siriuksen valitus siitä, kuinka Remuksen virnuilu on ärsyttävää oli niin Siriusta, että ihan hymyilytti.

Hih! Minua hymyilyttää kommenttisi. Olen mielettömän iloinen, jos sama fikki saattaa herättää ajatuksia ja saada hyvälle tuulelle! Kun usein niitä tunnutaan pitävän vähän toistensa vastakohtina. ;>