Author: Scaramouche
Rating: sallittu
Genre: fluff, romance
Pairing: tulkinnanvarainen, itse katson
(ylläri) Lily/Jamesiksi
Summary: Kun sormet punoutuivat yhteen, kasvot painautuivat kaulakuoppaan ja punaiset hiukset kutittivat toisen kasvoja. Kun he kuulivat toistensa pulssin, pitivät toisiaan lähellä, lämmittivät toinen toistaan. Toisen läsnäolo lämmitti enemmän kuin paksu villapaita ja kahdet villasukat, enemmän kuin molempien yli vedetty kirjava viltti.A/N: Surkuttelin jäisiä varpaitani ja sain pitkästä aikaa idean raapaleentapaiseen yritelmään. Tuloksesta en sitten tiedä, toivottavasti sain välitettyä sen tunnelman jota hain, ja pkko nyt sekin sanoa että itsehän tykkään tästä aika paljon.
Lämpöistä syksyä kaikille! Osallistuu FF100 sanalla 064. Syksy ja OTS20-haasteeseen.
Lämpö sanoissa, kun ne pyysivät toisen jäämään vielä hetkeksi. Kun ne sanoivat
tervetuloa sen sijaan että olisivat sanoneet
näkemiin. Sanat olivat tärkeitä, ne olivat lämpimiä ja pehmeitä, ne tuntuivat oikeilta ja olivat oikeita ja molemmille tuli niistä lämmin mieli. Ne lähettivät huulille hymyn ja perhoset vatsaan, ne saivat toisen posket vähän tavallista punaisemmiksi. Matalalla äänellä lausutuissa sanoissa oli aina lämmin kaiku kun ne sanottiin oikealle ihmiselle.
Ja kun kehot painautuivat vastakkain, rentoutuivat ja unohtuivat, lämpö siirtyi iholta toiselle ja heistä tuli yhtä lämpimiä, kuin yksi ihminen. Kun sormet punoutuivat yhteen, kasvot painautuivat kaulakuoppaan ja punaiset hiukset kutittivat toisen kasvoja. Kun he kuulivat toistensa pulssin, pitivät toisiaan lähellä, lämmittivät toinen toistaan. Toisen läsnäolo lämmitti enemmän kuin paksu villapaita ja kahdet villasukat, enemmän kuin molempien yli vedetty kirjava viltti. Nenää paleli, mutta sen saattoi painaa vasten toisen lämmintä kaulaa tai tuoksuviin hiuksiin, ja viileät sormet lämmittivät toisiaan.
Ajatusten lämpö teki heistä seesteisiä, ja toisen ollessa niin lähellä he olivat onnellisia. He lämmittivät toisiaan, rakastivat toisiaan, pitivät toisiaan hyvänä. Se oli pieniä tekoja, hiljaisia sanoja, lämpimiä ajatuksia toisesta, ja kun oli niin kovin kylmä, se oli toisen pitelemistä lämpimässä viltin alla.
Toisen lämmössä tunsi itsensä hyväksi, pidetyksi, välitetyksi, kuin se olisi juuri se paikka jonne heidät oli tarkoitettu. Lämpö levisi koko kehoon, se toi yhteenkuuluvuutta, yhteenliitetyt kädet tuntuivat oikealta ja saivat sydämen hehkumaan. Vähitellen heidän sydämensä löysivät yhden tahdin, löivät samaan aikaan kuin ne olisivat yhtä. Hengitys hidastui uniseksi, lämpö tuuditti pitkän päivän rasittamaa mieltä, ja uni toi tullessaan lämpimät ajatukset.
