Musiikki #2

[Chelle]

Mikä on teidän kantanne artistien ja heidän kuuntelijoidensa teräväsanaiseen arvosteluun?

En liputa kenenkään lyttäämisen puolesta ja tottakai kaikilla on oikeus tykätä mistä haluaa, mutta vähän hankala uskoa sellaiseen visioon että kaikki pystyis tuomaan mielipiteensä esille sivistyneesti ja ketään loukkaamatta, varsinkaan makuasioissa. Mä en ota sitä itteeni jos joku sanoo että mun rakastama musiikki on perseestä, koska mullehan on selvää että se ihminen on väärässä En keksi sellaista makuasiaa mistä tyypit ei kinastelisi/olisi täysin eri mieltä kärkkäästikin. Ja jos katsoo levy/leffa/mitävain-arvosteluja niin kyllähän ne kriitikotkin on teräväsanaisia, ehkäpä just provoidakseen ihmisiä. Vahvoista mielipiteistä yksinkertaisesti syntyy sitä keskustelua. Eri artistien kuuntelijoista on tietenkin vaikka mitä stereotypioita, mutta niinkuin melkeinpä kaikkien stereotypioiden kohdalla, omapa on menetyksensä jos niiden perusteella määrittelee kokonaisen ihmisen. Voin hyvin kiinnostua johonkin ihmiseen tutustumisesta ihan pelkän musiikkimaun perusteella, mutta toisinpäin on vähän hankala kuvitella kenenkään ajattelevan tätä (tyyliin "enpä viitsi puhua tolle tyypille kun se näyttää tykkäävän Robinistä!!11!").

 

Mitä mieltä te olette, siitä että musiikkia myytäisiin ns. ulkonäöllä ja hankitaan sillä huomiota? Missä menee raja sen tärkeimmän eli musiikin ja huomionhakuisuuden välillä?

Kukin tyylillään. Jotkut bändit/artistit loistaa sillä "perinteisellä" teknisellä lahjakkuudella, jotkut keksii jonkun uuden jutun joka vetää ihmisiä niiden musiikkiin, joitakin ehkä kuunnellaan koska julkisuus tekee ne kiinnostaviksi... Ja näistäkin takuulla eri ihmisillä on eri käsitykset, mikä kellekin tarkoittaa lahjakkuutta jne. Varmaan samojen artistien kuuntelemiselle on yhtä monta eri syytä kuin on kuuntelijaakin. Joillekkin se pelkkä äänite ei välttämättä olekaan niin tärkeä, vaan suuren osan artistin vetovoimasta muodostavat musiikkivideot ja kostyymit ja lavashow liittyykö se sitten enää suoranaisesti musiikkiin en tiedä. Musiikissakin iskee eri ihmisiin niin eri asiat, että hankala sanoa saako joku artisti kuuntelijansa perustuen pelkästään joihinkin epämusiikillisiin seikkoihin. Varmasti esillä oleminen vaikuttaa siihen että ihmiset ylipäätään kiinnostuu susta, mutta mun itseni on hankala uskoa että kukaan jaksaa kuunnella loputtomiin jotain musiikkia, jos ei itse se musiikki yhtään innosta.     
   

[sienna]

Mikä on teidän kantanne artistien ja heidän kuuntelijoidensa teräväsanaiseen arvosteluun?

Näin yhellä foorumilla kerran kun joku sanoi että vaikutat vähän tyhmältä kun kuuntelet noita bändejä, koska ei kukaan enää kuuntele tollasta musiikkia. Se ärsytti mua ihan kauheesti, koska mun mielestä ei todellakaan voi sanoa noin.

Ensin tohon Renaissancefiren kommenttiin liittyen. Mä en tiedä montakaan ärsyttävämpää argumenttia jonkin bändin/biisin kuuntelua vastaan, kun että se on vanha. Kohtaan tätä ihan samperin usein soittaessani jotain omasta mielestäni hyvää kappaletta. "Tää on ihan vanha biisi." Silloin tekisi mieli aina vetää herne nenään, koska mitä sitten? Kasari- ja ysärirockin suurkuluttajana heitän kehiin aina hyvin kärkkäitä vastakommentteja. Suurin osa kun näyttää elävän siinä uskossa, että kappaleilla on joku parasta ennen -päiväys enintään kuukauden sisällä ilmestymisestä.

Tuo muu arvostelu sitten. Sanotaanko vaikka, että jos keskustellaan musiikista, sen eri ulottuvuuksista ja siitä, ketkä oikeasti osaa tehdä musiikkia, niin mun mielestä on hyväksyttyä tuoda esille oma mielipiteensä siitä, mitä henkilökohtaisesti pitää hyvänä ja mitä huonona musiikkina. Mielipiteitä saa ja pitää olla, ja jos ne esitetään asiallisesti niin eipä siitä kenenkään pitäisi ottaa nokkiinsa. Sellainen provosoiva käyttäytyminen ja suora haukkuminen nyt taas on ihan eri asia, esimerkkinä, että mennään vaikka varta vasten jonkun artistin youtube kanavalle aukomaan päätä. Mä näen tollasen käyttäytymisen pelkkänä turhana muiden vaivaamisena ja huomion kerjäämisenä. Mulla on itelläni hyvinkin kärkkäät mielipiteet siitä, mitä pidän musiikkina ja mitä en, mutta en nää asiakseni mennä silti arvostelemaan tota jälkimmäistä jonnekin, missä tiedän, että sitä ei kaivata. Jokainen kuunnelkoon sitä, minkä tuntee omakseen.

[Hiljainen Talvi]

Mielenkiinnosta onko joku lähdössä Tuskaan? Ja jos on niin mitä katsomaan?

Ite menen Nightwishin takia mutta ajattelin ainakin amorphiksen ja amaranthen myös katsoa. Ja muitakin kai mutta sitä tässä selvitellään..

[Angelina]

Heeeei tänään Hartwallilla The Killers! Kai täällä muitakin faneja on?

Ite oon lähdössä paikanpäälle kaverini kanssa ja hitto en tiedä yhtään mitä odottaa Toivon ainakin, että kuulisin pari ehdotonta lemppariani, vaikka ne vanhempaa Killersiä onkin...

[cooperaur]

Heii, kun nyt mennään jo maaliskuussa joten pakko tulla kyselemään että miltä finiläisten festari- ja keikkakesä näyttää?

Omani jäänee vähän heikoksi tällä kertaa, Provinssinkin taidan skipata ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Flow -festareille olisi kuitenkin tarkoitus lähteä näillä näkymin varmaankin kaikiksi päiviksi, myös avajaiskeikalle koska The Knifehan on aivan upea. :> Lana Del Reyn keikkahan on myös kesällä ja sehän on aivan must. Mut mites, onko kukaan lähdössä tuohon Rock the Beach -tapahtumaan? Itse jahkailen vielä, toisaalta houkuttaisi kyllä mennä Rammsteinia katsomaan vaikka liput kalliita ovatkin. Hietsu festarialueena olisi myös varmasti aika helmi kokea!

Toinen asia; löytyykö Hurtsin kuuntelijoita? Mitä mieltä olette uudesta levystä? Ite oon tosi positiivisesti yllättynyt, Happiness oli niin eeppinen että rima oli tosi korkeella, mut tää Exile ei kyllä mun mielestä jää ollenkaan sen varjoon. Onhan tää erilainen, mutta mä ainakin tykkään kovasti. Omat suosikkini levyltä näin ensikättelyssä ovat olleet etenkin "Sandman", "Only You" ja "Mercy".

[Haruka]

Heii, kun nyt mennään jo maaliskuussa joten pakko tulla kyselemään että miltä finiläisten festari- ja keikkakesä näyttää?

Muista festareista en tiedä, mutta Rock The Beachiin aion yrittää talkoolaiseksi, jos sinne vain suinkin otetaan talkoolaisia ja toivon, että järjestely toimisi samalla tavalla kuin muillakin festareilla, että saisi omalla tauollaan käydä katsomassa bändejä. Sain tänään ihan älyttömän fanityttö-kohtauksen, kun käsitin, että saatan päästä näkemään Billy Talentin toistamiseen livenä kesällä... Ja tämäkin vain, jos tosiaan pääsen talkoolaiseksi, mutta voisihan sitä keskiviikoksi mennä muutenkin kyseiselle festarille

[SuklaaKissa]

Haruka: Saa nähdä, tavataanko Itselläni on talkoolaiseksi liikaa mukavuudenhalua ja liian vähän ikää, mutta olen kuitenkin suuntaamassa samoille festareille. Syynä on taas serkku, joka kiljui kirjoitti tekstarin juuri pari tuntia sitten, että Billy Talent tulee kesällä Helsinkiin. Ei se auta kuin lähteä taas festariseuraksi. Minua infottiin myös, että Green Day uskaltautuisi samoille festareille ja esiintyisi vieläpä samana päivänä kuin Billy Talent. Pitääköhän paikkaansa?

Muille festareille en näillä näkymin ehdi, sen verran täynnä on kalenteri jo nyt. (Mistä ihmiset repii sen kaiken ajan kaikelle kivalle?)

[Haruka]

Tänään on taas yksi sellaisista päivistä, jolloin tekisi mieli vaan juoda pää täyteen siitä huolimatta, että oon kipeänä ja itkeä silmänsä punaisiksi...

My Chemical Romance hajosi ja itse kuulin asiasta tänä aamuna... Kyseinen bändi on merkinnyt mulle kuitenkin sen verran paljon, vaikka en ole koskaan niitä päässyt näkemään livenä, etten voi oikein muulla tavalla reagoida kuin  itkeä. Muhun ei tehoa lohduttaminen tyyliin "Sehän on VAAN bändi ja ne keskittyy varmasti sooloprojekteihin yms.", koska suuttuisin. Poikaystävä tietty sanoi tuohon tyyliin ja totesi vielä mun olevan hassu, kun itken jonkun bändin takia... Ehkä olenkin, mut musiikki on mulle kuin ilma, jota mä hengitän ja MCR oli yks niistä bändeistä, jotka on vaikuttaneet mun elämään ja jonka takia oon jaksanut vaikeiden aikojen yli (enkä oo ainoa, tiedän sen).

[Hiljainen Talvi]

Haruka tunnen tuskasi. Oma aamuni meni pilalle totaalisesti kun kuulin. Sydän vuotaa verta.
Nyt on vuoden aikana nähty kahen suosikki bändin eroaminen (tai no Anette mutta kumminkin). Okei en ehkä ole kuunnellut MCR pitkään mutta silti. Jotkin asiat vaan tuntee syvällä aisällään. Ja ottaa päähän en sitten koskaan päässyt keikalle.
I'm still killjoy, if someone ask.

[Cassettegay]

Haruka samoilen kanssasi samoissa fiiliksissä. Tuntuu väärältä tuntea näin paljon bändin takia, sillä itseasiassa olen kuunnellut musiikkia vasta puolitoista vuotta (sitä ennen toki joitain satunnaisia kappaleita, joiden esittäjät oli silloin ilmaa, kuten esimerkiksi Cancer). Kuitenkin nostattanut ihan hirveästi epämääräisiä tunteita pintaan. Naureskelin jopa hetken, että tuntuu lähes samalta, kuin olisi eroamassa puolentoista vuoden seurustelusuhteesta. Enköhän mä tästä nouse ficcaamalla jotain yliutopista Gerardin seksisuhteista.

[cyanide]

Mä luulin et mikään ei voi pilata mun hetkellistä hyvää oloa.
   Olin väärässä. Mä tuun olee täysin maassa koko tän päivän, viikon, ehkä kuukauden. Oon kuunnellu MCR:ää kaks vuotta, mikä sinänsä ei oo pitkä aika, mut niiden musiikki on pelastanu mut monta kertaa enkä mä tiiä mitä mä teen nyt ku niitä ei enää oo. En oo päässy näkemää niitä livenä koska missasin sen 2011 keikan, mut oon eläny siinä toivossa et pääsen vielä joskus näkemää ne. Ilmeisesti en. Katoin niiden nettisivuu täs äskettäin enkä ensin ees sisäistäny sitä viimeistä viestii, kelasin et tää on joku aprillipila tms, mut sit tajusin et ei oo 1.4 ja aloin itkee hysteerisesti.
   En tiiä mikä saa mut taas piristymään, ehkä Rock The Beach parin kuukauden päästä. Mut nyt mä en osaa ku itkee.

Samoissa fiiliksissä kanssasi siis, Haruka.

[invisible deer]

Täällä yks ihan hajalla oleva ihminen.
Mä en osannu toistella muuta, kun 'ei ei ei ei ei ei', kun luin tuon uutisen.
MCR on ollut ihan hiton suuri osa mun elämää ja se on biiseillään ja lyriikoillaan auttanu mua ihan hemmetisti aina, kun oon tuntunut etten mä jaksa enää mitään. Nyt mä en enää tiiä miten mä jaksan. Toki on aivan älyttömästi muitakin bändejä, jotka on mulle tärkeitä (bvb, hollywood undead, 30stm, linkin park), mutta MCR on aina ollut mulle se läheisin. Se, johon mä oon aina turvannut.
Mun mieliala on pomppinut masentuneesta raivostuneeks ja siitä taas surulliseks. Jossain vaiheessa halusin vaan kiljua ja mennä hakkaamaan ihmisiä kadulle, mennä mesoomaan jollekkin nettisivulle, että MCR teki paskasti erotessaan. Mutta en mä niin voi tehä, jokaisella niistä on oma elämä ja tottakai ne saa päättää siitä ihan ite. Ja tottakai mä hyväksyn niiden päätöksen ja annan niille kaikki mun pään luomat syytökset anteeks. Koska mitä muutakaan mä voisin tehdä?
Nyt mä sitten elän niiden tähänastisella tuotannolla ja yritän käsitellä tän jotenkin. Enite ahdistaa se, että mä en koskaan näe niitä. Mä olen jo yli vuoden kytännyt, josko ne tulis suomeen. Sinne meni se toive.

Että täällä on siis yksi tuskainen teini, joka yrittää käsitellä asiaa jotenkin. Jos vois vielä joskus kattoa haastatteluita itkemättä.

[vaapukka]

liityn kerhoonne.
My Chemical Romance ei oo koskaan ollu mulle mikään ykköshehkutusbändi, mutta ihan helvetin rakas. En oo rukoillu bändin nimeen tai osaa kaikkien jäsenien elämänkertoja ulkoa saati sitten biisejä, mut silti. Kun muut on tullut ja mennyt, tä on pysyny. En osais kuvitella elämääni ilman tätä bändiä, en menneisyyttäni enkä tulevaisuuttani. Ensi kosketukseni tän bändin kanssa oli joskus 6 vuotta sitten pikkuipanana kun emokauttaan elelevä sisarukseni kuunteli MCRää ja vuorasi seinänsä julisteilla. Kuuntelin mp3-soittimelta The Black Paradea ja ihastuin salaa Gerardiin kun tuijottelin niitä julisteita. Sitten se vaan jäi, ja aina sillon tällöin fiilistelin niitä jonkin aikaa, mutta en kunnolla oikein paneutunut niiden tuotantoon - koko ajan vähän enemmän ja suuremmalla intohimolla.  Joten tuntuu kyllä pahalta etten tule koskaan näkemään poikia livenä koskaan. Että en voi laulaa Mamaa Gerardin mukana. Että uutta tuotantoa ihasteltavaksi ei enää tule. Ahdistava ajatus että ne ei soita enää yhdessä. Soolourat my ass vaiks ne onkin kaikki ihania, ei ne oo sama ilman toisiaan. Maailmani ei lopu tähän, niin kuin jonkun toisen ehkä, mutta kamalalta tuntuu.

Ja mä niin tiedän ton tunteen kun "se on vaan bändi". Isäni aina kivasti jauhaa että "ne on vaan ihmisiä jotka vaihtaa työpaikkaa". No ehkä onkin, mutta on ne enemmänkin. Musiikki on paljon muutakin kun työtä minkä jotkut on tehnyt - sääli jos jotkut ei sitä ymmärrä.

Muistakaa rakkaat, että vaikka keikkoja tai uusia biisejä ei enää tulekaan, niin musiikkia ei kukaan ota teiltä pois <3

PS. Frerard-ficit ei tasan maistu enää samalta tän jälkeen.

[Ansa]

Liityn myös angsticlubiin nimeltään; yh, MCR </3

Kuulin myös lopettamispäätöksestä tänään randomisti facessa, ja luulin vitsiksi. Sitten menin sivuille, ja aloin itkemään.
Itken aina kun bändi hajoaa, se sattuu. Ei helpota yhtään että musiikki jää eloon jaadi jaadi. En voi nähdä bändiä enää livenä. Ei tuu enää uutta tuotantoa. </3
Frerardin lukeminenkin saa mut angstaamaan juuri nyt, vaikka ficci olisikin söpöä fluffya. :C

Ja olen myös ikuisesti Killjoy. Erouutinen sai mut päättämään vihdoinkin, että tatuoin itseeni killjoy leiman.

-LadyLaga!

[sienna]

Voi MCR minkä menit tekemään. Oon nyt pari päivää sulatellut tätä ja vähitellen alan päästä siitä alkusokista, jonka toi tieto aiheutti. Olin vieläpä niin ikävässä asemassa, että datailin väsyneenä keskellä yötä kuullessani uutiset ja itkuhan siinä tuli. Danger Days ei ollut niin mieleinen kuin aiempi tuotanto, varsinkin Bullets ja Revenge, mutta MCR silti oli ja tulee luultavasti aina olemaan yksi rakkaimmista bändeistä mulle henkilökohtasesti.

Ootteko lukeneet Gerardin twitlongerin? Vaikka tulinkin jotenkin entistä surullisemmaks, se kyllä myös auttoi. Aiemmin oli niin epätietoinen, kun ei ollut kunnon tietoa syistä ja muusta. :-(

[ohkelsey]

Tuli aika järkytyksenä mullekin tuo MCR. Jotenkin sitä alkaa pitkän ajan kuluessa luottamaan sokeasti siihen että itselle tärkeät bändit on ja pysyy, ja sitten kun jotain tapahtuu niin sitä on tosi hankala käsittää. Voisin viettää seuraavan viikon fiilistellen vanhoja levyjä.

Festarikesästä on tulossa mieletön. En ymmärrä mikä juttu suomalaisille festarijärjestäjille on iskenyt, mutta tänä kesänä on ihan järkyttävän paljon hyviä esiintyjiä raahautumassa suomeen. Ja itsehän olen jo valmiiksi kaulaani myöten veloissa, enkä tiedä ollenkaan millä selviän tästä hurmaavasta hyökyaallosta joka tänne rantautuu.
Ruisrock on ehdoton kohde tänävuonna, onhan se tuossa vieressä ja viimekesänä sen missasin. Lavoille on ripoteltu koko viikonlopuksi ihan huikeita esiintyjiä, mm. Hurts ja Samuli Putro perjantaina; Crystal Castles, CMX ja PMMP lauantaina sekä The Sounds sunnuntaina. Periaatteessa voisin hakea töihin (ja varmaan haenkin) koska rahallisesti mulla ei ole mitään mahiksia mennä kolmeksi päiväksi sinne hillumaan. Toisaalta harmittaa, koska kumppanit on menossa juomaan ja itsehän en sitten voisi. Katsotaan, katsotaan..
Weekend festival taasen on ihan uusi tuttavuus, mutta aivan mielettömiä esiintyjiä ! Sinne en sulaa hulluuttanikaan menisi töihin, viimevuoden Provinssista opin sen, että konemusiikki on mulle sellainen asia mikä lamauttaa kaikki normaalit ja selkeät ajatukset. Tervetuloa euforia ! Siellä olisi Example, David Guetta, Cazzette, Pendulum ja Tinie Tempah. Oikeasti ihan järjetön setti, en voi muuta kuin palvoa maata järjestäjien jalkojen alla. Vain Swedish House Mafia puuttuu.
Uusin löytöni on tuo Rock the Beach, josta löytyy mun kesäni kohokohta, nimittäin Paramore. Aivan mieletön livenä, sitä en kyllä missaa millään. Ja sitäpaitsi tuo Now on ihana ! Harmittaa vähän että se on lauantaina, kun sillon ei ole mulle oikeastaan mitään muuta. En usko että mun tarvitsee edes mainita mitä kaikkea muuta upeaa sieltä löytyy muina päivinä, mutta vähän pelottaa tuo suolainen hinta. Tosin sinnekin voisin hakea töihin, nyt kun tarkemmin ajattelin.

[forevermore]

Liityn mukaan kemikaaliseen romanssijoukkoonne ja angstaan: MCR VOI VITUN MCR.

Oon vihane. Taino en vihane, järkyttyny, suuttunu itelleni ku en menny viime maaliskuus niitä kattomaan. Ugh, en ikin tuu näkeen MCRää MCRänä. Ehk jotai sooloprojektei joo, ja se onki yks harvoist asioista mitkä helpottaa mua nyt. Onneks on muistot, onneks on vanhat biisit ja levyt ja kaikki. Ja onneks on BMTH.

Ja sit vähä muuta:
Rakastuin Hurtsiin uuellee:3 ja nyt oon säästämäs rahaa siihe uuteen Exile-levyyn. Onks tääl joku joka vois antaa vähä osviittaa siit et millane se levy on ja onko ostamisen arvone?

// kiitos cooperaur, meenki heti kuuntelemaan youtubesta noita !

[cooperaur]

Ja sit vähä muuta:
Rakastuin Hurtsiin uuellee:3 ja nyt oon säästämäs rahaa siihe uuteen Exile-levyyn. Onks tääl joku joka vois antaa vähä osviittaa siit et millane se levy on ja onko ostamisen arvone?

Kirjoitin Exile -levystä juuri edellisellä sivulla näin;

Ite oon tosi positiivisesti yllättynyt, Happiness oli niin eeppinen että rima oli tosi korkeella, mut tää Exile ei kyllä mun mielestä jää ollenkaan sen varjoon. Onhan tää erilainen, mutta mä ainakin tykkään kovasti. Omat suosikkini levyltä näin ensikättelyssä ovat olleet etenkin "Sandman", "Only You" ja "Mercy".

Mutta koitan kertoa sulle vähän tarkemmin. :3 Exile siis tosiaankin on melkoisen erikuuloinen kuin Happiness, kuvailisin ite ehkä sitä vähän meluisammaksi, rokahtavammaksi ja epäharmonisemmaksi hyvällä tavalla. Se ei oo niin melankolinen kuin Happiness ja semmoset balladityyppiset soundit on aika paljon vähemmässä, tosin ei ne kokonaan oo kadonneet läheskään. Lyriikat on ainakin jonkun verran samantapaisia, sellasia osin tarinamaisia. Arvostelut on olleet ihan positiivisia sen perusteella mitä ite oon lukenut.

Parhaiten nyt ehkä tutustut tietenkin kuuntelemalla vaikka Youtubesta levyä vähän etukäteen. Voisin linkata sulle nuo omat suosikkini eli Sandman, Only You ja Mercy. :>

Mut hei. Depeche Moden uusi levy Delta Machine, anyone? Oon rakastunut. Täysin rakastunut. Se on masterpiece. "Heaven", "Secret To The End", "Slow", "Long Time Lie"... se koko levy. ♥

[Ansa]

Tulinpas pitkästä aikaa tänne höpöttämään. :3

Olen luokitellut itseni gootiksi/goottirokkariksi jo aika kauan sitten, mutta vasta tänä vuonna olen innostunut varsinaisista "goottibändeistä" <3 Hengenheimolaisia? :3

Bauhaus || Oon nyt kuunnellut Gothamia pari kuukautta joka ikinen päivä, ja rakastun ja rakastun vaan enemmän. <3 Elitistien mielestä en ole true gootti, kun en kuunnellut Bauhausia, (ihan kuin minua kiinnostaisi niiden eteeristen goottimallien mielipide) mutta hei, nyt kuuntelen. <3 Ihan kuin Nick Cave and the Bad Seeds ei olisi muka tarpeeksi. <3 On se. Jos saisin kuunnella vain yhden artistin/bändin tuotantoa, niin kuuntelisin Nick Cavea (ja salaa HIMiä) koska mister Cave on luonut tähän maailmaan monia hienoja biisejä monista eri musiikkigenreistä. Oikeastaan mun mielestä voitaisiin perustaa uusi musagenre, mikä ois nimeltään Nick Cave, koska siltä herralta niin blues, rock kuin gospelkin kuulostaa omanlaiseltaan. Cavelta. <3 Aah, rakastan. <3

Toinen klassinen goottibändi on The Cure (vaikka bändi ei siksi itseään kutsukaan [ei sillä että Bauhauskaan kutsuisi, mutta ne nyt vaan ON. Piste.]) Unelmoin aina että kohtaan suuren rakkauteni (joka näyttäisi epäilyttävästi Robert Smithin ja seksisaksikäsi-Edwardin sekoitukselta <3) joskus sateisena perjantaina, koska Friday, I'm in love ja Lovesong. <3

Muita uusia rakkauksia vain mainitakseni: Siouxsie and the Banshees (koska Kiss in a dreamhouse, you gotta love it. :3 ja tietenkin ah niin kaunis täydellinen ihana Siouxsie Sioux.)  Christian Death (ai miten niin olen naisversio Rozz Williamsista? Höh. En ole.) Plus vielä Joy Division (Kyllä mä oikeesti tykkään, vaikka eniten huomiotani vie ikirakkauteni Ian Curtis, grr. <3)

Noniin, nyt irtaudun gothicista, ja leijun rock'n rollin hikiseen ja hiuslakanhuuruiseen maailmaan, koska...

Mötley Crue! Maailman paras kasaritukkasukkahousurokkibändi IKINÄ! <3 Voin kuolla onnellisena kun näin bändin (eturivistä Nikki Sixxin kohdalla, iik <3 <3 !!!) 2012 kaisaniemessä. Ja KUULIN ETTÄ NE LOPETTAA. Tai siis lopetti. Kuulin myös huhuja että bändin sijasta Vince Neil lopetettaisiin, koska se on vittupää (ihan kuin Nikki sixx tai Tommy Lee ei olisi. Unohdetaan se fakta, koska Terrortwins is love! <3) Mutta se taisikin olla vain unelmaa. :C Tämä bändi oli suurin syy Rock'n Roll tatuoinnin hakkaamiseen sydämeni kohtaan, koska mun elämä on suurelta osin rokkirakkautta. <3 Oon syntynyt rakastamaan Mötleytä, Hanoi Rocksia ja Poisonia ja Black Sabbathia yms. (kiitos äiti ja isi <3)

Diibadaaba.
Menipä taas kammottavaksi listaukseksi, mutta syytän tylsyyttä työpaikallani. :,D

-LadyLaga!

[Puolimieli]

Joo ja! Onko kukaan muu vielä kuunnellut 30 Seconds To Marsin uutta albumia? Aivan mieletöntä settiä, vaikken ookaan vielä ehtinyt kuin vähän tsekkailla. Mutta on imo samalla tasolla jopa kuin This Is War, joka on ehkä parhaita levyjä mitä tiiän. Etenkin The Race herätti syvää rakkautta, ja tietty Up In The Air, jonka tosin oon luukuttanut kohta puhki, mutta sama se, hieno se on silti!

LLFD jää kyllä paaaaljon This is Warin ja Beautiful Lien alapuolelle. Hyvää musiikkia kyllä, mutta siinä ei ole oikeastaan paljon mitään. Se jää melko lailla teinirenkutuksen tasolle. Liekö Jared kadottanut mielenkiintonsa?