Musiikki #2

[Natura Morta]

Minkälaista musiikkia te ootte kuunnellu viime aikoina ja onko muodostunu kokonaan uusia suosikkeja? 

Norja valitsi euroviisubiisinsä pari viikkoa sitten ja mä oon siitä lähtien kuunnellut sen edustajan, TIX:n musiikkia ja myös sitä spotifyn luomaa artisitiradiota, joka tässä yhteydessä  sisältää pääosin Norjalaista opiskelijabilemusiikkia. Tuli oikee ikävä opiskelijabileitä

[Abarat]

Mulle TIX on vielä toistaiseksi tuntematon... Larjus kysyi aiemmin lohtulauluista. Mulla ei ole yhtäkään kunnollista lohtulaulua, ei varmaan koskaan oo ollutkaan...! Onko muilla?

Mun löytö on ranskalainen rock-bändi Kyo! Rakastan Benoît Poherin lauluääntä! Pehmeä ja voimakas yhtä aikaa. Esim.kuunnelkaapas biisi L'équilibre. Se lauluääni... 😍

Välillä mulla soi MIYAVI. Varsinkin vuoden 2013-albumi, rakastan sitä lauluäänen lievää käheyttä. Kuunteleeko joku kyseistä artistia? Kiinnostava bändi on myös Belanova. Hyvä musiikki saa aina hyvälle tuulelle!

[Fairy tale]

Toisella foorumilla jossa käyn, on omat topikkinsa "mikä sinulla soi juuri nyt" ja "korvamadot kiertoon."

Minä kuuntelen musiikkia lähinnä Youtubesta. Harvemmin enää mikään oma ostettu levy pyörii, mutta joskus niinkin.
Nyt tube alkoi soittaa mun suosikkeja. Nightwishiltä yleensä soi useampi kappale peräkkäin, vanhaa ja uudempaa.

Kuka haluaa korvamadon?
Rasputinista on tarjolla dance remixiä, rock coveria ja vähän vanhempaa versiota. Niitä kun kuuntelee muutaman putkeen niin voipi jäädä kaaliin soimaan. Rasputinista löytyy myös eri videoilla - animehahmoilla esim.

[Fiorella]

Aloin miettiä, onko minulla mitään kovin erityistä lohtulaulua. Ehkä ei välttämättä niin "lohtu"-merkityksessä, mutta on joitakin kappaleita tai levyjä, joita kuuntelee tietyissä tilanteissa.

Minulla on tapana erityisesti sunnuntaiaamuisin, kun aurinko paistaa ja syön kiireetöntä aamupalaa, laittaa soimaan Axelle Redin levy Jardin Secret. Siitä tulee hyvä sunnuntaiaamun tunnelma. Esimerkiksi tämä ja tämä edustavat sitä tunnetta, että on hyvä mieli alkaa kotihommiin tai tekemään jotain mukavaa. (Linkit S).

No, ehkä sellainen omanlainen nostalgialohtufiilis tulee kuunnellessa tätä levyä. (S) Siinä on sellaista musiikkia, josta minulle tulee turvallinen olo ja sellainen että kaikki on kohdallaan ja niin kuin pitää. Lapsuuden musiikkia. Tuo on sellainen levy, jota kuuntelee silloin, kun tahtoo rauhoittua henkisesti. Samoin esimerkiksi vaikkapa Abba ja Elvis tuntuvat vastaavalta.

Sellaisia levyjä, joista vain tykkää niin että kuuntelee miljoona triljoona kertaa ikuisuudesta toiseen ovat esim. Stephanie Kirkhamin That girl (nuoruuteni musiikillinen rakkaus tämä levy, toisena esimerkkinä herttainen Stay here close to me) ja Mud: Mud Rock II (lapsuuden suosikki, äidin vanha kasetti) josta lystiksenne linkitän pari suosikkikappaletta esimerkiksi The secrets that you keep ja Hula love. Lapsena suosikkini oli Diana. Klassinen Paul Anka kalpeni Les Grayn Elvis-henkisen äänen rinnalla. Mutta tältä levyltä se ihanin ja ehkä se eniten "lohtulaulu" voisi olla tämä ihana I love how you love me.(Linkit S) Tästäkin laulusta on vaikka miten monta versioita ja suomeksikin, mutta tämä versio on se minun rakkain, koska tykästyin siihen jo lapsena.

[Felia]

Minkälaista musiikkia te ootte kuunnellu viime aikoina ja onko muodostunu kokonaan uusia suosikkeja? 

Mulla on uutena tuttavuutena kuuntelulistalle tullut Blind Channel. En ollut edes kuullut bändistä ennen kuin selvisi, että se edustaa Suomea tämän vuoden Euroviisuissa. Tykkäsin edustuskappaleesta, joten päätin sitten kuunnella bändin koko tuotannon ja se kyllä osui ja upposi. Sitä välillä meinaa unohtaa, että täällä Suomessakin on paljon loistavia bändejä. Onneksi löysin kyseisen bändin musiikin pariin - uusien tuttavuuksien löytäminen on aina yhtä kivaa.

Autossa meillä avopuolison kanssa soi aina Kasari-kanava, joten sitä on viime aikoina tullut kuunneltua todella paljon. Tällä hetkellä muutamia biisejä, joita on tullut enemmän luukutettua on Ellinooran Dinosauruksii ja LP:n Lost On You. Taustamusiikkina, kun tehdään jotain kotiaskareita, on monesti soinut Suomen - Top 50 -lista Spotifysta.

En oikein tiedä, onko mulla varsinaisia lohtubiisejä tms. mutta, jos on huonompi fiilis, niin todennäköisesti käännyn Queenin tai Mikko Harjun tuotannon puoleen. Eritoten Queenin tuotanto on lähellä sydäntä. Jos taas haluan saada nostalgiafiiliksiä, niin silloin kuuntelen Antti Tuiskua, Lordia, Sturm und Drangia, Tokio Hotelia (vanhempi tuotanto)...

[Salem]

Tuo lohtumusiikkikysymys oli kyllä ihana. Olen sitä itsekin päässäni pyöritellyt, mutta ei nyt tällä hetkellä oikein ole sellaisia kappaleita. Voi johtua siitä, ettei musiikki ole mulle niin tärkeää muutenkaan. Nuorempana Rasmus oli sellainen yhtye, jonka musiikista sain tällaista lohdutusta. Nykyisinkin ne laulut vievät vahvasti tuonne 2005-2010-vuosien paikkeille, mikä toisaalta laittaa irvistämään, kun nolottaa niin monet asiat sieltä aikakaudelta

Vuonna 2015 olin tosi huonossa jamassa henkisesti varsinkin näin taaksepäin katsottuna ja silloin R5 oli yksi asia, jolla siitä vuodesta selvittiin. Se toi positiivisuutta ja lohtua, kun tuntui, että kun ei ollut mitään muuta, niin oli edes se bändi. Loppvuodesta näin heidät vielä Ruotsissa keikallakin. Erikoista on, että tuon vuoden jälkeen en ole jaksanut yhtyeen musiikkia kuunnella, vaikka sitä lämmöllä muistan.

[Fairy tale]

"Onko teillä muilla jotain comfort songeja/"lohtulauluja"?

Jäin tätä oikeasti oikein miettimään ja olin ensin sitä mieltä että ei sellaisia taida olla. Mutta ehkä sittenkin pari ihan uutta löytöä, joita olen kuunnellut just ehkä mieltä nostattamaan kun maailma ei hymyile. En tykkää kovin melankolisesta musiiksista, eivätkä nämäkään kaksi sitä ole.

Tätä kappaletta en voi enää ehkä kuunnella ilman että mieleeni nousee TV-sarja Handmaids tale. Sieltä tämän vanhan tunnetun kappaleen bongasin ja aloin kuunnella: https://www.youtube.com/watch?v=Sp8EvahHFBk&list=RDSp8EvahHFBk&start_radio=1
Sarjassahan kaikki menee perseelleen, niin tämä on omiaan siihen, että miettii valoisampia ajatuksia.

Monet ovat kehuneet että Yuri!!! on Ice:n musiikki on yllättävän laadukasta ja sieltä olen nyt kuunnellut Seung-Gilin luistelemaa kappaletta päivää piristämään: https://www.youtube.com/watch?v=TeyWbfRbmGE  - Still Alive

[Abarat]

V-popin kentältä mun suurin suosikkiartisti on nykyään Suni Hạ Linh! Kaunis lauluääni. Biisit, joita oon varsinkin kuunnellut, molemmista on tehty myös musiikkivideo: 
Cảm Nắng ja sitten Thích Rồi Đấy. Sitten yksi kiinnostava artisti on Bảo Anh! Bảo Anh ft. Bùi Anh Tuấn ja biisinä Con tim dại khờ on edelleen yhtä hieno! Uusin löytöni on
Sơn Tùng M-TP - Lạc trôi. Visuaalisesti hieno musavideo! Oon kuunnellu vietnamilaista musiikkia varmaan jo vuoden päivät? Vietnamilaiset balladit kuulostaa kauniilta, esim. Hay Là Mình Chia Tay.

Classical Crossover kiinnostaa lajityyppinä. Lacroix Despheres, Rose Noire... Hassua miten Malice Mizerin ajan Klaha, LD:n Sho ja RN:n Louien ääni ja jopa KAMIJO kuulostaa niin samantyyliseltä, vaikka jokainen on uniikki oma itsensä laulajana...! Japanilaisten bändien ja artistien musiikkivideot on visuaalisesti taidokkaita. Onko teidän muiden musiikkimaku muuttunut/uudistunut nyt kesäkuumalla?

[Abarat]

Musiikilla on ihmeellinen vaikutus ihmiseen. Elämä on p*skana mutta silti kuuntelen musiikkia. Imeydyn kiinni sanoituksiin ja löydän muutamia biisejä, joihin samaistua tässä elämäntilanteessa. Suosikkeja tähän on turha nimetä, koska ne suosikit poistuu tai vaihtuu kuitenkin.

Musiikki pitää vielä pinnalla etten huku aaltoihin. Suosikkibändit ja artistit voi laskea yhden käden sormilla. Sitten kun musiikki ehtyy pois niin mitä sitten teen? Minkälainen musiikki teille antaa voimaa?

[Felia]

Imeydyn kiinni sanoituksiin ja löydän muutamia biisejä, joihin samaistua tässä elämäntilanteessa.

Sama täällä! Musiikki on aina ollut tärkeä osa elämää ja varsinkin silloin, kun asiat ei oo niin hyvin. Silloin on sitä tosiaan helposti on uppoutunut biiseihin ja sanoituksiin täysillä - ja ne biisit, joihin voi samaistua, on parhautta. Suosikit on vuosien saatossa vaihtuneet ja joitakin bändejä/artisteja ei välttämättä enää juurikaan kuuntele, mutta jokaiselle on ollut (ja/tai on) aina aikansa ja paikkansa.

Minkälainen musiikki teille antaa voimaa?

Omat suosikit on toki niitä, joista saa aina voimaa, ja yleensä se omalla kohdalla on raskaampaa musiikkia. Jos pitää jotain mainita, niin voimakkaat balladit on eritoten sellaisia, joista tulee sellainen fiilis, että voi tehdä mitä vaan. Joskus sitä saattaa taas ihan vahingossa löytää jonkin hyvän bändin/artistin pariin ja sitä kautta saada voimaa.

Musiikki auttaa käsittelemään asioita ja niihen liittyviä tunteita. Sen avulla on päästy yli vaikeistakin tapahtumista. Eikä sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä, mikä fiilis on, musiikki toimii aina! Tai näin ainakin itsellä menee. Vaikka välillä musiikkia kuunteleekin vähemmän ja välillä enemmän, niin silti se on korvaamaton osa elämää. On hankala nähdä, ettei musiikkia joskus olisi. Jotenkin sen ei vain usko häviävän minnekään ihan vielä.

Nyt viime päivinä oon kuunnellu tosi paljon Haloo Helsingin ja Daughtryn uusia levyjä. Molemmat on kyllä ihan huippuja! Olinkin jo kaipaillut uutta musiikkia kuuntelulistoille. Uusi musiikki piristää aina päivää, vaikka vanhoissa, tutuissa biiseissäkin on viehätyksensä. Noiden kahden lisäksi on tullut vaihtelevasti kuunneltua Måneskinia ja Blind Channelia. Autossa soi nykyään vaihtelevasti Loop, Kasari, Ysäri tai Rock -kanavat, muuten musiikki soi Spotifysta.

Mitkä on teidän tämänhetkisiä suosikkeja (bändit/artistit/levyt/biisit)?

[Fairy tale]

Kuuntelin eilen Käärijän tuotantoa ja löysinpä oman suosikkini. "Välikuolema" on aikast hyvä kappale ja moni muukin kuulosti hyvältä. En ollut pitkästä aikaa oikein varta vasten vain kuunnellut jotain. 

[Larjus]

Pitäis ehkä itsekin kuunnella Käärijän tuotantoa enemmänkin. Ties vaikka löytäis uusia biisejä luukutettavaksi! Minäkään en ole ikuisuuteen varta vasten kuunnellut jotain itselle ihan uutta, pitäytynyt vain vanhoissa tutuissa

Ja viimeiset pari viikkoa olenkin kuunnellut ensisijaisesti teinivuosieni suosikkibändiä Mix Speaker's,Inc.iä. Tai oikeastaan MSI on ollut aina tammikuusta 2009 asti se bändi, jonka suosikikseni nimeän, mutta nyt olen taas uponnut heidän tuotantoonsa ja siihen, miten paljon niistä biiseistä pidänkään. Samalla on tullut myös muisteltua omia teinivuosia ja MSI:n yhtä ja ainoaa Suomen-keikkaa, jolle onnekseni päätin mennä. Se keikka oli juurikin tammikuussa 2009 ja sen kokemuksen myötä bändi kiilasikin suosikikseni Toki olin heistä aiemminkin digannut mutta livekokemus sai mut näkemään kaikki biisit ihan uudessa valossa. Ja tietty niihin aikoihin fanitukseen oleellisesti liittyi senaikainen fandomhommailu kaveripiirissä, etittiin käsiimme kaikki haastattelut ja videoklipit sun muut Vähän haikeaa ajatella, ettei MSI:äkään ole ollut enää vuosiin, ja etten voi heitä enää livenä nähdä (enkä koskaan päässyt kuulemaan mitään Wonder Traveling -levyä uudempaa livenä saati sitten näkemään NIKAa). Mutta onneksi kuitenkin heidän yhdellä keikallaan, ja onhan mulla kaikki muistoni ja säläni sekä iso osa heidän discorafiaansa hyllyssä 🥰 (Nyt kyllä tekis mieli hankkia siihen täydennystä... Aloin jo katella CDJapanista että mitä kaikkea multa puuttukaan 🙈)

Sitä sanotaan, että jotkut asiat eivät muutu, ja se ei ainakaan taida muuttua, etteikö Mix Speaker's,Inc. olis mulle se kaikkein tärkein bändi 😅 Ei sillä että haluaisinkaan, niin paljon iloa he ovat mulle vuosien aikana tuoneet paitsi musiikillaan myös yleisellä (videoille tallennetulla) häröilyllään

Onko muillakin jotain bändiä (tai artistia) joka olisi vielä monen vuoden jälkeen ihan erityisasemasssa ja se kaikista rakkain, se ehdoton lemppari?

[Auri]

Onko muillakin jotain bändiä (tai artistia) joka olisi vielä monen vuoden jälkeen ihan erityisasemasssa ja se kaikista rakkain, se ehdoton lemppari?
Kyllä mä uskallan väittää, että Hurts on edelleen siellä ykkösenä kaikkien näiden vuosien jälkeen vaikka kuuntelen paljon muutakin ja on ollut pidempiäkin kausia kun en oo kuunnellu niiltä oikeestaan mitään Kuuntelin sitä jo silloin Happinessin aikaan ja muistan kaverin kaa itkeneeni, kun niillä oli joku baarikeikka mihin ei alaikäsinä päästy. On ne monesti kannatellu, kun muuten maailma meinaa vetää pinnan alle - ihme, että musiikilla voikin olla noin iso voima.

Onpa kiva, että satuin huomaamaan tän, kun piti ihan mennä taas pitkästä aikaa kuuntelemaan ja melkeinpä itkettää. On tää vaan niin rakas.

Jotenkin ihana kanssa lukea sun fiilistelyjä sun lemppareista, Larjus ♥️ Ihanaa, että pääsit heitä silloin kuulemaan livenäkin - on se ihan eri kaliiberilla musiikkikokemuksena kuitenkin, parhaita elämyksiä tässä maailmassa imho. Ite oon ollut joskus jossain Hurtsin festarikeikalla ja sitten noilla niiden omilla keikoilla ja on siinä vaan jotenkin niin eri tavalla läsnä sen musiikin kanssa, ja onhan se kanssa ihan hemmetin siistiä nähdä idoleita läheltä. (Ollaan oltu kaverin kanssa aina jossain toisessa tai kolmannessa rivissä )

Viime aikoina oon kuunnellut ihan helvetin paljon Yung Gravya ja bbno$, en tiiä miten ja miksi edes, mutta niiden biiseistä on tullut niin hyvänolonbiisejä - laittaa jonkun oops! tai edamamen soimaan ja kummasti piristää.

Oon kanssa tässä jotenkin uudelleen löytäny Jenni Vartiaisen?? En oo kuunnellu siltä varmaan mitään vuosikausiin, mutta joku päivä tyyliin viime viikolla jostain syystä laitoin soimaan ja muistan jostain Seilistä ja Terrasta varmaan kaikkien biisien sanat vieläkin?! Mitä hemmettiä edes

Oon kanssa aivan täysin obsessoitunu Hoyo-Mix/Yu-Peng Chenin musasta, etenkin siis Genshinin soundtrackeista mutta herranjumala Star Railissa on niin upeet musat myös että niinkun itkettää?? Oon kanssa kuunnellu paljon My Heron soundtrackeja ja jotenkin ne iskee aina ihan huolella.

Kuunteletteko te paljon elokuvien/sarjojen/pelien soundtrackeja? Tuleeko niistä nostalgiaa, melankoliaa, hypeä? Saako se teidät palaamaan siihen legendaariseen kohtaukseen, jonka taustalla se on soinut tai muuten vaan fiilistelemään?

Mulla erityisesti tietyt biisit kyllä pysäyttää, kun ne jotenkin liittyy esimerkiksi lempihahmoihin ja tunnen suuria tunteita sen musiikin kanssa Genshinistä Moment of Life and Death, My Herosta tottakai You Say Run, nyt pari mainitakseni.

[Larjus]

Jotenkin ihana kanssa lukea sun fiilistelyjä sun lemppareista, Larjus ♥️ Ihanaa, että pääsit heitä silloin kuulemaan livenäkin - on se ihan eri kaliiberilla musiikkikokemuksena kuitenkin, parhaita elämyksiä tässä maailmassa imho.

No kiva että mukava lukea fiilistelyjäni ♥ Se on kyllä ihan totta että livemusiikin kuuntelu on niiin erilaista kuin että kuuntelis vain levyversiota. Sekään ei ole sama, että kattoo keikkatallenteita, vaikka on nekin kyllä hienoja, omanlaisiaan kokemuksia. Mulla on muutamia keikka-DVD:itä eri bändeiltä (Mix Speaker's,Inc.:iltäkin), pitäis katsoa taas pitkästä aikaa. Uusiakin vois olla kiva hankkia, jos järkevään hintaan löytäis. Mä kun yleensä tilaan levyni suoraan Japanista, ja DVD:t on siellä ihan hiton kalliita (ei sillä että levytkään erityisen halpoja olis). Käytettynä vois löytää halvemmalla, mutta ellei tuuria käy täällä Suomen päässä, pitäis mennä Japanin "toreille", ja ne sivustot on täältä Suomesta käsin ulottumattomissa ilman välityspalvelua (mikä taas nostaa ne hinnat pilviin). Sen takia olenkin keskittynyt lähinnä CD-levyihin, ne kun on paljon järkevämmissä hinnoissa. Vaikka oon mä joskus ostanut Buyeen kautta pari Ino Head Parkin singleä jostai japanilaisesta nettihuutokaupasta kun niin kovasti halusin omistaa niiltäkin edes jokusen julkaisun! Fyysiset levyt on niin hienoja.

Kuunteletteko te paljon elokuvien/sarjojen/pelien soundtrackeja? Tuleeko niistä nostalgiaa, melankoliaa, hypeä? Saako se teidät palaamaan siihen legendaariseen kohtaukseen, jonka taustalla se on soinut tai muuten vaan fiilistelemään?

Rakastan kuunnella kaikkia eri soundtrackeja ♥ Pottereiden on klassikoita, ja niiden lisäksi lemppareitani on mm. The Elder Scrolls -pelien ja Pirates of the Caribbean -leffojen. Mutta tulee kuunneltua paljon kaikkea muutakin. Joillakin animesarjoilla on kans ihania trackeja, kuten Free!:llä ja SK8:llä, joiden soundtrack-levyjä olenkin ostanut itselleni. Ja oikeastaan monta muutakin on tullut hankkittua Koska edelleenkin fyysiset levyt on kivoja.

Mutta jos ihan vain yksi suosikkikappale soundtrackeista pitää mainita, se on kyllä He-Man and the Masters of the Universen tunnari. En ees osaa sanoa miks, se on vain niin hieno musta. Yksinkertainen mutta mahtipontinen ja koukuttava. Mieleenpainuva. En ole edes mikään varsinainen He-Man-fani (diggaan kyllä paljon sen kasariviboja ja onhan se - kuten myös 80-luvun She-Ra - ihan kiva animaatiosarja omassa kategoriassaan), mutta tota biisiä yksinkertaisesti rakastan. Voisin luukuttaa vaikka tuntitolkulla.

Soundtrackeja kuunnellessa mä harvemmin palaan mielessäni niihin kohtauksiin, joissa kappale soi, mutta joskus toki niinkin. Yleensä ehkä enemmän fiilistelen vain sitä yleistä tunnelmaa ja lähdemateriaalin maailmaa. Saatan myös heijastaa kappaleen herättämät ajatukset ja fiilistelyt omiin kirjoituksiini . Esim. joskus vuosia sitten EU3:n soundtrack antoi mulle tosi paljon inspistä yhden originaalimaailmani luomiseen (en kyllä siitä koskaan pahemmin kirjoittanut, kunhan vain mielessäni kuvittelin ). Ja vastaavaa olen tehnyt monet muut kerrat sen jälkeenkin.

[Fairy tale]

Katsoin äsken tuon Käärijän live-konsertin Areenalta. Ruudulle nostettiin muutamia yksittäisiä kommentteja, joista osa tuli ulkomailta asti. Moni on innostunut suomenkielestä, mikä on samaan aikaa vähän huvittavaa mutta ilman muuta mahtavaa. 
Kiva että konsertti näytettiin livenä, sillä sisään mahtui siis vain (?montakosenyt oli?) maksanutta. Oli hyvä tunnelma siellä. Ja nyt Jere Vantaalta pääsee viimein lomalle.

[Abarat]

Elän jotain tosi pitkäaikaista musiikkikoomailua. Mikään ei miellytä. Spotifysta ei osaa etsiä mitään uutta kivaa ja radiosta tulee pelkkää pashaa. Ennen musiikki oli ykkösenä elämässä. Samaistuuko joku tähän? Ennen luin musiikkilehtiä ja olin ajan hermolla. Ehkä vielä löydän jotain. Mulla ei oo kunnon lempiartistia eikä lempibändiä tässä elämäntilanteessa... Green Day ja Tiger Army on molemmat cool mutta pitäis löytää muutakin.

[Fairy tale]

Olen tässä viime päivinä kuunnellut Käärijän uusinta kappaletta (It´s party, it´s crazy) ja katsonut myös musiikkivideota. Itse video on herättänyt ajatuksia.
En tunne Rammsteinia sen koommin, mutta kuinka tuossa musiikkivideossa on jokin pieni viba sinne suuntaan. Kuuntelin Rammstelinia ja totesin että saksankieli on pahuksen rumaa enkä syty bändistä laisinkaan. Itse Käärijän videon alussa on varoitus että se saattaa sisältää häiritsevää sisältöä. Häiritsee jos antaa häiritä, mutta se häiritsevin osuus leimautuu videolla vierailevan virolaisräppärin Tommy Cashin viaksi.

Käykääpä katsomassa video jos ette halua spoilaantua kauheasti mun lätinöistäni.
Itse kappale on todella mukaansatempaava ja se antaa sellaisenaan aivan eri mielikuvan ja luo erilaisen ilmapiirin, mitä musiikkivideo.
Useamman kerran videon katsoneena alkaa sen juju kuitenkin aukenemaan. Jos virolaisvieras on kappaleen hullu (crazy), niin Käärijä on se joka voittaa hullun haastamalla tämän ja olemalla se bilettäjä (party). Itse musiikkivideo on jopa synkän oloinen, joskin sen viimeiset hetket keventävät hauskalla yllärillään. :-D

Onko muille noussut ajatuksia kyseistä musiikkivideosta ja/tai kappaleesta.

[Odo]

Musavaiheet on musta ainakin kivoja, kiva, että oot Abarat löytänyt sellasen! Itselle mainitsemasi bändi ei ole tuttu, mutta mulla on joku ikuinen Machinae Supremacy-vaihe, joka nyt korostui kun inspiroiduin siitä NaNoWriMoon. Olisi kyllä kivaa löytää välillä jotain uuttakin, mutta olen vähän huono edes yrittämään etsiä. Vuodesta toiseen vähän eri painotuksilla  Spotify Wrappedit samaa, erityisesti MaSua, Ramonesin parit lempparit, Tuomas Holopaisen Roope-Ankka albumia, Nightwishia ja ensivuonna julkaistavalla listalla (vai tän vuoden lopulla?) löytynee myös Sonata Arcticaa, kun sen löysin  nyt pitkästä aikaa. Ja viime vuonna kertyi uudelleen löytöjä Dir En Greysta, mutta uutena hittinä An Cafe. Vai oliko se jo toissa vuonna. Nolottaa ihan, että arvostelin räkänokkana mm. erityisesti sitä An Cafea, ettei se ole "oikeaa rokkia" ja lällyä ja mussun mussun. Olin toki 14-15v kersa, jolla ei järki päätä pakottanut, mutta hävettää vähän silti. Parempi toki myöhään kuin ei milloinkaan, että hurahdin An Cafeen, sehän on super menevä ja ihana. Ja jos totta puhutaan, ei An Cafe ollut ainoa kritiikkini kohde, kun imin myös "hevarihommissa" jonkun sloganin siitä, että Iron Maiden on "kikkeliheviä". Mutta jos nyt miettii yhä olemattomalla tietotaidollani, kai se An Cafe "ei oo rokkia" tai Iron Maiden "heviä", kun vertasi tyyliin Death metalliin, joten ollaan ihan eri sarjoissa joka tapauksessa, mutta mussutin typeryyksissäni oikeista rockeista ja lällyheveistä. Onneksi nykyään ja vuosienkin ajan olen ollut vähemmän mäntti ja antanut monelle musiikille mahdollisuuden ,tai vaikka kuuntelulistani on yhtä ja samaa bändiä, olen paljon avoimempi musiikille ym. ja en edes yritä päteä tai kuvittele, että joku on toista parempaa tmv. (Hyi, mikä nolo odo. Mut onneksi aina voi kasvoo isoksi. Tai edes vähä viisaammaks, kun kaikki musa on kuuntelijalleen tärkeää ja kullakin omat makunsa ja älykkäimmät myös rohkenee testoo uutta.)

Tätä kirjoittaessa vähän inspiroisi kuunnellakin jotain, kun kuuntelen aika harvoin.

Odotan kyllä vähän Spotify Wrappedia, vaikka samat sieltä nousee. Miten sieltä nyt muuta edes voisi nousta, kun kuuntelen tyyliin aina edellis- tai toissavuoden suosikkilistaa tai harvoin päivittyvää listaa tykätyistä kappaleista. Muutamat syrjähypyt toki vieneet välillä muuallakin, esim. hakusanalla steampunk music, löysin pari kivaa uutta biisiä listalle. Myös paluu Emilie Autumnin pariin on ollut <3, se iski silloin aikoinaan tosi lujaa, kun kipuilin ilman mitään hoitoa biponi kanssa ja nyt tasapainoisempanakin (ja aikuisempanan) se kyllä yhä iskee. Mutta kuten sanottua, kuuntelen harvoin musiikkia, vaikka tykkään toisinaan esim. Instagramiin tunkea stooryihin ja joskus postauksiinkin musiikkia.

Odottaako joku muu Spotify Wrappedia? Tai iskenyt hurahduksia, kuten Abaratille? Tai kenties, löytänyt jotain uutta kuunneltavaa seikkaillessa musamaailmoissa?

[mursuhilleri]

Ihan alkuun haluan sanoa, että mulle musiikki on tosi arka asia, koska mua kiusattiin koulussa lapsena mun musiikinkuunteluista ja se tekee mulle musiikista tosi kipeän paikan. En yleensä ikinä kerro kenellekään, mitä musiikkia kuuntelen ja välttelen musiikkikeskusteluja viimeiseen asti. Nyt oon viime aikoina alkanut vähän työstää asiaa ja päätin, että uskallan ehkä puhua näistä jutuista Finissä! Fini on turvallinen paikka!

Odottaako joku muu Spotify Wrappedia? Tai iskenyt hurahduksia, kuten Abaratille?

Joo ja joo Mulla on tänä vuonna ollut muutaman vuoden tauon jälkeen Spotify Premium ja oon kuunnellut paljon enemmän musiikkia sen ansiosta! Odotan innolla ja kauhulla omaa Wrappediani. Että kuinka monta miljoonaa minuuttia oon kuunnellut musiikkia tänä vuonna

Mitä tulee hurahduksiin niin Apua. En tiedä onko täällä muita Avenged Sevenfold -faneja, mutta heiltä tuli tänä vuonna uusi levy ja oon kuunnellut sitä ihan tajuttoman paljon. Oon siis kuunnellut Avengedia monta vuotta, mutta tänä vuonna sen uuden levyn myötä mä jotenkin sekosin tosta bändistä ihan uudella tavalla. Mulla ei oo ollut tällaista musiikki-ihkutusta sen jälkeen kun rupesin kuuntelee Ed Sheerania 14-vuotiaana vuonna 2012.

Mitä siihen Ed Sheeraniin tulee, niin häneltä tuli peräti kaksi uutta levyä tänä vuonna ja nekin on hyviä! Kuuntelin itse asiassa molemmat uudet levyt tänään tuossa hetki sitten putkeen

JA myöskin kolmannelta suosikiltani Stam1nalta on tullut uusi levy tänä vuonna, että tämä on ollut ihan superhyvä musiikkivuosi mulle. Oon kyllä kuunnellut sen Stam1nan uuden levyn vain kerran, silloin julkaisupäivänä, kun en oo ollut sellaisella Stam1na-tuulella viime aikoina.

Mulle siis musiikki on semmoista, että siihen liittyy ihan hirveän paljon tunteita ja fiiliksiä. Mulla on yleensä aina joku fiilis, minkä mukaan määräytyy se, mitä musiikkia haluun just sillä hetkellä kuunnella. Jos mulla on Avenged-fiilis niin en yksinkertaisesti pysty nauttimaan Ed Sheeranin musiikista sillä hetkellä, vaikka muuten tykkäänkin siitä. Tää on tosi outoa ja vaikee selittää

Huh! Tuntuipas oudolta kirjoittaa näistä jutuista. En oikeesti ikinä puhu musiikista edes mun läheisimmille ystäville Nyt nostan hattua itselleni.

[Angelina]

Mitä tulee hurahduksiin niin Apua. En tiedä onko täällä muita Avenged Sevenfold -faneja, mutta heiltä tuli tänä vuonna uusi levy ja oon kuunnellut sitä ihan tajuttoman paljon. Oon siis kuunnellut Avengedia monta vuotta, mutta tänä vuonna sen uuden levyn myötä mä jotenkin sekosin tosta bändistä ihan uudella tavalla. Mulla ei oo ollut tällaista musiikki-ihkutusta sen jälkeen kun rupesin kuuntelee Ed Sheerania 14-vuotiaana vuonna 2012.

Mä oon tosi tuore Avenged-fani, jos mua nyt ees sellaseks voi sanoo Oon kuunnellut niitä nyt vähän aktiivisemmin ehkä jonkun... pari vuotta? Pikkuveljen myötä niihin tutustuin paremmin, tosin se on nyt siirtyny jo hieman rankempaan kamaan jota mä en sit taas siedä :'D Sanoin sille kyllä, että lähden mieluusti sen kans niitä kattoon mutta hän oli sen verran pettyny tohon uuteen levyyn, etten tiiä lähteekö se enää ollenkaan 😂 Mulla on se levy vielä kuuntelematta, mutta ehkä mä veljen kritiikistä huolimatta annan sille mahdollisuuden, jos se on kerran saanu sut innostuun uudestaan 😍