Musiikki #2

[Felia]

Herättelen tätä topicia taasen eloon...

Oon tässä nyt muutaman päivän ajan ollut hyvin nostalgisissa fiiliksissä, sillä eksyin puolivahingossa kuuntelemaan vuosien tauon jälkeen Lordia. Viimeksi olen sitä siis aktiivisesti kuunnellut muistaakseni joskus 2008 eli semmoset kymmenisen vuotta sitten. Aikaa on siis "hieman" vierähtänyt. Olin juuri silloin teini-iässä ihan kunnon fani, mutta sitten innostus vain jostain syystä hyytyi enkä sen jälkeen oikein enää kuunnellut koko bändiä. Toki olen tässä vuosien saatossa tarkistanut, että bändi on edelleen toiminnassa ja onhan se ollutkin. Multahan siis löytyy bändin neljä ensimmäistä levyä, jotka oli ahkerassa kuuntelussa silloin vuosia sitten. Tässä vuosien saatossa bändiltä on sitten ilmestynyt 5 uutta levyä - uusin eli Sexorcism tämän vuoden toukokuussa - ja oon nyt kuunnellut niitä tässä läpi + tietysti vanhoja suosikkibiisejäni. Uudempi tuotantokin osuu ja uppoo, vaikka toki rakkaimpia ovatkin ne vanhemmat, tutut biisit.

Bändin jäsenistö on kokenut muutoksia vuosien saatossa, mutta musiikki on ainakin musta pysynyt aika samankaltaisena tyylillisesti. Tykkään edelleen, ja on ihan älyttömän kivaa nostalgioida, muistella niitä aikoja, kun bändin musa oli kovassa luukutuksessa. Bändistä ei nykyään Suomen kamaralla ole hirveästi kuulunut, mutta ulkomailla se porskuttaa ymmärtääkseni ihan hyvin.

Uusimmalta levyltä on noussut suosikikseni Your Tongue's Got The Cat -biisi - kertosäe on älyttömän tarttuva ja jää kyllä mukavasti päähän soimaan. Ja en tiiä, jotenkin kyseinen biisi tuo mieleen ns. vanhan Lordin. Mutta joo, nostalgiointia on pakko kyllä jatkaa, ja onhan se nyt virkistävää kuunnella välillä jotain uuttakin.

[Eririn]

Hitto pitäis munkin kuunnella taas uutta Lordia, en oo kuullut oikeastaan mitään neljältä viimeisimmältä levyltä. Vois kirjastosta lainata. Viis ekaa löytyy ja aina syksyisin suosikkibiisit päätyvät iPodille. Vau, viimeks taisin oikeasti aktiivisesti kuunnella Lordia ehkä joskus 2012. Niin se aikaa rientää. Mutta joo, teini-iässä olin ihan älytön fani, ficcejäkin rustasin vinon pinon (näin jälkeenpäin luettuna ihan paskaa kamaa mutta ainakin tuli kirjoituskokemusta + jos ottaa huomioon, että olin 12-17 kun niitä aktiivisesti kirjotin niin on se ihan eri asia kuin kirjottaa nyt 24-vuotiaana).

The Arockalypse ja Deadache on ne "mun" levyt, ne joita tuli kuunneltua kaikista eniten. Girls Go Chopping on edelleen ihan helvetin kova biisi. Ja nyt kun mietin niin Lordi oli eka bändi jonka keikalla kävin! Että siinäkin mielessä bändillä on ollu mun elämässä suuri merkitys. Ylipäänsä se oli kaikista kovin juttu kun olin just jotain 12-15, koko yläaste meni Lordia fanittaessa, enkä mä usko, että olisin alkanut fanittaa esim. Nightwishia (nykyinen ultimate suosikkibändi) ellei Lordi ois tullu ensin ja aloittanut koko hevimetallifanituksen.

[Angelina]

Mä oon tässä about viimesen parin vuoden aikana ruvennut kiinnostuun enemmän ja enemmän räpistä ja hiphopista, sekä yleisesti niihin liittyvästä kulttuurista. (Oikeesti mulle on edelleen vähän epäselvää mikä menee räpkategoriaan, mikä hiphopiin ja mikä on r'n'b:tä, mutta ehkä se selkiää... Or not)

Tällä hetkellä kuuntelulistalla on pääasiassa Nicki Minaj, Eminem, Kanye West jne... : D Oon yllättänyt itsenikin. Asia oli kuitenkin se, et oisko teillä suositella jotain uusia tuttavuuksia, joita en ehkä vielä tiedä, tai joka vois upota edellä mainittuja kuuntelevalle? Oon loppupeleissä aika nirso siitä mikä uppoaa, mutta vinkkejä tykkään silti ottaa vastaan : )

[Fairy tale]

Viime päivinä on tehnyt mieli kuunnella kelttiläistä rokkia. Viime you tube haustani olikin jo vähän aikaa ja nyt yllätys oli positiivinen että hakutulosten  joukossa on mukana suomalainen musiikintekijä. 

[Simma]

Oon kuunnellu viime aikoina j-rockia. Matenrou Opera Gilia-levyn ajalta on ihan paras. Tasan kerran bändin näin livenä esiintymässä. Laulajan ääni on niin omaperäinen.

Oon kans kuunnellut nyt viime aikoina pitkästä aikaa j-rockia. Palasin monen monen vuoden jälkeen takaisin lempibändini X Japanin tuotannon pariin ja HUHHUH miten oon voinut olla näin monta vuotta kuuntelematta tätä. Tämä bändi oli pitkän aikaa ihan ehdoton ykkönen ja on siis edelleen yksi lemppareista, mutta on jäänyt vähän muiden bändien alle tässä viime vuosina. Tuntuu että olisin taas 16-v. kun fanityttöilen täällä ihan samalla tavalla kuin silloin aiemminkin. Luulin että olisin kasvanut tästä yli, mutta täällä miä selailen kuvia bändistä ja ulisen yksinäni. (Ja tekisi mieli lukea vanhoja ficcejä uudelleen mutta ei ole onneksi ollut siihen aikaa koulu- ja työkiireiden vuoksi. Yhden masterpiecen luin - ja sitä saan oikeastaan syyttää siitä että upposin taas näin syvälle tähän bändiin.)

Olisi kiva jos voisi hehkuttaa ja vinkua bändistä muiden kanssa, mutta tipuin tuosta jiiruskenestä jo aikoja sitten ja kun yritin tässä jokunen aika sitten tehdä comebackia, niin kaikki foorumit sun muut paikat olivat ehtineet tässä välissä kuolla, enkä tiedä missä tämä skene nykyään oikein vaikuttaa vai vaikuttaako enää ollenkaan. Onko X-faneja vielä olemassa? Tai kuunnellaanko j-rockia yleisesti enää? Ei ainakaan ihan samassa mittakaavassa kuin 10 vuotta sitten. :'D Ja missä sellaiset ihmiset nykyään juttelee musiikista vai kuunnellaanko sitä vain yksinään?

[Eririn]

BLACKPINKin comeback Kill This Love. Kuten internetin syövereissä sanotaan, Wig. Snatched. Tää on aivan mahtava!

KARAn hajoamisen jälkeen en pahemmin kuunnellut mitään k-poppia ennen kuin viime lokakuussa korean alkeiskurssin jälkeen ajattelin, että vois kokeilla jotain uutta. BLACKPINK valikoitui aika randomilla, en ollut kuullut sitä lainkaan mutta tiesin että heillä oli biisi nimeltä Boombayah josta oli tullut tosi suosittu. Ja siitä se lähti. Tyyliltään ihan erilainen kuin KARA, mutta täyttää loistavasti KARAn jättämän aukon. Ja on myös ihana kuunnella ryhmää, jossa rakastan kaikkia jäseniä (usein käy niin että on se yksi joka jostain syystä ärsyttää). Jisoo on oma suosikki jäsenistä, ja biiseistä suosikki on As If It's Your Last.

Mites, kuunteleeko kukaan muu BLACKPINKiä?

[Eririn]

Abarat: Mun oma suosikki BLACKPINKin biiseistä on As If It's Your Last kuten tossa aiemmin mainitsin, joten suosittelen. Playing With Fire, Stay, DDU-DU DDU-DU ja Forever Young on myös hyviä. Tosin ylipäänsä mun mielestä kaikki tän ryhmän biiseistä on tosi hyviä^^ mutta noilla pääsee hyvin alkuun.

[Haruka]

Mun viimeisin löytö Suomipopin saralla on Ellinoora. Oon jo about ekan levyn ilmestymisestä lähtien kuunnellut kyseistä artistia aina, kun uusia biisejä on tullut ja tykkään kovasti näistä "Sinä 4ever" sekä eetun kanssa tehdystä "Bäng, bäng, typerä sydän"-biiseistä. Helmikuussa käynyt katsomassa Ellinooraa Tavastialla livenä ja tykkäsin kovasti. Odotan, koska häneltä tulee se toinen albumi.

Kuinka monella on biisilistoillaan sellaisia biisejä, joiden tykkäämistä tavallaan häpeää? Itse tunnustan Kasmirin "Vadelmaveneen" kuuluvan näihin mun ns. Guilty Pleasure-biiseihin, joiden kuuntelemista ja itse laulamista oon hävennyt, kunnes pari päivää sitten kyseinen biisi soi mulla koko aamun korvamatona ja mun oli itse pakko laulaa se ihan acapellana päästäkseni siitä korvamadosta eroon

[Vlad]

Kiinalainen musiikki ei ole mulle oikeastaan yhtään tuttua (joskus soi taustalla jotain perinteisempää kiinalaista musiikkia kirjoitushälynä), kun itse kuuntelen enemmän japanilaista musiikkia silloin, jos en halua kuunnella jotain länsimaista.. Japanilaisesta musiikista mä taidan kuunnella ehkä eniten Yuya Matsushitaa, Perfumea ja SIDiä... Tosin koitan etsiä jotain uutta J-rock/visual kei -tyyppistä kuunneltavaa, joka kolahtaisi, kun muuten taidan kuunnella enemmän J-poppia, jos jotain kuuntelen.

SID on kyllä mun uusimpia musiikkikolahduksia. En olis mitenkään osannut olettaa, että bändi, johon törmäsin käytännössä sattumalta kolahtais ihan niin paljon, mutta kun kuuntelin heidän muitakin biisejä kuin ne pari, jotka tiedän (mm. Monochrome no Kiss oli tuttu, muita tunnettuja ois Uso, Rain ja Enamel - tai ainakin, jos animepiireissä pyörii, niin varmaan voi olla tullut vastaan) niin totesin, että soittavat kyllä sellasta musiikkia, josta ite tykkään. Mikä on aina kiva havainto, koska kivaa musiikkia ei koskaan voi olla liikaa :3

Haruka, varmaan mullakin on jotain Guilty Pleasure -biisejä, mutta lennosta ei tuu yhtäkään mieleen

[Kaarne]

Tulen tänne nyt ihan vaan hehkuttamaan kappaletta, koska ai että! Jo vuosien ajan olen tykännyt ihan hirveästi Death Cab for Cutien kappaleesta I Will Possess Your Heart ja huhhuh, se on kyllä edelleen aivan mahtava! Kappale kestää 8 minuuttia ja 25 sekuntia ja suuri osa siitä on lähinnä samaa melodiaa ja pehmeää, maanittelevaa taustabassoa. Sitten vähän puolen välin jälkeen alkaa laulu, joka kuulostaa upealta pitkän instrumentaali- ja rakenteluosion jälkeen.

Aivan täydellinen kappale. ♥ Onko teillä vastaavia yksittäisiä kappaleita, joihin palaatte vuosi vuodelta?

[Fairy tale]

♥ Onko teillä vastaavia yksittäisiä kappaleita, joihin palaatte vuosi vuodelta?

Muutamia kappaleita on, jotka täytyy aika ajoin laittaa pyörimään. Toiset kappaleet vaativat taustalle myös musiikkivideon. Näitä musiikkivideollisia kappaleita ovat Bon Jovin It´s my life. Siinä on jotain sellaista ihme äksöniä, joka vetää puoleensa.
Sitten Gun´s n rosesin November Rain. En edes fanita koko bändiä, mutta se vain täytyy kuulla ja nähdä välillä.
Nightwishilta on useampikin kappale. Lähinnä ehkä liveversio Oopperan kummituksesta. (Tarja Turusen ääni!)
Kotiteollisuuden Satu peikoista 6 minuuttinen liveversio jossa laulaja liikuttuu, on aivan paras.

Sitten on koko joukko Loreena McKennitin kappaleita, jotka välillä unotuvat taka-alalle, mutta sitten ne kutsuvat äärelleen. Kuten Bonny Swan.
Klaus Badeltilta ja Hans Zimmeriltä vetoaa lähinnä Pirates of the Caribbeaniin sävelletyt muutamat kappaleet, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Esim. Up is down ja He is a pirate.

[Okakettu]

Onko teillä vastaavia yksittäisiä kappaleita, joihin palaatte vuosi vuodelta?
Aa, tuntuu että tällaisia biisejä löytyy tosi paljon yläasteajoilta ja lukiovuosilta, kun aloin ensimmäistä kertaa hoksata millaista musiikkia oikeastaan tykkään kuunnella. Vienna Tengin kappaleet Recessional ja Stray Italian Greyhound tulevat ensimmäisenä mieleen. Molemmista löytyy etenkin lyriikkojen osalta aina jotakin uutta itseään koskettavaa sen sijaan, että ne kuluisivat puhki vuosien kuluessa.

Jee, pian koittaa taas Spotifyn uuden musiikin perjantai ja kaikki viikon uudet biisit tulevat kuunteluun, se on yhtään liioittelematta yksi viikkoni parhaista hetkistä.  En ole mikään suuri fani, mutta odotan mielenkiinnolla, miltä Sannin kolmas levy tulee kuulostamaan, ja lisäksi Ingrid Michaelson julkaisee huomenna uuden albumin. Olen pitänyt paljon sen ekoista singleistä. Heinäkuulta odotan etenkin Of Monsters and Menin uutta levyä ja Hadestown-musikaalin levytystä. Onko teillä muilla levyjä joiden ilmestymistä odotatte? 

[Kaarne]

No niin, Pandoran lipas avattu, nimittäin HADESTOOOOWWWWNNNNN! Se on suosikkilevyni koko maailmassa (sekä alkuperäinen että jo olemassaoleva musikaaliversio), ja muutenkin paras musiikkikokonaisuus jonka tiedän, ja siinä vaan yhdistyvät suunnilleen kaikki asiat joita tarinassa ja musiikissa rakastan. (Mulla on sydämessäni todella pehmeä kohta kaikelle antiikin mytologiaan liittyvälle ja erityisesti tragedioille, ja Orfeuksen ja Eurydicen tarinaan viittaan tosi monissa teksteissänikin.)

Hadestown on silläkin tavalla erityinen, että kun viime syksynä erosin silloisesta avopuolisostani ja olin murtumispisteessä, päätin, että ostan itselleni liput Lontooseen musikaalia katsomaan, että on jotain, mitä odottaa. Elettiin elokuuta ja kuuntelin surullisena sitä alkuperäistä levyä tosi paljon.

Tammikuussa minä ja paras ystäväni matkustimme Lontooseen ja olin matkasta innoissani jo musikaalin vuoksi, ja sitten kävi niin,  että nelisen tuntia ennen sitä musikaalia me... No, menimme kihloihin. Ja sen jälkeen näin Hadestownin, jossa oli sydäntäsärkevän upea Eurydice, jumalainen Hermes (huh mikä karisma), huikea Orfeus ja muutenkin tosi onnistunut castaus, ja aloin itkeä jo ensimmäisen näytöksen aikana, kun tiesin, miten tarina päättyy. Loppua oli kyllä musikaalin lavalle sovitettuna pehmennetty minusta ihan vähän liikaa - koska tragedian pitäisi antaa olla tragedia - mutta muutoin esityskin oli täydellinen ja olen hirveän onnellinen, että näin sen.

Joten kyllä, odotan minäkin täällä sitä uutta levyä.

[Odo]

Onko teillä vastaavia yksittäisiä kappaleita, joihin palaatte vuosi vuodelta? En ole koskaan ollut sellainen suuri musiikin kuluttaja ja oikeastaan kuunteluni rajoittuvat yleensä "aina samaan vanhaan", joten periaatteessa jo artisteista lähtien monestikin samat naamat pyörineet iät kaiket ja uutta musiikkia tulee "löydettyä" harvoin. Näitä artisteja, jotka ovat olleet lapsuudesta asti messissä ovat mm. suomalaisen musiikin saralta Anssi Kela, Leevi and the Leavings, Nightwish, Sonata Arctica... Lapsuuden ulkomaalaisia suosikkeja ei tule niin usein kuunneltua, mutta aina silloin tällöin palaan Dir en Greyn ja Miyavin pariin, jotka vaikuttivat minuun suuresti teinivuosina. Yksittäisiä kappaleita en osaa oikein luetella, mutta eräs tulee mieleen, jota kuuntelen nimenmaan yksittäin enkä albumilta: Olavi Uusivirran Tuu mun vaimoksen.

Vanhemmalla iällä yksittäisiksi kappaleiksi ovat nousseet lempiartistieni Ramoneksen Pet semetary ja Machinae Supremacyltä mm. Remember me, Skin ja Space Boat. Ei sillä, ettenkö suurkuluttaisi MaSun koko tuotantoa muutenkin jatkuvasti, mutta nuo sellaisina yksittäisinä biiseinä. On varmaan muitakin, mutta enemmän kuuntelen albumeittain tosiaan ja sellaisena taustamusiikkina kuin fiilistelisin silleen yksittäistä biisiä.

En oikeastaan odota mitään levyjä, kun en seuraa musiikkirintamaa oikeastaan ollenkaan. Sen sijaan odotan Machinae Supramacyn keikkaa kyllä ihan valtavasti!! Ja vasta kuulin, että Dir en Grey esiintyy Helsingissä lokakuussa (?), joten se kiinnostaisi todella paljon, jos olisi rahaa keikkalippuun. Dirut oli jotain, mihin uppouduin teinivuosinani ihan täysin, palasin sen pariin myöhemminkin ja yhä edelleen. Uudempaa tuotantoa tai tulevia levyjä en ole seurannut, joten uteliaana kuulisi sitten, millaista musiikkia ne nykyäään soittavat, kun itse painottanut vanhempaan tuotantoon. Odotatteko te jotain keikkoja?

[Vlad]

Onko teillä vastaavia yksittäisiä kappaleita, joihin palaatte vuosi vuodelta?
Mulla ei varsinaisesti ole mitään yksittäistä kappaletta tai kappaleita, joihin palaan. Ehkä kesäisin Mamban Vielä on kesää jäljellä, koska siihen liittyy paljon hyviä muistoja, mm. kyseinen kappale on mun yksiä lempparikappaleista foxiin. Nykyäänkin sen kappaleen kuuleminen saa tanssijalan vipattamaan. On myös muutamia muita tanssibiisejä, joihin palaan aina kesäisin (mm. A. Aallon Rytmiorkesterin Saattue Murmanskiin, joka on kuin myös ihan mahtava foxibiisi). Monet myös mun lapsuuden lemppareista on jääneet pitkälti pois, niistä oikeastaan ainoa, jota rakastan ja kuuntelen edelleen on Nightwish, johon en vaan voi kyllästyä. Noin muuten mulla tosi vähän on mitään "palaan tähän vuosi vuodelta"-biisejä, koska mun musamakuni on varmaan muuttunut sen verran paljon, että en enää välttämättä edes tykkää niistä biiseistä, joihin oisin aikasemmin palannut. Tanssibiisit on ehkä ainoita - ja paljon on sellasia kappaleita, jotka kuullessa tulee niin nostalginen olo, vaikka en niiden pariin noin muuten palaakaan. Esim. teininä enemmän kuuntelemani Berryz Koubou on yks semmonen, että joistain niiden etenkin vanhemmista biiseistä tulee nykyään tosi nostalginen olo.

Yksittäisiä kappaleita en osaa oikein luetella, mutta eräs tulee mieleen, jota kuuntelen nimenmaan yksittäin enkä albumilta: Olavi Uusivirran Tuu mun vaimoksen.

Mä tykkäsin tästä kappaleesta joskus ihan älyttömästi! Osaan varmaan edelleen soittaa sen pianolla (enää en ulkoa, mutta kyllä se varmaan sieltäkin lähtis), mutta nykyään mulla on lieviä antipatioita siihen kappaleeseen, koska liittyy mulla niin vahvasti ripareihin - ja osa niistä muistoista on traumaattisia. Muistan kyllä, kuinka tota laulettiin vuorolauluna ja "tuu mun vaimoksen"-kohta yritettiin aina huutaa mahdollisimman kovaa  

[Okakettu]

Nevilla, kylläpä kuvauksesi tuosta musikaali-matkasta oli ihana (ja onnea kihlauksen johdosta!). <3 Olen tosin myös vähän kateellinen, heh, olisi todella hienoa nähdä Hadestown. Onneksi levytyksiä kuitenkin tehdään musikaaleista nykyisin, ja kuuntelen niitä aina tosi mielelläni, vaikka varsinainen musikaalikokemus jääkin puuttumaan (Wait for me on ollut tuolta uudelta Hadestown-levytykseltä paljon kuuntelussa, samoin kuin Flowers). Musikaalilevyihin minut tutustutti alun perin Hamilton, kun hype sen ympärillä oli kiivaimmillaan, ja kyllä se on vain edelleen ihan mahtava kokonaisuus niin musiikin kuin lyriikoittensa puolesta. 

Minä olen menossa heinäkuussa ensimmäistä kertaa Qstockiin, mutta muuten keikkoja ei oikeastaan ole luvassa - lähinnä siksi, että kaikki tällä hetkellä keikkailevat suosikkini (Hozier ja Of Monster and Men ainakin) vaikuttavat haluavan kiertää Suomen mahdollisimman kaukaa. Vähän meinaa itkettää kun katson Hozierin keikkavideoita, huokaus. Olafur Arnalds puolestaan keikkaili alkuvuodesta Helsingissä, mutta asia oli mennyt minulta aivan ohi, ja sitten kun sen huomasin, oli konsertti jo loppuunmyyty...

[Simma]

Odotatteko te jotain keikkoja?
Tällä hetkellä ainoa varma keikka on elokuussa Rammstein, mitä odotan kyllä suurella innolla, vaikka uuteen albumiin en olekaan vielä jaksanut perehtyä. Oon sen pari kertaa kuunnellut läpi, mutta en tosiaankaan ajatuksen kanssa. Mutta onhan tässä vielä aikaa. En vaan hirveästi pidä tuollaisista isoista keikoista, missä on niin kovin paljon ihmisiä, mutta pakko se muu yleisö on kai kestää jos haluaa bändin nähdä. :-D Mua myös kutittelisi vähän tuo Dirujen keikka, kun viime vuonna en sinne päässyt. Eikä äiti päästänyt miua kattomaan bändiä yksin Helsinkiin silloin kun olin ööö... 14-vuotias? Joten nyt olisi ehkä korkea aika nähdä ne livenä. Ja Odo miulla on kans sama ongelma, etten ole uutta materiaalia juurikaan kuunnellut, The Marrow of a Bone on miulle edelleen se "uusin" albumi. :-D Ja on tuo Miyavikin vissiin tulossa käymään syksyllä Suomessa, et en tiiä pitäisikö sitäkin koettaa käydä katsomassa.

Onko teillä vastaavia yksittäisiä kappaleita, joihin palaatte vuosi vuodelta?
Ei ehkä niinkään yksittäisiä kappaleita, vaan enemmänkin bändejä/artisteja tai sitten genrejä, joihin tykkään palata aina vuosien jälkeen. Saatan aina välillä muistaa jonkun artistin jota kuuntelin joskus kauan aikaa sitten ja tavallaan löydän sen uudelleen kun muistan miten hyvältä se kuulostikaan. Tai sitten kokonaisen genren, kuten nyt oon tän vuoden kuunnellut lähinnä jrockia, joka on ollut kunnon aikamatka takaisin kymmenen vuoden takaiseen.

Oon nyt viime aikoina viettänyt enemmän aikaa discordissa, kun sitä kautta löysin omaan musiikkimakuun mätsääviä keskusteluryhmiä, joissa on kiva höpistä lempibändeistä. :3 (Ja ehkä osasyy myös siihen, etten ole ollut täällä niin aktiivinen.) Tuntuu ettei kehtaa aina ihan kelle tahansa hehkuttaa jotain biisiä/bändiä/ym. jos sillä kyseillä henkilöllä on taas ihan erilainen musiikkimaku. Ei oikein löydy sitä yhteistä juttua, niin vaikea jutella mitään järkevää.

[Arte]

Dido, Mikko Harju, Álvaro Soler, Cecilia Cheung... Onpas mulla kirjava musiikkimaku nykyään! Japanilainen ja korealainen pop on tuttua mutta:
S. H.E-nimisen ryhmän musiikki on koukuttavaa. (Mandopop)
Löytämäni artisti on Cecilia Cheung. Lajityyppi Cantopop. Oon ihan hurahtanut kiinalaiseen musiikkiin. YouTubessa on laulujen käännöksiä.

Kiitos näistä suosituksista! Oon kiinnostunut kiinalaisesta musiikista, mutta yllätys yllätys sitä on tosi vaikea löytää, koska eihän sitä soiteta yhtään missään.

Itse tykkään tästä biisistä. Se kertoo eräästä kiinalaisesta tarusta, jota en kyllä enää muista, koska kiinan oppitunneistani on jo vuosia aikaa. Mutta kuten kuvituksesta näkyy, liittyy kuuhun. Muistaakseni liittyy kiinalaiseen Kuu-festivaaliin ja tähän legendaan.

[Odo]

Ja Odo miulla on kans sama ongelma, etten ole uutta materiaalia juurikaan kuunnellut, The Marrow of a Bone on miulle edelleen se "uusin" albumi. :-D Ja on tuo Miyavikin vissiin tulossa käymään syksyllä Suomessa, et en tiiä pitäisikö sitäkin koettaa käydä katsomassa.

Sama levy juuri itsellänikin viimeisimpänä. Vähän näyttää oma talouteni sille, etten lähde Diruja katsomaan. Tuota en tiennytkään ennen viestiäsi, että Miyavikin tulee ja noista kahdesta nykypäivänä valitsisin varmaan Miyavin. Sisko saattaisi innostua mukaan, kun pari vuotta sitten suunnittelimme matkaa Moskovaan katsomaan tuota herraa esiintymässä, mutta se tyssäsi sitten viisumeiden hintaan (ilmeisesti niin lyhyen visiitin olisi saanut tehdä ilman viisuamiakin?). Miyavi voisi siis olla jees, oletuksella, että lippujakaan on enää jäljellä. Molemmat olen kertaalleen nähnyt, Miyavin itseasiassa juuri tsunamin jälkeen ja mietin silloin, että englannin taitoni puute harmitti ihan suunnattomasti, kun Miyavi puhui aiheesta ja siitä, mikä suru Japanissa on menetettyjen ym. puolesta. Paraskaverini kertoi, mistä se puhui myöhemmin, mutta olisihan se ollut kivaa ymmärtää. Se oli koskettava puhe, vaikka ymmärsin vähän vain sieltä täältä.

Itse haluaisin hölistä Nekoconin musiikkiohjelmasta! Ohjelmassa on paljon anime- ja peliaiheista musiikkia, josta oon niin innoissani. <3 Siellä on kolme konserttia, joista kaikki aion käydä katsomassa. Koko Kuopion kaupungin orkesteri soittaa loppuillan kohokohdan animebiiseineen ja olen nähnyt sen esityksen kolmesti. Aivan mahtava esitys, jonka takia pelkästään voisi conilipun hinnan maksaa, koska on se niin mahtavaa. Illan tullen pääsen myös reivaamaan ja kuuntelemaan konemusiikkia, jolla on oma paikkansa sydämessäni, että Nekocon oikeasti tarjoaa musiikkielämyksiä, joita odotan innolla. <3

[Kaarne]

Pakko kyllä nyt tänne sanomaan, että kun Okakettu aiemmin puhui tuosta Hadestownista ja kaikki sen uudemman musikaalilevyn kappaleet alkavat olla jo Spotifyssa, niin minulla onkin nyt sitten hirveä tunnekynnys kuunnella niitä! Se levy on vain kokonaisuutena niin pakahduttavan kaunis ja surullinen, että en oikein pysty kuuntelemaan sitä edes paloissa, ja kylläpä kismittää! On jotenkin pöljää, ettei lempilevyään voi kuunnella, koska se on niin onnistunut. Vaikka musiikki (ja erityisesti lyriikat ja lauluäänet) koskettavat minua muutenkin paljon, en kyllä ole aiemmin törmännyt ihan näin pahaan ongelmaan.

Onko teillä koskaan käynyt niin, että joku levy koskettaa niin syvästi, että sen kuunteleminen on tosi vaikeaa?