Author: Sole
Fandom: Twilight
Genre: yksipuolinen Romance, Angst, Hurt
Rating: K-11
Pairing: Carlisle/Edward
Warnings: insesti
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille
Summary: Edward näyttää surullisena vielä tavallistakin kauniimmalta.
Ajattelin, että olisi yleissivistävää kirjoittaa joskus Twilight-ficci, ja löysin tähän inspiraatiota Houkutuksen sarjakuvasovituksesta, jossa Carlisle ja Edward ovat kuin maailman kaunein homopari paitsi Edward (::
Suudelma silmät raollaan
Carlisle katselee Edwardia, joka seisoo keskellä suurta huonetta kuunnellen musiikkia silmät suljettuina. Hän tietää Edwardin tietävän hänen katselevan itseään, mutta Edward ei liikahda tai avaa silmiään, vaan kallistaa vain tietäväisesti päätään. Kupariruskeat hiukset hehkuvat himmeän punertavina ilta-auringossa ja Edwardin huulille kohoaa nopea hymy. Carlislen katse takertuu tämän puoliympyrän muotoiseksi kaartuneeseen suuhun, eikä hän voi liikkua. Hän tahtoisi painaa sormensa Edwardin vasemmalle suupielelle ja kuljettaa sen tämän ylähuulta pitkin oikealle. Suudella hymyn pois Edwardin huulilta ja pujottaa sormensa tämän hiuksiin ja tukistaa niitä hellästi tämän yrittessä vetäytyä pois.
Edwardin lakatessa hymyilemästä Carlisle saa jalkansa toimimaan ja astuu sisään huoneeseen. Edward liikahtaa levottomasti, mutta ei avaa silmiään. Edward ei tahdo katsoa häntä ja nähdä rakkaudesta vääristynyttä ilmettä hänen kasvoillaan. Vääränlaisesta rakkaudesta.
Carlislen askelet pysähtyvät Edwadin eteen, ja hän ojentaa oikean kätensä sormet koskettamaan hellästi tämän kasvoja. Hän hipaisee Edwadin lämpimältä tuntuvaa, pehmeää poskea ja painaa sitten kapean etusormensa tämän suupielelle ja seuraa sillä ylähuulen kaarta, kunnes se kohtaa toisen, hymyttömän suupielen. Edward ei hymyile niin kuin hänen kuvitelmissaan, ja se saa hänen tekonsa tuntumaan väärältä, mutta hän ei vedä kättään pois, vaan tekee saman uudestaan. Hän kuljettaa sormeaan edestakaisin Edwardin suulla kunnes tämä lopulta ymmärtää ja hymyilee hänelle surumielisesti. Carlislekin hymyilee ja ottaa Edwardin kasvot hellästi käsiinsä. Hän katselee Edwardin suljettuja silmiä ja ripsiä, jotka peittävät sinelmät tämän silmien alla.
Edward näyttää surullisena vielä tavallistakin kauniimmalta.
”Avaisitko silmäsi, Edward?” Carlisle pyytää hiljaa, ja hänen äänensä särkyy kesken pyynnön.
Edward ei vastaa mitään, edes pudista päätään tai nyökkää. Eikä tämä avaa silmiään, vaan puristaa ne kiinni entistä tiukemmin.
”Avaa silmäsi!” Carlisle sanoo, eikä hänen äänensä tällä kertaa petä häntä tai hänen sanansa jää pelkäksi tyhjäksi pyynnöksi, vaan ne ovat käsky. Hän tahtoo Edwardin katsovan häntä silmiin ennen kuin tekee sen, mitä Edward niin suuresti inhoaa.
Edward avaa kultaiset silmänsä, jotka kiiltävät kuin tämä tahtoisi itkeä. Ne katsovat Carlislea surullisesti ja syyttävinä, mutta hän ei välitä. Ei enää.
Carlisle kohottaa Edwardin kasvoja ja painaa huulensa tämän huulille. Maailma pysähtyy, mutta musiikki jatkaa soimista. Edward sulkee silmänsä ja Carlislesta tuntuu kuin hänen sydämensä voisi sittenkin alkaa vielä lyödä uudestaan.