Author: Sole
Title: Suurta harmia kahvilatreffeistä ja sen sellaisesta
Fandom: Glee
Genre: Romance, Angst, Drama, H/C
Rating: K-11
Pairing: Sebastian/Blaine, Blaine/Kurt
Disclaimer: Glee ei kuulu minulle eikä Blaine oikeasti kuulu Sebastianille
Summary: Blaine saa hänen tekemään kummallisia asioita, mutta se ei tarkoita mitään. Eihän?Arvostakaapas nyt minua Seblaine-fanit jookos :3
Onnenonkija
Sebastianista on hauskaa huomata, kuinka vähän Blaine muistuttaa häntä harmaassa villatakissaan ja rusetissaan, siististi aseteltuine kiharine hiuksineen ja leveä hymy kasvoillaan. Tiestysti hänkin hymyilee Blainelle, mutta Blainen hymy on aidon iloinen, vaikka hänen on ennemminkin flirttaileva virnistys. Hän hymyilee niin melkein kaikille, mutta Blainen kohdalla hän yrittää tavallista enemmän. Jokin Blainessa saa hänet tahtomaan tämän virnistämään takaisin, mutta Blaine vain jatkaa hymyilemistä, ja puhuu hänen kanssaan yhdentekevistä ja ympäripyöreistä asioista, jolla ei ole mitään tekemistä flirttailun kanssa.
Siitä Sebastian päättelee, että Blainella on poikaystävä. He ovat tunteneet toisensa suunnilleen puoli tuntia, ja hän on siinä ajassa keksinyt kysymättä, miksi Blaine käyttäytyy kuin ei huomaisikaan hänen vinoa hymyään ja viiruiksi siristyneitä silmiään. Blaine seurustelee, ja seurustelevat ihmiset ovat paljon vähemmän hauskoja kuin sellaiset, joiden ei tarvitse jatkuvasti ajatella, missä menee flirttailun raja.
Kun Sebastian ehdottaa, että he voisivat käydä kahvilla, Blaine vastaa epäröiden, että on se kai ihan okei. Sebastian kysyy, että eikö Blainen poikaystävä pidä siitä, että tämä käy kahvilla muiden kuin tämän itsensä kanssa. Blaine nyökkää ja pudistaa sitten päätään. Sebastianin virnistys levenee, ja Blaine katsoo hänen suupieliään eikä silmiään.
Kaikki Blainessa on Sebastianista – no jos nyt ei kiinnostavaa niin ainakin tavoittelemisen arvoista. Blaine on taitava laulaja, hyvännäköinen, mukava, iloinen ja välillä niin naiivi, että häntä naurattaa. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että Blaine välttelee tahallaan vastaamasta osaan kysymyksistä, jotka hän esittää tämän poikaystävästä. Tai kertoo Blaine hänelle poikaystävän nimen olevan Kurt ja kaikenlaista tämän suloisesta hymystä ja kiinnostuksesta muotiin ja romanttisiin musikaaleihin ja elokuviin, mutta tämän kiinnostuksesta
Blaineen tämä ei kerro mitään.
He istuvat kahvilassa kunnes Blaine on juonut kahvinsa ja Sebastianin kahvi on jäähtynyt kylmäksi mukissa. Blaine on tilannut hänelle samaa kahvia kuin mitä Kurt juo joka kerta ja hymyillyt hänelle anteeksipyytävästi, kun hän on sanonut, että juo kahvinsa useimmiten melkein mustana.
Ja tänään myös mustasukkaisena.
Kun Sebastian ehdottaa, että he voisivat käydä toistekin kahvilla, ja sillä kertaa voisi olla hänen vuoronsa tilata, Blaine epäröi ja keksii tekosyitä, joilla voisi välttyä kahvilatreffeiltä.
”Siis ihan ystävinä, olemmehan me ystäviä”, Sebastian sanoo, ja ajattelee:
mutta mielummin me voisimme olla jotain enemmän.”Selvä, ystävinä”, Blaine vastaa ja hymyilee helpottuneesti. Siitä Sebastian tietää Blainen kyllä huomanneen hänen flirttailleen tälle heidän puhuessaan Kurtista.
Blainen halatessa häntä pikaisesti ja kävellessä sitten pois kättään heilauttaen Sebastien vilkuttaa takaisin, vaikka hän tee koskaan niin. Hän työntää kätensä tummansiniset takkinsa taskuihin ja hymyilee kokeilevasti Blainen loittonevalle selälle. Blaine saa hänen tekemään kummallisia asioita, mutta se ei tarkoita mitään.
Eihän?Pelle
”Ei se mitään tarkoita”, Blaine sanoo ja vetää Kurtin syliinsä sängyllä. ”Ihan totta.”
Blaine on käynyt päiväkahvilla Sebastianin kanssa, ja Kurt on löytänyt heidät nauramasta yhdessä heidän suosikkipöydästään, eikä selittämistä ole helpottanut ollenkaan se, että Sebastian on juonut Kurtin maitokahvia ja hymyillyt hänelle flirttailevasti. Kurt on istunut Blainen viereen, painanut kuumat syyttävät huulensa hänen poskelleen ja osallistunut keskusteluun kuin siinä ei olisi ollut mitään kummallista. Blaine on tuntenut Kurtin sormien hiipivän sormiensa lomaan ja ottanut tätä kädestä. Hän ei ole voinut tehdä mitään muutakaan, vaikka on tiennyt Kurtin olevan vihainen hänelle.
He ovat istuneet puoli tuntia kahvilan pöydässä, ja Sebastian on hymyillyt koko sen ajan Blainelle kuin Kurtia ei olisi ollut olemassakaan, ja Kurt on melkein kiivennyt hänen syliinsä istumaan. Lopulta Blaine on noussut pöydästä ja käynyt tilaamassa Kurtille kahvia vain päästäkseen hetkeksi pois tilanteesta, jonka on itse aiheuttanut, ja miettinyt kahvilan tiskillä, miten hänen ja Kurtin nyt kävisi. Kun hän on ojentanut kahvimukin Kurtille ja hymyillyt tälle niin romanttisesti kuin osaa, Kurtkin on hymyillyt ja halannut häntä, mutta hän on tiennyt, ettei yksi hymy tarkoita yhtään mitään.
”Oletko sinä ihan varma, Blaine?” Kurt kysyy ja kietoo käsivartensa hänen ympärilleen sängyllä ja laskenut päänsä hänen olkapäälleen. Ajatuksista painavan päänsä.
” – en”, Blaine myöntää silittäen Kurtin sekaisia hiuksia. Hän rakastaa sitä, miltä he tuntuvat hänen pujottaessaan sormensa niiden läpi ja hipaistessaan Kurtin otsaa. Ne ovat pehmeät ja sileät, ja hän painaa niille suukon.
”Blaine, pidätkö sinä hänestä?” Kurt kysyy varovaisesti ja sormeilee Blainen rusettia.
”En tietenkään!” Blaine sanoo nopeasti. ”Minä pidän sinusta.”
”Ai”, Kurt sanoo yhtä kiukkuisesti kuin on puhunut Sebastianille kahvilassa, vaikka tämän pitäisi vastata:
niin minäkin sinusta, Blaine, ja hymyillä siirappisesti.
”Minä en vain ole aivan varma, pitääkö hän minusta”, Blaine huokaisee ja jatkaa Kurtin hiusten silittämistä. ”Mutta minä annoin hänen ymmärtää, että minulla on jo poikaystävä, enkä minä tahdo hänestä mitään muuta kuin ystävän, enkä ole edes aivan varma siitä ystävästä. Hyvänpäiväntuttu sopisi minulle Sebastianin kohdalla ehkä paremmin.”
”Ai”, Kurt toistaa entistäkin kiukkuisemmin, työntää sormensa Blainen pörröisiin hiuksiin ja tukistaa häntä hellästi. Sitten Kurt hymyilee ja tukistaa häntä uudestaan hieman kovempaa. ”Et sitten mene hänen kanssaan enää yhtään minnekään, tai minä suutun ihan oikeasti.”
”Kurt – ” Blaine sanoo nauraen helpottuneena.
”Minä tarkoitan sitä, Blaine Anderson”, Kurt sanoo ja vetää Blainen kasvot lähemmäs omiaan ja suutelee häntä pikaisesti suoraan suulle. ”Minä en tahdo olla mustasukkainen sinusta sille virnistelevälle pellelle.”
Blaine nauraa, ja Kurt suutelee häntä uudestaan, eikä kumpikaan heistä välitä 'siitä virnistelevästä pellestä', tai tämän typerästä ihastuksesta.
Varas
Kurt on lakannut käymästä kahvilla Blainen alettua seurustella Sebastianin kanssa. Kahvin kitkerä maku muistuttaa häntä heidän erostaan, ja siksi hän juo nykyään vain teetä. Tee on turvallista, tee on mietoa ja jäähtyneenä helppoa niellä. Teessä ei ole mitään kitkerää, ja sitä paitsi Blaine on sanonut, ettei Sebastian pidä teestä. Eikä Kurt tahdo olla samanainen kuin Sebastian. Sebastien on pilannut kaiken, Sebastien on tehnyt hänen elämään avan yhtä kamalaa kuin se on ollut ennen Blainea. Tai oikeastaan vielä kamalampaa.
Ennen kun on alkanut seurustella Blainen kanssa, Kurt ei ole tiennyt, miltä rakastaminen tuntuu. Hän ei ole tiennyt, kuinka suloisilta Blainen hiukset näyttävät ilman hiusgeeliä ja miltä tämän niska tuoksuu. Hän ei ole tiennyt, miltä tuntuu suudella
oikeasti, tai miltä seksi tuntuu. Hän ei ole laulanut rakkauslauluja kenenkään korvaan ja kietonut käsivarsiaan niin tiukasti kenenkään ympärille. Ei kenenkään toisen kuin Blainen. Hän ei ole tiennyt, millaista on, kun kaikki muu maailmassa muuttuu yhdentekeväksi, paitsi rakkaus.
Nyt rakkaus tuntuu niin yhdetekevältä, että Kurtin tekisi mieli oksentaa teekuppiinsa.