Kirjoittaja: minä, Evandra
Ikäraja: S
Beta: Giril
Genre: slash, lievä romance
Varoitukset: lieviä mainintoja seksiin (hui kamala!) ja sitten jotain perus baari lätinää :-D
A/N: Lainasin luvalla, ystäväni luomia anthrohahmoja (dA @
FigerChan) Michaelia ja Alessandroa, kaikki muu onkin sitten ihan omasta päästäni. Tarinassa miehet ovat ihan ihmisiä. Tuolla dA:ssa ei valitettavasti herroista ole ainuttakaan kuvaa, mutta mikäli sellasia julkisuuteen tulee niin saatanpa linkittää niitä tänne.
Tämä on omistettu siis rakkaalle IRL ystävälleni, sekä tietenkin ihanalle 'natsibeeta' Girilille! :-)
NE KUULUISAT ENSIMMÄISET SANATPariisilaisen homobaarin keskiyön kovimmassa jytkeessä mietin uudelleen, miksi ikinä päätin lähteä. Ehkä minä olen tulossa liian vanhaksi. Ajatus tulee päähäni aivan yhtäkkiä, vaikka onkin täysin naurettava, ja ennen kuin huomaankaan alan puolihuolimattomasti etsiä ihmishulinasta ikäisiäni miehiä. Viidentoista minuutin kuluttua olen nähnyt vain yhden ikäiseni parin, keskellä tanssilattiaa, kädet ja jalat toisiinsa kietoutuneina, kielet toistensa suussa sekä diskopallon alla välkehtivät kihlasormukset miesten oikeissa nimettömissä. Mitä helvettiä tämä tarkoittaa? Pitäisikö kolmikymppisen miehen olla jo sitoutunut – tai vielä pahempaa – naimisissa? Hätkähdän kun tunnen kosketuksen olkapäälläni. Kohotan katseeni kosketuksen suuntaan ja huomaan vieressäni noin nelikymppisen miehen, jonka hymyn merkityksestä ei voi olla erehtymättä. Alitajuntani vinoilee minulle;
no ainakin löysit miehen joka on sinua vanhempi. Minä tarvitsen drinkin. Nyt heti.
”Viski, kuivana”, suhahdan baaritiskin takana keimailevalle klopille. Jalassa pojalla on mustat nahkahousut, jotka eivät jätä paljoakaan arvailujen varaan. Juuri mitään, oikeastaan. Häntä katsellessani huomaan enemmän myötähäpeää kuin minkään laista vetoa. Mahdanko minä sittenkin olla hetero? Poika ojentaa viskini, jonka maksan saman tien. Otan yhden ison kulauksen antaen pehmeän aromin hyväillä makunystyröitäni. Vahva alkoholi kulkee lämpimänä virtauksena läpi väsyneen kehoni. Käännän taas katseeni tanssilattialle ja rupean käymään katseellani läpi baarin öistä miestarjontaa. Tulos on sama kuin edellisilläkin kerroilla; baarissa ei kerta kaikkiaan ole yhtäkään miestä, joka millään tasolla edes saattaisi kiinnostaa minua. Ehkä minä todellakin olen hetero.
”Otan saman kuin hän”, kuuluu pyyntö vierestäni. Automaattisesti käännän katseeni ääntä kohti. Mies nojaa kyynärpäällään baaritiskiin ja vilkuilee tarjoilijaa sama halveksuva katse silmissään, mikä minullakin oli ollut vähän aikaa sitten. Hymyilen. Ainakin hänellä on hyvä maku. Kasvoista katseeni siirtyy automaattisesti tarkastelemaan hänen koko vartaloaan. Mies on pukenut ylleen mustat – minun onnekseni aika tiukat – farkut, valkoisen kauluspaidan ja mustan nahkaliivin. Ei paha, ei ollenkaan.
”Oletko jo päättänyt toljotatko mieluummin persettäni vai naamaani?”, mies kysyy vaikuttamatta kuitenkaan ollenkaan loukkaantuneelta, päinvastoin, hän näyttää melkein imarrellulta. Naurahdan. Baarimikko ojentaa miehelle viskin.
”Minä maksan tämän”, sanon baarimikolle siirtämättä katsettani miehen kellertävistä silmistä. Hän ottaa hörppää viskistään vilkuillen yhä minua kulmiensa alta. Hän laskee lasinsa takaisin tiskille ja ojentaa minulle kätensä. Tartun siihen epäilemättä.
”Olen Alessandro”
”Minä en todellakaan ole hetero.”
Alessandro tirskahtaa ja ottaa uuden siemauksen viskistään.
”En minäkään”, Alessandro vastaa ja iskee minulle silmää.
Korjaan, hänellä on todella hyvä maku.
