tittle: Kolme juhannusruusua
author: Slytherin cat
genre: ööh... drama?
raiting: K-11
//Pops muokkasi ikärajan Finiin sopivaksidisclaimer: J.K.Rowlingin hahmot tässä ovat, lainaan vaan.
summary: Ginnyn, Pansyn ja Hermionen juhannukset. Ginnyn on onnellinen, mutta entä Pansyn tai Hermyn?
Ja tämä on neljäs ficcini, joten teksti ei edelleenkään oo mitään parasta. Ja en yleensä kirjoita tän tyylisiä ficcejä, joten...
Mutta kiitos nyt kuitenkin kun luette!!! Nauttikaa jätskiä jos teillä on!!! Ja kirjoitelkaa kommentteja!!!! Näkemiin!!! T: ~Slytherinii~
Kolme juhannusruusua
LUKU 1. GINNYN JUHANNUS
Auto ajoi sinisen mökin viereen ja pysähtyi. Sen ovi läimähti auki ja punahiuksinen tyttö juoksi ulos. Tyttö juoksi kohti laituria valkoinen mekko hulmuten, hän juoksi laiturille ja siitä suoraan veteen. Pian tyttö kuitenkin nousi ylös ja jäi makaamaan laiturille.
Oli juhannus ilta ja kesä oli kauneimmillaan. Linnut visersivät puitten oksilla ja aurinko oli jo laskemassa; taivaanrannassa näkyi häivä punaista.
Ginny Weasley istui laiturilla ja rutisti mekostaan vettä joka lipui laiturille. Tyttö nousi ja käveli kohti mökin pihaa. Hän käveli nurmelle ja riisui valkoiset kenkänsä. Hän käveli paljain varpain pehmeällä nurmella kohti juhannusruusupensaita.
Hän käveli juhannusruusupensaitten välissä olevasta välistä melko pitkälle polulle, jota koristivat valkoiset ruusut. Jatkuvasti hämärtyvässä taivaassa näkyi vähän punaista ja liilaa. Auringosta näkyi enää vain hiukan yli puolet, ja sen vieressä liilaan sekoittui häivä vaaleanpunaistsa.
Ginnyn edessä kulkeva polku kääntyi ja jäi pensaitten peittoon. Ginny kääntyi tien mukana ja hänen edessään avautui melko iso alue nurmikkoa jota ympäröi juhannusruusupensaat, ikään kuin seininä.
Ginny hymyili. Tämä oli hänen piilopaikkansa aina, kun hän tahtoi olla yksin. Kun he ensimmäisen kerran olivat saapuneet mökille, Ginny joka oli silloin viisi vuotias, löysi paikan, eikä ollut kertonut siitä kellekkään.
Ginny asettui keskelle aluetta makaamaan selälleen. Hän katseli taivasta joka yhä hämärtyi, hän kuunteli puitten huminaa ja hengitti hieman kosteaa yö-ilmaa. Kello oli jo yksitoista yöllä. Kaikki oli valtavan kaunista. Ginny aikoi viettää täällä koko yönsä.
Ginny sulki hetkeksi silmänsä, ja kuunteli pöllön huhuilua joka sekoittui huminaan. Normaaliksi juhannus-yöksi tämä yö oli poikkeuksellisen pimeä.
Ginny avasi silmänsä ja nousi istumaan. Hän siirsi kätensä kohti yhtä valkoista ruusua ja otti sen irti pensaasta. yksi pensaan piikeistä raapaisi haavan hänen vaaleaan ihoonsa, mutta Ginny ei siitä erikoisemmin hätkähtänyt, hän vain katseli ruusua jonka valkeilla terälehdillä oli muutama vesi pisara. Ginny asetti kukan hiuksiinsa.
Hän asettui uudestaan makuulle. Aurinko oli kadonnut kokonaan ja tilalla oli täysikuu. Tähdet täplittivät tummanliilaa taivasta. Ginny ei osannut kuvitella kauniinpaa. Hän sulki silmänsä uudestaan.
LUKU 2. PANSYN JUHANNUS
Pansy Parkinson istui Malfoytten kartanon parvekkeella. Hän oli lukuvuoden lopussa kinunut Dracolta päästä sinne juhannuksena. Tyttö vilkaisi sivusilmällä vieressään istuvaa vaaleaa poikaa.
Taivas oli tummanliila. Siihen tosin oli sekoittunut myös vaaleanpunaista ja oranssia siihen kohtaan, mistä aurinko oli juuri laskenut.
Pansy nousi ylös valkoiselta ristikko-tuolilta ja istui parvekkeen kaiteelle. Draco nosti katseensa käsistään Pansyyn. "Mitä nyt?" Poika kysyi hiljaa. Pansy ei vastannut. Hän loi Dracoon pitkän katseen, mutta ei vastannut. Pansy käänsi katseensa purppuraiseen kuuhun, joka heijastui kauniisti hänen silmiinsä.
Draco istui kaiteelle hänen viereensä. Hän katsoi kahta täysikuuta Pansyn silmissä. Pansy huomasi katseen ja kääntyi Dracoa kohti. He istuivat täysin hiljaa ja katselivat toisiansa, kuuntelivat yötuulen huminaa puissa ja olivat onnellisia. Tai ainakin Pansy oli, Dracosta hän ei tiennyt, hän ei osannut lukea Dracon ajatuksia. Kumpikaan ei kuitenkaan osoittanut onneaan edes hymyilemällä.
Draco kumartui ottamaan maljakosta yhden valkoisen juhannusruusun. Hän nousi taas ylös, ja kurottautui laittamaan ruusun tytön hiuksiin. Nyt Pansy hymyili. Hän kurottautui kohti Dracoa, kohti tämän kalpeita kasvoja... Sitten ovi heidän takanaan paukahti auki. Pansy säikähti, kirkaisi, heilahti, ja putosi kaiteelta.
Draco näytti hieman äimistyneeltä, kun hän kurottautui katsomaan alas. Lucius Malfoy asteli hänen viereensä, hänkin katsoi alas.
Pansya ei näkynyt maassa.
Lucius avasi suunsa, kuin aikoisi sanoa jotain, mutta pysyi hiljaa. Draco virnisti lopulta vähän. "Hyvä, päästiin tuostakin riesasta" Hän sanoi. Lucius hymähti ja kääntyi takaisin sisälle taloon.
Pansy seisoi alhaalla, maassa parvekkeen alla ja nojasi seinään. Kyynel vierähti hänen kasvoilleen. Hän oli vihainen Dracolle, sille petturille. Hän oli kuullut joka sanan minkä Draco oli äsken sanonut.
Pansy otti ruusun hiuksistaan ja sylki siihen. Pansy heitti ruusun päin seinää ja jätti sen lojumaan maahan. Sitten hän lähti yössä pois Malfoytten kartanosta ja kaikkoontui heti portin ulkopuolella.
LUKU 3. HERMIONEN JUHANNUS
Hermione oli huoneessaan. Hän istui ikkunalaudalla ja luki uutta numeroteoriaa. Yhtäkkiä hänen lukulamppunsa räpsähti pois päältä. Hermione nosti katseensa kirjasta. Hän ei saanut selvää tekstistä pelkällä purppuraisella kuun valolla, vaikka väri olikin kaunis.
Hermione laskeutui alas ja käveli lukulampun luokse. hän päpsytteli katkaisiaa, mutta valo ei syttynyt. Hermione yritti jokaista huoneensa valoa. Mikään ei toiminut.
Sähkökatkos, Hermione ajatteli. Hän lähti huoneestaan ja käveli rappuset alakertaan. Hermione avasi pakastimen oven. Hän kumartui etsimään jotain, pakastimesta. Hän otti käteensä pienen pakasterasian ja sulki pakastimen.
Hermione käveli kohti ulko-ovea, ja astui sitten laatta-polulle joka johti puutarhaan. Hän oli yksin kotona.
Hermione istahti pihakeinuun. Hän piteli valkoista pakasterasiaa, hivutti sormensa kannen väliin ja avasi sen. Rasiassa oli yksi juhannus ruusu. Hermione otti ruusun rasiasta, se tuntui kylmältä hänen sormiaan vasten, ja kun hän koski sen terälehtiä, ne varisivat hänen farkuilleen.
Hermione keinui hiljaa keinussa. Ruusu ja Tytön iho näyttivät purppuraisilta kuun valossa. Hermione Sulki silmänsä ja potki keinuun lisää vauhtia. Kun hän avasi silmänsä, ei ruusussa ollut ainuttakaan terälehteä.
Tyttö hymyili surullisesti. Hän nosti ruusun ylemmäs ja napsaisi sen varren katki. Se kävi helposti koska ruusu oli jäinen.
Hermione heitti varren osat keinun taakse, mutta keräsi jokaisen terälehden taskuunsa. "Hyvää juhannusta, Hermy", hän kuiskasi itselleen ja palasi sisälle.
kommenttei tulemaan!!!
